Levinyt!
 

Käsityökerhossa nauru raikaa ja lankaa kuluu metrikaupalla

10.03.2021

Lapista ei lähdetä ennen villapaidan valmistumista

Käsityöt ovat parhainta aivojumppaa ja hienomotorisia taitoja kehittävää toimintaa, mutta myös oiva keino rentoutua. Kun joukko saman henkisiä kässäilijöitä kokoontuu, syntyy hyvän mielen käsityökerho.

Pihlajalinnan työntekijöiden kässäkerhossa puikot kilkattavat ja iloinen puheensorina täyttää huoneen. Pöytä notkuu nyyttäriherkkuja, jotka ovat oleellinen osa kerhoiltaa.

Hiljattain pohjoiseen muuttaneella Mintulla on työn alla elämänsä ensimmäinen islantilaisvillapaita. Ennen kerhoon liittymistä hän on kutonut viimeksi 15 vuotta sitten.

– Työkaverit sanoivat, että Lapista ei lähdetä pois ennen, kun villapaita on tehty, Minttu nauraa.

Kässäkerhossa kuluu metrikaupalla lankaa ja syntyy upeita, erilaisia luomuksia. Merja sai juuri valmiiksi isälleen villatakin, ja aloittelee nyt A-linjaista paitaa hahtuvalangasta. Tuulikki on tehnyt muun muassa jo yhdeksän villapaitaa, ja Ullalla on juuri nyt työn alla 2-vuotiaan Renen itse tilaama punainen villapaita. Renen äidillä Marialla on kaksi pussillista lankoja ja hän pohtii, mitkä värit valita itselle tulevaan villapaitaan. Tanja haluaisi tehdä seuraavaksi villahousut.

Käsityökerhossa ei ole pakko neuloa, vaan voi tehdä mitä tahansa käsitöitä tai olla tekemättä yhtään mitään. Hannele ei kudo, vaan virkkaa, ja viime aikoina on syntynyt virkattuja pöllöjä ja monenlaisia vauvajuttuja. Lahja puolestaan harrastaa puikoilla kutomisen lisäksi kangaspuilla kutomista, ja juuri nyt on valmistumassa huopa tädille syntymäpäivälahjaksi.

 

Kudotaan vai neulotaan?

Pihlajalinnan kässäkerho syntyi noin puolitoista vuotta sitten suuhygienisti Ulla Pekkalan ja palveluvastaava Tanja Hännisen ideoinnista.

– Mietimme, että olisi mukavaa kokoontua vanhan ajan ompeluseurameiningillä. Kun tulin uutena ihmisenä työyhteisöön, oli ihanaa, että kerhon myötä työkavereista tuli myös ystäviä, Ulla Pekkala muistelee.

Pihlajalinnalaiset ovat yhtä mieltä siitä, että yhteinen harrastus lisää työtyytyväisyyttä.

– Meillä on hyvä yhteisö, ja on mukavaa viettää aikaa yhdessä. On ihanaa, kun ympärillä on saman henkisiä ihmisiä, joilta voi kysyä mielipiteitä ja neuvoja. Olemme kuitenkin myös erilaisia, ja esimerkiksi opimme eri tavoin. Yksi tykkää päntätä ohjeita, toinen oppii Youtube-videon avulla, kolmas soveltaa ja neljäs istuu mieluiten vierihoidossa, kerholaiset pohtivat.

Osa kässäilijöistä puhuu kutomisesta, osa neulomisesta. Jonkun mielestä neulominen on koneella neulomista ja toinen toteaa, että kutominen tapahtuu kangaspuilla. Yhtä kaikki, asiat tulevat ymmärretyksi murre-eroista huolimatta.

 

Lankaostosmatkoja ja välineurheilua

Käsityökerhoon kuuluvat myös yhteiset lanka- ja puikkohankinnat. Kimppatilauksia tehdään netistä, ja välillä käydään ostosreissuilla.

– Olemme käyneet lankaostosreissulla Karesuvannossa, ja heti kun koronasta päästään, menemme sinne uudestaan. Haluamme ostoksille myös Sodankylään ja Viroon, naiset suunnittelevat.

Päät saattavat mennä sekaisin ja lompakot tyhjentyä, kun nämä naiset pääsevät lankakauppaan. Mutta voi käydä myös niin, että kaupasta tullaan pois tyhjin käsin, kuten kävi Marialle.

– Hämmennyin kaikesta tarjonnasta, enkä osannut päättää, mitä ostaisin.

Tarjontaa on, mutta toisaalta esimerkiksi islantilaislangoista ja hyvistä puikoista on välillä uupeloa, sillä käsityöt ovat tällä hetkellä kuuminta hottia koko Suomessa.

Naiset toteavat, että käsityöt ovat viimeisen päälle välineurheilua. Välineillä on väliä, mutta toisaalta on kyse myös makuasioista. Toinen tykkää kutoa vanhoilla metallipuikoilla ja toinen uudenkarheilla puupuikoilla.

– On makuasia haluaako ajaa Ladalla vai Ferrarilla, eräs kässäkerholainen letkauttaa.

Virpi Kallio

 

 

 

 

Jaa uutinen:

Jaa Facebookissa Jaa Twitterissä

Selaa uutisryhmää Lyhyesti Leviltä

 
LeviNYT!  
Postiosoite: Luhtapolku 7
  99140 Köngäs
Puh: 040 8482 445
© Luhtaway Media & Tekniikka Oy 2021
Nettitaivas