Levinyt!
 

20.1.2022 Naamion takaa

kansi 2022_1

Nämä tautinaamiaiset yhä vain sitten jatkuvat ja kansalaisia hämmentävät todella monenlaiset ohjeet ja säädökset sekä varsinkin rajoitukset. Rajoituksista ikävimpiä ovat kuitenkin ravintoloita koskevat säädökset, sillä klo 18 menevät ovet kiinni, tosin take away -ruokaa saa luovuttaa ulos vielä vähän myöhempäänkin. Mutta oikeita käytännön hankaluuksia tämä aiheuttaa varsinkin ulkomaalaisille matkailijaryhmille, joiden lento saattaa tulla myöhään illalla ja sitten ei pääsekään enää ruokailemaan.

Ulkomailta chartereita ja suoria viikkolentoja jo tulee Kittiläänkin, mutta ovatko sitten kaikki matkustajat tietoisia näistä kaikista perillä olevista määräyksistä? Pettymys lienee melkoinen, kun ravintolat eivät palvele, ja lohduksi saa pahvilaatikollisen muonaa sekä vettä viereen.

Käytännön ongelmiin kuitenkin aina löytyvät ratkaisut ja järjestelyt, mutta järkevää ratkaisua ei enää niin vain löydykään isompaan ongelmaan eli hotelli- ja ravintola-alan työllisyystilanteeseen eikä yrittäjien liiketoiminnan jatkumiseen. Lomautukset ovat leikanneet työvoimaa ja myös alaa on vaihdettu; väki pakenee nyt tietyistä ammattiryhmistä. Moni yritys taistelee olemassaolostaan, tulevaisuus on vaakalaudalla ja myös yrityksiä on jouduttu jo myymään. Toisaalta toisen hyöty, jos on tilillä rahaa, voi nyt myös tehdä edullisia yrityskauppoja. Vallitseekin pelko monen pikkuravintolan menettävän yksilöllisyytensä joutuessaan ison ja kasvottoman ketjuravintolan omistukseen. Tästä keväästä piti jo tulla valoisampi ja toisenlainen, vaan takkuista näyttää tämä alku olevan.

Korona käy myös mielenterveyden päälle. Ihmiset ovat ahdistuneita ja olkapään yli jo vilkuillaan, että mistä se omikron seuraavaksi hyppää niskaan. Omikronia muuten kuitenkin parhaiten nyt väistellään pitämällä tiukasti ja ahkeraan kaikissa sisätiloissa FFP2-maskia naamalla. Se virusvariantti tarttuu nimittäin hurjimmin ilmateitse, käsien hinkkaamistakaan ei passaa unohtaa silti, mutta kangasmaskeista kannattaa jo luopua, niistä ei ole apua viimeisimmän tiedon mukaan.

Maskin pitäminen on jo ihan luontevaa, mutta kommelluksiakaan ei voi välttää ja vähän välillä harmittavat nämä hienot älylaitteet, jotka käyttävät kasvojen tunnistusta laitteen avaamiseen. Nyt pitää sitten oikeasti muistaa puhelimen pääsykoodikin juuri, kun oli tottunut helppoon elämään.

Myös satunnaisten tuttavien tapaaminen on välillä melkoista arvauspeliä. Jotenkin silmistä näkee, että tuo tunnistaa minut, mutta kuka hän sitten onkaan. Pelin avausta rohkeasti sitten vaan ja tivaamaan, että kuassoot ja kenenkäs flikka tai poika sitä ollaan. Täkäläinen myös kysyy sujuvasti, että mistä se sie olet poissa. Toisaalta tilanne on sikäli ihan positiivinen, että aina ei mitenkään tunnista eikä muista kaikkia satunnaisia ohikulkijoita, niin hyvällä omalla tunnolla voi reilusti pyytää toista esittelemään itsensä ja siitä sitten muistaa asiayhteydenkin aiemmilta tapaamisilta. Onneksi meillä muutamilla on sen verran mieleenpainuva hiusväri tai kampaus, että silloin, kun pipo ei päätä peitä, niin takuulla kaverit tuntee jo kaukaa.

Mutta ei tämä elo ole pelkkää pandemiaa. Levillä pääset koronaturvallisesti ulkoilmalajeihin: tunturiin hiihtämään ja laskemaan, laduille, kelkkareiteille, luistelemaan, lumikenkäilemään, avantoon, fillaroimaan, ratsaille. Ruokatavarat saat kaupasta kotiin tilattuina ja tai itse tilaamalla ennakkoon ja noutamalla. Ravintolaruokaa tulee muutamien kanavien kautta Levin taajaman alueella kynnykselle ja paperipussiruokaa voi ostaa mukaan melkein joka paikasta. Kyllä täällä pärjää, kun vielä viinakauppa ja buranapuotikin ovat avoinna. Kyllä me tämä selätetään!

Jaspis Toivonen & toimituskoira spu Rippe aka Rodigan Ippe (kutsutaan myös nimillä Riiviö ja Finnjävel...)

P.S.
tuliko mieleen jokin jutun aihe, haluat ilmoittaa lehdessä tai muuta kertoa, laitapa viesti:
levi.nyt@gmail.com  

 

 

 

17.12.2021 Hyvää joulua Omikron!

kansi 21

Niin se vain taas varastaa virus tämänkin joulun. Ainakin ennusmerkit ovat sitä myöten ilmassa. Afrikasta, kaukaa etelästä, on leviämässä vinhaa vauhtia uusi variantti, Omikron, joka liikkuu ripeästi. Tällä tietoa ei ole ihan varmaa viruksen kaikista käytösmuodoista, mutta se tiedetään, että hyvin tarttuu. Suomessa kyllä ilmeisesti tarttuu myös deltavariantti ihan yhtä innokkaasti, sillä sen verran päätä huimaavia ovat viimeaikaiset tartuntaluvut olleet. Lohduttavia uutisia sen sijaan ovat tiedot omikronin aiheuttaman taudin vaikeusasteesta. Se on kuulemma edeltäjiään lievempi, mutta silti siihen voi kuolla, jos ei vastustuskyky riitä.

Kun seuraa parhaillaan käytäviä keskusteluja Suomen hallituksessa, valtioneuvostossa, THL:ssa, aluehallintovirastoissa, sosiaali- ja terveysministeriössä ja sairaanhoitopiireissä, tavallinen henkilö kyllä hukkuu tietotulvaiseen uutisviidakkoon. Televisiokeskusteluissa haetaan syitä siihen, kuka on nyt asiansa ja päätösten kanssa eniten metsässä tai auttamattoman myöhässä. Maailmalta ei näköjään mitenkään sitä oppia ja tietoa muka ehditä tarpeeksi saada, jotta voisi niitä soveltaa Suomen oloihin, ajoissa.

Lapissa on vihdoin ulkomaalaisten joulumatkailu saatu vauhtiin ja matkustajia on valistettu etukäteen tarvittavista todistuksista ja toimenpiteistä ennen Suomeen saapumista. Voi väittää, että melko tervettä asiakaskuntaa sieltä on saapunut. Mutta, kuten kaikki tietävät, tarttuu tauti silti ja rokotettukin voi kantaa mukanaan virusta sekä tartuttaa muita. Vaikka miten haluaa uskoa ihmiskunnasta hyvää, niin on varmasti ohittamaton tilanne, kun matka on maksettu ja lento lähtee, niin pientä lenssua ei helpostikaan myönnetä, vaikka sairaana ei saisi lähteä omasta pirtistään minnekään. Lapinmatka on ykkössijalla, ja tännehän tullaan köhästä huolimatta, sitten joukosta putkahtelee näitä uusia tapauksia. Altistuahan voi vaikka vasta pari tiimaa ennen lentoa ja oireet tulevatkin perillä. Eli tämä virus on sen verran ovela, että se ohittaa ihmisten estoyritykset. On vain realismia, että korona jatkaa leviämistään siellä, missä on paljon ihmisiä koolla. Kittilässä ja Kolarissa ovat tartunnat lisääntyneet, niitä on ulkomaalaisilla ja niitä on kotimaan väellä.

Liikaa ei nyt voi alleviivata sitä, että maskia on käytettävä. Maskisuositus on Levilläkin varmaan kaikkien yrityksen ovilla kerrottu, mutta niin vain monet painelevat pitkin kauppoja ilman maskia, syytä maskille kuitenkin olisi. Maski on näistä estolääkkeistä se halvin. Toinen ”halpa lääke” on käsienpesu jokaisessa mahdollisessa paikassa.

Sitä tässä olen pitkään ihmetellyt, miksi sen koronapassin käyttöönotto tuntuu olevan niin hidasta. Nyt toki on täälläkin päästy sen suhteen vauhtiin, mutta paljon aikaisemminkin olisi jo voinut aloittaa. Rokotukset alkoivat liki vuosi sitten ja sieltä lähtien on myös Omakannasta saanut koronatodistuksen, mikäli on asunut sellaisella paikkakunnalla, että sen päivittyminen on onnistunut, kuten pitää. No, ainakin ihmiset ovat päässeet harjoittelemaan todistuksen etsimistä ja tulostamista. Nyt niitä taitoja tarvitaan. Koronapassin käyttöönotto yrityksissä ei vaadi mitään pakkoa eikä sen niin sanotusta liian varhaisesta käytöstä seuraa rangaistuksia. Passi voi olla myös yksi tie aktivoida ihmisiä ottamaan rokotuksia. Kittilässä on jo käynnistynyt kolmannen annoksen piikitys, kun viisi kuukautta on kulunut toisesta rokotteesta, kunnan nettisivuilla kerrotaan ajat ja ilman ajanvarausta voi paikalle mennä.

Eletään silti mahdollisimman koronaturvallisesti täällä Lapissa. Nautitaan joulunajasta perinteisin menoin perheen parissa, Levin ravintoloista voi tilata take away -ruokaa majoitustiloihin ja kauppoihinkin voi mennä asiakkaaksi ruuhka-aikojen ulkopuolella eli mahdollisimman aikaisin aamusta tai iltamyöhällä, aukioloajat eivät nimittäin lopu kesken.

Jaspis Toivonen & toimituskoira spu Rippe aka Rodigan Ippe (kutsutaan myös nimillä Riiviö ja Finnjävel...)

P.S.
tuliko mieleen jokin jutun aihe, haluat ilmoittaa lehdessä tai muuta kertoa, laitapa viesti:
levi.nyt@gmail.com  

 


 

 

2.12.2021 Kaamos syvenee

kansi20

 

Joulun aika lähestyy, mutta sitä ennen Lappi vaipuu entistä hämärämpään, kaamos on ihan kynnyksellä. Parhaillaan aurinko viipyy horisontin yläpuolella noin kaksi ja puoli tiimaa. Könkään horisontissa 9. joulukuuta alkaa virallinen kaamos, sillä aurinko ei enää nouse. Seuraavan auringonnousun voi nähdä uudenvuodenpäivänä 1.1. klo 12.16 ja laskunkin heti saman tien klo 12.24. Kokonaista 8 minuuttia on paistetta tammikuun ensimmäisenä, hädin tuskin ehtii vetaista raybanit nenälleen.

Mutta ei tämä meidän kaamos mitään pikimustaa yötä ole, ei sinne päinkään. Kirkkailla pakkassäillä taivas verhoutuu mitä upeimpiin pastellisävyihin, turkoosista violettiin ja keltaisesta oranssiin ja purppuraan. Lumi valaisee omalta osaltaan ja kuutamo, silloin kun sattuu olemaan suurimmillaan. Tähtiä on ihan parasta tarkkailla tähän aikaan vuodesta, samoin metsästää revontulia.

Lunta on saatu ja talvi on hyvällä alulla. Viime aikojen kirpeät pakkaset ovat vihdoin myös jäädyttäneet jänkkiä, lampia, järviä ja jokea. Maastohiihtolatuverkosto laajenee sen mukaan, miten lunta saadaan ja pohjat jäätyvät, jotta isot latukoneet pysyvät pinnalla. Samoin on kelkkareittien kohtalo. Kuitenkin varsin sopivasti saatiin näitä kylmempiä kelejä, sillä myös monet ulkomaalaiset jouluryhmät ovat jälleen maisemissa nauttimassa talven riemuista ja uppoutumassa tulevan joulun taikaan.

Nyt pitää kuitenkin kulkea ja elää kuin veitsenterällä, sillä eihän tuo korona ole minnekään kadonnut eikä talttunut. Ja uusi virusvarianttikin ilmaantui ihan juuri eli omikron-pahalainen (B.1.1.529). Sen toimintatavat, tarttuvuus, oireet, taudin vakavuusaste, rokotteen kestävyys ja esimerkiksi leviämisnopeus ovat kaikki vielä oikean täsmätiedon tavoittamattomissa. Se tiedetään, että Etelä-Afrikassa se jyllää ja sieltä matkustaneilta sitä on löydetty. Eurooppaan ja muualle ympäri maailmaan on se jo ehtinyt, Suomessakin on kaksi tautiepäilyä. Tuo virallinen viruksen nimi tuo mieleen entisen pommikonetyypin eli B-52. Pitää nyt vain toivoa, ettei tästä tule uutta varsinaista koronapommia, ja saadaan tietoa parannus- sekä torjuntakeinoista.

Kun tässä nyt olen asiantuntijoiden puheenvuoroja seurannut, palataan kuitenkin kaikessa taudintorjunnassa perusasioihin eli pidetään maskia ja pestään edelleenkin ahkerasti käsiä. Jos on rokote ottamatta, niin ota se. Tilaisuuksia on runsaasti esimerkiksi meillä Kittilässä ja Levillä. Ja otetaan se kolmaskin piikki, kun 6 kuukautta on kakkosannoksesta. Ja ennen kaikkea: ei lähdetä sairaana tai mahdollisissa oireissa leuhottamaan pitkin kylää, ja jos on määrätty karanteeniin, niin pysytään karanteenissa. Levillä ollaan vielä tätä kirjoittaessa perustasolla, meillä palvelut pelaavat eikä yleisörajoituksia ole. Pidetäänkin se tällaisena, niin hyvin menee.

Iloita voi kuitenkin Levin alppihiihdon maailmancupista, sillä pitkästä aikaa oli mahdollista nähdä muitakin ihmisiä vähän isommasti koolla. Lapland avenuella oli eloa ja ilma oli kuin morsian, kaunista kuvaa lähti pilvin pimein maailmalle. Eikä toistaiseksi kukaan ole raportoinut mistään koronalingosta. Levin kisaviikonloppu sai tuplavoittajan Petra Vlhovasta ja saman viikonlopun aikana toistamiseen palkintopallilla samoilla sijoilla olivat myös Mikaela Schiffrin ja Lena Duerr.

Kisaviikonlopun aikana oli Levillä myös pitkästä aikaan monia kekkereitä, uusi yökerho G., avasi ovet, samoin avasi pitkästä aikaan Levin Wallis. Täällä juhlittiin uuden kiinteistövälityksen rantautumista, ja etätyötoimisto Innovation Home piti juhlat Keskuskujan työtilojen merkeissä. Oli myös varjoja paratiisissa, sillä kaksi tulipaloakin syttyi, toinen perjantaina ja toinen sunnuntai-iltana. Niissäkin oli onni matkassa, sillä yhtään ihmishenkiä ei menetetty, tappiot olivat ainoastaan aineellisia. Kaikkea taas sattuu, kun ihmisiä on liikkeellä paljon.

 

Jaspis Toivonen & toimituskoira spu Rippe aka Rodigan Ippe (kutsutaan myös nimillä Riiviö ja Finnjävel...)

P.S.
tuliko mieleen jokin jutun aihe, haluat ilmoittaa lehdessä tai muuta kertoa, laitapa viesti:
levi.nyt@gmail.com  

 

 

11.11.2021 Yrittäjien juhlaa

 kansi019

Tunturi-Lapin kunnissa jaettiin 6.11. kuntien ja paikallisten yrittäjäyhdistysten ehdottamat yrittäjäpalkinnot. Tällä kertaa Kittilässä suurin voittaja oli yksinkertaisesti matkailu, sillä kaikki palkinnot suuntautuivat matkailun toimialalle. Kunnan Vuoden 2021 yrittäjäpalkinto luovutettiin Rami´s Huskies koiravaljakkoyritykselle. Rami ja Sari Kulpin koirat ajavat pääasiassa matkailijoiden iloksi Lainiolla. Vuoden Naisyrittäjänä Kittilässä palkittiin Polar Star Travelin ja Lapin Luontoelämyksen yrittäjä Heidi Jokela Leviltä. Ja lopuksi sekä tässä tapauksessa suurimman järkytyksen tämän lehden päätoimittajalle aiheutti Kittilän Vuoden yksinyrittäjän palkinto, joka luovutettiin allekirjoittaneelle. Tässä on näppis laulanut lehtijuttuja toiminimen merkeissä jo vuodesta 1995 lähtien. Vuonna 2000 perustimme puolison kanssa yhteisen osakeyhtiön, joka kustantaa tätä alueen ensimmäistä ja vanhinta ympäri vuoden ilmestyvää matkailulehteä, jota sinäkin parhaillaan luet.

Levi.NYT! on keskittynyt matkailuasioihin ja sitä onkin pidetty punaisena lankana läpi vuosien. Periaatteena on aina ollut, ja yhä on, positiivisella otteella julkaista faktapitoisia juttuja Leviltä ja muualta Kittilästä, sekä esitellä täkäläisiä yrittäjiä ja ohjelmia kaikille alueen vieraille. Hienointa palkitsemisessa on mielestäni ollut kuitenkin se, että meitä median edustajia usein haukutaan vallanvahtikoiriksi, kuitenkin tällä kertaa uskon, että palkinto tuli matkailuasioiden rehellisestä esittelystä kaikille alasta kiinnostuneille, ja erityisesti näistä Levin ihmeistä. Ei kaivella tunkioita eikä maalailla turhia unelmapilviä, kerrotaan vain yksinkertaisesti, mitä täällä on tarjolla. Eikä kaikki jutut ja aiheet edes sovi kerrallaan yhteen numeroon, sillä Levi on oikea juttujen aarreaitta, koko ajan täällä sattuu ja tapahtuu. Ja ette voi edes uskoa, mitä kaikkea! Kiitos kuuluu kaikille lukijoille ja kanssayrittäjille täällä Kittilässä, kiitos, kun olette uskoneet tähän, nöyränä täällä jatketaan töitä!

Yrittäjäjuhlista katseet suuntautuvat kuitenkin jo Levin talven avauksen kautta kohti Levin naisten pujottelukisoja ja alppihiihdon maailmancupia, joka on vuorossa 20.–21.11. Tulossa on kaksi tiukkaa avauskisaa, jossa luodaan pohja loppukauden jännitykselle. Kuka vie Levin kisavoiton ja kuka nappaa kristallipallon, se selviää vasta keväällä. Mutta vieläkö teillä on muistissa Levin kaikkien aikojen ensimmäisten maailmancupkisojen voittaja ja kisavuonna 2004? Silloinhan kaiken kruunasi Tanja Poutiaisen voitto kaikkien aikojen ensimmäisissä Levin maailmancup-statuksen kisoissa. Pakkasta oli ja kaunista eikä lumipulasta kärsitty. Lumipulasta ei kärsitä tänäkään vuonna, sillä sen verran paljon sitä säilöttiin yli kesän varastoon tunturin eri kanteille. Vain kolmesti on Levin kisat jouduttu lumipulan takia peruuttamaan. Tulevaisuudessa siihen tuskin enää joudutaan, kun säilömisestä on tullut rutiinia ja on yksi talven perusasioista, että lunta tykitetään silloin, kuin aika on sille otollisin. Talven tykkilumet levitetään kansan iloksi rinteisiin ja kerätään kokoon vasta loppukeväällä. Tämä, jos mikä on oikeaa kierrätystä.

Tänä syksynä aitoon kisatunnelmaan päästään varmasti lumen puolesta. Perjantaiksi kisojen aattona on myös uutta ohjelmaa tunturissa eli ensimmäisen vuosittaisen tulevaisuustapahtuma Auroran merkeissä. Tapahtuma on osa Yleisradion 95-vuotisjuhlallisuuksia ja sen järjestävät Levillä yhteistyössä Yle, VR ja Levi. Ensimmäisen vuoden teemana on tasa-arvoisuus ja ensimmäisen vuoden pääpuhujana on astronautti Karen Nyberg.

Jaspis Toivonen & toimituskoira spu Rippe aka Rodigan Ippe (kutsutaan myös nimillä Riiviö ja Finnjävel...)

P.S.
tuliko mieleen jokin jutun aihe, haluat ilmoittaa lehdessä tai muuta kertoa, laitapa viesti:
levi.nyt@gmail.com  

rippe

 

 

14.10.2021 Talvea tekee

kansi_latu

 

Selkeät alkutalven sävelet alkavat olla havaittavissa, jos ainakin katselee tuonne rinnekeskuksen suuntaan, sillä siellä on jo täysi tohina eturinteellä sekä golfkentän laitaa kulkevalla hiihtoladulla. Yli kesän säilötyt ja viime talvena tykitetyt lumet on levitetty paikoilleen ja kansalle avautui puolentoista kilometrin mittainen latu sekä eturinteellä reili ja laskettelurinne. Kesä oli haasteellinen lumen säilöjille, mutta satoa saatiin silti, eli rinteeseen on levitetty nyt noin puolitoistametrinen patja lunta suksien ja lumilautojen alle. Hissit näpättiin päälle perjantaina 8.10. ja nyt siis voivat muun muassa syyslomalaiset harrastaa rakastamaansa talvilajia jo lokakuussa.

Viime laskukaudella Levillä pääsi rinteeseen yhteensä 220 päivänä. Kausi oli ennätyspitkä, eikä tästä tulevasta kaudestakaan lyhyttä tule, kun jo nyt päästiin aloittamaan. Erityisesti aktiiviharrastajat ovat asiasta innossaan, sillä monelle on todella tärkeä juttu päästä avaamaan oma kautensa mahdollisimman aikaisin syksyllä. Ensimmäistä viikkoa on leimannut varsin sateinen säätyyppi, mutta eiköhän homma tästä iloksi muutu, sillä loppuviikon sääennusteet kertovat lämpötilan olevan laskusuunnassa ja vesisateen sijaan tilalle on tulossa lunta.

Korona se meitä on kurittanut jo reilut puolitoista vuotta, mutta nyt silläkin rintamalla vaikuttaa valoisammalta, sillä enää ei anneta pandemian yksin päättää maailman menosta. Yhteiskunta on avautunut jo melkoisesti, Suomeen saa matkustaa täyden koronarokotussarjan saanut henkilö kaikista maista, mikäli jälkimmäisestä pistoksesta on kulunut vähintään 14 vuorokautta. Matkustusrajoituksia sovelletaan kuitenkin vielä tässä vaiheessa, jos maahantulo tapahtuu Venäjältä, Yhdistyneestä kuningaskunnasta, Yhdysvalloista tai Turkista. Poikkeukset ja muut määräykset löytyvät raja.fi-nettisivuilta.

Monet leviläiset yritykset ovat saaneet jo hyvin varauksia joulukuun kalentereihinsa, joten odotettavissa on ns. vanhan ajan joulukuu ja joulun seutu, silti venäläisten saapuminen on edelleen epävarmaa. Ihan samassa ei mennä kuin kaksi vuotta sitten, mutta hyvällä alulla toki ollaan. Nyt vain pidetään peukkuja, että kaikkiin avoimina oleviin työpaikkoihin löytyvät tekijät. Tunturissa on tarjolla todella monia työtehtäviä eli tällä haavaa ovat menossa työntekijän markkinat. Prosessia kuitenkin saattaa vähän haitata ikuinen asuntopula, sillä koronan tultua samoista vapaista mökeistä kilpailevat lomalaisten ja paikkakunnalle muuttavien kausityöntekijöiden ohella myös useat etätyöntekijät.

Etätyö on tullut suomalaiseen työkulttuuriin jäädäkseen ja sehän tietää vain hyvää lomakeskuksina tunnetuille paikkakunnille. Levillä etätyöläisiä on jo runsaasti ja mikäli esimerkiksi sosiaaliseen mediaan on uskominen, paljon nyt kysellään myös tulevalle talvikaudella majapaikkaa. Täällä on tarjolla myös laadukkaita etätyötiloja eli ei tarvitse siellä oman mökin takkanurkassa kyyhöttää, välillä kyllä pääsee asiallisiin tiloihin ja hyvien yhteyksien päähän toteuttamaan uraansa. Ja lisäksi täällä yhä paranevat 5G-yhteydet, sillä Suomen Yhteisverkko eli DNA:n ja Telian 5g-tukiasemia on ryhdytty vauhdilla rakentamaan ja tiedon pitäisi sujahtaa sujuvasti 5G-nopeudella jo tämän kuun lopussa laajalti Levinkin ympäristössä. Yhteisverkolla on menossa lisäksi laaja 5G-verkonrakennustyö kaikissa Pohjois- ja Itä-Suomen hiihtokeskuksissa.

Lokakuun lopulla kannattaa muistaa menovinkki Arcandiaan, Levin omaan fantasiapuistoon, jossa vietetään 29. lokakuuta Eclipsiä. Silloin Valhallan portit avautuvat ja pimeyden valtakausi alkaa. Puistoon myydään uutuutena puistopassia, jolla alueelle pääsee koko tulevan kauden ensi vuoden lokakuulle asti niin usein kuin vain haluaa.

Jaspis Toivonen & toimituskoira spu Rippe aka Rodigan Ippe (kutsutaan myös nimillä Riiviö ja Finnjävel...)

Rippe

Rippen kanootti nostettiin jo talviteloille.

P.S.
tuliko mieleen jokin jutun aihe, haluat ilmoittaa lehdessä tai muuta kertoa, laitapa viesti:
levi.nyt@gmail.com  

 

 

 

16.9.2021 Syksyn myrskyjä

kansi017

Ikinä ei tiedä, keitä Levin ruskametsissä ja tunturilla tapaa...

On saatu nauttia todella kauniista ruskasta, mutta nopeasti nuo lehdet myös putoavat maahan ja vievät puiden väriloiston mennessään. Tämän viikon alussa on Lappia koetellut myrsky ja myräkkä, pari päivää on vettä lotissut reippaasti ja osassa Lappia on maakin jo valkeana. Mutta eihän se ruska hetkessä minnekään katoa, kun pari hetkeä on mennyt sen syntymiseenkin. Vielä on ainakin maaruska komeana, ja riippuen alueesta, on se kaunis väriloisto vielä tallessa puissakin.

Tämän vuoden upeaan väritykitykseen on useita syitä. Yksi on se, ettei ole liikoja kesän aikana satanut, kuivuuden takia alkoivat mustikanvarvut jo punastella elokuussa. Ja kun on ollut kuivaa, eivät erilaiset homesienet tai sienitauditkaan ole vaivanneet kasvustoa. Nyt kerrankin toistuvat värit loistavina, kun lehtivihreä vetäytyy kasveista talven tuloon valmistellen ja jäljelle jäävät keltaiset ja punaiset värit.

Syysmyrsky on paikon jo näyttänyt kyntensä ja varoittelee tiellä liikkujia talvesta. Sohjossa on ihan yhtä vaarallista ajella kesärenkailla, oli se sitten syyskuussa tai maaliskuussa. Tähän aikaan vuodesta ei ole hulluutta tai ylihysteriaa miettiä vähän rengasvalintojaankin, kun autoilija aikoo matkata pohjoiseen. Talvi saattaa todella yllättää. Yöpakkasten tullessa myös mustaa jäätä alkaa esiintyä taas tienpinnoilla, ja liukkautta aiheuttaa myös kuura tien pinnalla vesistöjen läheisyydessä eli ainakin aamuisin kannattaa kaasujalka pitää tasaisena.

Talvitunnelmat ovat joo ovella, sillä 8. lokakuuta Levi aikoo avata eturinteessä laskettelijoille ensilumen rinteen ja samana päivän aukeaa myös maastohiihtolatu Draivin lähellä. Lunta on säilötty kesän yli Levillä runsaasti ja hiihtokausi halutaan aloittaa mahdollisimman varhain. Aktiivilaskettelijat ja -aktiiviharrastajat arvostavat mahdollisimman aikaista kauden aloitusta. Kun kalenteria tässä katsoo, niin aloitukseen on likipitäen vain kolme viikkoa. Nyt siis kannattaa jo alkaa kaivella hiihtovermeet framille ja tarkistaa asujen ja kamppeiden kunto. Kaamoksessa ei virttynyt pusero vaivaa, mutta Levin rinnevalot ovat sen verran kirkkaat, että saattaa alkaa risoa. Onneksi täällä ei ole uupelo urheilukaupoista, niistä kyllä saa itselleen ajanmukaiset tyylit ja värkit.

Lokakuusta ei sitten ole enää pitkä aika Levin naisten pujottelun maailmancupin aloituskisoihinkaan. Yleisölle myydään tänäkin vuonna lippuja, mutta vain netissä. Oletettavasti tänne saadaan kuitenkin jo enemmän niitä entisiä aikoja muistuttava tapahtumaviikonloppu erilaisine iltatilaisuuksineen.

Mielenkiintoinen uusi tapahtuma on Aurora juuri kisojen alla perjantaina. Yle tuo Leville tulevaisuustapahtuman, jonka teema on tänä vuonna sukupuolten tasa-arvo. Puhefestivaalin pääpuhujaksi on saatu entinen Nasan astronautti Karen Nyberg. Aurora ja naisten maailmancup tuovat takuulla uutta säpinää Leville talven kynnyksellä.

Tulevasta talvesta odotetaan pelkästään hyvää ja vilkasta, ainakin hotellien varauskirjat ennakoivat sitä, samaa viestiä kuullaan myös isoilta safariyrityksiltä. Nyt pitää kuitenkin muistaa vähän pitää jäitä hatussa, sillä koronaa ei ole täysin voitettu, vaikka rokotuksia on hyvin jo otettukin, mutta vielä pitää kattavuuden vahvistua, jotta voisi kokonaan huokaista. Levin linja on edelleen se, että pidämme maskia yleisissä ja julkisissa tiloissa ja huolehditaan turvaväleistä sekä käsien pesusta.

Jaspis Toivonen & toimituskoira spu Rippe aka Rodigan Ippe (kutsutaan myös nimillä Riiviö ja Finnjävel...)

P.S.
tuliko mieleen jokin jutun aihe, haluat ilmoittaa lehdessä tai muuta kertoa, laitapa viesti:
levi.nyt@gmail.com  

2.9.2021 Tunturihyggeilyä

 

kansi ruska1

Kesän jälkeen on aika ruskan, tai kuten länsirajan paikallisella murteella asia voidaan ilmaista, alkaa mätölehden vahtaajien aika. Kyllä vain taas onkin katseltavaa, sillä tunturin maaruska on nimittäin jo oikein hyvällä alulla ja maasta sitten lehtien värikkyys nousee puihin asti. Jänkkien vaivaiskoivutkin hohtavat kohta tulenpalavissa oranssin ja punaisen hehkuväreissä, puhumattakaan sitten haapapuista tai koivuista. Mustikat ja maitohorsmat loistavat punaisin lehdin, ja kun oikein punaista haluaa nähdä, pitää kiivetä tunturiin ja etsiä riekonmarjamätäs. Tämä on se mukavampi tapa nähdä punaista eikä harmita yhtään, vähän voi ottaa huonokuntoisen hengen päälle, mutta ei muuta vakavampaa...

Syksyn väriloisto ihastuttaa satavarmasti kaikkia kulkijoita. Lisäksi syyskuun kuulaina öinä ja huurteisina aamuina ilma on oikeasti raikasta. Oikein tuntee, miten happi virtaa keuhkoihin ja suoniin. Se ei voi olla pahasta, kun sielu ja kroppa saa kerrankin riittävästi happea. Samalla silmätkin aukeavat kunnolla ja näkee kauas, jopa ajatus saattaa terävöityä.

Revontulibongareille on meillä ainoastaan hyviä uutisia, sillä tuleva kausi on lupaava. Reposia on jo havaittu useina öinä ja kaudesta ennustetaan tulevan aktiivinen, vilkkaampi paljon kuin viime talvikautena. Ja niitä kirkkaimpia ja voimakkaimpia revontulia kannattaakin nimenomaan metsästää näin syksyllä, kun maassa ei vielä ole lunta ja vedet ovat sulia. Hienoja kontrasteja syntyy, kun revontulet leimuavat taivaalla heijastuen järven tai tyynen joen pintaan. Puhutaan jopa kaksoisrevontulista (double auroras). On sitten vain kuvaajan virkeydestä kiinni, miten jaksaa odotella illan näytöstä. Erilaisista ennusteista toki saa suurin piirtein arvion, mihin aikaan taivaalla leimuaa, mutta tarkkaa kellon aikaa ei ole kellään tiedossa. Tässäkin asiassa olemme luonnon armoilla.

Kunnon syksynnautiskelija koristelee myös pihaansa, terassiaan tai verantaansa. Kesäkukkien jäänteet siivotaan pois uusien syyskukkien alta, lobelia ja pelakuu luovuttavat tilaa koristekaalille ja kanerville. Ja voi sitä riemua ja nautintoa, kun saa viritellä ensimmäiset kynttilälyhdyt ja sytyttää kynttilät. Elävä kynttilä loistaa jotenkin ennen näkemättömän hienosti, kun on pimeää. Niin pimeää meillä jo on, eikä enää kärsitä valoisten öiden kirkkaudesta ja untakin saa oikein hyvin.

Nyt on myös sitä sadonkorjuuaikaa parhaimmillaan ja hyggeilijä rientää ämpäreineen metsään. Tänä vuonna sinne kertyykin puolukkaa runsain mitoin. Tähän aikaan vuotta Lapissa yöpakkaset ja halla haittaavat vähän menoa, sillä marjat, sienet ja kesäkukat vie pakkanen, tosin pakkasaamun kuura on yksi kauneimmista näyistä. Pakkanen myös hillitsee pikkiriikkisten polttiaisystäviemme taivallusta ja se ei todellakaan ole mikään suuri harmin aihe.

Hyggeilijän reipas kaveri puolestaan suuntaa riistan perässä metsiin. Hirvenpyynti käynnistyi Lapissa jo 1.9. ja vesilinnun sekä karhun metsästys 20.8., kanalintujen pyynti alkaa 10.9. Kun siis liikkuu metsässä, kannattaa pukeutua kirkkaisiin vaatteisiin, ettei riistana päädy pataan. Yleensäkin auttaa kirkkaisiin väreihin pukeutuminen, sillä jos sattuu eksymään, ainakin etsijät havaitsevat sinut paremmin. Ja sama muuten koskee kaikkia pyöräileviä sankareita, laittakaa hyvät fillaristit ne valot kuntoon ja kirkasta asustetta päälle, muuten teitä ei erota asvaltilta kuin lapio.

Hyggeilijä ja hyggeily tulevat muuten alkujaan Norjan ja Tanskan kielistä ja ne merkitsevät nautiskelijaa, mukavaa olotilaa. Suomalainen hyvä vastine tässä on myös termi kotoilu. Hyggeillään siis tunturissa, ruskassa, Lapissa ja Levillä oikein kokovartalollisesti.

rippe

Jaspis Toivonen & toimituskoira spu Rippe aka Rodigan Ippe (kutsutaan myös nimillä Riiviö ja Finnjävel...)

P.S.
tuliko mieleen jokin jutun aihe, haluat ilmoittaa lehdessä tai muuta kertoa, laitapa viesti:
levi.nyt@gmail.com  

 

 

 

5.8.2021 Fillaristi, vaihda väriä

kansi_gravel

Levillä on eletty ulkoilulajien kesähuumaa pitkin suvea ja viimeksi tässä koko heinäkuu, huipennuksina tietysti Levi Outdoorfest sekä Levi Extreme Triathlon. Uutta fillarointilajia on tuotu myös esille eli nyt on täällä esitelty myös gravel-pyöräily, jonka kerrotaan olevan tällä haavaa eniten suosiotaan kasvattava laji. Yksinkertaistettuna ”gravelisti” ajelee kaikilla alustoilla olevilla teillä eli olipa sitten asvalttia tai soraa alla, aina kulkee.

”Gravel-pyörät ovat tavallaan kuin pyöräilymaailman takatukka: asiallisen menon ja biletyksen yhdistelmä. Useimmissa on droppitanko ja kestävyysajopyörän ajomukavuutta parantava geometria sekä tukevat renkaat, joiden leveys on lähellä maastopyörien renkaita”, kerrotaan eräällä sivustolla. Äkkiä tuleekin mieleen vanhanajan kunnon mummopyörät ja munamankelit, nämä miesten ja naisten omat tukevarunkoiset vaihteettomat menijät, joilla poljettiin kirkolle, tansseihin, riiuulle ja marjamettiin. Nyky-gravel on toki dynaamisempi ja sulavampi runkoinen, vaihteita ja tekniikkaa riittää nokkopaljon entisajan menijöihin verrattuna. Mutta päämäärä ja tarkoitus on ihan sama: nautitaan menosta ja vauhdista. Ja kamppeetkin kulkevat hyvin matkassa eli gravel-pyörässä on ajateltu, mitä kaikkea varusteita fillaristi retkillään tarvitsee ja miten ne mukavasti kulkevat matkassa.

Mutta yksi asia huolestuttaa meikäläistä ja se on ihan yksi ja sama fillaristin lajivalinnasta tai iästä riippumatta, tosin ehkä mutu-tuntumalla vain alamäki- ja enduropyöräilijät erottuvat tässä sarjassa. Ja se seikka on vaatetus! Miksi ihmeessä pyöräilijä pukeutuu varsinkin maantieliikenteeseen tummat vaatteet päälleen ja sama väriskaala jatkuu vielä pyörän sekä kypärän värityksessä?

Täällä pohjoisessa ei ole juurikaan kevyenliikenteenväyliä pilvin pimein, joten fillaristi ajaa samoilla kaistoilla autojen ja muun moottoriliikenteen kanssa. Mutta se tummiin pukeutunut pyöräilijä on valitettavasti melkein kuin omiin hautajaisiinsa valmistautunut, sillä synkän näkymätön hahmo ei erotu asvaltilla eikä juuri muillakaan alustoilla ympäristöstään. Takaa tulevan, jopa toisinaan myös vastaan tulevan auton on tosi vaikeaa tietyissä valaistusolosuhteissa tai sateella erottaa pyörällä ajelijaa tien pinnasta. Toki monessa pyörässä on kirkas ajovalo ja punainen hyvin loistava takavalo, mutta paras näkyvyys kyllä saavutettaisiin yläosan kirkasvärisellä vaatetuksella. Pitäisi olla pakollista, kuten hirvenmetsästyksessäkin, pukeutua neonoranssiin ihan kaikilla reiteillä.

Sen verran olen tratin takaa asiaa seurannut, että 99 prosenttia suomalaisista aikuisista näyttää ulkoiluttavan fillariaan tummiin pukeutuneina. Nyt kannattaisi malliksi ottaa silti lapset, joille puetaan kirkasta kypärää ja hohtovärisiä takkeja. Toisena ideana heitän pallon polkupyörien rengasvalmistajille, että miksei esimerkiksi renkaita voisi valmistaa kirkkaanvärisistä kumiseoksista? Läskipyörät näkyisivät todella hyvin, kun takaratas hohtaisi auringon keltaisena, oranssina tai punaisena vasten mustaa asvalttia.

Elokuun 10. päivä alkaa kuitenkin kyyhkyn pyynti ja siitä se metsästysvuosi muutenkin  käynnistyy. Pukeudutaan marjametsiin ja ruskaretkille siis kirkkaisiin väreihin ja otetaan ainakin edes räikeän värinen muoviämpäri matkaan, se näkyy kopteristakin.

ripatsu

Jaspis Toivonen & toimituskoira spu Rippe aka Rodigan Ippe (kutsutaan myös nimillä Riiviö ja Finnjävel...)

P.S.
tuliko mieleen jokin jutun aihe, haluat ilmoittaa lehdessä tai muuta kertoa, laitapa viesti:
levi.nyt@gmail.com  

 

 

 

8.7.2021 Ininää suvessa

'kansi_014

Koko Suomi on ollut jo pitempään lämpimän helleaallon kourissa, ja niin myös täällä Lapissa. Täällä helle merkitsee sitä, että kesän ekat sääsket eli hyttyset ovat jo tulleet ja myös menneet, samoin kävi paarmojen. No toki, on niitä varmasti vielä muutama ensi viikoiksikin vielä tallella, mutta hurjin ryntäys on silti jo ohi. Pienet lentävät ystäväiset kuuluvat Lapin kesään, toisinaan niitä on enempi ja toisinaan vähempi. Toiset meistä menettävät hermonsa, toisille nousee puremista patti jos toinenkin, ja toiset sopeutuvat rinnakkaiseloon luonnon kanssa. Niitä nyt vain on ja sillä sipuli.

Oma liikkuminen luonnossa vaikuttaa ratkaisevasti siihen, missä näihin hyönteismaailman jäseniin törmää. Kuumalla aurinkoisella säällä hevosten laitumilla, porotokan läheisyydessä, kalaisan puron rantapusikoissa ja ihan vain fillarin selässä seuraksi tulevat paarmat ja muut. Kun ihminen hikoilee kesäkuumalla, haistavat myös hyönteiset makeat ”ruokapöydät”.

Iniseviä seuralaisia löytyy kesän edetessä myös tietysti ja luonnollisesti jängiltä, kun ämpärit kolisten rynnätään hillamettään eli hillan poimintaan. Iltojen pimetessä ja öiden viiletessä seuraan liittyvät lisäksi pienet paholaiset eli polttiaiset, jotka eivät juurikaan piittaa hyttyskarkotteista. Kannattaakin sivellä hipiälle vaikkapa ruokaöljyä, niin eivät kaverit haukkaa palasia.

Mäkäriä meillä on myös pitkin kesää. Yleensä ne havaitsee ensi töikseen siitä, että sisällä ikkunoissa pörrää pieniä kärpäsenoloisia otuksia. Ne eivät onneksi sisätiloissa pure, eivät edes teltassa. Ja sisälle ne puolestaan useimmiten matkustavat koiran turkissa. Mäkärän purema saattaa nostaa jopa lievän kuumeen sellaiselle, joka on ensi kertaa niiden kanssa tekemisissä. Antihistamiinit onneksi auttavat, ja palkkioksi saa useamman vuoden immuniteetin. Sääskistä saa myös immuniteetin loppukesäksi, kunhan ensin kärsii ne muutamat sata pistosta…

Mutta eivät nämä pienet luonnonystävät häiritse, kun samoaa ylös tunturiin. Huipulla yleensä aina tuulee sen verran, ettei sääski tai muukaan herhiläinen siellä lennä. Levin keskustan taajama-alue on lisäksi sen verran kaupunkimaisesti rakennettua aluetta, jossa on paljon päällystettyjä katuja, ettei sielläkään tarvitse paljoa huitoa. Ja kolmas mieluisa ja jokseenkin sääskivapaa elementti ovat kaikki vesistöt, meloa, soutaa, suppailla ja uida voi rauhassa ilman jatkuvaa ininää korvan juuressa. Jos ei halua käyttää torjunta-aineita omaksi suojakseen, pukeudu vaaleisiin tekstiileihin, silloin et ole niin himoittava kohde inisijöitten mielestä.
Heinäkuu on parasta suomalaisten kesäloma-aikaa, ja mikäli viime kesä toistaa itseään, niin runsaasti on väkeä liikkeellä. Levillä kesämatkailu vilkastuu myös siksi, että moni ajaa tästä ohi mielessään Norjan vuonot ja Jäämeri. Heinäkuun alusta avautui Norja myös suomalaisille matkailijoille ja nämä ensimmäiset päivät on raportoitu rajaruuhkista. Niitä ei synny, mikäli matkailija hoitaa hommat etukäteen ja täyttää asianmukaiset paperit. Sujuvimmin reissu hoituu koronatodistuksella joko kahdesta saadusta rokotteesta tai viimeisen 6 kuukauden sisään sairastetusta taudista sekä henkilöllisyystodistuksella, Suomeen palatessa kannattaa myös täyttää etukäteen finentry-palvelun lomake.

Mutta kun jää Leville nauttimaan lomasta, niin voidaan hyvällä omallatunnolla taata, että mukavaa tekemistä löytyy päiväksi, viikoksi tai pitemmäksikin ajaksi. Kesä on täynnä ohjelmia, Levin kaupat ja ravintolat palvelevat ja tunturi pursuaa hyviä majoitusvaihtoehtoja. Levi on hyvä ottaa kesätukikohdaksi, sillä täältä hurauttaa mukaville päiväreissuille myös eri puolille Tunturi-Lappia, kun ajomatka ei ole minnekään liian pitkä ja maisemia riittää. Kaunista luontoa ja kulttuuria riittää tutkittavaksi, ja tämän lehden sivuilta ajankohtaisia menovinkkejä jälleen löytyy.

Nautitaan siis kesästä!

Jaspis Toivonen & toimituskoira spu Rippe aka Rodigan Ippe (kutsutaan myös nimillä Riiviö ja Finnjävel...)

P.S.
tuliko mieleen jokin jutun aihe, haluat ilmoittaa lehdessä tai muuta kertoa, laitapa viesti:
levi.nyt@gmail.com  

 

17.6.2021 Yöttömässä yössä ehtii

kansi

Levi on herännyt talviunesta ja vapautunut myös rauhallisesti koronasta. Tartuntoja ei ole kunnassa todettu moneen viikkoon ja kuntalaisia rokotetaan kohtuullisen hyvään tahtiin, kuten maassa nyt yleensäkin. Mutta silti on syytä muistaa vielä tuo olkapäällä keikkuva synkkä Covid-19-hahmo, joka saattaa iskeä eri varianteillaan. Nyt ei enää uutisoida maanosaan tai maahan liittyvillä muunnosvirusten nimillä, vaan puhutaan alfa-, beeta-, gamma- ja delta-tyypeistä. Alfa on Suomessakin vallitsevin eli se entinen brittivariantti. Vähiten on tietoa nyt deltasta eli tästä Intian muunnoksesta.

Kittilän kunnassa ollaan oltu perustasolla keväästä lähtien ja täällä ovat mahdollisia ulkoilmatapahtumat, maskipakkoakaan ei ole, paitsi on suositus esimerkiksi kaupassa vielä sitä käyttää. Maskia pidetään myös silloin, kun vieraillaan hoitokodeissa tai mennään lääkäriin. Ravintolat ovat auenneet ja tanssiakin saa. Silti muistetaan pestä käsiä, käsidesi kannattaa ottaakin vakiokaveriksi käsilaukkuun ja reppuun. Ja pienissäkin oireissa pitää mennä testiin. Kittilässä saa pikatestin edelleen myös Levillä yksityisillä lääkäriasemilla kunnan terveyskeskuksen lisäksi, ja se on ilmaista kuntalaisille ja alueen matkailijoille.

Levin matkailualue on avautumassa monenlaisin eri ohjelmin nyt kahta puolen juhannusta. Paljon onkin tarjolla ja vauhti sen kuin kiihtyy heinäkuussa. Toivottavasti nyt saamme pidettyä tämän tautitilanteen rauhallisena ja kaikki tapahtumat toteutuvat siten kuin on ajateltu. Kittilän markkinatkin toteutuvat uudenlaisena myyntitapahtumana Kittilän kirkonkylällä, kun kylän liikkeiden edustoille avataan myyntikojuja. Markkinoihin kuuluvaa oheisohjelmaa ei ole tulossa, mutta varmasti hyviä ostoksia on tiedossa.

Levin Juhannus tarjoaa monenlaista saunoista suunnistuksiin, yöttömän yön hissiajelua ja lauttaristeilyä lähijärvillä. Bike Park avautuu, kesäkelkkarata on auki, saunabaari uimarantoineen ja rosvopaisteineen on taas iskussa, ja golfpalloa lyödään vaikka läpi yön, kun ei pimeä meitä häiritse. Levillä on tehty entistä enemmän säilölunta ja hurjapäille onkin tiedossa Levi Midnight Sun Rail Jam eli rinnetapahtuma 25.–26.6. juuri juhannukseksi. Se voi ollakin kevään viimeinen lasku tai uuden laskukauden aloitus.

Levin ruokapaikat avautuvat pikkuhiljaa ja aikataulut kannattaakin tarkistaa, ettei ala turhaan närästää. Ainakin Levin uutuus eli Lost Tacos tacoravintola lupaa olla avoinna joka päivä 11–23. Saunabaarin perjantaiset rosvopaisti-illat ovat niinikään käynnistyneet.

Moni ohikulkija hieraisee silmiään Tunturitien risteyksessä, sillä kyläkuvasta ovat kadonneet St1:n keltaiset tunnukset ja tilalle ovat tulleet punavalkoiset Teboilin värit. Bensis on muuttanut ilmeensä ja tankeista saa nyt Teboilin tuotteita. Heinäkuussa pidetään isommat avajaiset, sillä talossa on tehty muitakin muutoksia.

Levin designmuodin huippuliike hálo from the north on avannut jälleen lippumyymälänsä Levillä. Hálon kuoseissa käytetään myös taiteilija Reidar Särestöniemen printtejä. Alkuperäisiä Reidarin töitä kannattaa käydä katsomassa Särestöniemi-museolla Kaukosessa, joka on Palsa-museon kanssa nyt kesäajassa ja avoinna syyskuun loppuun saakka tiistaista sunnuntaihin klo 12–18. Kittilän kotiseutumuseollakin kannattaa kesämatkailijan piipahtaa, sinne on vapaa pääsy ja museo on avoinna 22. elokuuta asti.

Otetaan siis kaikki irti kesästä, koetaan kaikkea ja käydään joka paikassa!

Jaspis Toivonen & toimituskoira spu Rippe aka Rodigan Ippe (kutsutaan myös nimillä Riiviö ja Finnjävel...)

P.S.
tuliko mieleen jokin jutun aihe, haluat ilmoittaa lehdessä tai muuta kertoa, laitapa viesti:
levi.nyt@gmail.com  

 

 

 

 

29.4.2021 Vapusta vain vähäsen...

kansi_012

Talvi on kohta taputeltu ja siitä on selvitty hengissä kohtuudella. Koronan kanssa on taisteltu ja sen kanssa työ jatkuu. Ei kannata unohtaa virusta, vaikkei siitä mitään peikkoakaan kannata olalleen ottaa. Järkevällä asenteella ja käytännön toimilla siitä selvitään. Jos korvienväliä taudinpelko rassaa, kannattaa mennä testiin.

Iso toivo lepää rokotuksessa, mutta senkään suhteen ei pidä liikaa luottaa eikä ainakaan unohtaa vielä pitkään aikaan suojatoimia. Maailma ei valitettavasti hetkessä pelastu, edes sillä rokotteella. Ottaa nimittäin aikansa ensimmäisen annoksen saatuaan, että rokote alkaa tehota. Vielä tarvitaan toinen annos vahvistukseksi, ja siinäkin pitää vielä malttaa jonkin aikaa, ennen kuin täysi teho on saavutettu. Missään nimessä siis ei lähdetä liehumaan tukka putkella baariin tai kylille, että nyt olen rokotettu. Kaiken huipuksi tauti on niin kavala, että se tarttuu, vaikka tartuttaja ei itseään sairaaksi noteeraakaan.

Korona on ollut siitä ovela sairaus ja samoin sen aiheuttanut virus, ettei siitä tiedetty juuri mitään etukäteen. Kaikki on opittu vasta taudin edetessä. On opittu tajuamaan viruksen mekanismit, ja onneksi myös opittu ymmärtämään, että covid-19-sairaus on vakava tila, joka esiintyy yksilöllisesti omine oireineen. Toiset sairastuvat vakavasti, jopa menehtyvät siihen, ja toiset eivät edes huomaa olossaan mitään poikkeavaa. Jotta kuitenkin se saadaan pysäytettyä, on kaikkien etu, että mennään pienissäkin oireissa testeihin, ja jos sitten päädytään karanteeniin, pysytään siellä vaadittu aika.

Koronaa tai ei, niin vappu tulee joka tapauksessa. Levillä on totuttu megavappuun kulkueineen ja pippaloineen. Nyt on kuitenkin jo toinen vappu peräjälkeen, kun ei esimerkiksi kulkuetta täällä järjestetä. Viime vuonna kylä oli melkein kuollut, nyt tänä keväänä kuitenkin aiotaan varovaisesti iloitella. Vappumme on vähän minimalistisoitunut, mutta ei sitä ole lakkautettu.

Meillä riittää raikasta ulkoilmaa, välillä vihureilla ja ilman, joten vapun viettoon ulkona ovat ihan parhaat olosuhteet ja paikat. Rinnelajien harrastajat voivat edelleen nauttia hyvistä rinteistä, sillä hissit pyörivät vielä äitienpäivään saakka. Vapun jälkeen tosin osa rinteistä sulkeutuu ja säätilahan se vaikuttaa, eli jos lumet  sulavat rinnekoneiden alta, tulee laskettelusta mahdotonta. Mutta ulkona voi kyllä muuten viihtyä varsin mainiosti, kuunnella lintujen soidinääniä ja istahtaa piknikille vaikkapa kannon nokkaan. Jos ei ole vielä ottanut fillariaan esille, niin kannattaa se huoltaa kesäkuntoon ja polkaista menemään.

Ei se vappukaan mihinkään häviä, vaikka olosuhteet muuttuvat. Ihmisen omasta mielestä se on kiinni, minkälaisen juhlaolon saa aikaan. Vapun kunniaksi voi laulaa ainakin ulkosalla Kansainvälistä ja muita työväenlauluja, ja vielä vastatuuleen, kun huutaa, ei aiheuta   niin pahennusta eikä tauditkaan tartu, kun pohjatuuli puhaltaa.

Ennen sitä puettiin vappuna parhaat juhlavermeet, jopa kesäkoltut ylle ja mentiin hienostelemaan ulos eli ravintolaan syömään ja vähän skoolaamaan. Tänä vappuna asusuositus on, kuten aina Lapissa kevätkeleillä, pilkkihaalarit, karvareuhka, porontalja ja nuotio sallituilla paikoilla sekä asiaan kuuluvat eväät, kuten kuivaliha ja nuotiomakkara ja juomat oman maun mukaan. Kyllä me siis tästäkin selvitään. Eikä revitä niitä vappuhuiskaroskia maastoon ja kadunvierille, siten loppuviikon siivousurakka on keveämpi! Kesäkin sieltä tulee ennen joulua.

Jaspis Toivonen & toimituskoira spu Rippe aka Rodigan Ippe (kutsutaan myös nimillä Riiviö ja Finnjävel...)

P.S.
tuliko mieleen jokin jutun aihe, haluat ilmoittaa lehdessä tai muuta kertoa, laitapa viesti:
levi.nyt@gmail.com  

 

 

 

 

22.4.2021 Kevät keikkuen tulee

kansi011

 

Kevään paras aika on meneillään ja moneen vuoteen huippuhienot hankikelit ovat meitä täällä hellinneet. Kantohankia pitkin on kestänyt hiihtää, kävellä ja pyöräillä puhumattakaan mahtavista potkukelkkakeleistä, koiralla tai ilman. Päivisin on ollut kunnolla lämmintä ja yöllä pikkupakkasista vähän kovempiinkin miinuksiin. Aamun varhainen herääminen palkitsee hangista nautiskelijan. Mutta kyllähän tämä vielä muuttuu, ei tule kesää vielä, vaan talvisempia kelejä on tiedossa.

Laulujoutsenet jo lentelevät siihen malliin, että kesän pesimäpaikkojen odotetaan sulavan, ja pesäpaikan etsinnässä ensimmäinen lintupari nappaa jängän parhaan pesimämättään. Peippo lauleskelee jo iloisesti ruokintapaikalla, ja juuri eilen saapuivat sepelkyyhkyt. Nekin tuntuvat olevan varsin hyvämuistisia, sillä pihan ruokintapaikka kuului heti aamun ensimmäisiin vierailukohteisiin. Lounaspöydän antimet ovat maistuneet, mutta paikallinen lintukoira on sen sijaan ollut menettää hermonsa.

Parasta tässä keväässä on myös päivän piteneminen, nyt jo päivänvaloa on näillä seuduin reilusti yli 16 tuntia, rohki reilusti yli tunnin pitempään kuin Etelä-Suomessa. Asian toinen puoli on se, että kohta ei paljon kannata enää yötuijotuksia tehdä taivaalle. Revontulet nimittäin hiipuvat näkyvistä.

Koronarintamalla on onneksi myös hiljaista eikä pääsiäinen aiheuttanut tautitilastoissa mitään suurta katastrofia. Toki tilaisuudet tartuntaan olivat minimissään, sillä ravintoloita ei pidetty auki, tanssi ja laulu olivat pannassa, niin kuin vielä nytkin. Nyt kuitenkin Kittilässä on se tilanne, että kokoontua saa jopa 20 henkeä ja ravintolat ovat avoinna aina klo 22, ja jopa 23:een asti. Mutta korona kolistelee silti kulisseissa, sillä moni yritys on jo sulkenut tältä keväältä. Onneksi kuitenkin vielä muutamat terassit elävöittävät kyläkuvaa.

Tuleva vappukin on juhlaelämän kannalta vielä arvoitus, varmasti kuitenkin tällä viikolla viimeistään tiedetään enemmän. Joka tapauksessa vappua ulkona juhlitaan. Varsinaista kulkuetta ei ole, mutta rinnesuunnistus tehtävärasteineen toteutuu vappuaattona ja myös vappupäivänä. Levin instagramissa ja facebookissa järjestetään vapputunnelmainen kuvakisa, jossa on huimia palkintoja. Vapusta on vain sitten ajallisesti kivenheitto äitienpäivään, ja sinne asti Levillä lasketellaan, sitten vasta pidetään paussia kesäkuun alkuun.

Aurinkomatkat lanseerasi talvikaudeksi Lapin kohteet, ja nyt ovat avautuneet Lapin kesäkohteet. Edullisia ja näppäriä lomapaketteja on tarjolla suomalaisille matkoineen ja majoituksineen. Tänä kesänä ei kannata mennä merta edemmäksi kalaan, kun Lappiin pääsee ilman suurempia vaikeuksia: Finnairin siivillä ja valmis paketti valmiiksi maksettuna. Kesäkin on täynnä ohjelmaa ja huikeita Lapin maisemia. Sole poka ko tulla!

Mutta ennen kuin kesämaat ovat näkyvillä koetaan vielä suuria luonnonnäytelmiä lumen sulamisen ohessa. Yksi odotettu on Ounasjoen jäiden lähtö. Tulvia ei kuitenkaan tänä vuonna tänne ennusteta, mutta heikoista jäistä varoitetaan. Kun jäät ovat heikot, ne sulannevat myös aika lailla paikoilleen eikä pahoja jääpatojakaan synny. Jokijäille ei kuitenkaan enää kannata tietämäti mennä, sillä puikkoontunut jää saattaa pettää alta milloin vain. Hullusti oli käydä kirkonkylällä 8-vuotiaalle Elialle, joka humpsahti jään läpi Haudanperän laavun lintutornin rannassa tässä alkukuusta, onneksi neuvokas 9-vuotias isoveli Nooa kavereineen sai autettua pojan pälkähästä.

Rippeorrella

Jaspis Toivonen & toimituskoira spu Rippe aka Rodigan Ippe (kutsutaan myös nimillä Riiviö ja Finnjävel...)

P.S.
tuliko mieleen jokin jutun aihe, haluat ilmoittaa lehdessä tai muuta kertoa, laitapa viesti:
levi.nyt@gmail.com  

 

 

15.4.2021 Koronaa vai koronatta

kansi010

 

Jo yli vuosi on mennyt tässä taamoessa tämän viruksen ja taudin seurassa. Joka päivä saa lukea ja kuulla lisää koronasta, ja aamulla se on ensimmäisenä melkein jo mielessä, että mitenkäs tänään. Nyt ollaan kuitenkin siinä vaiheessa, että Lapissa voidaan hetki huokaista. Korona kulkee vierellä ja tuskin enää ikinä tulee päivää, jolloin olisimme koronatta.

Lapin sairaanhoitopiiri on julistanut nyt koko oman alueensa covid-19-taudin suhteen perustasolle, myös Kittilänkin, joten esimerkiksi ravintoloissa saa jälleen ruokaa ihan pöytiin tarjoiltuna, toki take away -ruokailutkin yhä onnistuvat. Mutta ikävän myöhäiseen vaiheeseen päätöksenteko jäi ravintoloidenkin aukeamisen suhteen, kun ajatellaan kuluvaa matkailukevättä. Moni ravintola on sulkenut luukkunsa jo tältä kevätsesongilta kokonaan tai sitten jatkaa noutoruokamyynnillä. Konkursseiltakaan ei ole Lapissa vältytty.

Levillä menetettiin ravintolatoimen puolella pääsiäinen, mikä oli kova isku koko alueelle, se vaikutti myös hotelleihin. Väkeähän täällä oli, mutta määrä ei päässyt näkymään ravintoloiden myynneissä. Jonkin sortin lohtu on ainakin se, että nyt ei Levi eikä onneksi muukaan Lappi noussut koronatilastojen kärkeen pääsiäisen takia. Lisäksi ihmiset osaavat nyt hakeutua kiitettävästi testeihin, sitä menettelyä pitää kuitenkin vielä jatkaa ja edelleenkin käyttää maskia, pestä käsiä ja huolehtia turvaväleistä. Niin kauan ainakin, kuin koko kansa on rokotettu. Levillä esimerkiksi Lääkäriasema Bene sulkee lääkärin vastaanoton sunnuntaina 18.4., mutta koronan pikatestejä siellä tehdään aina toukokuun loppuun saakka, ajanvarauksella, kuten tähänkin asti.

Nyt yksi ja toinen yritys odottelee Valtionkonttorin kolmatta kustannustukea, joka avautuu 27.4. ja hakuaikaa on 23.6. asti. Lisäksi ihan uusi sulkemisturva on suunnattu muun muassa ravintoloille ja muille, jotka ovat joutuneet sulkemaan toimitilansa viranomaismääräyksellä koronan takia.

Korona on tietyllä tavalla ehtinyt nutistaa ja kansan ajatusmalli on antanut periksi sille suunnalle, että kevät on taputeltu tähän. No ei se sitä toki vielä ole kuitenkaan. Hiihtokelejä on vielä, yöllä pakkasta ja välillä saatu lisääkin lunta. Ja jos ladut antavatkin periksi, niin Levin rinteet eivät kuitenkaan. Äitienpäivään asti pyörivät hissit vielä, ja niin tekevät myös Pallaksen rinteet, mikäli lumitilanne sen sallii. Ylläsjärvellä rinnekausi päättyy 2.5. ja Äkäslompolossa lasketellaan niin ikään äitienpäivään eli 9.5. asti hissit pyörivät. Kevät on kuitenkin jo sen verran pitkällä, että ei ole liioin hankaluuksia vaihtaa sukset pyöriin. Kesällä pyöräkausi vain kiihtyy ja ensi kesä on pyöräilyn suhteen Levillä ainakin juhlakesä, sillä tunturin Bike Park täyttää jo 15 vuotta. Lisää reittejä on tulossa ja jo nyt rinneyhtiöllä on hyvä ennakkotarjous kesäkauden hissilipusta.

Kaiken tämän tylsyyden keskellä tapahtuu onneksi kivojakin ja mieltä ilahduttavia asioita. Yksi mainitsemisen arvoinen on ilman muuta Pirita Laplandin taidenäyttely ravintola Sapuskan näyteikkunoissa. Nuori kuvataiteilija esittäytyy värikylläisinä kuvina tuoden Lapin luonnon kaikkien ulottuville, ikkunoissa olevia töitä voi ihailla ohi kulkiessaan aina kesäkuun alkuun saakka. Ja toinen taideuutinen kertoi tässä alkuviikolla, että Levillä työskentelevän taiteilijapariskunnan Raisa Raekallion ja Misha del Valin kaksi tilaustyötä siirtyivät Savukoskelle julkisiin tiloihin, kun Suomen Kulttuurirahaston Lapin rahasto teki kunnalle taidelahjoituksen. Synkkinä aikoina tarvitaan kulttuuria.

Jaspis Toivonen & toimituskoira spu Rippe aka Rodigan Ippe (kutsutaan myös nimillä Riiviö ja Finnjävel...)

P.S.
tuliko mieleen jokin jutun aihe, haluat ilmoittaa tai muuta kertoa, laitapa viesti:
levi.nyt@gmail.com  

 

 

 

8.4.2021 Oi huhtikuu!

kansi_009

 

Pääsiäisestä on päästy, mutta vielä on talvea jäljellä. Kuukausi vaihtui viime viikolla oikulliseen huhtikuuhun, kuten on jo huomattu, sillä välillä paistaa aurinko ja tiet höyryävät auringon sulattaessa vauhdilla loskaa asvaltilta. Parhaillaan sataa lunta ja ilma on pienellä pakkasella. Onko tämä sitä vanhan lumen surmaa vai mitenkä tässä nyt käy? Onneksi ennusteet puhuvat talvisen sään puolesta ainakin tälle viikolle.

Lunta meillä päin maailmaa on tänä talvena ollut selkeästi vähemmän kuin viime vuonna eikä välisuvia ole ollut, joten, kun lumi alkaa sulaa, suhahtavat hanget silmissä matalimmiksi. Jokien ja järvien jäät ovat tänä talvena olleet koko Lapissa huonolaatuisia, ja kannattaakin olla varovainen, jos mielii esimerkiksi moottorikelkalla vielä joelle. Yöpakkaset toki jonkin verran asiaa hillitsevät ja jopa vahvistavat vähän jääkerrosta, mutta alla virtaava vesi syö omalta osaltaan vauhdilla jäätä alta päin. Mikäli saadaan vesisateita ja joki tai järvi menee kunnolla kertaalleen mustaksi, kannattaa pysytellä urheiluvälineineen kuivalla maalla.

Reitit ovat toki vielä jonkinlaisessa kunnossa. Tosin normaalia vähäisempi lumen määrä ja lisääntynyt kelkkailu esimerkiksi ovat jo käyneet raskaasti kelkkareittien kunnon päälle, varautua voi aikaiseen reittien lahoamiseen. Latureiteillä vielä ei ole suurta hätää, mutta toki sitten kevään edetessä loppuu latukoneiden ajelu ainakin niiltä osin, missä on vesistöjen ylityksiä.

Korona istuu tukevasti edelleen olkapäillä. Kittilässä ravintolasulku jatkunee ainakin 18.4. asti, kuten oli suunniteltukin. Pääsiäisen massat näkynevät taudin tartuntatilastoissa vasta parin viikkoa jälkijunassa eli vielä ei voida huokaista millään tasolla. Mutta ainakaan ei nyt voida syyttää Kittilän ravintoloita leviämispesäkkeiksi. On todella mielenkiintoista nyt seurata, miten paljon tapauksia alkaa ilmetä niissä kunnissa, joissa sulkua ei ole, toisin sanoen kaikissa muissa Lapin kunnissa ja hiihtokeskuksissa paitsi Kittilässä. Myös Levin kilpakumppani Ruka oli samassa veneessä kanssamme eli siellä on samoin ravintolasulku päällä.

Maski tai ei, lähellä tai tosi kaukana, niillä seikoilla ei ole mitään merkitystä silloin, kun rinnalle isketään loma, nuoruus, kaverit, kevät ja alkoholi. Viestiä on jo kuulunut pitempään uudesta pussikalja-buumista, joka lienee nyt kovempi ilmiö tunturissa kuin kuuluisat kalsarikännit konsanaan. Jälkimmäinen olisi suositellumpi tapa kuluttaa viisasten juomaa ja todella pysyä pirtissään, ei ainakaan sairaudet leviäisi. Mutta juomapussien kanssa kilisten naapurista toiseen hiippailu ja bilettäminen tuttavien tai ihan uusien ystävien mökeissä on takuulla riski. Tuskin juurikaan kukaan kyselee vieraalta mökin ovella koronatestin perään tai muunkaan terveystodistuksen. Itsenäinen omatoimijuhliminen näkyy horjuvina askelina illan ja yön katukuvassa, ehkä jopa enemmän kuin ennen, jolloin ravintoloiden portsarit hoitivat valvontaa, nyt ottaa voi niin kauan kuin mukana on omaa juotavaa. Ja kun kilisevä kassi tyhjenee, tipahtavat tietty roskat siihen paikkaan niille sijoilleen, joka näkyy ympäristössä ikävällä tavalla. Mutta yritetään edes pysyä kuosissa, kyllä tämä vielä tästä valkenee, ja jaksetaan viedä tyhjät pullot ja muut roskat roskikseen ja keräyspisteille, lumi ei jätteitä nimittäin enää pitkään peittele.

Huhtikuu ei ole pettänyt ainakaan lintumaailman suhteen, sillä aikainen kevät ja eteläiset virtaukset ovat jo houkuttaneet Lappiin useammankin kevätmuuttajan. Laulujoutsenten etujoukko on saapunut, ja yksi varma paikka joutsenten bongaamiseen Levillä on Hossansalmi. Sinne niitä kertyy aina keväisin ennen kuin jängät sulavat kunnolla ja linnut siirtyvät pesimäsijoilleen. Kalalokkipari joutsenten seurana jo myös lenteli, ja tiistaina 6.4. bongasin omalla ruokintapaikalla kevään ensimmäiset peipot. Eli puolikuuta peipposesta…

Jaspis Toivonen & toimituskoira spu Rippe aka Rodigan Ippe (kutsutaan myös nimillä Riiviö ja Finnjävel...)

P.S.
tuliko mieleen jokin jutun aihe, haluat ilmoittaa tai muuta kertoa, laitapa viesti:
levi.nyt@gmail.com  

 

 

 

1.4.2021 Mämmiksi meni

kansi_8

 

Kulunut viikonloppu meni varsin ristiriitaisissa tunnelmissa, niin säätiloissa kuin täällä alueen liiketoiminnan puolellakin. Aivan hengästyttää, kun on niin monia sattumuksia oli samassa rysässä. Sunnuntaina aamuyöstä koko valtakunta siirtyi kesäaikaan, yöuni jäi lyhyemmäksi ja aamu pimeämmäksi.

Sunnuntaina illasta sitten tipahti pommi, kun Kittilän kunnan alueen jokainen ravintola ja kahvila odotti, että sulku päättyy. Vaan toisin kävi ja nyt jatketaan tässä samassa sulkutilanteessa 18.4. asti, jos nyt ei kukaan keksikin yhtäkkiä jotain muuta tilalle. Tähän nyt on ollut tottuminen ja jokainen pikkulapsikin osaa varmaan jo sanoa, että teikköveitä halutaan.

Epäoikeudenmukaiselta tuntuu se, että pääsiäinen on ovella, Lapin kevään paras aika, ja sitten yksi tunturikeskus eristetään muista. Naapureissa ja koko muussa Lapissa kyllä saavat ravitsemusliikkeet pitää ovet avoinna, mutta täällä ei. Olisihan se kivempi ruokailla sisätilassa ja nauttia toisten tekemää ruokaa. Mutta ilman toisten tekemää ruokaa ei silti täällä jää, sillä nyt jokseenkin jokainen ravintola myy ruokaa ulos ja esimerkiksi Levi Restaurants on lisännyt muutamia kioskeja ravintoloidensa täydennykseksi hissien ala-asemille.

Nyt skitsofreniaa lisää se, että ei oikein tiedä, pitääkö kiittää vai kirota tätä kohtaloa. Pettymys on ainakin järjettömän suuri alueen ravintoloissa, ruoan ulosmyynti on vain liiketoiminnan tekohengitystä, jos aina sitäkään. Henkilökuntaa ei tarvita täyttä määrää, lomautukset ja jopa irtisanomiset ovat tätä talvea jo leimanneet. Ja aina vain heikommaksi menee.

Ja se varsinkin ihmetyttää, miten hitaat ovat nuo byrokratian rattaat. Sillä ei sekään ihan tuosta noin vaan suju avata ravintolaa vielä tässä sesongissa ja tulevalle pyhälle. Samoin tuollaisen päätöksen odottaminen on raskasta, ei voi markkinoida yritystään eikä hankkia henkilökuntaa. Tai voi tietysti, mutta se ei oikein vakuuta, kun joutuu puheissaan käyttämään sanoja ehkä ja jos. Sitä ei tuolla hallintopuolella ymmärretä, miten asiat käytännössä maakunnissa sujuvat. Mutta se kyllä ymmärretään, että omalle lomalle pitää päästä ja äkkiä.

Vähän kirkastaa mieltä se, että puheena ollut etelän sulkutila liikkumisrajoituksineen ei vielä tullut voimaan. Ihmiset saavat tulla omille ja vuokratuille mökeilleen ja matkustaa halki Suomen. Olisi voinut olla toisinkin ja siten melko hiljaista kyläteillä. Tosin on parhaillaankin olemassa THL:n suositus, että kansalaiset, pysykää kotona pääsiäinen. Jää nähtäväksi, miten sitä totellaan.

Nähtäväksi jää myös se, miten korona sitten etenee Lapissa ja muualla Suomessa. Mielenkiintoisia aikoja on tiedossa seuraavat pari kolme viikkoa, sillä sitten alkaa kuulua uusien tapausten ilmeneminen ja missä tartuntaketjut liikkuvat. Toivottavasti näin ei käy, mutta todennäköisesti jotain saamme kuulla. Kannattaakin edelleen muistaa ja tietää, että Levillä koronatestiin pääsee ilmaiseksi, niin kuntalainen kuin myös matkailijakin Levin alueen yksityisillä lääkäriasemilla. Testiin kannattaa mennä pienissäkin koronaan viittaavissa oireissa. Ja sitten: muistakaa syödä mämmiä, se on aito suomalainen perinneruoka!

Jaspis Toivonen & toimituskoira spu Rippe aka Rodigan Ippe (kutsutaan myös nimillä Riiviö ja Finnjävel...)

P.S.
tuliko mieleen jokin jutun aihe, haluat ilmoittaa tai muuta kertoa, laitapa viesti:
levi.nyt@gmail.com  

 

 

 

 

25.3.2021 Valo voittaa, ainakin

 kansi007

Sieltä se taas pilkistää jo aamuvarhaisesta alkaen. Nimittäin aurinko. Päivä on jo yötä pitempi ja niinpä voi vielä hiihtolenkille lähteä klo 19 jälkeenkin ilman otsalamppua. Se on muuten aika nasta fiilis! Yöt lyhenevät nyt vauhdilla ja se merkkaa muun muassa sitä, että revontulien ihailu alkaa olla tältä talvelta pikkuhiljaa ohi. Revontuliahan tuolla yläsfääreissä kyllä leiskuu, mutta niiden väriloistoa ei ihmissilmä enää tavoita yhä kesää kohti vaalenevalla taivaalla.

Northern Lights -sovellus kuitenkin ennustaa vielä hienoja värivaloja taivaalle 23.–25.3. ja 28.–31.3. edellyttäen, että on kirkasta. Pro-revontulijahtaajat tosin myös sitten seuraavat pilviennusteita ja vaihtavat paikkakuntaa pilvien liikkeiden mukaan kunnon taivaantulia etsiessään. Säätilanne saattaakin olla ihan eri esimerkiksi Pallaksella, kuin mitä se on Levillä. Mutta sellaisia veijareita nämä valoilmiöt ovat, ettei se ole kellosta kiinni. Joskus on hienoa leimuntaa jo alkuillasta, toisinaan pitää valvoa pitkälle aamuyöhön. Mutta pääsääntönä kyllä on, että menee ulos, mahdollisimman pimeälle seudulle, missä ei katu- tai pihavalot häiritse, ja katsoo taivaalle. Reposet voivat viivähtää vain hetken tai hullun tuurilla valoshow kestää minuutteja, jopa tunteja.

Viime perjantaina oli kevätpäiväntasaus eli päivä oli yhtä pitkä joka puolella maapalloa. Pohjoisnavalla saatiin valot kertalaakista ja Etelänavalla ne sammuivat, puoleksi vuodeksi. Meillä se merkkaa öiden lyhenemistä ja sitä, että tulevana sunnuntaina, kas kummaa, kerran vielä, ainakin pojat, kellon viisareita siirretään tunnilla kesää kohti ja alkaa kesäaika.

Kesä-talviaikakeskustelua on käyty jo vuosia ja niinpä se näyttää juuttuneen EU-byrokratian rattaisiin, mitään ei asiasta ole kuulunut pitkään aikaan. Eli siitä, että loppuisi tämä älytön touhu ja pysyttäisiin omassa ajassamme ja aikavyöhykkeellämme ympäri vuoden. Onhan tämä silti virkistävää, se ikään kuin katkaisee tämän kevään, kun käy tarkistamassa kaikki huushollin aikaraudat. Pitää oikein keskittyä, että kaikki ovat tallessa, ja saattaa löytyä jopa sellaisia, jotka olisivat jo vuosi sitten vaatineet patterin vaihdon. Onneksi sentään älypuhelimet ja tietokoneet hoitavat homman aika itsenäisesti, mikäli on muistanut asentaa ajan vaihtumaan automaattisesti. Silti suosittelen vaihtoa seuraavina päivinä varovasti vertailemaan esimerkiksi television näyttämää aikaa omaan seinäkelloon, että ollaanko niin kuin samassa ajassa tai edes päivässä.

Kesäajan ohella meillä jatkuu ainakin 11.4. asti tämä korona-aika viimeisimpine säännöksineen. Turvavälejä pidetään nyt ankarasti silmällä ja yritysten pitää laatia jopa kirjalliset suunnitelmat, miten yrityksessä toimitaan ja miten turvavälit näkyvät asiakkaille ja miten ne toimivat. Ehkä nyt ilman tätä esseenkirjoitusta olisi kuitenkin pärjätty.

Ruotsalainen sanoisi tässä kohtaa, että det sket sig, eli metsään meni sitten tämäkin pääsiäinen Lapissa matkailusektorilla. Juu, kyllä toki, rinteille ja laduille pääsee ja niin edelleen, mutta kyllä isompaa matkailijavirtaa olisi ollut odotettavissa, jos edes ravintolat olisivat saaneet avata ruoka-asiakkailleen. Pääsiäinen on joulun ohella niitä juhlapyhiä, jolloin nautitaan juhlavasti yhteisistä aterioista. Ja parastahan on silloin, ettei kenenkään perheenjäsenen tai ystäväporukan ihmisen tarvitsisi hiki päässä sitä lampaanviulua uunissa paahtaa, vaan pääsisi valmiiseen pöytään.

Eipä tuohon tietenkään kuole, mutta kyllä se ketuttaa. Ansionmenetys on sitä paitsi suuri ravintolayrittäjän kassassa. Ja ansionmenetykset jatkuvat, jos ei nyt nopsaan päästä myymään tulevaa joulua ja talvea. Taas kohta pudotaan reestä, enää ei olisi varaa jahkailuun, ei millään sektorilla ja vähiten tuolla päättävillä tahoilla. Islanti on jo kuitenkin rajansa avannut kaikille, jotka ovat tarvittavat rokotteensa saaneet ja rokotetodistus on näyttää maahan tullessa. Se on rohkea veto. Maa on toki pienempi ja väkeä vähemmän, mutta siltikin voisi ottaa oppia.

 Jaspis Toivonen & toimituskoira spu Rippe aka Rodigan Ippe (kutsutaan myös nimillä Riiviö ja Finnjävel...)

P.S.
tuliko mieleen jokin jutun aihe, haluat ilmoittaa tai muuta kertoa, laitapa viesti:
levi.nyt@gmail.com  

 

 

18.3.2021 Vuosi lusittu

 kansi006

Tällä viikolla 16.3. vietettiin vuosipäivää, nimittäin koronan vuosipäivää, jolloin Suomessa julistettiin poikkeusolot. Samoin melkein päivälleen vuosi sitten 19.3.2020 ilmestyi viime kevään viimeinen Levi.NYT!-lehti numero 7, sillä tunturi meni kiinni. Äimistyneinä jäätiin ihmettelemään, että mikä meihin iski.

Kevään viimeisessä numerossa kerrottiin muun muassa Wallis karaokebarin ja Hookin avajaisista, jotka oli pidetty 13.3., oli uutisia puhemies Matti Vanhasen piirroksien näyttelystä Levillä kahvila Somassa, ja oli myös pitkä rotla paikoista ja tapahtumista, jotka menivät kiinni tai peruttiin. Kahvila Soma lopetti sittemmin toimintansa; Wallis ja Hook ovat olleet välillä avoinna, mutta nyt jälleen sulkutila on niissäkin. Museot ja galleria suljettiin täysin, mutta nyt niihin pääsee yleisörajoituksin ja ajanvarauksella. Hissit menivät kiinni, vain apteekki, elintarvikekaupat, posti, matkahuolto ja Alko pysyivät toiminnassa. Latuja onneksi hoidettiin, joten täällä asuva väestö pääsi hiihtämään.

Oli omituinen fiilis varsinkin matkailun sektorilla, sillä oli ennen kuulumatonta, että pääsiäistä ei täällä vietettäisi nyt siten, kuin matkailupaikkakunnalla oli totuttu – eli kaikki majoituspaikat täynnä ja väkeä pilvin pimein. Ei tullut isoja keikkoja Areenalle ja vappukin peruttiin.

Nyt on sitten tässä eletty elämää koronan rinnalla ja sitä väistellen. Odotellaan rokotteita, joita jo Kittilän kunnassakin on jonkin verran jaettu, muttei vielä likikään olla voiton puolella. Päinvastoin on kiihtyvyys- ja leviämisalueiden sulkutila päällä, ravintoloista ja kahviloista saa ainoastaan noutoruokaa, monet ryhmäliikunnat on peruttu, mutta tilanne on kuitenkin täällä erilainen kuin ennen. Levillä hissit pyörivät, ne muuten ovat toiminnassa aina 9. toukokuuta asti. Kuntosalille ja kylpylään pääsee, latuja hoidetaan, fillareita, suksia ja kelkkoja vuokrataan, ohjelmapalvelut pyörivät.

Moni kotimainen asiakas on jo löytänyt talvisen Lapin, osa ensimmäistä, vaan ei viimeistä kertaa. Lapin kuume nousee, telkkarissa pyörii uusia sarjoja Lappiin muuttajien unelmista ja suosittuja reality-sarjoja on kuvattu täälläkin, joten kauniit kaamos- ja ensilumimaisemat kiehtovat ja houkuttavat. Ja hienoa niin, on täällä ihmeteltävää ja katsottavaa. Aurinkomatkoilta on saatu hyviä uutisia eli myös kesän matkapaketit ovat jo myynnissä.

Mutta, monet yrittäjät roikkuvat löysässä hirressä ja osa on jo valmiina heittämään hanskat kokonaan tiskiin. Tyly totuus on, jos ei ole asiakkaita, ei ole kassavirtaa, jos ei pysty maksamaan tilavuokria tai palkkaamaan henkilökuntaa, se on siinä. Ei voi liioin suunnitella juurikaan tulevaisuuttaankaan, sillä ei ole mitään takeita, miten maailma makaa vaikkapa ruskalla. Sitä nyt uskotaan valtakunnallisesti kaikkien suomalaisten olevan rokotettuja syksyyn mennessä, mutta oikeasti, milloin voimme avata Suomen, milloin avataan rajat ulkomaisille matkailijoille ja milloin saadaan se rokotustodistus, jolla voisi sitten matkustaa? Ihmetyttää myös epäoikeudenmukainen tapa tarkastella koko valtakunnan tilannetta etelän yksisuuntaisesta sihdistä. Päätöksenteko on liian hidasta, byrokratian rattaat murskaavat pienyrittäjät ja jopa kokonaisia toimialoja huolimatta siitä, että tukipaketteja tulee ja menee. Vedotaan lakipykäliin, kun pitäisi käyttää järkeä. Valtiota pitäisi ymmärtää hoitaa ja johtaa kuten yrityksiä, reagoida nopeasti ja tehdä toimenpiteitä silloin, kun tilanne sitä vaatii, eikä vasta jälkijunassa jälkiviisaina.

Mutta noudatetaan saatuja terveysturvallisuusohjeita, pidetään sitä maskia, pestään käsiä ja vältetään tungoksia. Kuuden hengen tapaamiset on suurin sallittu määrä. Eikä mennä mökkibileisiin, joissa unohtuu kontrolli. Jos on vähäisiäkään oireita, mennään testiin. Täällä Levilläkin se on hyvin mahdollista ihan joka päivä. Myös Levi.NYT! jatkaa ilmestymistään normaalin aikataulun mukaan eli ensi viikkoon taas, ystävät, pysytään terveinä.

Jaspis Toivonen & toimituskoira spu Rippe aka Rodigan Ippe (kutsutaan myös nimillä Riiviö ja Finnjävel...)

rippe

P.S.
tuliko mieleen jokin jutun aihe, haluat ilmoittaa tai muuta kertoa, laitapa viesti:
levi.nyt@gmail.com  

 

 

11.3.2021 Ja mää ihmettelen vähä kauhiast…

kansi005

 

Se on nyt sitten päällä tämä sulkutila eli laulu, soitto ja tanssi on kiellettyä eikä ruokaakaan saa enää ravintelin tai kahvilan pöydän ääressä tilata saatika nauttia. Mutta ruokaa voi tilata take awayna ja sen voi noutaa ja syödä sitten esimerkiksi ulkosalla terassin aidan takana tai kotonaan tai mökissä. Vessaan kuitenkin kuulemma pääsee. Olemme yrittäneet laatia lehteen listaa, josta löytää mahdollisimman monta vaihtoehtoa nälän torjuntaan.

Tämä ruokien nouto tulee kyllä räjäyttämään pankin, sillä sen verran paljon niissä on sitten kääreinä kaikenlaista kertakäyttöistä pakkausmateriaalia. Etukäteen kauhistuttaa jo se mielikuva, kun tunturin yli leijuvat käärepaperipilvet tuulen puhaltaessa navakasti. Ei siis sorruta roskaamisen syntiin nyt, vaikka se näyttää olevan kyllä muutamille mahdottomuus saada edes sitä käytettyä kasvomaskia osumaan jätesäiliöön. Ja korjataan pois roskiksien kätköön myös kaikki muut roskat, kun kohdalle sopivasti satutaan, vaikkeivät ne olisikaan omista eväspusseista karanneita.

Sitten ihmettelen aina ja yhä vain, että miten eivät ihmiset osaa lukea selvää suomea. Nimittäin asia korostuu näillä kylän roskiksilla ja kierrätyspisteillä. Vai onko suomalaisille kerta kaikkiaan niin outo esimerkiksi sellainen järjestelmä kuin Rinki eli muovin, lasin, metallin, paperin ja kartongin kierrätys- ja keräyspaikka? Olen luullut, että se on valtakunnallinen järjestelmä ja toimii ympäri Suomen. Mutta niin sitä vain kannetaan polttokelpoisia jätepusseja lojumaan säiliöiden ulkopuolelle haaskalintujen nokittaviksi kuin ei oltais moinaskaan. Käsittämätöntä. Kuitenkin jokainen roskapussin tuoja ajaa paikalle omalla autollaan, ei sen nyt niin hirveän vaivalloista olisi kaasuttaa lähimpään seuraavaan roskapisteeseen, jonka repertuaariin kuuluu polttokelpoinen energiajäte? Ja kaiken lisäksi se Rinkiin sopimaton roskapussi jää heitteille siihen S-market Levin piha-alueelle.

Samassa paikassa olen myös ihmetellyt, ettei osata niitä puristimia käyttää. On ihan selkokielellä ohjeet, eikä ole liian pitkiä lauserakenteita käytetty, että paina nappia, kun laitat muovit tai kartongit omiin puristimiinsa. Ja yhtä helposti voi myös soittaa sinne Ringin asiakaspalveluun, jos jokin säiliöistä on täpötäynnä, niin hoitavat nopsaan tyhjennyksen. Soitto ei kauan vie eikä se nyt juurikaan ole itseltä pois, jos hetken kantaa huolta yhteisen hyvän eteen. Juu, totta kai, puhelu maksaa vähän, mutta taitaa olla minimaalisen pieni kustannus toimivasta kierrätyshuollosta.

Ja sit mää ihmettelen tuota kiertoliittymäkulttuuria. Joskus oikein tein tähän lehteen sellaista pientä juttua, miten ajetaan oikein kiertoliittymässä ja varsinkin, miten siitä poistutaan. Se palsta aiheutti muualla ihmetystä, että eikö siellä vieläkään osata ajaa ilman ohjeita…? No ei osata! Laittakaa hyvät kuskit se vilkku päälle ja suuntimaan oikealle vähän ennen, kuin aiotte puikahtaa pois liittymästä. Tähänastisista omaperäisin esimerkki taannoin oli, kun edellä ajava päätti sitten suunnata kohti Kittilää, niin hän varoiksi vilkautti ajokkinsa vasenta vilkkua. Hmmmm? No kyllähän se hauskasti piristi perässä ajavan päivää.

Stay safe eli pysytään terveinä silti.

Jaspis Toivonen & toimituskoira spu Rippe aka Rodigan Ippe (kutsutaan myös nimillä Riiviö ja Finnjävel...)

P.S.
tuliko mieleen jokin jutun aihe, haluat ilmoittaa tai muuta kertoa, laitapa viesti:
levi.nyt@gmail.com  

 

4.3.2021 Pirun virus!

kansi004

Nyt se sen sitten teki! Keskeytyi pahoin tämäkin sesonki eli covid-19 -tauti jyllää siihen malliin, että valtiovalta ryhtyi uusiin rajoitustoimiin. Ärhäkkää virusmuunnosta on tavattu Suomessa jo kolmea sorttia eli brittiläistä, eteläafrikkalaista ja brasilialaista kantaa tämän meidän alkuperäisen lisäksi. Kittiläänkin on jo brittiläinen muunnos ainakin ehtinyt, muutama tapaus jo tiedetään.

Lapin kohteita ei ole suljettu, mutta toisaalta niin voisi kyllä asian tulkita, kun katsotaan asiaa lomalaisen kannalta. Tunturissa pyörivät hissit entiseen malliin, latu- ja kelkkareittejä huolletaan, mutta muuten elämä menee taas vähän kinkkisemmäksi. Tätä kirjoittaessa ei ole vielä täysin edes selvää, mitä kaikkea meillä muuttuu.

Ainakin se on selvää, että 8.3. alkaen ravintoloissa ja kahviloissa ei saa olla asiakkaita. Eikä saa olla muuten terasseillakaan. Kun siis lähtee laturetkelle, kannattaa reppuun pakata eväät, sillä välttämättä muonaa ei metsästä saa edes rahalla. Ota mukaasi myös oma käsidesi ja vessapaperiakin voisi sinne reppuun varoiksi pakata, tosin rinnealueiden kahvilat kuulemma järjestävät jo täyttä häkää muun muassa vessoja lepohetkiä tarvitseville väsähtäneille asiakkailleen.

Ravintoloista saa ruokaa, mutta vain ja ainoastaan sen saa ostaa ja noutaa mukaansa take awayna, annosta ei saa ravintolan sisätiloissa eikä liioin terassillakaan nauttia. Hotelleissa huolehditaan asukkaille aamiaiset huoneisiin.

Ruokaa vielä kaupoista saa, sillä päivittäistavarakaupat, Alkot ja apteekit ovat avoinna, eikä niitä kyllä aiotakaan sulkea. Kaupoissa voi käydä maski naamallaan normisti ja huomioida kannattaa, että esimerkiksi Levillä pääsee jo ruokakauppaan aamuisin klo 7 alkaen ja ostoksia voi tehdä aina klo 23 saakka. Siihen väliin luulisi kaikkien ehtivän. Jos ei kaupassakäynti nappaa, voi aina tilata tavarat kotiin tai ostaa ne verkosta ja sitten joko noutaa ne itse kaupalta tai käyttää kuljetuspalveluita.

Lapissa ovat nyt voimassa kokoontumisrajoitukset, raja menee kuudessa hengessä ja koskee yleisiä tilaisuuksia ja kokouksia sisällä tai ulkosalla. Toisaalta kuitenkin ohjelmapalvelut myös toimivat edelleen, sillä niihin voidaan ottaa rajoitettu määrä osallistujia, ja suurin osa aktiviteeteista tehdäänkin ulkona, jossa on vähän ilmavampaa ja helppo huomioida turvavälit.

Kittilässä kunnantalo eli kunnanvirasto on suljettu 3.–28.3. ja mahdollisesti kauemminkin, mikäli tilanne niin vaatii. Se tarkoittaa sitä, että jos on kertakaikkisen tärkeä asia hoidettavana, niin ensisijaisesti homma hoituu puhelimella tai sähköpostilla tai sitten varataan ennakkoon aika virastoasiointia varten. Mahdollista on myös, että kirjasto sulkeutuu.

Nyt on siis poikaa roikkua netissä ja lueskella läpi ajankohtaisia tiedotteita, joita toimittavat sinne melko hyvällä tahdilla esimerkiksi Visit Levi, Kittilän kunta, Lapin sairaanhoitopiiri ja paikallinen media. Ja aina kannattaa soittaa etukäteen vielä ja tarkistaa, miten haluttu palvelu on avoinna.

Elämme jälleen kerran mielenkiintoisia aikoja. Mutta muistetaan edelleen käyttää maskia, jota jo edellytetäänkin täällä joka paikassa. Tiristellään käsidesiä kauppojen ovilla, kassoilla, missä vain se tulee vastaan, ja varustetaan myös oma auto ja käsilaukku pullollisella käsidesiä. Ennen kaikkea käytetään käsidesiä, ja pestään aina kädet vielä vedellä ja saippualla, kun palataan maailmalta kotiin tai mökin suojaan. Ja lopuksi mennään testiin, jos vähänkään on oireita edes sinne päin. Se on nyt edullista eli ei maksa mitään edes yksityisellä puolella, kun kunta on niin sopinut, ja testeihin pääsee sujuvasti, kun kunnassa kolme paikkaa niitä nyt tekee.

Jaspis Toivonen & toimituskoira spu Rippe aka Rodigan Ippe (kutsutaan myös nimillä Riiviö ja Finnjävel...)

P.S.
tuliko mieleen jokin jutun aihe, haluat ilmoittaa tai muuta kertoa, laitapa viesti:
levi.nyt@gmail.com  

 

 

 

25.2.2021 Helmikuu liki paketissa

kansi2021_2

Nämä kevätviikot ovat sellaista aikaa, kun valon määrä lisääntyy ja vuorokaudessa yö väistyy päivän alta kiihtyvää kyytiä. Samoin on kohta tämä kuukausi taputeltu. Ylevästi kuitenkin se päättyy sunnuntaina Kalevalanpäivään (kuten aina, mutta nyt onkin sunnuntai).

Kuluva viikko kahdeksan käynnisti hiihtolomat ja runsain mitoin on kansa Lappiin ja Leville tiensä löytänytkin, koronasta huolimatta. Tosin tässä nyt sydän syrjällään seurataan Suomen tartuntalukuja sekä muuntoviruksen tarttumista ja vauhdikasta leviämistä.

Kittilän kunnassa on aloitettu kuntalaisten rokottaminen iäkkäimmät ihmiset kärkenä, kuten kansalliseen rokotusohjelmaan nyt kuluukin. Ja laskevassa ikäjärjestyksessä nyt edetään. Rokottaminen etenee siinä vauhdissa, kun rokotteita saadaan. Kysymyksiäkin tässä on herännyt, esimerkiksi, milloin saavat rokotteen alle 70-vuotiaat ei kuitenkaan riskiryhmissä olevat vammaisten ja ikäihmisten avustajat, se lähiapukäsipari, joka ei ole virallisesti omaishoitaja? Tuntuisi, että se on ryhmä, jonka rokote pitäisi ehdottomasti saada ihan kärkijoukoissa, sillä mitä sitten tapahtuu, kun ja jos tämä avustava ihminen sairastuu? Vanhuksen tai vammaisen piha on ummessa, lumitöitä ei tee kukaan tai kanna puita ja kauppa-asiat hoitamatta ties kuinka kauan. Ei siis paljon lohduta, jos autettavan lähimmäisen yhteys ulkomaailmaan katkeaa, kun avustava henkilö sairastuu.

Virus tänne pohjoiseenkin vääjäämättä hiipii, näyttöä on jo tältä viikolta ja karanteeni sulki muun muassa kyläkaupan hetkeksi. Noutopostin ja Matkahuollon palvelut avautuvat vasta 8.3. En halua olla ennustaja, mutta tällaista on tiedossa varmasti lisääkin yhteiskunnan kaikilla rintamilla. Rajoituksia, karanteeneja ja sulkuja seuraa. Onkin siis ehdottoman tärkeää pitää kiinni maskisuosituksista, pestä ja desinfioida käsiä ja vältellä massoja. Sekin onnistuu täällä raikkaassa tunturi-ilmassa. Lisäksi matkailijat sekä kuntalaiset testataan nyt kaikissa Kittilän kunnan terveydenhoitoyksiköissä sekä yksityisillä lääkäriasemilla ilmaiseksi. Mene siis testiin, jos on pienikin epäilys, noudata ohjeita ja pysy poissa ihmisten ilmoilta niin kauan, että tulos on saatu.

Levillä on tehty suurin piirtein kaikki, mitä asian eteen voidaan, loppu on kuluttajista kiinni. Täällä on myös monia palveluita, joihin on edelleenkin turvallista mennä. Muun muassa kylän kuntoklubi on järjestellyt tuntikalenterinsa siihen malliin, että tilaa ja turvavälejä on, ja pääsee harrastamaan monipuolista sisäliikuntaa hyvässä ohjauksessa. Jokseenkin jokaisesta Levin ravintolasta saa tilattua ruokaa take awayna, niitäkin palveluita käyttäkää, jotta kylämme ravintolat selviävät.

Nopeaa reagointia ja innovaatiokykyä nyt tarvitaan. Hyvä esimerkki uusista palveluista on Kätkänrannan talvibaari Immeljärven rannalla. Siellä voi luistella luonnonjäällä ja vuokrata sähköpyörän sekä lähteä erikoisretkelle ihan omille yrittäjän talvisille fillaripoluille. Ohjatusti, mutta se on takuulla paras tapa tutustua talviseen sähköpyöräilyyn. Lisäksi näillä reissuilla saa muutakin infoa Levin elämästä.

Jos ei ole ennen tutustunut rekikoirien elämään tai ajanut koiravaljakolla tai ollut edes valjakon kyydissä, tänä talvena se asia kannattaa hoitaa kuntoon. Alueen eläinyrittäjät järjestävät hinta-laatusuhteeltaan hyviä retkiä, voi yhdistää koirat ja jopa hevoset samalle päivälle, käydä pienellä issikkavaelluksella tai kokeilla poroajelua, kuten maajussit tai tempparit. Talvi on tämän kevään parasta aikaa ja nyt on talvi täällä, pysytään terveinä!

Jaspis Toivonen & toimituskoira spu Rippe aka Rodigan Ippe (kutsutaan myös nimillä Riiviö ja Finnjävel...)

 Rippe

PS.
tuliko mieleen jokin jutun aihe, haluat ilmoittaa tai muuta kertoa, laitapa viesti:
levi.nyt@gmail.com  

 

 

18.2.2021 Turvakoodit

kansi2021_2

 

Olemme tottuneet nykyelämässä varmistamaan oman turvallisuutemme monin tavoin. Turvallisuuteen terminä törmääkin jokseenkin joka asian yhteydessä, oli sitten kyse arjesta tai vapaa-ajasta tai hevosurheilusta.

Raha-asioissa pitää olla tarkkana ja pin-koodit ovatkin olleet osa elämäämme siitä lähtien, kuin pankkikortit lanseerattiin ja voi nostaa rahaa automaateilta. Pin-koodien eli turva- tai tunnuslukujen käyttö tosin on lähtenyt jo täysin lapasesta, ainakin minun mielestäni. Koodia kysytään ihan joka paikassa.

Ja kun omistaa tietokoneen ja haluaa tehdä ostoksia nettikaupoissa, on ihan välttämätöntä luoda oma käyttäjätunnus ja salasana. Muuten ei irtoa yhtikäs mitään, vaikka kuinka haluasi rahoistaan päästä eroon. Koodia kysytään autoa tankatessa ja koodi pitää olla, kun haluaa katsoa reseptejään netissä eli kirjautua omakantaan.

Sitten ovat tulleet muotiin nämä hienot salasanageneraattorit, mutta se ei kauheasti lohduta, se hyvä turvallisuus, kun jokaiselle laitteelle kehittyy oma outo salasana. Kuka hiivatti niitä voi muistaa tai edes sitä yhtä kappaletta todella outoa numeroiden, kirjainten ja välimerkkien sekamelskaa, jonka kone sinulle luo. Paljon paremmin muistaisi facebookissa levinneiden hupisovellusten kuten Mikä on tonttunimesi -sanageneraattoreiden lopputulokset. Kuten esimerkiksi VaaleaRenttuglögipipari. Siinä nimi, jota kyllä hakkeri saa kauan etsiä ja arvailla ja itse muistaa vaikka miten kirkkaasti.

No on niillä salasanoilla kyllä puolensa, sillä meistä on niin paljon digitaalista tietoa jo yltympäriinsä pitkin internetiä, että välillä sieltä joutuu etsimään vastausta omaan elämäänsäkin… Kyllä se universumi kertoo, jos vain on kuulolla, tai vähintään world wide web.

Mutta se tieto puolestaan, jonka netistä löytää, ei suinkaan aina ole totta. Epäillä saa ja pitää esimerkiksi wikipediaa, sitähän ylläpitävät tavalliset ihmiset, jotka saattavat asiasta jotain tietää tai jotain jopa harrastaa, mutta tietojen oikeellisuutta ei kukaan tarkista. Mutta senhän tietävät kaikki, että painettu tieto on oikeaa. Jos se kerran on lehteen präntätty, niin varmasti se on niin… Tässäkin aviisissa yritämme viimeiseen asti pysyä totuudessa.

Salasanojen ja tunnuslukujen kanssa painiminen on sellaista näkymätöntä muuria ylläpitävää hommaa. Vähän samaa on taistelu koronaa vastaan. Mutta oikeasti se on konkreettista ja toimivaa. Nimittäin, maskit päähän ja käsien pesulle. Tätä on jankattu kyllästymiseen asti, mutta ei nyt auta vielä uupua, sillä se oikeasti pitää meidät terveinä. Kirurgisia kertakäyttöisiä suunenäkasvosuojia eli kasvomaskeja on myynnissä jo jokaisessa puodissa, vaikka niistä vielä vuosi sitten oli kauhea uupelo. Silloin ei liioin tajuttu edes kunnolla, minkä kanssa tässä painitaan eli näkymättömän inhan punaisen ja piikikkään herkästi tarttuvan viruksen kanssa. Niinhän virus piirretään jokaiseen kaavioon, ja nyt on covid-19-tauti jo arkea joka puolella. Tilanne luultavasti myös pysyy sellaisena, sillä on ennustettu jopa, että rokotteita pitää ottaa tulevaisuudessa vuosittain. Koronasta tuli kaveri, ei niin kiva, mutta pysyy kuin tauti. Kunhan nyt ensin saataisiin se ensimmäinenkin rokoteannos ja sitten se tehoste, ja siinä vaiheessa vasta saataneen jonkin sortin laumasuoja, kun 60–80 prosenttia porukasta on rokotettu.

Siksi siis pidetään sitä maskia; yritetään osua roskakoriin, kun maskia hävitetään, ei heitetä sitä vessanpyttyyn. Eikä mennä ilman maskia kauppaan tai yhtään minnekään muualle julkiseen sisätilaan. Pysytään etäällä toisistamme, ihan samoin kuin ennenkin, eurooppalaiset poskisuudelmat voi pitää jäissä vielä toistaiseksi. Onneksi tunturissa ilma liikkuu.

Jaspis Toivonen & toimituskoira spu Rippe aka Rodigan Ippe (kutsutaan myös nimillä Riiviö ja Finnjävel...)

PS.
tuliko mieleen jokin jutun aihe, haluat ilmoittaa tai muuta kertoa, laitapa viesti:
levi.nyt@gmail.com  

 

 

 

21.1.2021 Kaamos on voitettu

kansi2021_1

Vuoden pimein vaihe on ohitettu ja nyt mennään sanan mukaisesti valoa kohti. Tämä pitää monellakin rintamalla paikkansa, sillä toivottavasti koettu korona-joulu oli viimeinen laatuaan ja tässä päästään maltilla jo pikku hiljaa normalisoitumaan. Se kyllä vie silti aikaa ennen kuin saavutetaan jonkinlaistakaan normaaliutta.

Ensimmäisenä tässä jokaisen ns. pitää-tehdä-listalla on yhyttää itsensä koronarokotteen kanssa. Se, milloin koittaa se päivä, jolloin koko kansa on piikkinsä saanut, on vielä kaukana eikä sitä tiedä kukaan. Kovin hitaasti tuntuu rokotteita tänne pohjolaan saapuvan. Touhua hidastaa vielä se, että pistoksia on jokaisen otettava kaksi, ensimmäinen ja sitten toinen vahvistava noin kolmen viikon kuluessa ensimmäisestä, jolloin vasta voi alkaa toivoa suojan saaneensa. Kansa on siis kahteen kertaan käytävä läpi. Kantona on kaskessa se, ettei rokotteita tehtaista tule maahamme mitenkään liian vilkkaasti ja kertamäärät ovat pieniä.

Myös rokotteiden antamisjärjestys on kansaa puhuttanut ja siihen on syytäkin. Periaate on ihan hyvä, on aloitettu hoitohenkilöstöstä ja niistä, jotka ovat niin sanotussa viruksen eturintamassa, sitten seuraavat vanhukset hoitokodeissa ja kotisairaanhoidon piirissä ja heidän omaishoitajansa, mikäli on yli 70-vuotias ja asuu samassa taloudessa. Entäs sitten me vähän nuoremmat, joiden vanhemmat saavat piikkinsä, mutta me hoidamme heidän yhteytensä ulkomaailmaan? No vissiin se auttaa sitten siihen, ettei ikäihminen saa tartuntaa, vaikka hänen asioitaan hoitaakin rokottamaton.

Tässä on saatu huomata, että tilanne on pysynyt jokseenkin yhtä pahana ja jopa pahempana Ruotsin rajalla, jossa tartuntojen ilmaantuvuus on jatkuvasti korkealla. Nyt onkin ehdotettu, että mitäpä jos rajakuntien väki rokotettaisiin ensimmäisten joukossa. Saattaa ollakin vinha perä, sillä ihmisten liikkumisen täydellinen torppaaminen on hankalaa.

Levillä vastoin kaikkia odotuksia selviydyttiin kuitenkin mahtavasti vuodenvaihteen ihmismassoista. Oli toki loistavaa, että kotimaan matkailija Lapin ja Levin löysi. Täällä alueella pidettiin tiukasti kiinni suojauksista, noudatettiin turvavälejä ja maskipakkoa. Muun muassa hissiyhtiö jakoi ilmaiseksi asiakkailleen kasvomaskeja. Mutta siltikin vielä välillä ruokakaupoissa näki näitä covid-sankareita ilman maskia hönkimässä samaan tomaattiin. Miksi? Sitä voi vain kysyä, mutta onneksi täältä ei saatu mitään linkoa aikaiseksi. Tapauksia oli todella vähän ja sairastuneet olivat muualta tulleita matkailijoita.

Jatketaan siis samaa linjaa, pidetään maskeja ja turvavälejä ja pestään käsiä. Eipä iske kausilenssut eikä norotkaan. Sitkeyttä vaaditaan, mutta kyllähän me jaksetaan!

Onko muuten Suomi valmiina? Tempparit tulee helmikuun 17. päivänä Neloselta ja tuotanto on historian ensimmäinen talviversio. Kannattaa katsoa, vaikka ei juoni tai formaatti niin kiinnostaisikaan, mutta Levin maisemat ja kohteet vievät ainakin varmasti mennessään.

Jaspis Toivonen & toimituskoira spu Rippe aka Rodigan Ippe (kutsutaan myös nimillä Riiviö ja Finnjävel...)

PS.
tuliko mieleen jokin jutun aihe, haluat ilmoittaa tai muuta kertoa, laitapa viesti:
levi.nyt@gmail.com  

 

 

17.12.2020 Ei sitten lipsuta

Kansi_joulu

 

Nyt ollaan jännän edessä, ei ole koskaan ollut tällainen joulukausi edessä, josta ei oikeastaan osata lainkaan arvata, tuleeko väkeä, ja jos tulee, käytetäänkö alueen palveluita. Ja seuraava iso kysymys onkin sitten, että tuleeko tauti tänne ryminällä. Viimeisin skenaario on se pahin eikä sitä kukaan toivo.


Lapissa tautikartta on vielä kauniin keltainen eli perusvaiheessa on toistaiseksi koko Lapin sairaanhoitopiirin alue. Keväällä ehdittiin nopeasti jo ristiä Levi viruslingoksi, eikä sen todellakaan haluta toistuvan. Mutta alueella on kyllä tehty jokseenkin kaikki toimenpiteet kassavirtojen kustannuksella, ettei nimeä enää ansaittaisi. Keväällä tautipaholainen tuli tänne Lapin perukoille muualta ja sen ei haluta toistuvan. Silloin polku vei suoraan sylttytehtaalle eli Itävaltaan. Nyt on matkustus siltä kantilta vaimentunut, mutta ainahan joku on reissussa.

Ja sitten meillä ihmiskunnassa valitettavasti esiintyy näitä voittamattomia minäminä-tyyppejä, jotka mistään piittaamatta kulkea leuhottavat paikasta toiseen. Heitä eivät koske mitkään maskisuositukset tai muut vastaavat varotoimet, he eivät sairastu tai jos sairastuvat, oireettomasti. Mutta siinä kohtaa voisi kyllä vähän pyytää inhimillisyyttä ja kohteliaisuutta kanssakulkijoita kohtaan, että noudattaisi näitä yleisiä suosituksia edes. Maskin käyttöönkin kummasti tottuu. Ei ole huono tapa liikkua yleisissä tiloissa, kaupassa ja vastaavissa paikoissa maskin kanssa. Ja se toinen juttuhan on kyllästymiseen asti suositeltu käsien pesu. Todella yksinkertainen ja edullinen tapa toimia. Tosin tiedossa myös on, onneksi, etteivät virukset tartu likikään niin helposti pinnoilta kuin ilmateitse pisaratartuntana.

Mutta silti, pestään kädet, nehän kyllä muutenkin kuuluvat normina lenssukautena pestä, kun tulee maailmalta kotiin. Ja sitten on se kolmas eli pidetään turvaväliä vieraisiin henkilöihin. Älä tule hönkimään kassajonossa niskaan, vaan odota, kyllä sinunkin kassavuorosi tulee. Siinä ei kuitenkaan hätäily mitään auta.

Kohta nyt jo melkein vuoden ajan on saatu paljon enemmän tietoa siitä, miten virus leviää ja missä virus viihtyy, miten covid-19-tautiin sairastutaan, ja kenelle se on vaarallisin. Jäljitystyötä tehdään urakalla ja tietoja kerätään jatkuvalla syötöllä taudin etenemisestä. Sanotaan, että tieto lisää tuskaa, mutta ei tällaisessa tilanteessa, kun varsinainen uhka on tuntematon. Pienetkin vinkit auttavat selvitystyössä.


Lapin tilanne on siis rauhallinen ja vakaa, mutta miten kauan. Matkailijoita alueelle kaivataan, sillä monet yritykset ovat jo todellisissa vaikeuksissa riippumatta siitä, miten valtio, kunnat tai Business Finland on tukea jakanut. Tuen saannin edellytykset eivät ole kaikkien kohdalla täyttyneet. Paras tilanne olisi saada taas kassat laulamaan ja asiakasvirrat takaisin. Tilanne ei ole mitenkään parhaillaan tasapuolinen. Mutta edelleenhän täällä odotellaan selkeitä matkustusohjeita, milloin saa reissata ja minne ja ollaanko montakin päivää karanteenissa.


Kittilässä nyt tilanne on ainakin se, että maskia suositellaan kaikissa paikoissa, koronatestiin pääsee, jos on oireita. Testipaikkoja on sekä julkisella että yksityisellä puolella. Jäljitystä varteen on käytössä erilaisia appeja ja se Koronavilkkukaan ei ole pöllömpi juttu.


Yritetään viettää maltillinen joulukausi. Rikotaan vähän rajoja ja ostetaan vaikka uusi ohjelmapalvelu tämän joulun iloksi. Ei lipsuta suosituksista ja noudatetaan ohjeita. Kyllä tästä selvitään. Eikä muuten se maailma pelastu hetkessä, kun rokotus alkaa, nyt pitää vain sitä sinniä löytyä, eikä sitten lipsuta! 

Jaspis Toivonen & toimituskoira spu Rippe aka Rodigan Ippe (kutsutaan myös nimillä Riiviö ja Finnjävel...)

PS.
tuliko mieleen jokin jutun aihe, haluat ilmoittaa tai muuta kertoa, laitapa viesti:
levi.nyt@gmail.com  

 

3.12.2020 Otetaan itse vastuuta

kansi_15

On eletty jännittäviä aikoja Levin maailmancupin jälkeen, sillä kohta kaksi viikkoa täyttyy ja siinä ajassa pitäisi mahdollisen virustaudin puhjeta. Jonkun verran on saatu jobinpostia eli koronauutisia, tätä kirjoittaessa 13 tapausta on löytynyt ja tapausten jäljet johtavat leviläiseen ravintolaan. Kuitenkin mielestäni voi silti huokaista, sillä kun 3 000 ihmistä on yhdessä tapahtumassa, voisi luku olla paljon suurempikin. Toisaalta tuli nyt sekin todistettua, ettei se yökerho ja myöhäinen kelloaika sitä tautia levitä, vaan edelleenkin kansalaisten oma käytös yhdistettynä rohkaisujuomiin on suurin syy.

Pitäisi silti malttaa mielensä eikä mennä iholle outojen lähelle. Monenlaiset etkot ja jatkot mökeillä, joihin osallistuu muitakin kuin oma lähipiiri, ovat niitä potentiaalisia vaaran paikkoja.

Vastuu on nyt tällä hetkellä virustaudin leviämisen suhteen kansalaisten omilla harteilla, ja vastuu on oman itsensä lisäksi muiden kanssaihmisten terveydestä. Koronahan on siitä pirullinen, että tauti esiintyy monessa eri muodossa. Se voi olla täysin oireeton tai se vie sairaalaan muutamassa päivässä. Vaarallisin se on joka tapauksessa ikäihmisille, ja kaikille, joilla on jo jokin perussairaus. Oireeton sairas voi tautia myös levittää, samoin se leviää herkästi lapsista aikuisiin.

Pisaratartunta ja ilmateitse saatu virus on todennäköisin taudin tartuntamuoto. Tapa edellyttää toisen ihmisen lähellä oloa ja joko puhetta tai laulua liian lähellä, jolloin pisara leviää ilmateitse. Maskin käyttö on erittäin suositeltavaa, se suojaa itseä ja se suojaa ennen kaikkea muita. Kittilän kunnan alueella ja kaikissa Lapin matkailukeskuksissa on maskien käyttösuositus ihan jokaisessa julkisessa tilassa, kaupoista ravintoloihin ja niin edelleen. Pitäkää siis niitä! Ja pitäkää huoli turvaväleistä, ei siis huokailla niskaan kauppojen kassoilla. Pienen matkan päästä voi sen tuttavan kanssakin puhella.

Käsiäkin kannattaa pestä kunnolla vedellä ja saippualla, ja hätätilassa käyttää käsidesiä. Jos asioi kaupassa paljain käsin, pese kädet ennen kuin ainakaan kaivat nenää tai koskettelet kasvoja. Virus viihtyy ja säilyy jonkin aikaa pinnoilla, mutta ei tartu likikään niin herkästi kuin pisaratartuntana.

Joulu tässä on tulossa ja mökeillä on varmasti väkeä. Kannattaa hyödyntää alueen take away -ja noutoruokapalveluita. Kata siis joulun juhlapöytä alueen ravintoloiden tuottein, mutta tilaa ruoat valmiiksi mökkiin. Verkkokaupat toimivat täällä ja suurin osa ravintoloista myy jo annokset kotiin. Jouluruokien varaamisen kanssa kannattaa jo kuitenkin olla ajoissa liikkeellä.

Ulkona on tilaa, joten nautitaan siellä elämästä ja liikutaan, kyllä se vielä aurinkokin meitä valaisee! Kannetaan kuitenkin yhteinen vastuumme, kun yhdessä ponnistellaan, kaatuu tautikin. Ja jos olet vähänkään oireinen, pysy kotona, älä mene naapuriin, vaan käy testeissä!

Jaspis Toivonen & toimituskoira spu Rippe aka Rodigan Ippe (kutsutaan myös nimillä Riiviö ja Finnjävel...)

PS.
tuliko mieleen jokin jutun aihe, haluat ilmoittaa tai muuta kertoa, laitapa viesti:
levi.nyt@gmail.com 

PS.
Levi.NYT! on ilmestynyt Levillä jo 20 vuotta ollen ajan hermolla ympäri vuoden.

 

12.11.2020 Virustorjuntaa

kansi014

 

Varsin ristiriitaisissa tunnelmissa eletään tätä matkailusyksyä. Koronavirus iski keväällä eikä sen loppua näy, vaikka nyt ollaan jo rokotteen suhteenkin otettu isoja askeleita. Jopa loppuvuodesta tai ensi vuoden alussa saattaa tepsivä rokote olla suomalaistenkin käytössä. Sitä odotellessa pitää kuitenkin yhä jaksaa pestä käsiä, tarkkailla turvavälejä, välttää tungoksia; ja mielellään ei perhejuhlia ja välttää kaikenlaisia muitakin väenkokouksia sekä kissanristiäisiä erityisesti sisätiloissa. Yskiä pitää osata oikein ja niistää, eikä laulaakaan oikein saisi, ainakaan niin, että kitarisat näkyvät ja sylki lentää.

Mutta loppujen lopuksi kyse on aika yksinkertaisista toimista, jotka ovat tehokkaita. Samalla, kun vältellään koronavirusta, onnistuttaneen myös minimoimaan kausi-influenssan leviäminen. Tietysti asiaan vaikuttaa myös se, ettei liikuta eikä reissata niin paljon kuin ennen ja työmaakin on nykyisin monella kotosalla.
Kaiken maailman etäpalaverit, tsuumit ja tiimssit, ovat kyllä itse asiassa melkoisia aikasyöppöjä, vaikka toisin luulisi, kun ei tarvitse itse fyysisesti siirtyä minnekään, sen kuin käynnistää tietokoneen. Mutta näissä etäpalavereissakin ovat omat kompastuskivensä ja vaaranpaikkansa. Ja saattaa käydä niin, että se vähäisinkin liikkuminen päivän mittaan kutistuu vain työpöydän ja jääkapin sekä vessan väliseen bermudan kolmioon. Ei tarvitse pukeutua eikä tukkaa kammata, mutta pitää muistaa, ettei ekana väännä kameraa päälle, mikäli se tukka ei ole edes kammattu (mutta aina voi onneksi laittaa pipon päähän).

Lapsi- ja eläintalouksissa tulee kotitoimistossa myös yhtäkkisiä uusia kuvioita, kun tenavat saavat riidan aikaiseksi, koira järsii kostoksi parhaat lakerikengät tai ne äidin kalliit parikan korkkarit ja kissa karkaa ulos oven raosta, jossa etätyöläinen juuri ulkoilee tehokkaasti. Saattaa tulla äkillinen kiirus, kun pitää huusholli siivota uudesta kulmasta tai kun joutuu läppärinsä kanssa siirtymään uuteen perspektiiviin ja kokous sen kuin jatkuu. Tosin ei kait se ole mikään kauhea juttu, jos se jumppapallo ja mankeli näkyvät työmaan taustalla. Ne ainakin kertovat, että hengissä ollaan, kotityöt tehdään ryhdikkäästi ja vielä vähän jumpataankin… Mutta alkaa kyllä valjeta paremmin lausahdus, että pääsisipä töihin lepäämään.

Tunturissa on nyt yritetty parhaan mukaan keksiä uutta kotimaisille asiakkaille, sillä tiedossa on ollut, ettei tästä tulevasta talvesta tule mikään kansainvälisten matkailijoiden loppumaton riemusaatto. Kyllä me olemme täällä ihan keskenämme. Tätä kirjoittaessa on saatu kuulla viimeisimmät jobinpostit eli iso brittiläinen matkanjärjestäjä TUI ei aio tuoda brittimatkailijoita Lappiin enää tämän vuoden lopulla, valtaosa marras-joulukuun matkoista on peruttu. Suuria lupauksia ei keväästäkään vielä ole annettu.

Lapin matkailuelinkeinoliitto ja Lapin matkailuparlamentti ovat tehneet vetoomuksen hallitukselle, että se nyt ripeästi ryhtyisi toimiin matkustusrajoituksien suhteen. Tiistaina tällä viikolla on lähtenyt lausunnolle ehdotus uusista matkustusrajoituksista, jotka pitäisi saada voimaan viimeistään 23. tätä kuuta, kun entiset säännöt vanhenevat.

Reilun viikon päästä Levillä kisataan kuitenkin alppihiihdossa, kun naisten kaksi pujottelukilpailua käydään täällä. Tilanne on sikäli erilainen, että täällä päästetään myös yleisöä paikan päälle seuraamaan tapahtumaa. Nyt kaikkien yhteinen toive sekä järjestäjillä että koko Levin alueen yrityksillä on se, että pidetään korona kurissa ja nautitaan mahdollisimman hienosta urheilutapahtumasta. Sen eteen on tehty valtavasti työtä, toivottavasti ei turhaan, joten maskit kasvoille ja hurraamaan, ja pysytään terveinä.

rippe

Jaspis Toivonen & toimituskoira spu Rippe aka Rodigan Ippe (kutsutaan myös nimillä Riiviö ja Finnjävel...)

PS.
tuliko mieleen jokin jutun aihe, haluat ilmoittaa tai muuta kertoa, laitapa viesti:
levi.nyt@gmail.com 

PS.
Levi.NYT! on ilmestynyt Levillä jo 20 vuotta ollen ajan hermolla ympäri vuoden.

 

 

8.10.2020 Syyslomalle lomps!

kansi2020_13

Ruskalehdet ovat tipahtaneet pääosin jo maahan, mutta jonkin verran vielä maaruskaa on jäljellä. Lämmin ja oudon leuto syksy tuntuu yhä jatkuvan ja pilvet roikkuvat peittäen tunturit sumuiseen vaippaansa päivästä toiseen. On kuitenkin muutama kirkas päivä ja yö sentään ehditty kokea ja jokunen harva revontulinäytöskin nähty. Loppukuusta näitä taivaantulia on seuraavan kerran jälleen aktiivisemmin havaittavissa.

Ruskan aika oli vilkas ja polut täynnä patikoitsijoita sekä pyöräilijöitä. Marjat ovat siirtyneet sankkoihin ja säilötty paremman päivän varalle. Kaiken kaikkiaan ihan kelvollinen syksy.

Ensi kertaa ikinä myös eturinne saatiin avattua laskettelijoille ennätysaikaisin eli 2. lokakuuta, kun käytössä oli kunnollinen määrä säilölunta. Sitä, mikä jäi tavallaan yli, kun viime talvikausi loppui kuin seinään maaliskuussa. Ja saman koronaviruksen kanssa jälleen painitaan.

Tauti on kiihtyvyysvaiheessa jokseenkin koko maassa, ohjeita on jaossa runsaasti, mutta pienoinen turtumuskin vaivaa, aina ei ihan kaikkia ohjeita oikein muisteta. Kuitenkin järkevä henkilö pysyy nyt etäällä vieraista, käyttää puhelimessaan koronavilkkua ja pesee ahkerasti käsiä. Myös maskia kannattaa nyt pitää, siitä on Lapissa käypä suositus.

Koronan kanssa painitaan myös elinkeinorintamalla, sillä edelleenkään ei ole saatu asiallista päätöstä, miten esimerkiksi talvella ulkomaalaiset pääsisivät Lappiin matkustamaan covid-9 -tauti järkevästi huomioiden ilman, että elinkeinolle tulee liian suuria esteitä vähänkään kannattavaan liiketoimintaan. Pahin skenaario on jopa 8 000 työpaikan menetys ja konkurssit. Nyt on jo menetetty suuret määrät ulkomaisista jouluasiakkaista, kun ei ole vielä saatu järkeä 72 tunnin sääntöön. Toisaalta onneksi saatiin tietää, että saksalainen lentoyhtiö Lufthansa ja sen sveitsiläinen tytäryhtiö Swiss lennättävät tulevana talvena jopa 8 000–9 000 matkailijaa pohjoisen kentille. Kittilään lennetään suoraan Genevestä ja Münchenistä.

Maanantaina 5.10. vierailivat Tunturi-Lapin matkailuelinkeinon tilanteeseen tutustumassa ulkomaankauppaministeri Ville Skinnari ja elinkeinoministeri Mika Lintilä. Puheista saatiin varovaista vinkkiä paremmasta, mutta mitä ja milloin, se jäi vielä tarkentamatta. Kuitenkin he totesivat, että täällä näyttävät paikan päällä olosuhteet olevan asialliset, matkailijan on turvallista tulla ja olla, ja myös se todettiin, että faktatieto taudista on nyt parempi kuin keväällä, joten sen mukaisesti pitää nyt päättäjienkin reagoida ja myös voida muuttaa aikaisempia päätöksiä. On myös uutisoitu, että jopa yksi testi riittäisi matkailijalle ennen reissua ja viipymä voisi silloin olla 7–10 vuorokautta perillä.

Tällä haavaa täällä näyttää hyvältä ja tulevia syyslomalaisia varten on mukavasti palvelutarjontaa, kylpylä on tihentänyt aukioloaikojaan, rinteeseen ja ladullekin vielä päässee, ravintoloissa on toistaiseksi turvallista ruokailla ja kaupoissa asioida. Iltaravintolat palvelevat pääsääntöisesti keskiviikosta lauantaihin ja useimmat sulkevat ovensa klo 01, mutta on poikkeuksiakin. Levi Wellnessclubilla on panostettu myös turvallisuuteen ja siellä on monta mukavaa liikuntahetkeä tarjolla. Lisäksi Levin poluilla ja portaissa on hyvä patikoida ja ulkona on tilaa. Eli hyvää lomaa ja pysytään terveinä, stay safe!

Jaspis Toivonen & toimituskoira spu Rippe aka Rodigan Ippe (kutsutaan myös nimillä Riiviö ja Finnjävel...)

RippeRuskassa

PS.
tuliko mieleen jokin jutun aihe, haluat ilmoittaa tai muuta kertoa, laitapa viesti:
levi.nyt@gmail.com 

PS.
Levi.NYT! on ilmestynyt Levillä jo 20 vuotta ollen ajan hermolla ympäri vuoden. Ja kyllä tässä jatketaan vuosi kerrallaan näitä uutisointeja, sillä juttujen aiheet eivät täältä niin vain lopu!

 

 

 

17.9.2020 Koronakurimus jatkuu

kansi2020_12

 

Kun tässä mietin, että pitääkö kirjoittaa tarkemmin koronakurjuudesta matkailualalla, ei se houkuttanut vähääkään. Kyllä muut mediat ovat siitä jo huolen pitäneet. Mutta kyllähän se mielessä koko ajan silti jyllää. Sillä matkailuala koki alkuviikosta todellisen tyrmäyksen hallituksen taholta, kun alettiin soveltaa uusia rajoitteita ulkomaalaisten mahdollisuuksiin tehdä varsinkin joulumatkoja Lappiin. Aluksihan vaikutti valoisalta, kun 23.11. alkaen Suomeen pääsisi sujuvasti näistä alle 25 tartuntaluvun maista.

Mutta sitten tuli isku vyön alle. Erityisesti se kolahti joulumatkailun nilkkaan, sillä 72 tunnin matkailusääntö ei kerta kaikkiaan käytännössä toimi. Kysehän on siis siitä, että koronavirus pitää olla testattuna ja maahan saapuva ihminen terveeksi todistettu, jos matkan pituus Suomessa on enintään 72 tuntia.

Mikäli matkan viipymä Suomessa menee kyseisen tuntirajan yli, on tehtävä uusi testi ja pysyttävä karanteenissa tulosta odotellen. Siinä valuu hankeen varsinainen reissu, jos vaikka on ostanut neljän yöpymisen mittaisen matkan. Samoin melkoista riskibisnestä ovat nämä niin sanotut kolmen yön matkat, jolloin lentojen aikatauluista täysin riippuen saattaakin matkalaisen aika Suomessa viipyä reilusti pitempään kuin kyseiset 72 tuntia, vaikkei vielä seuraavan vuorokauden puolelle lipsahdettaisiinkaan.

Yleisö tietysti kysyy, että miksi nuo tuntimäärät. Ne johtuvat siitä, että matkustusrytmiksi on erityisesti joulumatkailijoille tehty sujuva kahden ryhmän vaihtuva viikkovauhti, jolloin toiset ostavat sen kolmen yön ja toiset neljän yön lapinmatkan. Viikko saadaan siten täyteen eikä tilauslentojen tarvitse lennellä tyhjää, aina on paluukyytiläisiä myös koneellinen täynnä.

Vielä ei ole saatu helpotuksia eikä parempaa tietoa, vaikka Mara ja esimerkiksi Lapin Matkailuelinkeinoliitto ovat asiaan painavasti reagoineet ja ilmaisseet mielipiteensä. Kohta alkaa olla myöhäistä, sillä matkanjärjestäjien pitäisi päästä tuotteita myymään, ja lentovuoroja pitäisi voida varata. Mikäli asia ei jotenkin järkevästi ratkea, on koko Lapin talvimatkailu melkoisessa pinteessä. Varsin kovilla ovat pienet ohjelmapalveluyritykset, joista osan tulot ovat 100-prosenttisesti kiinni kansainvälisten asiakkaiden matkoista. Ja kolauksen kokee muukin pohjoinen elinkeinoelämä, ei tarvita busseja eikä matkamuistokauppa käy samaan tahtiin kuin menneinä vuosina.

Vähän valoa tuo usko kotimaiseen matkailijaan, jonka toivotaan nyt löytävän myös Lapin talvi keskieurooppalaisten alppikohteiden sijaan. Lapissa on keksittävä vain uusia tuotteita kotimaiselle ihmiselle, jonka kulutustottumukset ovat melko erilaiset verrattuina ulkomaisiin matkailijoihin. Jospa olisimme viisaampia seuraavan lehden numerossa syyslomilla.

Jaspis Toivonen & toimituskoira spu Rippe aka Rodigan Ippe (kutsutaan myös nimillä Riiviö ja Finnjävel...)

Rippe illassa 

PS.
tuliko mieleen jokin jutun aihe, haluat ilmoittaa tai muuta kertoa, laitapa viesti:
levi.nyt@gmail.com 

 

PS.
Levi.NYT! on ilmestynyt Levillä jo 20 vuotta ollen ajan hermolla ympäri vuoden. Ja kyllä tässä jatketaan vuosi kerrallaan näitä uutisointeja, sillä juttujen aiheet eivät täältä niin vain lopu!

 

 

 

3.9.2020 Ruska tulossa

kansi2020_11

Uusi normaali elämämme jatkuu melkoisten uhkakuvien varjostaessa tulevan kauden matkailuelämää. On eletty suhteellisen rauhallisesti koko kesä ja odotuksia on ladattu todella paljon tähän syksyyn. Kesä kun oli täälläkin erittäin vilkas, kotimaan matkailijat poikkesivat myös Levillä ja tunturin aktiviteetit vetivät väkeä.

Todennäköisesti kotimaisten buumi jatkuu, mutta ihmisten kulutus- ja matkustustottumukset ovat muuttuneet. Ennen Lappiin tultiin Finskin suorilla lennoilla tai junilla, nyt osa matkustajista jää edelleen käyttämään omia autojaan. Korona on jälleen nostanut päätään, joten ihan hirveästi ei kaikkia houkuta istua samassa koneen sisäilmatilassa yli tuntia matkalla Kittilän kentälle. Tartuntavaarahan on suurin pisaroille samassa sisätilassa pitempään viivyttäessä.

Ruska on aina ollut suomalaisten oma sesonki ja niin toivottavasti tilanne jatkuu. Tilaa on tunturissa ja raikasta ilmaa sekä huikean kauniita maisemia; ei ole  mitenkään pakko viettää aikaa ruuhkassa. Mutta toisaalta se iskee ihmisen ikävä ihmisen luo ja tanssijalka vie kuppilaan. Sielläkin on turvallista niin kauan, kuin muistetaan pitää turvavälit ja pestä käsiä, muustakin hygieniasta kannattaa huolehtia.

Kannattaa myös pitää mielessään taudin kaikki mahdolliset oireet ja reagoida niihin heti, pyrkiä testiin ja jäädä kotiin tai mökille, jos tuntee sairastuneensa ja selvittää oireiden syy. Kittilässä ja Levillä on useampia testausmahdollisuuksia ja on vastuullista pyrkiä testiin ja hoitoon mahdollisimman pian, jolloin ei altisteta muita. Kannattaa myös ladata älykännykkään THL:n uutuus eli Koronavilkku-sovellus, se kertoo, mikäli lähellä on altistuneita tai sairaita.

Mutta kun terveydestä on pidetty huolta, on aika antaa sielun levätä ja nauttia syksyisestä tunturiluonnosta. Vielä ehtii patikoimaan poluille, poimimaan jopa mustikoita tunturin rinteiltä ja puolukkametsään. Maastopyöräilyä voi harrastaa ja jopa suppailu ja melonta onnistuu niin kauan kuin vedet eivät ole jäässä. On vain varustekysymys, miten homma jatkuu viileämmässä syyssäässä.

Syyskuussa voi laittaa itsensä likoon lauantaisin Tunturitreeneissä, keskellä päivää nimittäin Laura Hakala vetää reippaita hikitreenejä Levin huipun tuntumassa Tuikun lähellä. Eivät treenimaisemat ainakaan voisi siitä enää parantua, ja kaupantekiäisiksi saa oivan annoksen happea. Syyskuun ensimmäisenä lauantaina käydään täällä myös uudenlainen juoksutapahtuma, kun perinteinen Ruskamaraton muuttui koronarajoitusten takia kahdeksi polkujuoksuksi. Matkat kulkevat halki upeitten maisemien, sillä lyhyempi juoksu kulkee Kätkätunturin maastoissa ja pidempi matkaa kiepauttaa kisailijan vielä Levitunturin huipun kautta. Kunnon pitää kuitenkin molemmilla reissuilla olla kohdillaan, sillä reippaita nousuja ja laskuja on kummallakin taipaleella. Lauantaina 5.9. on siten Levin metsäreiteillä vilkasta, sillä yhteensä 500 juoksijaa kipittää siellä, tosin porrastetusti pienempinä ryppäinä;  anna heille kuitenkin tilaa, sillä kyseessä on kilpailu.

Seuraava viikonvaihde Levillä on kulttuurin ja taiteen teemaviikonloppu. 11.–12.9. on nimittäin Taiteiden yö & Street Kirppis, esitetään elokuvia ylhäällä tunturissa ja kappelin kellotornin aukiolla kuullaan live-musiikkia, saamelaista joikua, opettajien bändiä, joogataan ja maistellaan olutta, on valokuvanäyttelyä, kappelissa keskustellaan Reidarista ja ihan vaikka mitä muuta, tarkka ohjelma löytyy Levin nettisivuilta. Ja sitten viikon päästä saunan löylyihin, kun on Saunafestin aika 18.–19.9. On meillä tekemistä, kunhan olisi sitten myös väkeä.

Jaspis Toivonen & toimituskoira spu Rippe aka Rodigan Ippe (kutsutaan myös nimillä Riiviö ja Finnjävel...)

PS.
tuliko mieleen jokin jutun aihe, haluat ilmoittaa tai muuta kertoa, laitapa viesti:
levi.nyt@gmail.com 

 

6.8.2020 Hillaheeperissä

kansi2020_10

Tämä kesä on ollut varsinainen hillastajan unelmavuosi, sillä ei tällaista marjasatoa ole sitten tavattukaan, ei mies- eikä naismuistiin. Marjaa on saatu poimia jokseenkin joka jängältä eikä ole tarvinnut kilvoitella muiden poimijoiden kanssa. Ei edes näiden kotimaisten, vaikka media on tehnyt parhaansa kannustaakseen suomalaiset perheet myös vitamiinien keruuseen ja lisätienesteihin.

Toki on heitäkin soille saatu, mutta ei mielestäni lainkaan sellaisessa määrässä kuin olisi olettanut ja uskonut. Hillasta saatava tulo nimittäin on melko hyvä, on aina ollut ja marjasankkoon kertyy saalista näppärästi. Tämän kesän hillastuspaikat ovat olleet sitä tasoa, että parissa tunnissa on näppäräsorminen kerännyt viitisen kiloa marjaa, ja se on paljon se.

Mutta onhan se huiman hieno tunne, kun saa poimia jokaisen kypsän marjan suoraan sankkoon. Ei tarvitse kilometrikaupalla marssia pitkin märkää jänkkää. Tänä vuonna hillastuksen erikoislajina onkin ollut vesistöjen ylitys, sillä vettä on jängillä piisannut eikä haisaappaiden varret ole aina suinkaan riittäneet.

Marjaa on ollut myös niin runsaasti, että karhuhavainnot ovat jostain kumman syystä olleet tosi vähäisiä. Tässä onkin osa hillastuksen salaista filosofiaa ja strategiamaailmaa, sillä huonompina marjavuosina tehdään runsaasti kontiohavaintoja ja tarkoituksena on silloin pelotella muut marjastajat pois omilta huudeilta. Se on tähän asti ollutkin varma vinkki, missä niitä marjoja on, eli missä karhu, siellä myös marjaa. Tänä suvena on riittänyt, että osaa lukea karttaa ja sen kasvullisuusmerkkejä.

Mutta edelleenkään ei ole auttanut jäädä esimerkiksi autollaan kiinni metsäautotielle, silloin olisi joutunut pyytämään jonkun maanviljelijän traktoreineen avuksi. Yleensähän kysytään, että miten ihmeessä sie tänne ajoit, ja silloin viimeistään paljastuu, että hillassahan mie. Voi armoton sitä hammasten kiristystä, jos on jängän osoite paljastunut. Kyllä on uneton yö tiedossa.

Hillan poiminta on myös ihan parasta luontoliikuntaa. Lihakset venyvät ja koordinaatio kasvaa. Selkäparka on jumissa ja kovilla ja paikallisilla hierojilla riittää hommaa, kun oikaisevat marjamettän kangistamaa kansaa. Onneksi Levi Wellness Club on avannut uuden salin, sieltäkin hillastaja voi hakea uutta voimaa ja kuntoa loppusyksyn seuraaville retkille.

Mielenterveys on lisäksi ollut marjastajaparalla lujilla, sillä sateisen heinäkuun seurauksena on tatti- ja sienikausi alkanut täälläkin. Yhtään hallayötä ei ole vielä koettu, joten sieniä on runsaasti. Pitäisi vain pystyä raahaamaan useaa eri astiaa, jotta saisi kaiken sadon metsästä mukaansa, mikä silmien eteen sattuu. Hillan perään kypsyvät nyt myös mustikat, niitäkin näyttää tulevan kelpo saaliin verran, eikä aikaakaan, kun puolukka alkaa jo punertaa.

Kesän mittaan on Levikin avautunut pikkuhiljaa koronapaussin jälkeen. Ravintoloista saa jo ruokaa ja erilaiset ohjelmat ovat käynnistyneet. Tässä loppukesällä ja alkusyksyllä on viikonloppuisin useita erilaisia teemoja ja niiden mukaisia tapahtumia. Lisäksi yöt koko ajan pitenevät, joten kirkkaina iltoina ja öinä kannattaa katse suunnata yläilmoihin ja bongailla revontulia. Mahtavia valokuvia voi saada niin sanotuista tuplarevontulista, kun reposet heijastuvat peilityyneen veteen, ja jos ei aina onnistu kuvaaminen, niin upeita elämyksiä riittää, mikäli sattuu olevan vaikkapa kanootilla liikkeellä öisellä järvellä.

Jaspis Toivonen & toimituskoira spu Rippe aka Rodigan Ippe (kutsutaan myös nimillä Riiviö ja Finnjävel...)


PS.
tuliko mieleen jokin jutun aihe, haluat ilmoittaa tai muuta kertoa, laitapa viesti:
levi.nyt@gmail.com 

 

9.7.2020 Kaikkea on

kansi2020_9vasat

Kansikuva Kyrön paliskunnnan vasamerkityksestä puoliltaöin 27.6.20. Vasojen merkintä tuo perheet aidalle, jossa vaatimet ja vasat lasketaan lukuun. Vasa seuraa emäänsä, joten se saa samanlaisen korvamerkin.

Sanonpa vaan tässä kohtaa, että luojan kiitos, on kesä! Alkukesähän meni näiden säiden puolesta kohtuullisen hienosti, oli aurinkoa ja kuivaa ja lunta riitti sulaa niin pitkään, että on saatu loistava korvasienisato. Olikin kohta jo liian kuivaa, ja kun hellekausi tännekin vihdoin saatiin, oli maaperä jo rutikuivaa ja tuskailtiin sadetta odotellen. No nyt ovat taivaalliset hanat auenneet. Huokaisu, luojan kiitos, tulee siitä, että mikäli talvella olisi tuo vastaava millimäärä tullut lumena, niin meitä ei edes näkyisi. Yhtenä vuorokautena latasi tähän meidän pihan mittariin 54 mm, seuraavan päivänä 17 mm ja eilen viimeksi 25 mm. Jokikin on taas tulvassa, ei onneksi kuitenkaan ihan kevätkorkeudessa.

Täällä onkin ihmetelty, että miksi kaiken pitää olla nykyluonnossa niin ekstriimiä. No, se taitaa olla luonnon vastaus meille kaikille heti-kohta-kaikki-mulle-nyt -tyypeille. Kärsimättömyys on maailman palkka. Nyt on sitten tullut ihan ekstempore pyytämäti tuota sadettakin ja runsain mitoin.

Tänä kesänä hilla kasvaa soilla, sillä jängät olivat valkeina kukinta-aikaan, joka tuntui olevan ihan yhtä aikaa vähän joka puolella lääniä. Oma mututuntumani kertoo nimittäin, että jos Kittilässä ja Inarissa jängät ovat yhtä aikaa täynnä hillan (eli murrealueesta riippuen myös lakan, valokin tai suomuuraimen) kukkia, tulee poimintakaudesta aika tasapitkä ja yhtaikainen. Ranuan hillamaat ovat Lapissa se ensimmäinen alue, jonka uutiset sitten herättävät muun Lapin, viimeksi onkin ilmoiteltu, että menee parisen viikkoa, kun siellä päästään kunnolla marjan keruuseen. Sateisuus nimittäin hillitsee ja viivyttää hillankin kypsymistä.

Mustikoita on odotettavissa myös pilvin pimein, sillä se kukki runsaasti ja nyt ovat raakileet hyvässä kasvussa. Sekin kypsyy sitten samaan marjaruuhkaan kuin hillat. Ja kun sinne hillamettälle (-suolle, -jängälle) vihdoin on aika pyyhältää, niin on se otettava se kolmaskin vasu matkaan. Sillä varmasti kohta hyökkäävät kaikki metsien sienet pintaan ja alkaa todellinen rouskujen, haperoiden, valmuskojen ja tattien ja muiden rihmastotyyppien kausi. Ja vihdat eli vastatkin pitää ehtiä vielä tälle suvelle tehdä. Tosin nyt on vähän myöhässä hommat, kun ne olisi pitänyt saada tähän viimeisen yläkuun vaiheeseen…

Mutta nykyihminen sanoo, että ehtii ne ja yhtä hyvin voi kuivattuina käyttää koko ensi talven. Suurin homma onkin lehdeksien keräämisessä. Ja sitten siinä sitomisessa, mutta ei se mitään, jos ei se perinnevihdan hieno vitsapunos suju, nippusiteet pelastavat maailman! Tai sitten näin polkupyöräilyn uudessa nousussa vanhoista sisäkumeista riittää leikeltävää ja saa hyviä kumirenksuja. Hätätilassa jeesusteippikin käy, kun konstit on monet. Mutta vinkiksi kaikille tänä kesänä Lapin luontoon ryntääville, muistakaa sääskimyrkyt pakata mukaan. Niitä on nyt miljoonia, sikisivät tosi hyvin, kun sulava lumi viipyi sen verran pitkään maassa. Tässä on Lapin ihminenkin jo joutunut pari kertaa vähän huitaisemaan, sen verran niitä on lennossa. Ja sitten ihan tuotemainostuksena pitää kertoa, että meidän omista apteekeista Kittilästä ja Leviltä saa parhaat aineet niin ihmiselle kuin ihmisen parhaalle ystävällekin näin inisijöitten aikaan. Saattaa niitä vain polttiaisiakin olla vielä muutama tulossa sopivasti sorsajahtiin ja puolukan poimintaan.

Tämä pahainen virustauti se muutti kertaheitolla koko elämän myös täällä. Enää ei silti olla niin eristyksissä ja tilanne normalisoituu koko ajan. Levillä ovat jo aika hyvin erilaiset palvelut avautuneet, maantiellä on liikenne vilkasta ja ruokaakin jo ravintoloista saa. Muistaa vain pitää edelleen kiinni turvaväleistä, maalaisjärjestä ja käsien pesusta, sillä aika pienestä se on lopulta kiinni, se terveenä olo.

Vielä pitää kertoa, että suru-uutinen kohtasi toimitusta ja perhettä 28.6., jolloin pitkäaikainen toimituskoira Ronja Ronsku siirtyi autuaammille metsästysmaille. Kaipaus on suuri, mutta tilannetta korjaa nuorempi hurmurimme Rippe Riiviö Rodigan Ippe Finnjävel, joka nyt siis on saanut suuren vastuun kannettavakseen lehdistökoirana.

RIP Ronja 23.7.2008-28.6.2020, jätit ikimuistoisen tassunjäljen sydämiin

Jaspis Toivonen & toimituskoira spu Rippe aka Rodigan Ippe (kutsutaan myös nimillä Riiviö ja Finnjävel...)

PS.
tuliko mieleen jokin jutun aihe, haluat ilmoittaa tai muuta kertoa, laitapa viesti:
levi.nyt@gmail.com 

 

 

18.16.2020 Joko olisi yläfemman aika?

kansi2020–8

 

Kotimaan matkailun rajoitteista on luovuttu, ja valtioneuvoston asettama poikkeustila päättynyt, toki vielä muita rajoitteita on, mutta kyllä nyt voisi jo väittää, että tunnelin päässä on valoa. Suorastaan voisi sanoa, että on yläfemman aika, meillä kaikilla, annetaan onnistumisen läpsy tosillemme, pestyin käsin. Suomea ei COVID-19 tauti liikaa sairastuneiden määrällä kurittanut, mutta jos se jotain ainakin opetti, niin pesemään käsiä. Sillä torjutaan monet tartuntataudit. Taloudellisiin tappioihin ei käsien pesu silti avuksi riitä.

Tokihan Suomessakin sairastuttiin ja tautiin menehdyttiin, mutta tautiluvut eivät ole olleet missään vaiheessa niin hurjia, kuin esimerkiksi Ruotsissa. Aika hyvin uskottiin valtiovallan käskyjä, vaikka pientä kotimaista pullikoinnin ääntä rivistöissä kuultiinkin, vähän pitää suomalaisen aina potkia tutkainta vastaa ja kritisoida esivaltaa. Kokemus nyt kuitenkin on osoittanut, että meillä oli oikea tapa toimia.

Levi sai välillä ansiottomasti jopa viruslingon tittelin, kuitenkin myöhemmin osoittautui, että tapaukset tulivat tänne sellaisten matkailijoiden mukana, jotka olivat piipahtaneet juuri ennen Levin reissuaan Itävallassa. Ei siis kovin suuri linko alueena oltu, kun Kittilän tilastoihin saatiin yhteensä alle 30 tapausta ja parina viime kuukautena luku on ollut pyöreä 0. Suomessa on monia kuntia, joissa ei sairastuttu ollenkaan. Ja linkoilut lopetettiin täällä alkuunsa, kun rinneyhtiö sulki ovensa 22.3. ja muut yritykset seurasivat reippaasti perässä; matkailijat katosivat vilkkaasti eikä uutta väkeä enää vastaan otettu.

Mutta kuten joka puolella muistetaan sanoa, niin pitää jatkaa näitä yksinkertaisia turvatoimia. Suomalaisen ei ole vaikea olla toisistaan riittävän erillään, turvavälit ovat olleet kansan tapa luonnostaan, ja se käsien pesu on pelkästään hyvä juttu. Sillä torjuttiin tehokkaasti myös kausi-influenssan leviäminen. Se ei ole uutinen sikäli, että ei ole kovin kauan siitä, kun tutkittiin päiväkotien flunssa-aaltoja ja todettiin, että jos käsiä pestään hyvin, niin taudit ei leviä, konstilla on torjuttu norot ja lenssut.

Mutta onhan tämä aika koetellut kansaa, kun kylä autioitui suorastaan kerrasta. Melkein aavemainen tunnelma vallitsi kylänraiteilla eikä ollut ruuhkaa kaupoissa. Aukikaan ei tosin ollut juuri muuta kuin ruokakaupat, Alko ja apteekki. Runsasluminen talvi näytti meille upean loppukevään ja Levin latureiteillä suihkivat kerrankin vain paikalliset. Nyt on alkamassa uusi normaali, matkaillakin jo saa, pääsee ihan luvallisesti Norjaan ja takaisin. Se on meille täällä pohjoisessa iso asia ja todella hyvä uutinen. Norjan rajan avautuminen tuntuu myös täällä Tunturi-Lapissa, sillä kotimaan ihmiset kiertelevät mielellään meillä Lapissa ja Norjan pohjoisissa osissa. Täytyy sanoa, että elämää tänne on kaivattu.

Juhannus on kerrankin alueella varsinainen toivottu valon juhla ja elämän merkki. Eri palveluyritysten ovet aukeavat ja pääsee puheisiin vähän muidenkin kuin oman väen kanssa. Elämä alkaa voittamaan myös siten, ettei kaikkia päiviä tarvitse viettää etäpalavereissa, vaan pääsee kasvokkain tuulettamaan ajatuksiaan. Kesätapahtumia jouduttiin täällä jonkin verran perumaan, muttei sentään ihan kaikkia. Kittilän markkinat ja Levin Outdoorfest nyt isoimpina tulevat ensi vuonna takaisin. Kaukosen kesäravit ja Ruskamaraton ovat tälle vuodelle ohjelmistossa sekä syksylle on tulossa monta virkistävää tapahtumaa. Pidetään huolta toisistamme, pysytään terveinä, pestään kädet ja tehdään juhannustaikoja. Paras taika on se, ettei virus meitä voita!

Jaspis Toivonen & toimituskoirat spn Ronsku sekä spu Rippe  aka Rodigan Ippe

PS.
tuliko mieleen jokin jutun aihe, haluat ilmoittaa tai muuta kertoa, laitapa viesti:
levi.nyt@gmail.com 

Rippe harsolla

Rippen terassikesää 2020 ja puutarhahommia...

 

 Koronan mittainen paussi 20.3.–17.6.2020

 

  

19.3.2020 Koronan kurimus iski

kansi2020_7

 

Koronavirus tuli nyt myös pohjolaan ja asetti kerralla kapuloita koko suomalaisen yhteiskunnan rattaisiin. Muun muassa koko matkailun toimiala saa nyt turpiinsa ja kovaa. Ensiksi alkoivat monet ryhmät perua saapumisiaan, osaksi taudin pelosta ja osaksi siksi, että aika lyhyellä varoitusajalla on tullut yhä vaikeammaksi matkustaa maasta toiseen, ja kohta myös palaaminen omaan kotimaahaan on yhä hankalampaa. Työyhteisöissä ei enää saa matkustaa, joten yritysmatkailu loppui myös. Valtiot sukevat rajojaan nyt melkein päivittäin. 16.3. maanantaina myös Suomen hallitus julisti Suomen poikkeustilaan ja valmiuslaki tuli eduskunnan käsittelyyn tiistaina 17.3.

Suomen kansalaisia kehotetaan pysymään kotimaassa ja kodeissaan, turhia matkoja suositellaan välttämään, ja perhejuhlatkin pitämään pieninä. Pienissä häissä ja hiljaa hautaan, se on nyt elämisen malli. Kirjastoihin ja museoihin ei pääse, jokseenkin koko yhteiskunta menee pikkuhiljaa kiinni. Vessapaperia kainaloihin ja kädet puhtoisina torjutaan ja vältellään nyt tautia.

Viimeisen viikon aikana on oikeastaan kaikki Suomen artistikeikat, konsertit ja lukemattomat kulttuuritapahtumat peruttu. Urheilukisoja on käyty ilman yleisöä ja jopa tulevan kesän festarien kohtalo on aika vaakalaudalla, sillä kukaan ei osaa sanoa, miten nopeasti maa tästä selviää ja miten kauan karanteeneja pidetään yllä ja poikkeustila jatkuu. Näin on käynyt myös Levillä, jossa esimerkiksi Areenan kaikki keikat on peruttu vähintään kuukaudeksi, Tuikun kevään esiintyjät samoin ravintola Joikun esiintyjät on peruttu. GastroK. alakerta sulkeutuu ja sen tanssikeikat on peruttu. Marian kappelin kaikki kevään konsertit on peruttu, ja aavistelen listan yhä pitenevän, ennen kuin tämä viikko 12 on valmiiksi eletty. Tuntureissa on tilaa liikkua ja olla, mutta kansallispuiston luontokeskukset on suljettu, samoin luontoiltoja ei järjestetä.

No mitäs nyt sitten oikein tapahtuu? Ensinnäkin kannattaa pysyttäytyä virallisten kanavien kuten Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL), Sosiaali- ja terveysministeriön (STM), Valtioneuvoston ja kuntien antamien tiedotteiden infon varassa. Niistä löytyy päivittäin ajankohtaisin oikea tieto asiasta ja neuvot eri kanaviin yhteyden ottoja varten. Meillä on nyt epidemia, mutta ei anneta sen nujertaa meitä henkisesti, pidetään kriittisyys tallessa, sillä vallalla on myös runsaasti väärää tietoa ja huuhaakonsteja, siitä miten korona vältetään tai se nujerretaan. Ja mikäli suinkin pystytään, tuetaan yrityksiä ja pidetään yhteiskunnan rattaita liikkeessä.

Meillä on nyt todennäköisesti jopa enemmän aikaa, itselle ja omalle perheelle. Ajan voi käyttää viisaasti, vaikkapa lukemalla niitä kirjoja, jotka aina vain makaavat yöpöydällä, tai tekemällä omassa kodissa asioita, joihin ei ikinä muka muuten ole aikaa. Sitä voi myös harrastaa omaehtoista liikuntaa, sillä mehän asumme Lapissa, jossa ei nyt ole lumipulaa. Vielä toistaiseksi ainakin hiihtohissit toimivat, rinteitä ja latuja hoidetaan. Kaupasta saa ruokaa, ei tarvitse hamstrata, mutta omia kauppatapojaan voi järkevöittää. Ei siellä tarvitse rampata joka päivä ja ajoitustaankin voi vähän miettiä. Tosin nyt ei ole enää ruuhkia Levilläkään. Ravintoloista saa ruokaa, myös take awayna ja verkkokaupat sekä ostosten kotiinkuljetus toimii Levilläkin. Suljetaan 70-vuotiaat ja vanhemmat yksilött koteihinsa karanteeniin, ja autetaan heitä kauppa- ja apteekkiasioissa ja vältetään turhia kontakteja, puhelimet ja videopuhelut ovat nyt korvikkeina. Annetaan hoitolaitosten tehdä rauhassa omaa työtään eikä kanneta viruksia. Jos sitten pärskitään, soitetaan ensin terveyskeskukseen ja keskustellaan oireista, nuhanenät pysykööt nyt vapaaehtoisesti kotona, kunnes parantuvat.

Jaspis Toivonen & toimituskoirat spn Ronsku sekä spu Rippe  aka Rodigan Ippe

PS.
tuliko mieleen jokin jutun aihe, haluat ilmoittaa tai muuta kertoa, laitapa viesti:
levi.nyt@gmail.com 

 

 

12.3.2020 Tulisipa pakkanen

kansi2020_6

Kulunut viikko yksitoista alkoi jo sunnuntaina kansainvälisen naistenpäivän merkeissä, joka kuitenkin tällä kertaa jäi merkityksessään ympäri maailmaa riehuvan koronan jalkoihin. Virus ylittää nyt kaikki uutiskynnykset päivästä toiseen ja tunti tunnilta jatkuva median seuranta tuo oikeaa, ja välillä myös valitettavasti, väärääkin tietoa tilanteesta. Kukaan ei nyt välty koronauutisoinnilta. Vaikka ei osaisi lukea, kuuluu silti jokaisesta tuutista lisää.

Suomessa on tilanne melko hyvä, sillä tartuntojen määrä ei ole vielä suuren suuri eikä täällä ole annettu hysterialle valtaa. Tosin koko ajan tuntuu tapausten määrä kasvavan, ja useimmiten on sairastuneeksi todettu ihminen piipahtanut Pohjois-Italiassa. Täältäpäin katsottuna ei Kiina olekaan se vaarallisin taudinpesä, vaan ihan kotikonnuilla Euroopassa, jopa kodin kynnyksellä se jo vaanii. Erilaisissa tapahtumissa korona on jo kyntensä näyttänyt. Euroopassa on peruttu jo useita isoja urheilutapahtumia, ehkä eniten kohahdutti Holmenkollenin kisojen yleisökielto. Ja ilman yleisöä on kisattu jo myös ampumahiihdossa. Tosin ei se yleisön määrä näyttänyt ainakaan suomalaisten tuloksiin radikaalimmin vaikuttavan. Mutta lisää yleisökieltoja on tulossa, eipä muun muassa yhteispohjoismaiseen isoon sotaharjoitukseenkaan Lapista lähdetty nyt mukaan. Ihan vain omissa kairoissa nyt treenataan, mutta entiseen tapaan.

Maailman talous on jo vaipumassa kriisiin, osakekurssit sahaavat ja epävarmuuden aika on läsnä. Lentoyhtiöt ovat jo reagoineet ja seuraavan parin kuukauden ajalta on jo peruttu tuhansia lentoja. Moni suomalainen on jo joutunut jäämään karanteeniin loma- tai työmatkoillaan ulkomaille ja seuraava ongelma onkin sitten palaaminen kotiin, mikäli lentokoneet lopettavat liikennöin ja joka paikaan eivät kiskotkaan vie. Italia on jo julistautunut koko maan karanteeniin ja muualla Euroopassa on suljettu kouluja ihan vapaaehtoisesti.

Suomessa ei ole vielä ainakaan kovin järeisiin toimiin ryhdytty, tosin valppaina täällä ollaan uusien tartuntojen seurannassa seuraavaa askelta varten, jos tilanne sen vaatii. Pandemian iskiessä on maltti aina valttia sekä loogiset toimenpiteet, ajatuksenjuoksu ja menettelytavat. Maalaisjärkeä ei sovi unohtaa missään vaiheessa. Suomen tietynlaisena valttikorttina ovatkin nyt harva asutus ja pitkät välimatkat.

Etenkin syrjäseuduilla vois kuvitella tautivaarankin olevan vähän kauempana, mutta toisaalta tällaiset Levin kaltaiset keskittymät sitten edustavat vastakkaista laitaa. Mutta ei täällä vielä ole suurta vaaraa altistua, kun vain oikeasti muistetaan pestä ne kädet kunnolla aina kotiin tullessa ja jokaisen kauppa- sekä vessareissun jälkeen. Omaa tervettä järkeä pitää nyt käyttää.

Omaa terveyttä pitää myös vaalia ja pitää peruskunnosta huoli, syödä hyvin ja miettiä, ovatko kaikki vitamiinit ja muut hivenaineet nyt paikoillaan omassa ruokavaliossa. Sillä niinhän se on, että kun virus iskee, iskee se lujimmin fyysiseltä kunnoltaan heikoimpiin, perussairasiin ja vanhuksiin.

On Lapilla vielä yksi valttikortti, tosin se ei nyt ole oikein tänä talvena kunnolla toiminut, mutta vanha kansatieto uskoo kylmän voimaan, siihen ne taudit nujertuvat. Siispä toive on vielä yöpakkasissa, eivätkä ne perinteisesti ole mitenkään näin maaliskuussa vielä ohi.

Jaspis Toivonen & toimituskoirat spn Ronsku sekä spu Rippe  aka Rodigan Ippe

PS.
tuliko mieleen jokin jutun aihe, haluat ilmoittaa tai muuta kertoa, laitapa viesti:
levi.nyt@gmail.com 

 

5.3.2020 Aivastaisinko hihaan?

kansi2020_5

Mikään ei ole niin kuin ennen hyvinä aikoina. Maailmalla jyllää nyt tauti, koronaviirus, jonka edessä maailma on melkein polvillaan ja voimaton. Ärhäkkä tauti leviää vilkasta vauhtia ja sitä auttaa muun muassa entistä useamman saavutettavissa oleva harrastus eli matkailu. Maailma on niin sanotusti kutistunut, sillä lentäminen sujuu pallon puoliskolta toiselle todella helposti, mutta matkassa kulkee usein paljon sellaista ylimääräistä, mitä silmä ei näe.

Samaa vinhaa vauhtia kulkee tieto taudinkulusta ja leviämisestä, osa totta ja valitettavasti myös osa valetta. Sehän on aina tiedetty, että paha kello kauas kuuluu ja huhut kiitävät ohi todellisen tilanteen alta aikayksikön. En vain ihan varmasti ymmärrä, miksi minun pitää saada kuulla joka tuutista tunnin välein, montako tapausta on löytynyt tänään Suomesta tai montako on menehtynyt Kiinassa, Iranissa, Italiassa tai muualla. Esimerkiksi miksi kukaan ei uutisoi, että Suomessa on jo ainakin yksi parantunut, ja miten monta muualla on siitä parantunut ja päässyt terveenä todetusti pois sairaalasta?

Korona lähti nykytiedon mukaan liikkeelle Kiinan Wuhanista, 11 miljoonan asukkaan kaupungista, josta matkasi maailmalle kiinalaisen uudenvuoden viettoon yli viisi miljoonaa ihmistä. Hurjia lukuja, kuin koko Suomi olisi kerrallaan lähtenyt reissuun! Kiinassa väestöä riittää kyllä, sillä siellä lasketaan olevan 1 400 miljoonaa ihmistä. Suhteellista on tietysti myös se, että joka päivä maailmassa kuolee nälkään 24 000 ihmistä joka päivä. Pistää kyllä vähän miettimään, ja nälkään menehtyneistä pidetään huomattavasti vähemmän nyt meteliä.

On jaettu ohjeita, miten esimerkiksi matkailuyrityksissä toimitaan, jos joku epäilee sairastuneensa. Sama käytäntö koskee koko Suomea eli mahdollisten oireitten tultua, soitetaan epäilystä lääkärille, mutta ei mennä itse sitten suin päin vastaanotolle, vaan odotetaan ohjeita. Jos on tosi kyseessä ja korona on iskenyt, sitten toivutaan pääsääntöisesti rauhassa kotona. Mutta peruskysymys aina on se, että onko se mahdollista, onko matkustettu maissa, joissa viirus nyt jyllää tai oltu diagnosoidun sairastuneen lähellä. Pelkkä altistuminen ei takaa sairastumista. Sairaan pitää pärskiä päin näköä, sillä yksin kättely ei takaa tartuntaa. Siksipä nyt yskitään omaan hihaan, ja toivottavasti laitetaan yskityt vaatteet pesukoneeseen pyörimään.

Suositusten mukaan nyt pestään kädet kunnolla lämpimällä vedellä ja saippualla, ihan sama, mistä olet tullut kotiin. Sama auttaa myös minkä tahansa normilenssun estämiseen. Se desinfiointilitku ei yksin mitään estä. Olisi myös kannattanut sijoittaa näitä litkuja valmistavien yritysten osakkeisiin, sillä niillä menee nyt todella hyvin, kun tuotanto ei riitä millään koko maailman tarpeisiin ja kysyntä vain kasvaa. Ja nyt otetaan etäisyyttä naapuriin, oikein luvan kanssa. Suomalaisille ei ns. kahden metrin sääntö tuota vaivaa, ei tämä kansa muutenkaan halua hypellä toisen iholla, vaikka miten olisivat ranskalaiset suudelmat ja halaustervehdyksen mannermaista tyyliä. On siis jo todettu, että noin kaksi metriä on se matka, jonka ulottumattomissa olevalle ei toisen tauti tartu. Onkohan Stokkan hississä nyt yhtään väljempää?

Tietäähän sen myös, että vaikka asia on vakava, niin kaikki eivät sitä silti ymmärrä. Sellainenkin sivistyskansa kuin amerikkalaiset kieltäytyvät nyt juomasta meksikolaista Corona-olutta: siitä voi saada tartunnan, on varma lähde kertonut, kuulemma. Huh, onneksi ei ole meiltä lumi vielä sulanut!

Jaspis Toivonen & toimituskoirat spn Ronsku sekä spu Rippe  aka Rodigan Ippe


PS.
tuliko mieleen jokin jutun aihe, haluat ilmoittaa tai muuta kertoa, laitapa viesti:
levi.nyt@gmail.com 

 

 

28.2.2020 Kiloklasit klyyvarille

kansi2020_4

Tulihan se talven tuntuma vihdoin meillekin, eli tällä 9-viikolla on päästy muutamana yönä parinkymmenen asteen pakkasiin ja päivisin puolestaan pureva tuuli on hoitanut muuten viilennyksen. Aurinkokin jo jaksaa kiivetä päivä päivältä ylemmäksi taivaalla ja se myös jopa vähän lämmittää.

Yhdessä auringon nousun kanssa on aurinkolasienkin käyttö aloitettu. Siinä onkin oma prosessinsa, sillä yleensä auringon huomaan kaikkein ensimmäiseksi autossa. Eikä varmasti ole sitten aurinkolaseja missään, vaikka ihan varmasti ne syyskuussa sinne jätin. Saatat sitten lopulta löytää yhden parin, jossa linssit ovat epämääräisessä pölyssä ja huuruissa täynnä naarmuja ja sormenjälkiä. Ne kun päähäsi sujautat, on kuin pimeään komeroon heittäytyisi. No ei ainakaan häikäise.

Kotona piirongin laatikot ovat yleensä pullollaan muita laseja, linsseiltään vähän puhtaampiakin versioita. Ehkä pitäisikin aika ajoin käydä vähän läpi sitä kiloklasivarastoaan ja heittää yksinkertaisesti mäkeen ne vanhat käyttökelvottomat okulaarit, astella kauppaan ja hankkia uudet. Ei ole aina ihan turvallisintakaan käyttää niitä supernaarmutettuja, sillä niillä näkeminen on tuskaa, kun säteet osuvat mihin sattuu. En tiedä, onko yhtään liikenneturmaa johtunut suorastaan likaisista tai vanhoista aurinkolaseista, mutta jotenkin ei ihan mahdottomuuskaan sellainen tilanne liene.

Kun niitä uusia kakkuloita sitten havittelee, pitää ottaa huomioon muutama seikka. Ensinnäkin laseissa pitää olla kunnollinen UV-suoja, ja toiseksi, harrastuksista riippuen, on väliä polarisoinnilla. Esimerkiksi vesillä ollessa polarisoidut lasit ovat parhaat, ne estävät vedenpinnan heijastuksia ja veneillessä tai suppaillessa esimerkiksi näkee karit ja kivet selkeämmin, jopa pienessä aallokossa.

Ja paitsi, että lasit ovat todella coolit ja tyylikkäät asusteet kevät- ja kesäsäässä, niin niillä on melkoinen suojaava merkitys. Ei lennä pyöräillessä tai ratsastaessa sääsket ja roskat silmiin. Samoin, kun on kunnollinen UV-suoja silmillä, ei väijy lumisokeuskaan. Tämä kannattaa huomioida kirkkailla keväthangilla varsinkin avotunturissa kulkijan eli ilman aurinkolaseja älä koko päivää taivasalla vietä. Myös sillä linssin värillä on merkitys hyvään näkemiseen. Se korostuu varsinkin rinnelajeissa tai moottorikelkalla kirkkaalla lumella harrastaessa. On tiettyjä valaistusolosuhteita, jolloin on melkein mahdottomuus nähdä yhtään mitään, mutta kun katselee lumista rinnettä tai latua vaikkapa keltaisten linssien takaa, kummasti alkavat kontrastit erottua.

Mutta voivat ne sävytetyt linssit tehdä tepposenkin. Vähintään olin joutua hullun kirjoihin, kun eräällä kelkkaretkellä ihailin maailman hienointa auringonlaskua lasieni takaa. Sitä sitten siinä kehuin ääneen, niin kaveri totesi lakonisesti, että mitäpä jos ottaisit ne lasit pois ensin ja kuvaisit sitten… Ei ollut paljon minkään näköistä. Toisaalta siinähän se tuli todistettua, että maailma näyttää paljon paremmalta sävylasien takaa!

Ripsu_Ronsku

Jaspis Toivonen & toimituskoirat spn Ronsku (kuvassa istuu) sekä spu Rippe (kuvassa makuulla)

PS.
tuliko mieleen jokin jutun aihe, haluat ilmoittaa tai muuta kertoa, laitapa viesti:
levi.nyt@gmail.com  

 

 

20.2.2020 Maagista talvea

kansi03

Levillä on vilkasta ja lumista. Molemmat kuuluvat asiaan tähän aikaan vuodesta, sillä eteläisen Suomen hiihtolomat ovat käynnistyneet ja kansaa on virrannut tunturiin. Yleisradio uutisoi liikennemääriä kantatie 79:llä, ja lukemat kertovat, että pohjoista kohti oli 8-viikon hiihtolomalaisten matkailuliikenne yhdeksän prosenttia vilkkaampaa kuin samaan aikaan vuosi sitten. Jossainhan se odotetusti näkyy, että meillä on talvi ja etelässä ei.

Tämä on ehkä talven riemukkainta aikaa, jolloin nykyaika ja vanhat perinteet kohtaavat. Kohta on nimittäin laskiaissunnuntai, jota seuraa laskiaistiistai riemuineen. Näissä keleissä laskiaisliu´uista ainakin on soma nauttia. Lumi kun ei meiltä nyt ole loppumassa. Kittilän Pokassa mitattiin 8-viikon maanantaina lumensyvyydeksi 121 cm, Levillä 115 cm ja Kittilän kirkonkylälläkin 94 cm. Pitemmän aikavälin ennusteet kertovat edelleen mukavien talvisäiden jatkuvan, ei tarvitse kärvistellä tulipalopakkasissa eikä kastua vesisateessa.
Runsaalla lumella ja paksuilla hangilla on myös lantin toinen, vakavampi puolensa. Kaikissa Lapin hiihtokeskuksissa on parhaillaan huomattava lumivyöryriski. Käsite tarkoittaa sitä, että luonnolliset lumivyöryt ovat mahdollisia ja ihmisen aiheuttamat vyöryt todennäköisiä. Tämä kannattaa kaikkien rinteiden ulkopuolella laskevien tai sinne halajavien pitää nyt mielessä. Lumivyöryjä syntyy jyrkille rinnealueille tai paikkoihin, joissa tuuli on kinostanut lunta normaalia suuremmiksi kinoksiksi tai lumilipoiksi. Lumilippojen alle ei kannata mennä eikä liioin jyrkillä seinämillä laskea, sillä se on vain hetken humahdus, kun lumi lähtee isona laattana liikkeelle. Aina ei vyöryn lähestymistä edes kuule omien suksien tai tuulen huminalta.

Kun siis vapaalaskija lähtee omille poluilleen sellaisella alueella, jossa selkeä vyöryn vaara on, ilmoita ainakin muulle seurueelle tai majapaikkaan, minne suuntaat ja anna arvioitu paluuajan arvio; sinua osataan sitten lähteä etsimään, jos et ilmesty takaisin retkeltäsi. Älä lähde yksin tunturiin ja pidä mukana piipparia sekä muita pelastautumisvarusteita vyöryn varalta, seuraa ennusteita. Kun vyöryn alle huonolla tuurilla jää, ei ole aikaa liikoja hukattavaksi. Jos joutuu pitemmäksi aikaa lumen sisään uppeluksiin ja hapettomaan tilaan, voivat seuraukset olla ikävät, elinikäisistä vaivoista aina kuolemaan, kaikkea siltä väliltä.

Sama muuten koskee nyt lapsia, jotka leikkivät isoissa kinoksissa. Vanhempien kannattaa pitää silmällä jälkikasvun leikkipaikkoja. Luminen Lappi houkuttaa varmasti hakemaan lumiriemuja joka paikasta, missä vain niitä on tyrkyllä, mutta ihan joka paikkaan ei kannata tietämättä loikata, ja vaatii myös vähän osaamista, jos innostuu vaikkapa kaivamaan oman lumiluolan. Eli summa summarum: pysytään hoidetuilla rinne- ja latualueilla. Kun lähdet vähän pitemmälle, kerro kavereille päiväsuunnitelmasi ja ota joku muukin seuraksi.

Tämän kevään viikoittaisista lehdistä Levi.NYT! numero kolme ilmestyy siis tänään, jolloin kirjoitetaan maaginen päivämäärän numerosarja 20.02.2020. En tiedä, onko luvussa muuta maagista, mutta ainakin se on helppo muistaa esimerkiksi kihlajais- tai hääpäivänä. Levillä osallistutaan myös valtakunnalliseen Hääpäivä-tapahtumaan, jolloin Marian kappelissa esimerkiksi menee useampi pari naimisiin mahdollisimman vaivattomasti. Jos lupa-asiat ja tarvittavat todistukset ovat kunnossa, löytyy kappelista pappi ja pari todistajaa, joten liiton sinetöinti on vaivatonta. Viime tipan aikoja voi vielä kysellä esimerkiksi Kittilän seurakunnasta… Mendelssohnia vain kehiin ja onnea!

Jaspis Toivonen & toimituskoirat spn Ronsku sekä spu Rippe

PS.
tuliko mieleen jokin jutun aihe, haluat ilmoittaa tai muuta kertoa, laitapa viesti:
levi.nyt@gmail.com  

 

13.2.2020 Koronasta kinoksiin

kansi2020_2

Mielenkiintoinen matkailuvuosi on käynnistynyt koronaviruksen varjossa. Epidemiana leviävän taudin seuraukset saattavat olla kauaskantoiset ja virus haitannee vielä pitkään, ainakin mannerkiinalaisten matkailua muualle maailmaan. Joillakin Lapin matkailualueilla peruuntuneiden kiinalaismatkailijaryhmien vaikutukset ovat jo tuntuvat. Täällä läntisessä Lapissa talven alku tuntuu olevan melkoisen täynnä jopa ilman kiinalaisryhmiä eivätkä matkojen peruutukset ole isossa roolissa. On ymmärretty ajoissa, ettei munia kannata laittaa samaan koriin eli ulkomaan markkinointityötä on tehty moniin eri maihin eikä vain yhdelle kantille.

Koronaviruksen aikaan pätevät entiset yleiset säännöt sairastumisen varalta eli huolehditaan käsihygieniasta eikä pärskitä päin naapureitten näköä. Paniikkiin ei ole syytä missään tapauksessa Suomen maaperällä, ja maltti on valttia kaiken virusta koskevan tiedon suhteen, vaikka rokotetta tähän tautiin ei olekaan vielä valmistettu. Ehkä meillä kuitenkin suurin uhka on näissä leudon talven sitkeissä paikallisissa hengitystieinfektioissa kuitenkin.

Virus on jälleen kuitenkin aika kovaotteinen muistutus siitä, miten arvaamattomia vaikutuksia erilaisilla asioilla matkailun saralla on, tummia pilviä nousee herkästi. Kymmenen vuotta sitten pöllähti Islannissa Eyjafjallajökull-jäätikön alla voimakkaampi tulivuorenpurkaus 14. huhtikuuta 2010. Mutta varsinainen purkaus oli alkanut jo maaliskuussa ja sitä kesti aina saman vuoden lokakuuhun asti. Siten koko Alppien pohjoispuolinen Eurooppa suljettiin lentoliikenteeltä 18.4. alkaen ja tilannetta kesti melkein viikon, kunnes 24.4. lenot saatiin taas käyntiin. Silloin laskettiin kymmenien tuhansien lentomatkojen peruuntuneen maailmassa, sillä tuhkapilvi nousi aina 8,5 kilometrin korkeuteen eikä lentäminen ollut turvallista koneiden moottoreille.

Täällä meillä ei nyt kärsitä tuhkasta eikä lumipulasta, vaikka muu Suomi tuntuu hukkuvan vesisateisiin. Maanantain 10.2. Forecan lumensyvyyskartta kertoi, että Kittilän Pokassa oli lunta 119 cm, Kittilän kirkonkylällä 87 cm ja Muoniossa 90 cm. Ja voin kertoa, että täällä joka paikassa muualla on lunta ihan hitokseen paljon! Mökinomistajana olisin jo vähän huolissani kattorakenteiden kestävyydestä, sillä paksun lumikerroksen vesiarvot ovat jo melkoiset. Talvilomaviikkojen uudeksi aktiviteetiksi on suositeltavaa ottaa lajivalikoimaan lumilapion käyttö ja katon kevennys lumikuormasta. Tosin sinne katolle on hyvä kiivetä turvavaljaissa olevan ammattilaisen, joiden palveluitakin myös täällä on tarjolla, ennen kuin vesi alkaa tippaista sisälle… Ja jos nyt kuitenkin päätät reippaana itse sinne katolle kavuta, älä tee sitä yksin, ole varovainen, käytä valjaita ja äläkä riko sitä huopakatetta.

Seuraavaksi aatos luonnikkaasti siirtyykin jo tulevaan touko-kesäkuuhun ja odotettavaan veden nousuun sekä kevättulviin. Mutta emme vielä sitä murehdi, vaikka hyvinkin todennäköistä on, että sulamisvesiä kyllä keväällä piisaa. Maa ei kuitenkaan ole tänä talvena kovin syvälle routiintunutta, eli jos keväällä sulaminen tapahtuu maltilla, on kaikki vielä mahdollista, jopa suurtulvalta välttyminen.

Vielä taistellaan tämän lumen kanssa kuitenkin, niinpä talvilomalaiset ja muut autoilijat, tulkaa liittymistä varoen pääteille, lumivalli saattaa estää tehokkaasti turvallisen näkymän. Lumenpoistotöitä ja palteiden matalointia tehdään tosin jatkuvalla syötöllä, mutta vie aikansa, ennen kuin homma on tehty.

 

Jaspis Toivonen & toimituskoirat spn Ronsku sekä spu Rippe

PS.
tuliko mieleen jokin jutun aihe, haluat ilmoittaa tai muuta kertoa, laitapa viesti:
levi.nyt@gmail.com  

 

 

16.1.2020 Säistä ja mäistä

 kansi20202_1

Tässä on ihmetelty jo monen suulla nykyisen paikallisen Lapin talven lumimääriä, kun kaikki se ja vähän ylikin, mitä etelässä on satanut, on tullut meille täällä Keski- ja Tunturi-Lapissa lumena. Lumen mittaussyvyydet hätyyttelevät jo yhtä metriä eikä loppua näy. Virallisesti Kittilän Pokassa oli 14.1. lumensyvyys 91 cm. Ennen vanhaan kansa määritteli, että jouluna on satanut kolmasosan talven lumista, ja Mattina eli 24.2. mennessä puolet. On siis vielä lunta tulvillaan tulevat viikot ja kuukaudet. Hirvittää toki myös tuleva kevät ja sulamisvesien määrä, tuleeko kaamea tulva vai ei.

Tuo helmikuinen Matinpäivä on muutenkin ollut tärkeä ajanmerkki, päivää on sanottu myös Talvi-Matiksi. On vielä muitakin päivään liittyviä lumiennusteita, kuten jos Matinpäivänä sataa lunta, niin keväällä sataa vielä lunta niin paljon, että istuva koira peittyy pihalle. Ja niin paksulta vielä sataa lunta, miten korkealta jänikset ennen Matinpäivää varpuja katkovat. Lisäksi ennustettiin, kun Mattina on lumisade, tulee hyvä marjavuosi.

Runsas lumimäärä kehottaa myös mökkien omistajia rientämään rakennusten katoille tai ainakin tilaamaan sinne ammattiporukkaa. Kyllähän Suomessa rakentaa osataan ja kattorakenteiden kantavuus on laskettu talven kestäviksi, mutta eivät nekään määräänsä enempää kestä. Normaalitalvina kattoja tyhjennellään vasta helmi-maaliskuulla, mutta ei vara venettä kaada eli kannattaa niistä ainakin jo vähän alkaa huolta kantaa.

Kun meillä nyt sitä lunta kerrankin on eikä teillä siellä etelässä ole, niin nyt vain hopusti varaamaan reissua Lapin talveen. Täällä on toistaiseksi ollut oikein mukavaa, sillä kovat pakkasetkaan eivät ole meitä kurittaneet. Toisaalta kylmää kyllä vähän soisi olevan eli pakkasmittari saisi laskea alle miinus 30 asteen ja vielä kylmemmäksikin vähän pitemmäksikin toviksi. Kylmähoito on nimittäin hyväksi koko luomakunnalle, se tappaisi lenssukierteet ja muut basiliskot siihen paikkaansa.

Levillä onkin tulevalle keväälle paljon uutta tarjottavaa. Ainakaan ravinnon puutteeseen ei tarvitse nääntyä. Ravintola GastroK. avautui joulukuun alussa. Helmikuussa avataan GastroK:n naapuriin uusi ravintola Hook ja sekä Wallis Levi, jossa karaokeharrastajien sopii avata ääntään, riekkua voi aina puoliviiteen asti joka yö, jahka talo avataan. Virallisia avajaisiaan viettää viikonvaihteessa Levin uusin hotelliylpeys, Design Hotel Levi. Helmikuun ensimmäisenä puolestaan juhlitaan uusimman tuolihissin eli Levi Westin kaiken laskukansan avajaisia. Hissihän on jo ollut käytössä marraskuulta asti, sillä talvi tuli meille ajoissa ja hissinrakentajat olivat niin ikään suunniteltuakin ripeämpiä toimissaan.

Tunturissa panostetaan myös vastuullisen matkailuun ja ympäristöarvojen huomioimiseen. Levin matkailualueen tavoitteena on saada alueelle Visit Finlandin myöntämä Sustainable Travel Finland -merkki ensimmäisten suomalaisten matkakohteiden joukossa. Kestävän matkailun huomioiminen on olennaista etenkin kansainvälisiä markkinoita ajatellen. Levillä on järjestetty viime vuoden lopulla jo useampia Green Key -työpajoja, joiden tarkoituksena on tukea yritysten ympäristösertifikaattien hakuprosesseja. Kittilän kunnan Kideve Elinkeinopalveluiden Kasvua kestävästä matkailusta -hanke jatkuu aina vuoden 2021 loppuun asti ja siten järjestetään lisää näitä työpajoja.

Jaspis Toivonen & toimituskoirat spn Ronsku sekä spu Rippe

PS.
tuliko mieleen jokin jutun aihe, haluat ilmoittaa tai muuta kertoa, laitapa viesti:
levi.nyt@gmail.com  

 

 

19.12.2019 Lunta ja lumenkäsittelyä

kansi2019_21

Sitä oikeasti pitää varoa, mitä toivoo, sillä sen voi saada. Näin on käynyt ilmeisesti tänä vuonna, kun lapset sekä aikuiset ovat toivoneet paljon uutta lunta Lappiin. Lähinnä lunta toivottiin tulevaksi jo maailmancupiin, jotta maailmalle saataisiin kaunista maisemakuvaa kisalähetyksiin, ja siten uusia asiakkaita innostumaan Levistä. No maa oli sitten valkeana kisojen aikaan, ja ennätyksellisen varhain ovat olleet myös Levin rinteet avoinna.

Ei ole enää ollut pelkoa, että olisi musta joulu. Ja varmuuden vuoksi sitä on nyt sitten satanut päivittäin lisää. Lumikola on jo melkein puhki kulunut eikä talvi ole vielä likikään valmis, vasta ollaan alkumetreillä. Ei taida lumikolat tulla alennukseen.

Lumi on uusiutuva luonnonvara ja siitä on paljon iloa, jos kohta vähän harmiakin. Mutta lumi on kaunista ja periaatteessa ilmaista rakennusmateriaalia, kun hallitsee lumenveiston tekniikan. Levin Luvattuunmaahan on noussut jo järjestyksessä 11. lumihotelli, jonka taidokkaat veistokset saavat kävijän äimistymään. Upein paikka on perinteisesti linnan kappeli, jossa tänäkin talvena useampi pariskunta sanoo toisilleen tahdon. Lisäksi linnassa on sviitttihuoneistoja erityisen taidokkain jääkoristeluin. Linnan käytävät on koristeltu Ice Age -animaatioelokuvan innoittamana. Siellä on isoja mammutteja, hirviä, sarvikuonoja ja piirroshahmoja, jotka seikkailevat seinustoilla.

Linnassa on myös tänä vuonna paljon käytetty jäätä veistoksiin. Linnan isäntä hallitsee laatujään nostotekniikan ja tänä vuonna Ounasjoesta saatu jää on kristallin kirkasta. Lisäsomistuksena jään ja lumen ohella käytetään näissä linnassa erilaisia valotehosteita. Maisemavalot sopivat hyvin käytettäviksi linnan sisällä, mutta hyvin ne passaavat myös lumiseen maisemaan pihan puolella.

Nyt jos olisin matkailijana Levillä, haluaisin ehdottomasti poiketa linnaan, ja haluaisin myös oppia lumen veistoa. Sekin on mahdollista, sillä Pekka Jussila opettaa tekniikan ja työvälineiden käytön. Sittenhän ei tarvitakaan enää muuta kuin lumitykki, traktori ja lumilinko, muutama muotti ja olisin valmis kilpailija linnan rakentajana. Vaan eipä hättäillä, homma ei noin vain noviisilta luonnistu eikä ole liioin vallan halpaa kaikkien tarvikkeiden hankkiminenkaan. Lisäksi linnan rakentaminen vaatii lukemattomia ihmistyötunteja, paljon käsityötä ja paljon konetyötä. Ja koko ajan hermoja raastaa, sillä pakkanen on paras kaveri, mutta suojasäällä palaa hihat. Kaiken tämän ymmärtää, kun linnassa vierailee.

Kun sitten tämän lähilinnan olisin tarkistanut, pitää myös piipahtaa Lainion Snow Villagessa bongaamassa tämän talven uudet jää- ja lumi-ihmeet. Sitten voikin taas jatkaa omien eli tilataideteosten nimeltä Kolatut massat kokoamista omalle tontille, jos se kola tai kolaaja ovat vielä hengissä.

Koetetaanpa selvitä täällä hangissa hengissä, ja annetaan pyrykelillä ymmärrystä latukoneille ja tien auraajille, koneet tulevat kyllä niin pian kuin suinkin, mutta joka paikassa ne eivät voi olla yhtä aikaa. Eikä se lomalaisellekaan ole hullumpi harrastus, tuo lumen kolaus, sitä ei kaupungeissa likikään kaikki pääse ikinä kokemaan. Tartu siis lumilapioon ja kolaan innolla, se voi olla ilmaston muutoksesta johtuen katoavaa kansanperinnettä. Tosin lumen kolaaminen on paljon helpompaa kuin esimerkiksi lehmän lypsäminen, jos perinneharrastuksia pitää vertailla.

Hyvää talvea ja joulua & Onnellista Uutta Vuotta 2020!

tervehdys

Jaspis Toivonen & toimituskoirat spn Ronsku sekä spu Rippe

PS.
tuliko mieleen jokin jutun aihe, haluat ilmoittaa tai muuta kertoa, laitapa viesti:
levi.nyt@gmail.com  

 

5.12.2019 Ilmassa sesonkia

kansi

Kaamos ei ole vielä edes täydellisesti alkanut, mutta silti jo tuntuu, että täyttä talvea on täällä eletty jo pitkään. Joulukuun 14:nnen päivän paikkeilla Kittilässä ei enää aurinko nouse ja siellä se pysyy taivaan rannan alapuolella kaikkiaan 16 seuraavaa vuorokautta, vuodenvaihteessa kirkkaalla kelillä Levin huipulta jo voi sitten nähdä auringon pilkahtelevan. Talvipäivän seisaus 22.12. on juuri joulun alla ja siitä alkaakin päivä taas jo pidetä, ensin kukonaskelin, sitten jo roimasti harppoen.

Varmaan tämä jo eletty talvi tuntuu pitkältä siksi, kun meillä on ollut lumi maassa jo viikkoja. Milloinkaan ei ole Levillä laskettelukautta päästy alkamaan yhtä varhain kuin tänä syksynä. Marraskuun puoliväliin mennessä oli jo jokseenkin tunturin jokaisella kantilla hissi pyörimässä. Jopa Levin uusin ylpeys Levi West eli tuolihissi on käytössä Läntisellä laidalla tunturia.

Talvimaisemat ja talvisäät pitivät myös Levin maailmancupia hyvällä fiiliksellä, sillä jälleen saatiin lähettää ympäri maailmaa hienoja  kuvia Lapin lumisista maisemista tykkypuineen. Oli viisas päätös FIS:n  taholta  siirtää Levin kisaviikonloppu viime vuosiin verrattuna viikkoa myöhäisempään ajankohtaan. Ja ensi vuonnakin ajankohta tulee olemaan tämä sama viikonloppu, joten kilpailijat pääsevät jatkamaan jokseenkin suoraan Amerikan mantereelle seuraaviin koitoksiinsa. Ja meillä todennäköisesti ovat valkeat maisemat.

Jo kesällä, kun kiertelin Levin eri mökkialueita autolla, tuli tunne, että täällä eletään melkoisen vireää vaihetta. Vasaran kalke ja rakennustelineiden määrä lupaavat lisää majoituspaikkoja ja palveluita. Tälle syksylle on jo valmistunut Levin uusin lippulaiva, Design Hotel Levi, ja sen ovat ensimmäiset hotellivieraat jo korkanneet. Juhlallisia avajaisia vietetään tammikuussa, nyt on vasta hotellin kuherruskuukausi päässyt alkuun. Seuraavassa lehdessä raportoidaan tarkemmin hotellin uusia tunnelmia. Mutta sen voi jo nyt sanoa, että Design Hotelli Levi on kaikin puolin edustava näyte suomalaisen arkkitehtuurin ja designin liitosta. On taidetta sekä tyylikästä käyttöesinemuotoilua. Kyllä niitä sopii esitellä niin kotimaisille kuin kansainvälisillekin hotellivieraille.

Levin ravintolaelämään on saatu myös lujasti uutta ja lisää on tulossa ennen kevään kiivainta kautta. Yökerho Frendi jo avasi lokakuussa. Nyt tällä viikolla joulukuun alussa avautuu Gastro K. tarjoten ruokaravintolan palvelut sekä uuden tanssi- ja viihderavintolan Levin Kunkussa. Eikä siinä vielä suinkaan kaikki, sillä kevätsesongille kultakurkut pääsevät laulamaan uuteen Wallis Levin Karaoke Baariin. Kotipizzan alakertaan on ilmestynyt myös uusi paikka, Pub Alakerta.

Revontulimatkailu ja erilaiset iglumaiset majoitteet elävät nousukauttaan edelleen koko Lapissa, näin myös Levillä. Marraskuun alussa avattiin lähellä Pöntsöä erämainen Northern Lights Village Levi, hotelli, joka tarjoaa majoitukseen 40 erillistä kotahuoneistoa. Niissä on jokaisessa lasinen kattoikkuna, joten revontulia ja muita taivaanilmiöitä voi niistäkin tiirailla.

Viikon sisään valmistuu myös sloganiltaan Levin kylmin hotelli. Luvattumaan perinteinen lumilinnahotelli jää- ja lumiveistoksineen kohoaa jälleen, yöpyä voi siellä 19 eri huoneessa, ja jos siltä tuntuu, voi myös antaa vihkiä itsensä avioliiton satamaan linnan kappelissa. Tosin vihkivarauksien kanssa lienee tälle talvelle jo kiire, niiden valmistelu, kun alkaa yleensä jo hyvissä ajoin. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että alkaa taas olla pikkuhiljaa sijaa täkäläisissä majataloissa.

Jaspis Toivonen & toimituskoirat spn Ronsku sekä spu Rippe

PS.
tuliko mieleen jokin jutun aihe, haluat ilmoittaa tai muuta kertoa, laitapa viesti:
levi.nyt@gmail.com  

 

 

7.11.2019 Onhan se jo talvi tunturissa!

kansi2019_19

 

Kerrankin voidaan hekumoida muutaman synkän syksyn jälkeen, että on lunta, että meillä lasketellaan, ja että meillä hiihdetään. Onhan tämä nyt kerrassaan mukavaa, kun maisema on kuin kermainen postikortti ja ihan kaikki kauneusväittämät, ne moneen monituiseen kertaan lausututkin, pitävät täysin paikkansa. Jos hiukan haluaa valittaa, niin korkeintaan sen verran, että välillä täällä kuljetaan kuin Lontoon sumussa ja hienot maisemat ovat kadoksissa. Sillä monessa muussakin paikassa, kuin vain laskettelurinteillä ja ladulla, täällä jauhavat lumitykit muuttaen veden lumeksi jäähotellien, kappeleiden ja lumiveistosten materiaaleiksi.

Luonnonlunta on satanut kerrankin kiitettävästi ja nyt lunta on ihan joka paikassa. Vuosi sitten käytiin Levin maailmancupin alppikisat mustan maan vallitessa, lunta oli vain rinteissä siellä, minne säilölumi oli riittänyt. Nyt on sitten ihan päinvastoin ja todennäköistä on, ettei tämä valkeus juurikaan minnekään katoa. Toki lauha jakso saattaa puut puistella puhtaiksi, mutta maasta se ei enää ihan hetkessä ainakaan sula.

Varoituksen sananen on kuitenkin tässä vaiheessa paikallaan. Järvillä sekä muilla vesistöillä jäät ovat vielä todella heikkoja, ja sama tilanne on soilla eli täkäläisittäin jängillä. Lumi satoi jokseenkin sulaan maahan ja vaikka on ollut nyt useampi päivä reippaita pakkaslukemia, eristää satanut lumikerros sen verran, ettei sen alla oleva maa ja vesilampareet helposti jäädy.

Maailmancup on meillä ovella, se onkin tämän syksyn merkittävin kohokohta ja tositoimiin päästään 22.11. alkaen. Perjantaina päivällä on perinteisesti lasten alppihiihtokauden kisa-aloituksen kohokohta, kun Kids Race kokoaa niin paikalliset kuin naapurimaittenkin junnut suurpujottelumäkeen. Perinteisesti Norjasta on ollut merkittävä joukko nuoria mukana ja kauimmaiset alpinisti tulevat Briteistä. Lasten alppikummeina ovat tänä vuonna Tanja Poutiainen-Rinne, konkari jo siinä tehtävässä, sekä Jens Henttinen. Lasten kisan kohokohta on illan palkintojen jako, tilaisuus samalla näyttämöllä juuri ennen naisten public drawta eli kuuman ryhmän lähtönumeroiden arvontaa.

Perjantaille on järjestetty myös Hullu Poro Areenalle paitsi maailmacupin juhlailta niin myös täkäläisen talvikauden avajaisillallinen iltabileineen. Se vilkkain päivä kylän raitilla on eittämättä lauantai, kun naiset kisaavat ja miehetkin ovat vielä kaikki paikalla, täällä ovat myös lukuisat yritykset vieraineen. Ei kannatakaan polttaa hihoja paikallisessa liikenteessä, joka voi välillä ruuhkautua ja ihan joka paikkaan ydinkeskustassa ei autolla kaikkina aikoina pääse, parkkitilasta saattaa olla uupelo ja siitä saa jopa maksaa. Ilmaiset bussit kuitenkin kulkevat kilparinteen ja Levin keskustan välillä lauantaina ja sunnuntaina, lisäksi liikkuvat maksulliset skibussit, auton voi jättää kylälle, mikäli ei halua tai mahdu gondolialueelle parkkiin, jossa paikkoja on rajoitettu määrä. Viisas lähtee liikkeelle ajoissa eikä juuri viime tipassa, siten saa parhaiten parkkipaikan ja ehtii rauhassa tutustua esimerkiksi Lapland Avenuen palveluihin.

Kisapäivinä palkintojenjaot pidetään viime vuoden malliin kisapaikalla välittömästi toisen kierroksen jälkeen. Kilpailupaikalla on myös after ski yleisöteltassa eli iltapäivän voi viettää rennoissa tunnelmissa. Iltamenot jatkuvat Areenalla, jossa perjantaina bilettää Chisu ja lauantaina Erin.

Levin uutuuksia ovat nyt uudet ravintolat. Kuumimmaksi ykkösklubiksi itsensä jo on nimittänyt uusi Frendi, joka avaa ovensa perjantaina 8.11. klo 23. Seuraavaksi katseet tähyävät kohti uutta gastroa ja yökerhoa, Levin Kunkun alakertaan valmistuvaa Gastroa K. -ravintolaa, joka avataan joulukuussa. Samoin joulukuussa aukeavat ovet uuteen ja uljaaseen Design Hotel Leviin. Levin Eturinteellä ja Etelärinteillä lasketellaan jo, Alpine Training center aukeaa samoin tällä viikolla, kun Suomen alppimaajoukkue saapuu Leville. Levi West -tuolihissin avaustavoite on 15.11. ja lauantaina 16.11. vietetään Levin talvistarttia Eturinteillä. Onhan se nyt jo siis talvi.

Jaspis Toivonen & toimituskoirat spn Ronsku sekä spu Rippe

PS.
tuliko mieleen jokin jutun aihe, haluat ilmoittaa tai muuta kertoa, laitapa viesti:
levi.nyt@gmail.com  

 

 

 

10.10.2019 Kipinöitä syksyyn!

kansi2019_18

Syksy ei ole vain pimeyttä, vaikka vuotuinen ajankiertomme on menossa kohti syystalvea. Se merkkaa sitä, että pakkasia on yhä useampana päivänä, luntakin sataa. Täällä tosin vielä sitä oikeaa ensilunta odotellaan, mutta kyllä se sieltä ravahtaa pikapuoliin. Levillä ei odotella yksin ensilumia, vaan siellä on jo kääritty säilölumipaketit auki eturinteessä, rinnekone oli alkuviikosta jo töissä ja levitti lumia, sinne avataankin laskettelurinne Levi North -tuolihissin tuntumaan perjantaina 11.10. Syyslomalaisille tulee nyt entistä enemmän tekemistä.

Siitä se talvi lähtee taas. Ensilumen latua ei Levillä tehdä säilölumelle, vaan siellä odotellaan rauhassa ilman jäähtymistä, jotta tykit saadaan kytkettyä päälle ladun varteen. Toinen säilölumivarasto Levillä on Levi Black -rinteessä eli pujottelun maailmancupin näyttämöllä, jossa kisataan pujottelun avauksissa viikonloppuna 22.–24.11. Säilölunta on siellä jo riittävästi, vaikka heti kisat pidettäisiin, mutta luonnonlumiakin varmasti vielä ehditään saada ja tykit laulamaan ennen varsinaista kisaviikonloppua.

Moni on tiedustellut, että milloin siellä Levillä on taas talvikauden avaus? No, se onkin tänä syksynä jaettu niin sanotusti osiin, ja koko syksy on leviläisten täyttä juhlaa erilaisin tapahtumin, mutta sitä perinteistä tiettyä avajaispäivää ei vietetä. Tällä viikolla leviläiset toimijat hakevat kipinää talveen ja tulevaisuuteen yhteisillä loppuviikon seminaareilla sekä ideointipäivillä, ja viikko huipentuu nykyisen Visit Levin eli alkuperäisen Levin Matkailu Oy:n 30-vuotisjuhliin Revontuligaalassa Levi Summitissa 12.10. Talvikausi on avattu samoin tällä viikolla, kun ensimmäinen rinne aukeaa. Sitten seuraakin taas reipas työrupeama, kun kylä valmistautuu alppikisoihin ja joulumatkailijoiden virtaan. Joulukuun alkuun selvinnee myös, miten lentoyhtiö Thomas Cookin konkurssin jälkeen löytyy korvaavia lentojärjestelyjä matkansa jo esimerkiksi Tunturi-Lapin kohteisiin varanneille. Alun perin piti ensimmäisen joulumatkalaisten koneen laskeutua Kittilään esimerkiksi 29.11.

Tähän viikonloppuun ajoittuu Staalon Festit eli kaupan ja taithen päivä 12.10. Kittilän kirkonkylällä. Tarjolla on monenlaista kulttuurielämystä ostoksen lomassa, kannattaa mennä nauttimaan, jos on kirkonkylällä liikkumassa. On  teatteria, näyttelyitä, kirjan julkistuksia, historiateoksen suunnittelua, näytelmää ja monologia, konsertteja, on opittavana jopa jää- ja street tanssia sekä vauvojen sirkusta. Voi myös löytää itsensä jopa musisoimasta Kittilän kirkon urkuparvelta, kun on avoimin mielin. Kannattaa myös muistaa, että kunnan museot ja galleriat ovat avoinna samoin lauantaina.

Lauantaina 12.10 ohjelmaansa voi ottaa myös vierailun Tonttulan Elämyskylään Taivaanvalkeisiin Könkäälle. Siellä nimittäin esitellään uusia lasikattoisia Aurora pyramidihuoneistoja, joihin voi majoittua joulukuun alusta lähtien. Lisäksi Tontun Piiloon on avautunut ihmeellinen ja mystinen maailma, Seitakivi, jonne pääsee myös kurkistamaan lauantaina klo 11–16.

Päivien lyhetessä alkaa kaamos lähestyä ja entistä paremmin on mahdollista tiirata taivaantulia. Ennen lumen tuloa varsinkin revontulet ovat varsin loistavia, kun lumi ei varasta koko showta. Ja mukavia majoitteita taivaan taivastelijoille on nyt noussut Leville ja Levin läheisyyteen kesän aikana yhä lisää. Erilaiset iglut ovat nyt viimeistä hottia. Toiset ovat kokonaan lasia, toisissa malleissa on koko katto lasia ja toisissa vain osa katosta. On myös erilaisia muotoja, toiset oikeasti muistuttavat malliltaan eskimoiden igluja, sitten on näitä kodanomaisia rakenteita, uusina pyramidit, ja lisäksi vielä täysin omaleimaiset konttimaiset olokodot. Vaihtelua riittää siis, mutta kaikista pitäisi taivaalle nähdä ja itse saada olla lämpimässä, useimmissa mukavasti moottorisoiduissa sängyissä lekotellen. Katsellaanpa siis korkealle!

Jaspis Toivonen & toimituskoirat spn Ronsku sekä spu Rippe

PS.
tuliko mieleen jokin jutun aihe, haluat ilmoittaa tai muuta kertoa, laitapa viesti:
levi.nyt@gmail.com  

 

19.9.2019 Syyshunteerauksia

kansio17

Syksystä ollaan siirtymässä vakaata latua myöten kohti syystalvea. Syksyiset säät vaihtelevat nopsaan, ihmetellä ei tarvitse sen enempää, jos joka päivä on erilaista keliä tarjolla. Se kuuluu vain syksyyn. Ei tule aika pitkäksi ja pieni jännitys säilyy kummasti, kun saa olla koko ajan vähän säätilan puolesta varuillaan. Varsinkin, jos on aikomus lähteä ulos luontoon, voi varautua kaikkeen mahdolliseen keliin.

Toisaalta, jos haluaa aloittaa vaikkapa retkeilyharrastuksen, on aloittamiseen minun mielestäni aivan loistavin hetki juuri syksyllä ja juuri Lapissa. Toki se sateen uhka väijyy, mutta viileämpi ilma on armollisempi, jos oma fyysinen kävely- ja kantokunto ei syystä tai toisesta olekaan huipussaan. Happea riittää, helle ei juurikaan kiusaa, vaikka välillä voi toki olla tunturissakin ihan t-paitailmoja; toisaalta ei pidä ihmetellä, jos maassa on lumi, kun teltan vetoketjua aamusella raottaa.

Mutta parhaita ilmoja on syksyllä tarjolla myös pelkän taivaan alla yöpymiseen. Kuivassa kirkkaassa pikkupakkasessa on mahtavaa nukahtaa tuijottamaan louevaatteen alta tai laavulta taivaan tulia tai tähtitaivaan kuvioita. Ei tarvitse lampaita laskea, kun uni hiipii silmään, ja nukkuu takuulla sikeästi hapekkaassa ilmassa.

Eikä Lapissa tuntureilla pörise liioin hirvikärpäset korvissa tai muutkaan mönkiäiset näin syksyllä. Hyvällä tuurilla törmää muutamaan polttiaiseen, mutta muuten alkaa olla rauhallista. Tosin leireilyn autereisen rauhan saattaa rikkoa rykimäuhossaan kosioretkelle ryhtynyt hirvas poro tai vielä isompi otus eli hirviuros. Maastossa kannattaakin nyt vähän varauksella suhtautua siellä kohtaamiinsa poroihin. Jos vähänkään näyttää siltä, että pienessä tokassa liikkuu itseään täynnä oleva uros haareminsa kanssa, anna porukalle tilaa. Reviiriään puolustava urosporo lähtee kuin tykin suusta, jos sattuu olemaan uhoavalla tuulella eikä se mieti, onko vastustajalla koparat vai kontiosaappaat jalassa.

Syksyllä korjataan satoa, tosin sienet tässä jo menivät, kun pakkaset tulivat. Mutta puolukkaa siellä vielä metsissä riittää poimittavaksi ja kaarnikkaa eli variksenmarjaa. Pian saa alkaa myös tiirailla karpaloita, jotka kypsyvät vinhaa vauhtia. Ja täällä pääsee myös kohta tyrnin poimintaan.

Levillä katse suuntautuu jo tulevaan talveen ja kävijöiden kiinnostusta lisää ainakin uusi Levi West -tuolihissi, joka avautuu talveksi. Visit Levi juhlii 30-vuotisjuhliaan lokakuussa, ja uusia huoneistoja valmistuu eri puolille tunturia. Muun muassa Levin Kunkun huoneistot valmistuvat ensi kevätsesongille, ja jo joulukuussa aukeaa Levin Kunkun katutasossa uusi ravintola Gastro K.

Joulukuussa avautuu myös Levi Hotel Span uusi lippulaiva Design Hotel Levi, avajaisia vietetään 12. joulukuuta. Marraskuussa avautuu uusin Levin alueen igluhotelli eli Northern Lights Village Levi Kulkuvuoman laitaan. Ja jo ensi viikolla juhlitaan Utsuvaarassa Levin Iglujen uutuuksia, kolmea isoa 53 neliön suite-iglua, joita on rakennettu ahkerasti kesän aikana ja nyt siellä on valmista. Jängällä-ravintola siirtyy historiaan ja tilalle tulee uusi Ihku-konserniin kuuluva baari Frendi, sekin avautuu vielä tälle syksylle uuden sesongin alkuun. Taivaanvalkeitten Tonttulaan nousee lasikattoisia majoitustiloja, sillä Aurora Pyramidit aukeavat  uuden sesongin alla. Tonttulan Piiloon aukeaa lisäksi satumainen ja maaginen seitakivi, jonne pääsee tutustumaan lokakuussa.

Talven hiihtokausi alkaakin jo perjantaina 11. lokakuuta, niin on rinneyhtiö luvannut ja mikäpä se siinä, onnistuu varmasti, sillä Eturinteen lumikasoissa on hyvin säilötty kesän yli viime kauden lumia. Varsinainen kisakausi Levillä käynnistyy jälleen pujottelun miesten ja naisten maailmancup-avauksin viikonloppuna 22.–24.11., joista varsinaiset kilpailupäivät ovat lauantai ja sunnuntai.

Jaspis Toivonen & toimituskoirat spn Ronsku sekä spu Rippe

PS.
tuliko mieleen jokin jutun aihe, haluat ilmoittaa tai muuta kertoa, laitapa viesti:
levi.nyt@gmail.com  

 

4.9.2019 Urheilullista

 Kansi2019_16

Urheilukesä jatkuu Levillä edelleenkin urheilullisesti. Tulevana lauantaina Levin Heinäkengät järjestävät perinteisen ruskamaratonin. Maratonreitti on ollut jo monena vuonna sama ja vakiintunut, tunturin ympärijuoksu kerran tai kaksi riippuen sarjasta, mutta myös uudistusta on tehty. Tänä vuonna esimerkiksi täysi- ja puolimaratonin juoksijat lähtevät samaan aikaan tasan puoliltapäivin.

Ihan uutta on 21 km pitkä polkujuoksu, jonka reitti kulkee hienoissa, mutta myös todella vaativissa maisemissa, sillä Kätkätunturin takaa pohjoiskantilta juostaan Merkkiselle ja sieltä reitti jatkuu Kätkän huippujen kautta kulkevaa retkeilyreittiä myöten kohti Leviä, sitten piipahdetaan maalialueen 15 kilometrin huoltopisteessä ja sieltä edelleen jatketaan maailmacuprinnettä ylös tunturin huipulle, josta sitten palaudutaan laskettelurinteiden siirtymäreittejä pitkin maaliin Zero Pointille. Jos ei tuolla reitillä syke nouse, niin ei sitten ikinä. Polkujuoksijoiden puolesta toivon todellakin kuivaa poutasäätä, ettei tossu lipeä poluilla. Ja kun oikein ottaa henkeen, niin muistakaa hyvät urheilijat ihailla upeita tunturimaisemia ja loistavaa maaruskaa. Muistakaa myös tankata energiat oikein. Kun sielu hetken lepää, jaksaa taas kroppakin!

Juoksutapahtuma aiheuttaa jälleen myös liikenteelle poikkeuksia. Levin Eturinteen parkkialue esimerkiksi suljetaan perjantaista sunnuntaihin ja se jää tapahtumaviikonlopuksi kisaorganisaation ja ruskamarkkinoiden käyttöön. Omalla autolla ei kannatakaan tunkea keskustaan, vaan ottaa ilmainen skibussi käyttöön. Jätä siis autosi parkkiin gondolialueelle ja hyppää nonstop-aikataululla ajavan bussin kyytiin, säästyy monet hermot. Hissitie on suljettu ajoneuvoliikenteeltä perjantai-illasta lauantai-iltaan, ja sulut puretaan tapahtuman jälkeen heti, kun se on mahdollista. Levin keskustan alppitaloille liikenne sujuu kyllä näppärästi Rakkavaarantien ja Leviraitin liittymien kautta, tosin kannattaa valmistautua välillä pysähtymään, jos ja kun juoksijoita on matkalla, liikenteenohjaajat opastavat kyllä, kunnioita heidän ohjeitaan.

Elokuussa puolestaan harrastettiin Kittilässä raviurheilua, sillä Kaukosen perinteikkäällä raviradalla pidettiin kesäravit. Hienoja kylmä- ja lämminverihevosia sekä poneja oli siunaantunut kaikkiaan yhteentoista lähtöön. Hevosurheilussa on saatu Leville myös ensimmäinen matkaratsastuksen Suomen mestaruus. Onnittelut ansaitsee Levillä asuva ja Kittilän lukiossa opiskeleva 16-vuotias Minttu-Maaria Mäntylä, joka voitti ratsullaan Ronaldo Suomen mestaruuden Kouvolassa 23.8. pidetyissä kilpailuissa, kilpailumatka oli 80 kilometriä.

Syksyä kohti mennään taas ja yötön yö on jo historiaa. Nyt aurinko painelee mailleen jo ennen iltayhdeksää ja nousee aamukuuden seutuvilla päivän lyhetessä vuorokaudessa vinhaa vauhtia. Mutta kun mennään kohti kunnon pimeitä öitä, niin seuraakin ohjelmassa aivan parhaat revontulien bongausmahdollisuudet. Näin syksyllä voi nähdä upeita valonäytöksiä, kunhan taivas on kirkas ja sää selkeä. Lumi ei häiritse valoisuudellaan näkyvyyttä ja hyvällä tuurilla voi bongata reposet tuplana. Sillä, jos havainnointipaikkana on esimerkiksi järven tai joen ranta, heijastuvat taivaantulet hienosti tyynestä vedestä. Ei olekaan lainkaan hullumpaa lähteä revontulijahtiin vaikkapa lauttaristeilylle tai kanootilla, reposia voi lisäksi bongailla sopivissa paikoissa jopa ratsun selästä.

Tässä lehden numerossa kerrotaan Levin alueen suunnitelmista panostaa entistä paremmin kierrätysasioihin. Täällä ollaan asiassa joltisenlaisessa vauhdissa, mutta paljon on tehtävää ja paranneltavaa vielä. Yksittäinen ihminen voi tehdä asialle paljonkin, sillä kunnan isommissa keskuksissa voi jo kierrättää ja lajitella mainiosti paperia, metallia, lasia, muovia ja kartonkia. Jos asustaa omakotitalossa tai haja-asutusalueella, oma komposti kannattaa tehdä biojätteille, muuten ne viedään energiajätteiden astioihin poltettavaksi. Mutta lomataajamissa mökkialueilla on vielä iso askel otettavana, sillä olisihan hienoa, jos kierrätyksestä saataisiin luotua yhtenäinen järjestelmä samanlaisiin opastein ja astioin ja myös kaikki mökkien omistajat sitoutettua mukaan. On vielä kaksi tai kuusi asiaa setvittävänä, mutta eiköhän noin hienon päämäärän takia kannata vähän ponnistellakin?

Jaspis Toivonen & toimituskoirat spn Ronsku sekä spu Rippe

PS.
tuliko mieleen jokin jutun aihe, haluat ilmoittaa tai muuta kertoa, laitapa viesti:
levi.nyt@gmail.com  

 

 

8.8.2019 Arvaamattomia ilmoja

kansi elokuu 19

Kylläpä tämä Lapin kesä on jälleen todistanut sen tosiasian, että Suomen ja Lapin sää ei ole este millekään, mutta se on aina viime kädessä pukeutumiskysymys. Alkupuoli kesästä sujui sateisissa merkeissä, se jopa antoi viitteitä aikaisesta sienisadosta. Mutta nyt voi sienet kyllä kohta unohtaa, ellei tosi nopeasti saada sadetta. Pohjavedet ovat alhaalla, kaivot kuivuvat ja Ounasjoen pohjakin näkyy jo sellaisistakin paikoista, mistä sitä ei ole ollut asiaa katsella aikaisempina vuosina.

Hillasadon suhteen sai jäädä nuolemaan näppejään. Se kukki hienosti, mutta sitten tulivat kylmät räntäkelit, paikoin kukat peittyivät jopa lumeen, ja nyt, kun olisi marjojen poiminnan aika, saa tyhjien ämpäreiden kanssa kolistella pitkin jänkkiä. Käyhän se toki kuntoilusta, mutta ei tuota suokävelyä kyllä ihan lystikseenkään viitsisi tehdä, kun ei ole mikään huippu-urheilijakaan.

Parhaillaan pitäisi olla mustikkasato kukkeimmillaan, mutta vielä mitä. Tässä kaupan kassalla sattui sivusta seuranneelle silmiin, kun vierasmaalainen poimija osti itselleen lukulasit. Niin ovat pieniksi menneet marjat, että tarvitaan jo optikolta apua…

Mutta ei niin kurjaa, ettei jotain hyvääkin. Saatiinhan oikein helteestä nauttia yli viikko. Juuri sopivasti lämpeni, kun tunturi täyttyi reilusta 700 innokkaasta itseään haastamaan lähteneestä kuntourheilijasta. Arctic Challenge mentiin läpi lämpimässä kelissä, niinpä vetisemmät esteet otettiin ilolla vastaan eikä kramppien ja lihasvaivojen määrä noussut kovin hurjaksi. Kyllä lämpö kuitenkin on rasituslajeissa hyväksi, kun pitää tehdä pitkää suoritusta.

Eikä lämpö haitannut liioin Levi Outdoorfestiä eikä Bike Festinkään väkeä. Triathlon järjestettiin ensi kertaa nyt paikallisin voimin ja menestys oli taattu, startissa oli runsas joukko kisaajia, ja lisäksi ainakin täällä Levillä on menossa oikea triathlonkuume, sillä paikallinen triathlonkoulu ohjaa ja opastaa harrastajia, laji on selkeässä nousussa. Immeljärvi oli suopeana uimareille eikä hyydyttänyt kaltiovesillään järvessä kauhovia. Pitkän matkan triathlonistit puolestaan saivat nauttia kuulaasta säästä ja huippuhienoista maisemista Kätkätunturin huipun kautta kulkeneella juoksureitillä. Lämmintä piisasi lähdöstä maaliin ja polkuosuuksilla oli hyvä kulkea, kun tossu piti kuivalla pohjalla.

Kuiva keli varmasti myös helpotti Ylläs-Levin maastopyöräkisan ajajia, sillä ei tarvinnut jännittää liukkaita juurakoita fillarireiteillä ja tunturien kivikot sekä pitkospuut olivat siten vähän helpompia ajettavia. Bike Fest osoitti myös, että pyöräilijät ovat vähitellen löytäneet Levin kesään, mutta lisää heitä tänne sopii, ja pyöräillähän voi läpi koko lumettoman kauden, ei yksin tapahtumaviikolla. Syksyllä maastopyöräillään lisää, kun esimerkiksi syyskuussa järjestetään jälleen naisten oma MTB-viikonloppu. Lisäksi juuri ruskamaratonin alla voi ilmoittautua mukaan parituntiselle opastetulle Levin alueen maastopyöräreittejä esittelevälle retkelle. Kannattaa mennä mukaan, niin oppii reitit ja voi polkea turvallisemmin yksinkin.

Maastopyöräily on kuitenkin niitä lajeja, että olisi hyvä olla joku kaverikin matkassa, kun ei ikinä tiedä, miten hallitsee kaikki tekniset osuudet tai jos omaan ajokkiin tulee jokin ongelma. Ja kypärän on sitten ehdottomasti kaikilla pysyttävä päässä. Kaikkia muitakin pyöräilyn suuntauksia voi täällä hyvin harrastaa ja melkein kaikkiin lajeihin sopivia pyöriä saa alueelta myös vuokrattua, mikäli ei omaa ajokkia ole, mutta halua olisi kokeilla. Aloittaahan voi esimerkiksi nappaamalla käyttöönsä kirkkaan vihreän kyläpyörän, niitä on jokseenkin kaikkien isompien yritysten edustoilla saatavilla. Pyörän selästä on mukava tutkia lähiseudun kohteita ja voi niillä hurauttaa lähikyliinkin laajentamaan maailmankuvaansa Levin alueesta.

Jaspis Toivonen & toimituskoirat spn Ronsku sekä spu Rippe

PS.
tuliko mieleen jokin jutun aihe, haluat ilmoittaa tai muuta kertoa, laitapa viesti:
levi.nyt@gmail.com  

 

4.7.2019 Kesä kaikille

kansi2019_14 

Juhannus on ohitettu ja nyt mennään jo täyttä vauhtia kohti syksyä, mutta ei suinkaan vielä heitetä kirvestä kaivoon, sitä monen odottamaa kesää on vielä runsaasti jäljellä (tai ainakin lumetonta aikaa). Juhannuksen seutuun oli kesäpäivän tasaus ja se tarkoittaa sitä, että pikku hiljaa alkavat taas päivät lyhetä ja aurinkokin laskee horisontin alle heinäkuun 18:nnen päivän paikkeilla näillä seuduilla. Siitä on silti vielä kotvanen matkaa oikeaan yön pimeyteen. Ja kun valoa riittää, pitää ja kannattaa siitä nauttia.

Luontomatkailu ja luonnossa liikkuminen on tätä päivää. Lapissa on luonto lähellä, joten jokaisella on mahdollisuus nauttia siitä tavalla tai toisella. Voi ottaa sen rauhallisen ja rennomman, jopa helpoimman tavan, ja mennä yksinkertaisesti vain pihalle, hengittää syvään ja jättää kännykkä sekä muut sähköiset viestimet vaikka pirtin pöydälle. Varsinkin, jos ja kun olet lomalla, nauti siitä hiljaisuudesta tai lintujen karjunnasta, mikä nyt sattuu olemaan kulloinkin läsnä, mutta älä tuijota jotain ruutua taukoamatta. Kyllä ne sähköpostit ja somepostaukset siellä ovat tallessa, vaikka tarkistaisi vähän myöhempäänkin tilanteen.

Rentouttava ja helppo laji on myös mennä johonkin veden äärelle, sytyttää tuli nuotioon ja vain tuijottaa tuleen tai kuulostella kalojen maikkumista tai kosken kohinaa. Elävää tulta ei kyllästy seuraamaa ja lisäksi siinä on toinenkin etu, varsinkin jos on vähän kosteita puita, sillä sääsket eivät pidä savusta. Rentouttavaa on samoin tuijotella liplattavaa vettä, aaltojen liikettä hiekkarannalla tai solisevaa puroa. Jos on riittävän korvessa, saattaa tulille lehahtaa seuraksi kuukkeli tai pari.

Mutta jos ei hermo kestä paikallaan oloa, niin on useita tapoja nauttia luonnosta ja samalla liikkua. Meneillään oleva heinäkuu on Levillä ainakin oikea aktiiviliikkujan paratiisi, sillä niin paljon on tarjolla erilaista tekemistä. Voi liikkua ja haastaa omia voimiaan vaikkapa Arctic Challengessa, tulee taatusti hiki ja lihakset huutaa koitoksen jälkeen hoosiannaa, tietää varmasti jotain tehneensä. Kylän hierojat auttavat sitten kokonaan jäykistyneen urheilijan seuraavaan viikkoon ja eloon uudelleen.

Jos ei halua räpiköidä mudassa tai juosta suossa, niin voi valita alleen fillarin sekä tutustua pyöräilyn saloihin. Sitä voi aloittaa maltillisesti katupyöräilystä ja ottaa alleen vaikkapa Levin vihreän kyläpyörän ja polkaista tutkailemaan, mitä lähimaisemista löytyy. Kyläpyöriä on tarjolla kaikissa tärkeissä kylän solmukohdissa, kuten hotellien pihoilla tai vaikkapa Visit Levin matkailuinfon edustalla.

Hurjapäiset ottavat oman maasturinsa tai vuokrapyörän kaveriksi gondoliin ja syöksyvät vauhdilla tai omien jarrujen mukaan tunturin laelta alamäkiajoreittejä pitkin, vaihtoehtoisesti painetaan kovaa kyytiä enduroreiteillä. Vähän maltillisempaa on ajella maastopyörällä pitkin polkuja tai tehdä päivästään hikisen ja polkaista Ylläkseltä Leville, 50 kilometriä mahtavia maisemia ja oikeaa MTB-reittiä myöten. Helpointa lienee polkaista sähköpyörällä, jolloin ei tarvitse ihan kaikkea omaa energiaa laittaa polkemiseen. Sähköavusteisina on tarjolla ainakin maastopyöriä ja fat bikeja eli läskipyöriä.

Vesiliikuntaakin täällä on saatavilla. Kanootilla ja kajakilla voi meloskella ja toisaalta voi perehtyä suppailun saloihin. Jos haluaa vain nautiskella järvimaisemasta, silloin osallistuu rauhalliselle lauttaristeilylle. Ja vielä enemmän nautintoa ja rentoutta haluavat lähtevät saunalauttaristeilylle Immeljärvelle. Raikkaan uintikokemuksen saa esimerkiksi osallistumalla Levi Outdoor Fest -viikolla triathlonin joukkuekisaan ja sen uintiosuuteen.

Lisäksi Levillä ja lähistöllä voi pelata golfia, ratsastaa, vaeltaa, kalastaa, juosta ja hölkätä, marjastaa tai kerätä muita luonnontuotteita, kaikki ovat luontoliikuntaa oman halun ja pyrkimyksen mukaan, mutta luonto on joka tapauksessa liki. Luontoelämyksiä voi myös jahdata kameran kanssa, loppukesästä jo alkavat tuurilla ensimmäiset revontulet näkyä ja ulkona nekin pitää muistikortille tallentaa. Hapekasta kesää siis kaikille!

Jaspis Toivonen & toimituskoirat spn Ronsku sekä spu Rippe

Ronsku_Rippe


PS.
tuliko mieleen jokin jutun aihe, haluat ilmoittaa tai muuta kertoa, laitapa viesti:
levi.nyt@gmail.com  

 

 

 

14.6.2019 Sääskenpistoja suvessa

kansi_13

 

Ihastuttava Lapin kesä on saapunut. Yöttömän yön maaginen aika, jolloin voi lukea vaikka keskellä yötä sisällä ilman lukulamppua (toki se vähän riippuu, miten lähellä ikkunaa sattuu vuode sijaitsemaan). Auringon kulkua voi seurata taivaalla läpi yön, mikäli jaksaa valvoa, sillä pimeää pitää odotella pitkään, tai edes auringon nopeaa pyrähdystä horisontin alle, mitä tällä seudulla odotellaan aina heinäkuun puoliväliin saakka.

Luonto käyttää ympärivuorokautisen valon hyväkseen ja kaikki kasvaa kohisten. Niin tekevät vihreät kasvit, niin tekevät korvasienet, ja niin tekevät metsämarjat. Paikalliset tiiraavat todella tarkoin, mitä tapahtuu nyt hillankukille, sillä alkukesän säätilat ovat olleet oikulliset. Ensin oli pitkään kuivaa, sitten tuli kesäkuun ensimmäisellä kokonaisella viikolla suorastaan ankara helle ja marjojen kukinta alkoi, samaan aikaan onneksi alkoivat kaikenlaiset lentävät pörriäiset ilmaantua myös. Mutta helle on enää haalea muisto vain, sillä tuuli kääntyi pohjoiseen ja hillankukat ovat olleet vaarassa, kun rakeita ja räntää on rätkytellyt taivaalta.

Se on kuitenkin joka kesä sama armoton meno ja jännityksen paikka, arvaillaan, tuleeko hillaa, tuleeko mustikkaa, tuleeko puolukkaa. Yksi paikallinen ukkossade voi viedä sadon tietyltä alueelta, vaikka kukinta olisi miten runsasta. Ja kun oikein on manattu, että sato meni, niin kannetaan kuitenkin poiminta-aikaan ämpäritolkulla marjaa metsästä. Tai ne harvat kantavat, jotka vielä haluavat mennä metsään ja ymmärtävät marjastuksen arvon. Taitaa kohta olla niin, että marjastus alkaa olla vain eksoottisen historiallinen keräilymuoto, ainakin suomalaisten mielissä. Kannattaisi siihen kuitenkin paneutua, ja maailmalla jo metsään meneminen, luontokokemus, luonnontuotteiden keräily ja niiden valmistaminen ravinnoksi on uusi trendi eli Foraging. Sen perään jo kysellään ahkerasti. Meille niin itsestään selvä asia, että unohtuu jopa lähteä marjaan.

Ensimmäinen isompi kesätapahtuma oli 5.–8.6. Hiljaisuus-festivaali Kaukosessa, joka toi tarjolle jo kymmenettä kertaa loistavan kavalkadin monimuotoista esittävää taidetta kansan pureskeltavaksi, oli akrobatiaa, sirkustaidetta, nykymusiikkia, näyttämötaidetta, sanallista esittämistä, tanssia ja kaikkea niitä yhdisteltynä taitavasti keskenään ja esitettyinä Kaukosen kylän omille näyttämöille, joina toimivat muun muassa konehalli, lato ja jokiranta sekä kyläraitti. Ei tarvita oopperataloa tai areenaa, kun pääsee kulttuurista nauttimaan. Pitää vain ymmärtää mennä mukaan ja niin sitä on keskellä elämystä, joka varmasti koskettaa.

T ulevana viikonloppuna soi Levillä gospel-musiikki. Juhannus seuraa sitten ohjelmistossa, jonka erikoisuuksia on mm. laskettelureissu Pallakselle, tunturin viime lumille. Levin kesä etenee heinäkuussa, jolloin tapahtumia on alueella enempikin, sillä perinteisesti alkavat kotimaan kesälomat, ja se näkyy katukuvassa. Hätkähtää ei pidä, kun 11.-14. heinäkuuta Levillä murisevat isot harlikat, Harley Davidson Club Finland pyörähtää kokoontumaan Leville ja se näkyy ja kuuluu varmasti.

Levin kesässä ei tarvitse kulkea yksin, aina voi nauttia sääskien laulusta ja hyttysten ininästä, kuunnella järvellä maikkuvien kalojen läiskettä ja antaa lomafiiliksen rauhoittaa. Kannattaa unohtaa välillä kaikki sähköiset laitteet ja laittaa kännykkä äänettömälle tai sulkea se kokonaan. Jos vielä kuulet käen kukkuvan, on kesäilta täydellinen. Ja kun käki ei enää kuku, tiedät, että hilla on kypsynyt, suunnista silloin jänkää kohti!

Jaspis Toivonen & toimitussihteeri spn Ronsku, sekä toimituksen harjoittelijakoiruus spu Rippe.


PS.
tuliko mieleen jokin jutun aihe, haluat ilmoittaa tai muuta kertoa, laitapa viesti:
levi.nyt@gmail.com  

 

 

25.4.2019 Minne talvi katosi?

kansi2019_12

Taas ei meinaa ymmärtää tätä vauhdikasta kevään tuloa ja talven väistymistä. Mutta eihän se mikään ihme ole, että lumet sulavat käsiin näillä kevätlämmöillä, kun yölläkin on ollut plussan puolella. Epätavallisen korkeita lämpötiloja on pidellyt, aurinko on paistanut kirkkaalta taivaalta ja tuuli pysytellyt etelässä. Pihat ovat soralla ja paikalliset soratiet rospuutossa. Hermo menee Tepaston- ja Pokanteillä.

Vielä pääsiäispyhinä uskalsi Ounasjoen jäällä liikkua suksin ja jopa moottorikelkalla, mutta nyt alkaa kohta olla liian rohkeaa mennä jäille. Jääkanteen on puhjennut sulia ja veden pinta on nousussa.

Jopa jo tulevaksi viikonvaihteeksi ennustaa ympäristökeskus jäiden lähtöä Ounasjoelle. Jos niin käy, tuleekin siitä tällä kertaa melkoinen näytelmä. Jääkansi on vielä kuitenkin aika paksua, vaikka jään laatu onkin haurasta. Saattavat taas rantapuut saada kyytiä jäiden lähtörytinässä. Ihan vaan vinkkinä, että kannattaa nyt käydä katsomassa rantatonteilla inventaario mielessään, onko sinne jäänyt sellaista tavaraa lähelle rantaa, jonka jääpato voisi viedä mennessään tai tulvavesi noustessaan.

Suuret ja mullistavat jäidenlähdöt jääpatoineen ovat viime vuosina olleet harvinaisia. Mutta omassakin lapinelämäni muistissa on kevät, jolloin jäät liikkuivat ryskyen ja rannoille nousi isoja jäätelejä eli lauttoja. Jäät kaappasivat mukaansa myös muutamia rannan tuntumassa kasvavia puita ja pensaita. Luonto teki omaa raivaustyötään, jolloin myös jokivarret puhdistuivat ylimääräisestä kasvillisuudesta, samalla syntyi uusia hiekkasärkkiä ja toisaalla taas jokiuoman pohja puhdistui.

Jos lähtevät jäät jostain syystä kasautuvat padoksi, siten saattaa käydä paikoissa, joissa on esimerkiksi ajettu paljon kelkalla yli joen ja sillä kohtaa jäästä tullut niin paksua, ettei se murskaannukaan yhtä helposti kuin ylempänä olevat jäät. Könkäällä esimerkiksi on sillan yläpuolella oleva suvanto sellainen paikka, jonne jäät helposti kasaantuvat. Suma alkaa seistä jäiden pakkautuessa toistensa päälle ja vesi nousta. Jos näin pääsee käymään, tietää se sitä, että ainakin jokivarren asukkaat ramppaavat keskimäärin sata kertaa päivässä rannassa katsomassa meneillään olevaa näytelmää. Se on henkeä salpaavaa seurattavaa, kun jokijäät liikehtivät.

Ilmat ovat kuitenkin nyt onneksi olleet niin lämpimiä, että lumen sulaminen ja haihtuminen on ollut myös voimakasta eikä ole satanut ylimääräistä vettä taivaalta, niin varsinaisesta tulvasta ei vielä ainakaan odoteta suurempaa. Ennusteiden mukaan selvitään vahinkorajojen alla. Mutta luonnonilmiöt ovat sellaisia, ettei niistä voi sanoa mitään varmaa, ennen kuin tilanne on päällä.

Levin rinteet ovat vielä hyvässä kunnossa, kiitos lumetuksen eikä niillä jäiden lähtö tai tulva tunnu. Niinpä voidaan jälleen viettää kunnollista rinnevappua lasketellen ja sitten ansaittua after skitä. Kaikenlaista hulinaa on Levin MayDay -juhlinnassa tiedossa viiden päivän putken verran. Kannattaa myös suunnitella itselleen sovelias naamiaisasu, sillä Levin perinteisiin kuuluu vappukulkueessa marssiminen, ja paras asu palkitaan. Levillä ei kuitenkaan vappu ole tarkoitettu vain juhlivalle aikuisväestölle, myös lapsille on omat jutut keksitty. Lapsiperheiden juhlinnan keskus löytyykin jälleen Etelärinteiltä, jossa lapsille on omaa ohjelmaa sekä vapunaatoksi että vappupäiväksi. Kesäkin on tulossa, tästä lehdestä löytyy jo muutamia vinkkejä tulevaankin.

Jaspis Toivonen & toimitussihteeri spn Ronsku, sekä toimituksen harjoittelijakoiruus spu Rippe.
PS.
tuliko mieleen jokin jutun aihe, haluat ilmoittaa tai muuta kertoa, laitapa viesti:
levi.nyt@gmail.com  

 

5.4.2019 Huimaavaa huhtikuuta

kansi 2019_9

Huhtikuu sekä kevät ovat kunnolla vauhdissa. Aamulla, kun aukaisee terassin oven, kuuluu huikea lintujen liverrys, suorastaan kakofonia, ja tänä aamuna (2.4.)  konsertti täydentyi vihdoin laulujoutsenten kailotuksella. Joutsenen ääntely on sitä ääninäytesarjaa, joka on todella helppo tunnistaa. Kun sen ensi kerran keväällä kuulee, varmistuu siitä, että kevät on – ja kohta myös kesä. Joutsen, kansallislintumme, on varsinainen kevään airut täällä Lapissa. Kun sitten tästä sokista selviää, niin alkaakin listassa seuraavan tulokkaan äänien bongailu eli odotettavissa on pikapuoliin myös kurkien saapuminen. Riippuu tosin kevään etenemisestä ja lämmöstä, milloin suurempi muuttolintujen paljous meidät saavuttaa. Ja sitten iltahämärissä, kun terassin oven taas avaa, voi kuulla lähimetsikössä helmipöllön puputuksen. Se on myös niitä helposti äänestään tunnistettavia siivekkäitä; kun kerran kuulee helmipöllön äänen, tunnistaa sen aina.

Tästä huhtikuusta on sukeutumassa oikea huipennusten huhtikuu, joka on ainakin täällä Levillä yhtä juhlaa. Aprilleista on selviydytty ja nyt katse on jo seuraavassa, isossa tapahtumassa, eli näiden tuntureiden suurimmassa maastohiihtokisassa. Visma Ski Classics -kisakiertueella käydään kaikkiaan 12 kilpailua, ja koko kiertueen finaali on täällä. Ylläs-Levi -hiihto on siis viikon päästä lauantaina 13.4. Startti on Ylläksellä, pitempään sarjaa se on Ylläsjärveltä ja vähän lyhyempään Äkäslompolosta, mutta maali on täällä Levillä. Hiihtäjiä uskotaan osallistuvan kaikkiaan tänä vuonna noin 1 400, nyt jo mennään ilmoittautumisissa noin tuhannessa, ja vielä ehtii mukaan, sillä viime hetkelläkin voi astua kisakanslian kautta vähän paksummalla lompakolla lähtövaatteen alle.

Visma-hiihdon arvo on sen finaalikisassa, jonne halutaan tulla kauempaakin. Suomalaisille kilpailijoille antaa erityisarvoa nimenomaan kotimaassa tapahtuva päätöskilpailu. Ja mukana on monia hiihdon huippunimiä, siksikin kannattaa tulla katsomaan. Vierasmaalaiset osallistujat puolestaan haluavat vihdoin nähdä Lapin ja nämä eksoottiset maisemat, sillä vastaavaa ei kiertueen muissa paikoissa ole, tuntureita ja kansallispuistoa nimittäin.

Hiihdon maali on siis Levillä ja se puolestaan aiheuttaa päänvaivaa ainakin liikenteelle. Tämän lehden sivuilla on jo ohjeet, mitä katuja suljetaan, milloin ja miten kannattaa täällä ajella, ja mistä löytyy kaukoliikenteen bussipysäkki. Pääsääntöisesti voi todeta, että ensi viikon torstaista aamusta alkaen on Hissitie ja eturinteen parkkialue suljettuna muulta liikenteeltä ja pysäköinniltä, ja tilanne on päällä lauantai-iltaan asti. Järjestelyt puretaan kyllä välittömästi, kun kisakoneisto antaa periksi. Hiihtoniilojen kannattaa muistaa myös, että kisalatu on suljettu luisteluhiihdolta perjantai-illasta lauantai-iltaan, ja lisäksi kielletty hiihtosuunta on silloin Leviltä Ylläkselle päin. Ylläs-Levi hiihdetään nimittäin perinteisellä tyylillä, tosin huomaahan sen sitten varmasti, jos vastavirtaan pyristelee kiiskenä.

Hiihdon jälkeen pidetään Levillä varmaan yksi koko kauden huikeimmista after ski -pippaloista, sillä V´inkkarissa kaikuu perinteinen meno jo iltapäivästä, ja alkuillasta on kaikilla mahdollisuus ostaa illalliskortti Areenalle, jossa klo 19 alkaen syödään hyvin, poristaan hiihtämisestä, ja klo 22 lähtien bailataan Elastisen tahtiin, ovet avataan myös muulle yleisölle silloin. Visman varsinainen gaala järjestetään samaan aikaan Hotelli Panoramassa, jossa jaetaan koko kiertueen palkinnot ja huomionosoitukset.

Jo ensi viikolla kannattaa tutustua tunturin musiikkitarjontaan, sillä mielenkiintoisia konsertteja on tulossa. Kirkkaimpana tähtenä ohjelmistossa loistaa viulutaiteilija Viktoria Mullova, joka konsertoi poikansa Mishan kanssa kappelissa torstaina 11.4.

Ronsku ja Rippe

Jaspis Toivonen & toimitussihteeri spn Ronsku, sekä toimituksen harjoittelijakoiruus spu Rippe.
PS.
tuliko mieleen jokin jutun aihe, haluat ilmoittaa tai muuta kertoa, laitapa viesti:
levi.nyt@gmail.com 

 

29.3.2019 Kellon kuskaajat

 Kansi2019_8

Nyt niitä kelloja taas siirretään, ensi pyhänä. Vaan ei koko koneistoa tarvitse kantaa minnekään, se riittää, että niitä viisareita siirtelee kesää kohti tunnin verran. Saa nukkuakin yhden tunnin vähemmin. (Mutta onneksi juuri tulleen tiedon mukaan tämä hullutus päätyy vuonna 2021, jolloin EU-parlamentin päätöksellä kesä- ja talviaikaan siirtyminen lopetetaan unionin alueella.) Tällä kertaa ainakin uni tulee hyvin, kun edellisenä ehtoona eli lauantaina on vietetty koko maapallon laajuista Earth Houria eli pimennetty kulmakunta turhista sähkövaloista tiiman verraksi puoli yhdeksältä. Sittenhän sitä voikin jo mennä unten maille samoin tein.

Tiedä sitten, miten suuri vaikutus asialla on, mutta varmasti on jotain. Pienistä puroista ja yksittäisistä teoista kertyy usein suuri lopputulos, kunhan riittävän moni ihminen kantaa kortensa kekoon samaan aikaan. Huolestuttavaa kuitenkin vähän on, näitäkin maapallon pimennystunteja nyt jo muutaman vuoden seuranneena, että aikanaan kampanjaan osallistuneet yritykset eivät enää näy olevan mukana listoilla. Kampanjasivuston mukaan esimerkiksi Levin nurkilla ei ole ainuttakaan sitoutunutta. Naapureissa onneksi on vähän yritystä, eli Ylläsjärvellä ravintola Aurora Estatessa syödään kynttilänvalossa illallista ja samoin on meininki Pallaksella.

Kylläpä sitä ehtii omalta osaltaan osallistua jokaisella turhan virtalähteen sammuttamisella kotioloissakin, kunhan sen vain tekisi päivittäin. Asiaa kyllä mukavasti motivoi kerran kuukaudessa talouteen saapuva sähkölasku, jossa näkyy tarpeellinen ja myös se turha virrankulutus. Näin kaikkien jätteiden lajittelun ollessa trendikästä, voi maailmankuvaansa laajentaa ja omaatuntoaan kohentaa tarkkailemalla omaa kulutustaan. Kuluihinsa voi aina puuttua skarppaamalla elintapojaan. Muistatko esimerkiksi käyttää kattilassa kantta, kun keität vettä?

Mutta järki päähän energian säästämisessäkin. Kannattaa esimerkiksi miettiä, milloin laittaa kokonaan lämmityksen pois päältä huushollistaan, jos sieltä poistuu pitemmäksi aikaa. Muutaman asteen huoneenlämmön alentaminen tuntuu jo pitemmän päälle laskussa, mutta kertarysäys esimerkiksi lomakodissa talvella voi kostautua haljenneina ja jäätyneinä vesijohtoputkina. Tuulettaminen on hyvästä, mutta ei kannata jättää esimerkiksi takan peltiä tai ikkunaa talvisessa Lapissa auki, kun poistuu mökistään. Hiipii se kylmä piipustakin tai hormia myöten, jos kohta lämmintäkin saadaan tupaan piisiä polttamalla. Anna kuitenkin takkatulen tai muun avotulen sammua kunnolla, ettei pääse häkä yllättämään.

Tuleva viikonvaihde johtaa meidät kesäaikaan ja samalla myös kuukausi vaihtuu huhtikuuksi. Kevään viimeinen kolmannes, monen mielestä se kaikkein paras aika, on käsillä. Päivät pitenevät nyt todella vauhdikkaasti. Revontulia voi  vielä  havaita  yösydännä, mutta  valoisa  aika alkaa voittaa ja murtaa yön pimeyden vallan. Illalla voi vielä pitkään hiihtää, ja parhaillaan on muuten jonkinlaiset kantohangetkin, ainakin liukulumikengillä voi jo toteuttaa omaa camelboots-sieluaan.

Huhtikuun ensimmäinen on perinteinen aprillinpäivä. Suomessa useat sanomalehdet piilottavat joka vuosi aprillipäivänä uutistensa sekaan yhden valheellisen uutisen. Usein sanomalehtien aprillipilat ovat sellaisia, ettei niitä voi ottaa kovin vakavasti. Siksikin voi nostaa omaa medianlukutaitonsa kriittisyyden kynnystä. Ihan kaikki ei ole välttämättä totta, mitä painetussa sanassa lukee, ei liitoin sosiaalisessa mediassa. Mutta perinne on vanha, hassutteluperinne tunnetaan ympäri maailmaa ja se juontuu 1500-lukua selvästi vanhempaan aikaan. Tarkkana siis, tai muuten, aprilliä, syö silliä, juo kuravettä päälle!

Jaspis Toivonen & toimitussihteeri spn Ronsku, sekä toimituksen harjoittelijakoiruus spu Rippe.
PS.
tuliko mieleen jokin jutun aihe, haluat ilmoittaa tai muuta kertoa, laitapa viesti:
levi.nyt@gmail.com 

 

 

22.3.2019 Lunta, lunta, lunta

kansi2019_7

 

Eihän tämä olisi kevät eikä mikään, jos ei välillä saisi vähän kirjoittaa lumiasioista. Oltiinkin ikään kuin puutteessa, sillä oli pitkä jakso, jolloin ei lunta saatu lisää ja tunturissa kivet paistoivat mustina hoidettujen ja lumetettujen rinteiden ulkopuolella. Vieläkään ei voi lasketella esimerkiksi Lammaskurussa, jonne ei ole saatu riittävästi tampattua koneella pohjaa. Lammaskurussa ollaan luonnonlumen varassa.

Tässä on koettu viimeisen rapean viikon sisään muutama oikein reipas pyrypäivä, joista tämä viikon 12 maanantai jäi kyllä mieleen. Kun neljättä kertaa saman vuorokauden sisään kolalla pukkaa lunta palteisiin ja ylös, mielellään takaisin taivaaseen ja pilviin asti, mistä putosikin, tietää lumitöitä tehneensä. Ei tarvita kuntosalia, on oma hyötyliikuntasali tuossa kartanolla eikä happi lopu. Positiivista on myös se, ettei tarvitse haistella omia tai vieruskaverin hikisiä kainaloita tai varpaita, ihan riittää omiksi tarpeiksi pipo silmillä ja lumikola ryhdikkäästi käsivarren ojentajien varassa.

Mutta kyllä lumesta riemua riittää monelle. Esimerkiksi, kun taloudessa on koira tai parikin, kuten meillä, niin hauskaa huvia on kätkeä lumikolalla koiraystävän ulkolelut ja luut kinoksen syövereihin. Melko nopeasti ne on kaivettu takaisin sisälle riemun kiljahdusten säestäminä. Uskomattoman syvän kerroksen alta ihmisen paras ystävä ne löytää.

Lumi on myös armelias peittäjä. Roskat katoavat piiloon ja kaikki on kauniin kermavaahtomaisen vaipan alla. Mutta auta armias, kun aurinko porottaa. Se on vain yksi noh ja häh, kun sieltä alkaa tumma tavaran kulma pilkistää, ja on kaikkea muuta kuin siistiä. Älä siis ripottele, edes vahingossa niitä käytettyjä nenäliinoja ja karkkipapereita lumeen, pidä ne siellä taskussa tallessa niin pitkään, että roskakori sattuu kohdalle. Sitä paitsi taskusta tipahtanut nenäliina saattaa olla hyvinkin kohtalokas, kun siihen sivakka osuu, useimmiten keikahtaa hiihtäjä turvalleen ja jälki voi olla kaameaa. Kummallisen kovalla voimalla heikkoa paperia oleva laitos muuten seisauttaa vauhdin, on kuin seinää päin  syöksyisi. Eikä se valkea nessu juurikaan lumesta erotu.

Kevätauringon voima alkaa olla sitä luokkaa, että maantiellä on asvaltti sulana ja loska lentää. Roskaamisen torjuntaan aikovat myös tämän kevään Ylläs-Levi Visma Ski Classics -hiihdon järjestäjät paneutua tosissaan. Osanottajia valistetaan roskaamisesta ja itse hiihtotapahtuman jälkeen on latupartioiden määrään panostettu ja kelkat starttaavat siivousjoukkoineen viimeisten hiihtäjien perään ja putsaavat ladulta pois kaiken ylimääräisen sinne kuulumattoman. Toivoa sopii, että säätila olisi kyseisenä hiihtopäivänä eli 13.4. ainakin tyven, niin tuuli ei levittäisi lisää mahdollisia irtoroskia.

Onneksi Levillä toimii jo paperin, kartongin, muovin, metallin ja lasin keräys. Ja kirkonkylällä on Nesteen keräyspisteellä myös UFF:n pysyvä vaatekeräys. Niin sanotun kevätsiivouksen voi nurkissaan aloittaa jo nyt, konmaritus on valttia kotikaapeissa, miksei sitä ulottaisi myös pihamaalleen? Lajittelu ja kierrätys on sitä paitsi yllättävän hauskaa, siihen voi jopa jäädä koukkuun, mutta se ei kyllä ole mielestäni mikään kovin paha addiktio. Maailma muuttuu, ilmastoa pelastetaan eri keinoin ja omat nurkatkin pysyvät siisteinä. Maailman suurin ilmastoteko eli seuraava Earth Hour on muuten reilun viikon päästä lauantaina 30. maaliskuuta, silloin sammutetaan ympäri maailmaa valot tunniksi kello 20.30–21.30 ja vietetään aika vaikkapa kynttiläillallisella.

Jaspis Toivonen & toimitussihteeri spn Ronsku, sekä toimituksen harjoittelijakoiruus spu Rippe.
PS.
tuliko mieleen jokin jutun aihe, haluat ilmoittaa tai muuta kertoa, laitapa viesti:
levi.nyt@gmail.com 

 

 

 

15.3.2019 Merkittävien päivien sumaa

kansi

 

Tuleva viikko 12 käynnistyy täynnä merkittäviä päivämääriä. Nimittäin sunnuntaina kaikki Irlannin ystävät vähintäänkin ja viimeistäänkin sekoavat tai ainakin muuttuvat vihreiksi, kun silloin vietetään Pyhän Patrickin päivää.

Kaikki tietävä Wikipedia valistaa meitä kertoen, että päivää vietetään vuosittain 17. maaliskuuta maan suojeluspyhimyksen Pyhän Patrickin muistoksi. Irlannin lisäksi päivää juhlitaan laajalti ympäri maailman esimerkiksi Yhdysvalloissa, Kanadassa ja Britanniassa.

Juhlaperinteisiin kuuluu muun muassa kolmiapilan kantaminen vaatteissa ja vihreään pukeutuminen. Alkuperältään juhla on kristillinen, vaikka se on nykyään saanut myös monenlaisia maallisia muotoja. Monet päivään liittyvät perinteet ovat varsin tuoreita. Esimerkiksi vihreään pukeutumisen on vanhastaan uskottu tuovan epäonnea, sillä väri on keijujen suosiossa. Pyhän Patrickin tunnusvärinä on ollut vihreän ohella myös sininen.

Hartaan katolisessa Irlannissa Pyhän Patrickin päivä oli aikoinaan pitkäperjantain ohella vuoden toinen päivä, jolloin kaikki pubit olivat kiinni. Joka tapauksessa Suomea ja Lappia myöten irkkupubit täyttyvät iloisista sävelistä ja kaljatuoppien kolinasta päivän kunniaksi, naama saattaa vihertää vielä sitten seuraavanakin aamuna, ihan vaan menneitten aikojen muistoksi.

Ensi viikon tiistaina 19.3. juhlitaan tasa-arvon päivää ja Minna Canthia. Minna Canth syntyi 1844 Tampereella, hän oli suomalainen kirjailija, lehtinainen, liikenainen ja yhteiskunnallinen vaikuttaja. Kirjailijana Canth kuului suomalaisen realismin uranuurtajiin. Minna Canth on myös edelleenkin ainoa suomalainen nainen, jolla on oma liputuspäivä. Liput salkoon siis tiistaina!

Keskiviikkona 20.3. on vuodenkierron kannalta erittäin tärkeä päivä, kevätpäivän tasaus, jolloin päivä ja yö ovat yhtä pitkät joka puolella maapalloa. Täällä Lapissa alkaa päivä pidentyä nyt todella pitkin harppauksin, ja vajaan kahden viikon päästä siirrytään vielä toistaiseksi puolestaan kesäaikaan. Kellojen rahtaus, tai ainakin niiden viisarien siirto, ja ajanasetus kesäaikaan tehdään siis 31. maaliskuuta.

Jos vielä ihminen sattuu olemaan vähänkään kuuhullu, niin tuleva viikko on siihen vaivaan mitä parhain. Täysi kuu loimottaa nimittäin taivaalla 21.3. Vielä viikon päätteeksi sunnuntaina 24.3. juhlitaan Marian ilmestymispäivää, joka on tärkeä juhla muun muassa saamelaisille. Hetassa juhlitaan perinteisten Marianpäivien merkeissä koko viikonloppu 22.–24.3.

Marianpäivät on koonnut Pohjoiskalotin saamelaisia tärkeisiin kirkonmenoihin Enontekiölle jo 1500-luvulta lähtien, jolloin kokoonnuttiin viettämään häitä, kastajaisia ja hautajaisia Enontekiön kirkolle kevättalven aikaan. Enontekiön Hettaan on jäänyt perinne Marianpäivistä saamelaisena kulttuuritapahtumana, jolloin keräännytään Ounasjärven jäälle seuraamaan poroajokilpailuja ja suopunginheittoa, tavataan tuttuja ja osallistutaan jumalanpalvelukseen. Lisäksi päiville mahtuu monenlaista kulttuuritarjontaa, elokuvia, kirjallisuutta, taidetta ja musiikkia. Tänä vuonna ei olla järvellä, vaan tapahtumapaikkana ja markkinatorina toimii Enontekiön koulukeskus. Juhlinta alkaa jo perjantaina klo 15 Tunturi-Lapin luontokeskuksessa, jossa on mm. juhlaseminaari ja kirjan julkaisu. Lauantain ohjelmista kannattaa nostaa esiin klo 18 alkava joikukonsertti Jussantuvalla ravintola Vuollikassa. Konsertissa joikaavat mm. Ingá-Máret Gaup-Juuso, Petra Biret Magga-Vars, Anna-Reetta Niemelä, Oarjánnieiddat, Anna Näkkäläjärvi-Länsman ja Ole Heandarat Magga.

Mutta viikon aluksi voit vetää itsesi sippiin ja hikeen. Siihen tarjoaa Levillä loistavan mahdollisuuden Arctic Challenge lauantaina 16.3. Kello 10 eteenpäin on tunturin rinteillä nähtävissä vastavirtaan lumihangessa tarpovia erilaisia esteitä ylittäviä ihmisiä, jotka ovat laittaneet itsensä likoon vain tätä tapahtuma varten ja treenanneet pitkin talvea. Toki se treenikunto jää bonukseksi, vaikka  tämä kisa jo käydäänkin, sitten voikin alkaa valmentautua kohti kesän vastaavaa kisaa.

Jaspis Toivonen & toimitussihteeri spn Ronsku, sekä toimituksen harjoittelijakoiruus spu Rippe.
PS.
tuliko mieleen jokin jutun aihe, haluat ilmoittaa tai muuta kertoa, laitapa viesti:
levi.nyt@gmail.com 

 

 

8.3.2019 Cocktaileja, naisia, koiria

kansi2019_5

 

Laskiaistiistai on parhaimmillaan, kun tätä kirjoitetaan, aurinko paistaa ja kirpeä pakkanen hellittää otettaan iltapäivästä. Aikuisten lomaviikot ovat käynnistyneet ja sen huomaa myös alueen ohjelmatarjonnassa. Aikuisempaan makuun on esimerkiksi heti tulevana viikonvaihteena järjestettävä cocktaildinner. Levin Iglut muuttavat Aurora Sky ravintolansa alakerran kansainväliseksi cocktailbaariksi, jossa sekoitetaan perjantaina ja lauantaina taidokkaita juomia. Drinkit sinällään ovat ihan normaalia ravintolatoimintaa, mutta se on erikoisempaa, että illan menun ruokajuomiksi on kehitelty omat juomasekoitukset. Nyt ei palan painikkeena olekaan perinteistä viiniä, sen sijaan nautitaankin cocktaileja.

Kevättalven riemuihin kuuluu moottorikelkkailu. Mutta ei kannata liian raskasta hanaa antaa kaasukahvalle, sillä reiteillä on nopeusvalvontaa ja saattaa käydä kalliiksi liian nopea pikku pyrähdys. Muistaa sopii, että Kittilän kunnassa on noin 900 kilometriä virallisia kelkkareittejä, joilla ajetaan tieliikennelain mukaisesti.

On hyvä, että niitä valvotaan, sillä kelkalla tapahtuvat onnettomuudet ovat yleensä vakavia silloin, kun on vähänkään liikaa vauhtia. Kelkoissa ei ole esimerkiksi suojakaaria estämässä törmäysvahinkoja, ja lappilainen mänty saattaa olla tosi kova, kun sen vauhdissa kohtaa. Kelkkailijaa itseään suojaa ainoastaan kypärä, sitäkään ei kannata unohtaa päästään, ja jos perässä on reki, myös reessä istuvilla on oltava kypärä päässään. Kelkkareiteille asetetut nopeusrajoitukset ovat asialliset eikä aina keliolosuhteista riippuen edes voi ajaa niiden osoittamaa sallittua huippunopeutta, vaan kannattaa pysytellä siinä vauhdissa, jonka itse pystyy hallitsemaan.

Kylän kelkkayrityksistä Vmax Rentals tarjoaa muun muassa ajo-opetusta kokemattomille kelkkailijoille. Suljetulla reitillä voivat kelkkailuun perehtyä sekä ajokortittomat kuskit että sellaiset, jotka eivät eläessään ole moottorikelkan kyydissä tahi kuskina olleet, nuoret ja vanhemmat. Toki kaikissa yrityksissä annetaan perusohjeet ja neuvot aina kaikille ennen ohjatun safarin alkua, mutta todellisuudessa suljetulla alueella käytännön opetus on sitä kaikkein parasta.

Uuden lain mukaan kelkkareiteillä saa liikkua myös jalan tai suksin, mutta toivoa sopii, ettei niin tehtäisi ainakaan täällä enemmän kansoitetuilla matkailualueilla. Kävelijöille ja hiihtäjille on reittejä ja teitä, joita pitkin kulkea. Erämaaurilla saattaa kyllä retkeilijä vetää ahkiotaan samalla jäljellä, jolla menee kelkkaura. Sielläkin sopu sijaa antaa. Asia, joka myös saattaa joskus unohtua, on se, että kelkkareiteillä ajetaan molempiin suuntiin. Mutkissa ei kannata oikoa turhaan, vaan pysyä omalla kaistallaan, niin ei satu vahinkoa.

Tämän viikon 10 lopulla perjantaina 8.3. vietetään  kansainvälistä  naisten päivää, joka näkyy monessakin yrityksessä. Onnea siis kaikille kanssasisarille tasapuolisesti! Toivottavasti saatte nauttia lomailuaamusta rauhassa, pääsette aamiaiselle valmiiseen pöytään eikä aika mene mökkikeittiössä ruokaa laittaen muulle joukolle.

Pitkästä aikaa lauantaina 9.3. pidetään kaikkien mahdollisten koirarotujen ja myös seropien ja muiden ”kirkonkylänkoktailien” koiranäyttely eli match show Hotelli Kittilän vieressä sijaitsevalla torilla. Mukaan pääsee, kunhan koiran rokotustodistukset ovat mukana ja kunnossa. Lelukoirillekin on oma sarja ja luonnollisesti lapsi ja koira -luokka.

Jos ei sitten koiranäyttely ole se sinun ja nelijalkaisen ystäväsi lomajuttu, niin koiraladuille voi suunnistaa reippaammille lenkeille. Latukartassa näkyy, mistä reitit kulkevat ja siellä saavat sitten haukkua koirat ihan täydestä syystä.

 Jaspis Toivonen & toimitussihteeri spn Ronsku, sekä toimituksen harjoittelijakoiruus spu Rippe.
PS.
tuliko mieleen jokin jutun aihe, haluat ilmoittaa tai muuta kertoa, laitapa viesti:
levi.nyt@gmail.com

 

 

1.3.2019 Tunne lomaseutusi

kansi2019_4

Ensimmäisen oikean kotimaan hiihtolomaviikon jälkeen on paikallinenkin vähän hämmennyksissään. Mistä nämä kaikki oikein tänne ykskaks tupsahtivat, ja löytävätkö he kaikki sen oikean lomafiiliksen? Vähän olisin huolestunut enempi tuosta jälkimmäisestä dilemmasta, mutta ensimmäiseen on helppo vastata, etelästäpä hyvinkin, suurkaupunkien sykkeestähän he ovat poissa, kuten Helsinki, Espoo, Vantaa, Turku, sieltä Ruuhka-Suomesta. Meneillään olevalla 9-viikolla väki tulee puolestaan keskisestä Suomesta ja ensi viikolla on pohjoisen vuoro.

Se on tuo lomailukin oikeastaan vakava harrastus. Niin kuin laskettelukin, toiset sen osaavat, toiset käyvät vähän kurssilla ja niin kaikki sujuu taas paremmin, ja toiset lyövät päätä seinään ja uivat vastavirtaan, kun minä itte tiedän kyllä... Lomaelämästäkin tulee helpompaa, kun on hajulla, minkälaiseen maisemaan ja ympäristöön on tullut. Tietoahan kyllä löytyy ja saa monesta tuutista. Ihan niillä töin eli lomailijaa varten on useampi yritys tässäkin lomataajamassa. 

On todellakin suositeltavaa poiketa omista lomarutiineista kerrankin. Aina ei kannata olla pihi ja tehdä vain omatoimisesti. Sitä ei huomaakaan, miten paljon enemmän saa irti, kun menee niin sanotusti valmiiseen pöytään. Paikallinen ohjelmapalveluyrittäjä on perehtynyt omaan tuotteeseensa, hän osaa kertoa tarinan tuotteen ympärillä ja osaa opastaa pikkuniksit, joilla aktiviteetti saadaan vielä sujuvammaksi olipa sitten kyse kelkkailusta, koiravaljakoista, ratsastuksesta, lumikenkäilystä tai vaikka museokäynnistä.

Suomalainen ei herkästi turvaudu omassa maassaan oppaan palveluihin, mutta sekin on suositeltavaa kokeilla. Ammattimainen opas, nykyään yhä useammin näyttötutkinnon suorittanut henkilö, osaa kertoa paljon tarinaa alueesta, sen historiasta aina nykyaikaan. Varsinkin, jos tulee Lappiin bussiryhmän mukana, kannattaa panostaa muutama euro siihen, että opas valottaa alueen elämää. Tosiaankin vain muutamasta eurosta ryhmän jäsentä kohti on kyse, kun palkataan opas, se ei merkittävästi matkan hintaa nosta, mutta laatua kylläkin. Ei ole ainutkertaista, että asiakkaat ihmettelevät reissun jälkeen, että vuosikymmeniä on täällä kuljettu, mutta vasta nyt sai tietää nämäkin seikat.

Oppaat myös neuvovat matkailijoita, miten täällä odotetaan ihmisten toimivan eri tilanteissa, erilaisissa arjen asioissa on paikallinen tieto valtaa. Sama koskee myös mökkien omistajia. Ei ole aina niin selkeää, miten toimia, kun mökistä pamahtaa vesijohto jäähän, lämminvesiboileri sanoo sopimuksen irti tai piha täyttyy pyrylumesta eikä ole sopimusta huolitsijan kanssa. Jos on uusi mökin omistaja, fiksu ottaa vähän ennakkoon selvää, millä alueella on ja mitä siellä tapahtuu. Ei olisi hassumpaa käydä vaikka oikein esittäytymässä henkilökohtaisesti naapurilleen, varsinkin sellaisilla seuduilla, joilla vakituisempi asutus ja lomamökit ovat samalla alueella.

Selväähän on, ettei toisen mailla esimerkiksi kelkkailla ilman maanomistajan lupaa. Kauppakirjassa yleensä mainitaan myös kulkuoikeuksista eli rasitteista naapureiden mailla, lisäksi aina on hyvä kysyä, että onko ok, jos tästä yhä kuljetaan, kun edellisetkin omistajat niin ovat tehneet. Seuduilla, missä on ympärivuotista asutusta naapurustossa, on ihan kohteliasta kunnioittaa samoja yleisiä käyttäytymistapoja ja aikatauluja kuin taajamissa yleensä tai isoissa asunto-osakeyhtiöissä. Sopu sijaa antaa, ja sivistynyt kysyy, ennen kuin toimii. Kesällä ei lumi estä kulkua, mutta silloinkin kannattaa vähän miettiä, missä toisen maanomistajan kotirauhan raja kulkee. Selvää on myös, että lomalaisen koira ei juokse irti, kun ei juokse paikallisenkaan, vaan noudatetaan metsästyslakia.Se lomafiilis löytyy, kun annetaan tilaa ja muistetaan marssijärjestys. Täällä eivät kaikki ole lomalla. Tosin hyvin moni on töissä, jotta lomalaisen elämä olisi mutkatonta.

Jaspis Toivonen & toimitussihteeri spn Ronsku, sekä toimituksen harjoittelijakoiruus spu Rippe.
PS.
tuliko mieleen jokin jutun aihe, haluat ilmoittaa tai muuta kertoa, laitapa viesti:
levi.nyt@gmail.com

 

 

22.2.2019 Hill Street Blues -meiningillä

Rippe_Ronsku

 Toimituskoirat  spu Rippe ja spn Ronsku.

Ne, jotka ovat vähän vanhemmasta päästä iältään, muistanevat televisiosta hyvin vanhan kunnon poliisisarjan nimeltä Hill Street Blues. Siellä aina aamun käskynjaossa kehotettiin olemaan varovaisia päivän töissä. Samaa voi toivottaa täälläkin, olipa sitten toinen lomalla tai työssä. Erityisen ajankohtaiseksi tämä tuli, kun heti ensimmäisen hiihtolomaviikon alkusoitoksi kuultiin ikäviä uutisia Himokselta, jossa 15-vuotias rippileiriläinen kuoli rinneturmassa. Ikävä tapaus ja toivottavasti ei tule muita vastaavia.

Liikaa ei voi painottaa sitä, että hiihtokeskuksissa ovat parhaat ja turvallisimmat laskuolosuhteet aina hoidetuilla rinteillä. Ne ovat valvonnan alla, niissä tavoittaa henkilökunnan nopeimmin ja apua saadaan äkkiä, jos kolahtaa. Tänä talvena vielä toistaiseksi painitaan täällä Tunturi-Lapin alueella osissa keskuksia luonnon lumen puutteen kanssa, kun talven saldo on normaalia heikompi, ja toisaalta taivaalta satanut lumi on ollut laadultaan pääosin höttöä pakkaslunta, joka ei kunnolla jää paikoilleen maastoon. Esimerkiksi Levillä on muutamia rinteitä, joita ei ole avattu. Ja kun ajelee tunturissa autolla, huomaa kyllä, että totta turistaan, kivikot paistavat hoidettujen rinteiden ulkopuolella. Silloin kyllä viimeistään tajuaa, että ei sitä lunta ole liikaa metsässäkään rinteiden naapurissa.

Omin päin ei kannata lähteä seikkailemaan rinteiden ulkopuolelle, siellä kostautuu meno äkkiä suksen napatessa kiinni kiveen tai tökätessä lumikinoksen peittämään kantoon. Varsinaista kovaa hankea on vain harvassa eli niissä paikoissa, jonne tuuli on tuivertanut kovan pinnan, metsän suojassa on vain lähinnä pehmeää pakkaslunta, joka ei juurikaan suojaa alla olevilta haasteilta.

Tässä on viime viikon aikana tullut myös toinen vaaratekijä, joka uhkaa puolestaan moottorikelkkailijoita tai myös umpilumessa hiihtäviä. Jokijäille ja järville ovat lauhat säät ja uuden lumen paino nostaneet paikoin runsaastikin vettä jään päälle. Se ei sitten paljon naurata, jos jää kelkalla kiinni sohjoon tai suksen pohja kastuu ja jäätyy saman tien kesken hiihtoreissun. Älä siis mene koskemattomille lumen peittämille jääpeitteille, jos ei ole ihan pakko ja ei ole yhtään kokemusta siitä, miten hyvin esimerkiksi moottorikelkan saa kiinni sohjoon. Voi olla tosi työläs homma ainakin yksinäisen kelkkakuskin saada ajokki irti. Tässä pätee sama vanha ohje ennen kuin kelkoissa oli pakkia, se ajettiin siten, ettei pakkia tarvita. Nyt on sama homma eli pysy hoidetuilla urilla ja reiteillä.

Tähän lehteen on koottu urheilullisia asioita, joissa kerrotaan Levin tulevista isommista liikuntatapahtumista. Vielä ehtii mainiosti mukaan tunturin kovaan koitokseen eli Arctic Challengen talviseen esteratakisaan mukaan. Ihan treenaamatta ei radalle kannata lähteä, mutta ei sitä pelätäkään kannata.

Toinen laji, jossa voi myös heittää pelon pois, on triathlon, joka kisataan kesällä. Siihen ehtii vielä harjoitella, vaikka lähtisi nollasta. Lajina triathlon on kiinnostava, sillä siinä uidaan, pyöräillään ja juostaan. Ja Extreme Levi Triathloniin on asetettu varsin matala kynnys lähteä mukaan, kerää vain 3-hengen joukkueen, jossa ei tarvitsekaan rehkiä yksin kaikkea vaan hommat jaetaan, eikä sprinttisarjassa matkan pituuskaan tule vastaan. Sinne vain reippaasti mukaan kaatamaan omia liikunnan rajoja.

Myös ensi syksyn Ruskamaraton on uudistumassa. Toki vieläkin hilputetaan klassikot eli täys- ja puolimaraton tutuilla reiteillä eli kerran tai kahdesti tunturin ympäri. Mutta polkujuoksu on valloittanut myös nyt Levin ihan kunnolla eli tarjolla on uutena sarjana 21 km pitkä Polkujuoksu. Juoksureitti kulkee samoissa maisemissa kuin mitä kipaistaan kesän triathlonkisan pitkällä matkalla.

Eli ollaanpa varovaisia siellä ulkona!

Jaspis Toivonen & toimitussihteeri spn Ronsku, sekä toimituksen harjoittelijakoiruus spu Rippe.
PS.
tuliko mieleen jokin jutun aihe, haluat ilmoittaa tai muuta kertoa, laitapa viesti:
levi.nyt@gmail.com

 

 

15.2.2019 Odotettavissa lumisadetta

PKkuva

Hiihtolomien ensimmäinen viikko on käynnistymässä. Uupuneet opiskelijat sekä nääntynyt opetushenkilökunta ja kaiken kärsineet vanhemmat pääsevät vihdoin irti Lappiin sekä muualle. Paistakoon siis kaikille osapuolille, ja ainakin tänne pohjoiseen matkustaville, aurinko, ja kimmeltäköön hanget.

Seuraavan 9 vuorokauden sääennuste povaa kaikkea kivaa, muttei kovia pakkasia. Se on siis pelkästään hyvä uutinen. Vähän huonompi on se, että pääsee tai joutuu, riippuen katsantokulmasta, tekemään taas lumitöitä. Runsain mitoin jopa tuossa päivänä muutamana on valkoista materiaa putoamassa taivaalta. Se on muuten mahtavaa lomaliikuntaa sekin, kun tarttuu lapion varteen tai lumikolaan ja itse siirtää pihalumet jaloista pois. Lumityöskentely pienessä mittakaavassa on suorastaan meditatiivinen suoritus, jossa ajatus on puhtaan valkea ja mieli askartelee seuraavan kolallisen kimpussa. Mutta saattaa samainen harraste johtaa myös hampaiden kiristelyyn ja monenlaisiin aggressioihinkin.

Yksi sellainen harmitus on tietenkin aura-auto. Kun se tulee vastaan, ei mitään näe. Silloin on kuskin syytä hillitä itsensä, hidastaa jo ennakolta ja kohdata aura maltilla, se valtaisa kaiken peittävä lumipilvi menee kuitenkin ihan hetkessä ohi. Raastavampaa on joutua aura-auton taakse. Silloin ei kannata mennä roikkumaan puskuriin kiinni, kyllä se kuski kaikesta huolimatta sinut sieltä takaakin bongaa ja siirtyy sivulle ja näyttää myös vilkkua, kun sopiva tilaisuus manööveriin tulee. Silloin voi turvallisesti lumikoneen ohittaa, ja huokaista. Matkan teko on hetken hitaampaa, mutta parempi on säilyttää kottero sekä sen kallis lasti ehjänä. Sitä paitsi työtään nämä auraajat tekevät, jotta me muut pääsemme liikkeelle ajoissa tai yleensä jonnekin talviteillä.

Pipoa kiristää sitten tietysti myös se, kun nämä auraajat pukkaavat sillä hervottomalla alueaurallaan puolimetrisen palteen siihen juurikin omaan liittymään. No, siinäkin on sitten kaksi tapaa kohdata kauhistus. Voit kiroilla kuin pyrstöön ammuttu marjakarhu, sadatella rauhassa koko, ei ehkä niin kauniin, sanastosi läpi, se muuten helpottaa, kun kunnolla karjuu, mutta mitään muuta hyödyllistä siinä ei tapahdukaan. Jos ei nyt ihan kauhea kiire sattumoisin ole, niin taas sen salitreenin sijaan otat lumilapion tai kolan kauniiseen käteen ja teet vähän kehonpainotreeniä nimeltä lumityöt ja liikautat sen palteen huushitsiin tieltä pois. Se vasta-aurattu lumi on sitä paitsi paljon helpompaa liikutella ennen kuin ajat pää punaisena sen vallin yli autollasi pohja raapien lumikokkareita ja samalla tamppaat lumet entistä tiukempaan. Sitten vasta ottaakin pattiin.

Puhdas lumi on kuitenkin tarpeellista tällaisissa talvilomakeskuksissa. En viime talvena olisi esimerkiksi uskonut, että nyt kaipaan lisää lunta maastoon. Ei ole vuosiin ollut näin vähän lunta tähän aikaan vuodesta, tosin vanha kansa väittää monen muun asian ohella, että lumimäärä on vakio ja vielä sitä sataa huhtikuussakin. Vähälumisuus on hyvä siksi, ettei kattojen lumikuorma ole nyt aivan valtaisa, mutta edelleenkin esimerkiksi alueen latureittihuollossa luonnon lunta kaivataan paljonkin lisää. Latutampparit tarvitsevat lisää lunta esimerkiksi jokien ylityskohtiin, jolloin tehdään laduille loivat lumiluiskat ja saadaan siten hiihtäjien elämä mukavammaksi. Jos tulee nopeasti porottava kevätaurinko, niin kelkkareitit esimerkiksi kuluvat huomattavan nopeaan. Vilkkaimmilla reiteillä on lumipolanne jo melko ohut ja maa on siten hetkessä mustana.

Rinnealueilla lumen vähyyden huomaa hoidettujen rinteiden ulkopuolella, jossa mustat kivet ovat näkösällä. Jos siis haluaa pitää suksiensa pohjat hyvinä ja itsensä eheänä, niin pysyy skimboillaan ja laudallaan hoidetuilla rinnealueilla, siellä ei kivet kalise.

Jaspis Toivonen & toimitussihteeri spn Ronsku, sekä toimituksen uusin harjoittelijakoiruus spu Rippe.
PS.
tuliko mieleen jokin jutun aihe, haluat ilmoittaa tai muuta kertoa, laitapa viesti:
levi.nyt@gmail.com

 

 

18.1.2019 Uusi vuosi edessä

kansi 2019_1

 

Olipas jälleen kansainvälinen vuodenvaihde ja joulun aika täällä tunturissa, ainakin paikallisen ihmisen näkökulmasta. Kaupat ja kadut olivat täynnä haalarikansaa, kuin konsanaan huhtikuun lopulla tai syksyisin kotimaan yliopistokaupungeissa. Punainen tai sininen toppahaalari on ulkomaalaisen perusunivormu viimassa ja tuulessa, pakkasessa ja paisteessa. Tosin keskitalvella ei paistetta juurikaan ole, kun kaamos vallitsee, mutta haalari on kyllä tarpeellinen perusvaate kaikkeen ulkoilmaelämään. Ja huippuahan on, että haalarit ja muut talvipukimet luovutetaan asiakkaalle, jolla niitä ei luonnostaan ole eikä niitä aina mistään saisikaan. Tuskinpa niitä myydään Lontoossa tai muissa Euroopan metropoleissa, puhumattakaan sitten pienemmistä taajamista, kunnollisia reilun parinkymmenen pakkasasteen kestäviä vermeitä. Ei niitä välttämättä moni ensi kertaa Lappiin tuleva matkailija edes osaisi kysyäkään paikalliselta kauppiaaltaan.

Ja tungostahan on ollut ainakin Lapin lentoasemilla. Talvimatkailu on kasvussa, Lapin lentoasemia laajennetaan, terminaalitiloja laajennetaan ja kenttien rullausteitä rakennetaan lisää. Viime vuoden aikana Kittilän kentän kautta kulki kaikkiaan 355 000 matkustajaa ja kenttä palvelee koko Tunturi-Lapin aluetta, joten matka sieltä edelleen majoitukseen suuntautuu Levin ohella myös usein Ylläkselle, Olokselle, tai Pallakselle. 2000-luvun alussakin vielä Kittilän kentällä oli todellista ruuhkaa, kun muutamina vilkkaimpina vaihtopäivinä tänne lensi 15 konetta samana päivänä. Tänä talvena lukema jo liki tuplaantui. Hattua pitää nostaa kaikille osapuolille.

Isojen ryhmien operointi varusteen vaihtoineen ja ohjelmiin siirtymisineen vaatii runsaasti valmistelevaa työtä, kuljetuskalustoa sekä ennen kaikkea valtavasti hyvää ja tehokasta suunnittelua. Kun matkustajan taival koneesta lentoasemalle ja edelleen majapaikkaan sekä sieltä hyvin laadittuun päiväohjelmaan sujuu ja loppuhuipennuksena perhe tapaa joulupukin elävänä, tullaan tänne seuraavallakin kerralla. Jälleen kerran hyvä kello kauas kuuluu. Mutta tarkkana on oltava kaikkien osapuolien nykyisessä somemaailmassa, jossa tieto kulkee todella nopeasti, olipa sitten kyse hyvästä tai huonosta uutisesta. Siitähän saatiin jo hyviä maistiaisia joulukuun alussa, kun brittimediassa alettiin kirjoittaa lumettomasta Lapista alatyyliin. Onneksi saatiin kuitenkin talvi vihdoin tännekin.

Lumi ja kylmät ilmat ovat elinehto tämän vuodenajan matkailulle. Ilman pakkasia ei olisi hienoja lumirakennelmia, kuten Levin Luvatunmaan tai Ylläsjärven Lainion lumilinnoja. Niissä kannattaa kyllä piipahtaa katsomassa. Lainiolla Snow Villagessa jatketaan edellisvuoden teemaa eli yhteistyössä HBO:n kanssa Game of Thrones -teemaa. Luvatunmaan linnan käytävillä seikkailevat puolestaan Harry Potterista tutut hahmot.

Revontulet houkuttavat edelleen väkeä Lappiin ja niitä tarkkaillaan tänäkin talvena yhä kiihkeämmin. Erilaisia revontulien bongaukseen passaavia igluja, jotka soveltuvat myös yöpymiseen, nousee pohjoiseen nyt kuin sieniä sateella. Levin iglumäärä on kasvanut sekin jonkin verran, kun Northern Lights Ranchille on valmistunut lisää majoitustilaa pihapiiriin. Tiettävästi tulevana kesänä saadaan alueelle jälleen uusi laaja iglukohde.

Nyt tammikuussa on hyvä vetää vähän henkeä kiivaan joulun jälkeen ja ennen alkavaa kevättä. Aurinko kiipeää nyt päivä päivältä entistä korkeammalle ja päivä pitenee, samoin valon määrä kasvaa ja ihmiset virkistyvät kaamoksen väistyessä. Kun ei ole liian kipakoita pakkasiakaan ollut, niin nautitaanhan talvesta!

Jaspis Toivonen & toimitussihteeri spn Ronsku, sekä toimituksen uusin harjoittelijakoiruus spu Rippe.

PS.
tuliko mieleen jokin jutun aihe, haluat ilmoittaa tai muuta kertoa, laitapa viesti:
levi.nyt@gmail.com

 

19.12.2018 Joulumaa!

kansi2018_21

 

Ei ole tietoakaan enää mistään törkymaasta, kuten brittilehdistö ponnekkaasti vielä alkukuusta kommentoi Lapin maisemia, ja muutama ryhmäkin jopa perui silloin matkansa. Nyt on lunta sopivasti ja maisema kauniin kermakakkumainen, toki lisää lunta sopii vielä tuomaan joulun ja talven tunnelmaa. Parhaillaan on jumalaisen kaunista myös päiväsaikaan, vaikkei tuo aurinko enää täällä horisontin yläpuolelle kipuakaan. Elämme syvintä kaamosta, mutta ei suinkaan mitään synkkää aikaa. Taivaalla loistavat uskomattomat luonnon akvarellistin värit eikä paletin käytössä ole säästelty.

Lapissa käytetään nykyisin paljon erilaisia ulko- ja ympäristövaloja, joilla saadaan maisemaan lisää ilmettä. Jopa pihapiirin kuivat näreet näyttävät hienoilta lumisine oksineen, kun ne ovat värivaloin valaistuja. Nykyiset led-valot ovat lisäksi edullisia, kestäviä ja kuluttavat vähän sähköä.

Tänne lumimaisemaan sopivat myös kaamoksen hämäryyteen erilaiset ulkotulet ja kynttilät. Ne ovat kauniita, ja turvallisiakin, kun muistetaan vähän harkita, minne niitä asetellaan. Kynttilöille paras on niihin valittu oikean kokoinen lyhty. Ulkotulille pitää muistaa laittaa aina joko palamaton alusta tai vielä parempi on erityisesti roihuille suunniteltu teline, jolloin se on irti maasta ja muista pinnoista. Älkää ikinä laittako ulkotulia palamaan kuitenkaan huvilan puuterassille tai seinien lähelle, siinä on nimittäin todellinen tulipalon vaara.

Kynttilät ja tuikut ovat niin ikään kauniita tunnelman luojia. Kynttilöitä ei kuitenkaan nykytiedon valossa enää suositella poltettaviksi jatkuvasti sisätiloissa niiden aiheuttamien hengitystiealtistusten takia, mutta joulun aikana ja juhlissa kyllä voi rutiinista poiketa. Kunhan mennään paloturvallisuus edellä eli älä jätä koskaan mökkiin tai kotiin vartioimatonta kynttilää. Jos lähdet ulos ja huoneisto jää tyhjilleen, älä jätä kynttilöitä palamaan yksin, vaan sammuta ne kaikki.

Omin silmin havaittavissa oleva kansainvälisten matkailijoiden runsaslukuisuus todistaa tehdyt kasvuennusteet tosiksi. Paljon heitä on ja vipinää riittää niin kaduilla, hotellien pihoilla kuin ilmatilassakin. Onneksi safariyritysten matkailijoiden käyttöön antamissa haalareissa ovat heijastinnauhat kiinni asussa, joten täällä lumipölyn keskellä ja kaamoksen hämäryydessä tarpovat ihmiset myös näkyvät muulle liikenteelle.

Heijastimia soisi käytettävän kuitenkin vielä enemmän. Eikä yksin katuvalojen ulkopuolella, sillä sitä on pieni ihminen melko näkymätön valaistuillakin alueilla, jos ei vaatteissa ole mitään heijastavaa. Heijastin voi kuitenkin olla sekä tyylikäs että hauska eli sen käyttö sopii kaikille vauvoista vaariin. Pienen heristyksen ansaitsevatkin monet aikuiset ja vanhempi väki, sitä muistetaan kyllä jälkikasvulle laittaa heijastimet heilumaan, mutta usein siitä tummasta talvipompasta ne puuttuvat kokonaan, kuitenkin se on ihan soma heilumaan vaikka käsilaukussa. Ja nykyisin saa kaupoista hienoja vilkkuvaloja lemmikeille, samat valovilkut sopivat kaksijalkaisillekin, ja muuten, lemmikkien valot eivät kolise, ne ovat lumen ja veden sietäviä, sillä usein koko systeemi on suojattu silikonikuorella, ja paristokin on niihin näppärä vaihtaa. Siispä iltamenoihin mennessä pihistetään Mustin vilkkuvalot, niin ollaan näkyväisinä lumiliikenteessä. Oikein tuikkivaa joulua kaikille!

Jaspis Toivonen & toimitussihteeri Ronsku, sekä toimituksen uusin harjoittelijakoiruus Rippe, 11 kk

PS.
tuliko mieleen jokin jutun aihe, haluat ilmoittaa tai muuta kertoa, laitapa viesti:
levi.nyt@gmail.com

 

 

 

30.11.2018 Päivien lyhetessä

 kansi2018_20

Syksy on tuntunut tosi pitkältä, kun täällä päivänvalo vähenee tähän aikaan vuotta suurin harppauksin. Keskiviikkona 28.11. oli virallisesti aurinkoa nähtävillä horisontin yläpuolella kokonaista 3 tuntia ja 8 minuuttia. Eikä siis enää montaa päivää mene, kun tälläkin seudulla tipahdetaan oikeaan kaamokseen, jolloin aurinkoa ei vähään aikaan sitten näy lainkaan paitsi kajastuksena taivaanrannassa. Mutta auringon katoamisen korvaavat kyllä satumaiset taivaan värit, mikäli vain on selkeää ja pysytellään pakkasella. Taivaalle kannattaa tuijotella siis öisten revontulien ja tähtien ihailun ohella myös päivisin.

Tämä marraskuu on tuntunut todella pimeältä ajalta, kun täälläkin on podettu lumipulaa. Onneksi nyt viime päivinä on saatu pakkaskuuran päälle vähän lunta. On valoisampaa ja mielikin heti kirkkaampi. Mutta lumettomuudesta huolimatta menivät maailmancupkisat loistavasti ja järjestäjät raportoivat noin 20 000 kävijää, mikä on muutama tuhat enemmän kuin viime vuonna. Nyt oli myös ennätysmäärä eri maiden kuvausryhmiä paikalla. Ja kyllä pitää jälleen kerran kiittää Levin Ski Resortin johtoa sekä Ski Sport Finlandin ja kansainvälisen hiihtoliiton FIS:n päätöksiä sekä uskoa satsata lumen säilöntään. Ilman säilölunta ei täälläkään olisi kisattu. Eihän tuo lumen säilöminen halpaa lystiä ole, kun lasketaan yhteen kaikki työtunnit, sähkö ja vesi, peitekankaat ja kone- sekä ihmistyö kasauksineen ja jälleen levityksineen. Mutta paljon suurempi summa olisi tullut kisojen peruutuksesta aiheutuneista tappi- oista suoraan kansalliselle liitolle sekä yrityksille, kärsijöinä olisivat myös olleet monet muut tahot. Kuitenkin Ylen kuva maailmalle kertoi lumisista talvikisoista, joten se ei varmaankaan ketään haitannut, ja kilpailijat olivat tyytyväisiä, sillä joka  puolelta  henki  hyvän  tekemisen meininki.

Voi vain todeta, että jokseenkin kaikki mahdolliset vastukset on melkeinpä koettu, mitä  vain  voi  kisajärjestäjällä eteen tulla. Listaan sopii säilölumen osalta edellisen kesän sateet ja viime kesän helteet, kisojen aikaan kova tuuli, lämpötila, maaston lumettomuus, jäljellä olisi ollut enää äkkinäinen lumimyrsky  ja todella runsas lumen tulo juuri kisa-aamuna.

Muuallakin vaivaavasta lumipulasta kertoo myös se, että maailmancupin jälkeen Levi on ollut edelleen täynnä alppiurheilijoita, jotka treenaavat Levin rinteillä ja osallistuivat mm. FIS-kisoihin 23.–25.11. Kisoihin  oli  ilmoittautunut  ennätyksellinen määrä (170) urheilijoita kaikkiaan 18 eri maasta. Nyt seuraavat vielä täällä kaksipäiväiset miesten Eurooppa Cupin kisat 29.–30.11. Maailmancupin aikaan jouduttiin ensimmäisenä kisapäivänä kovan tuulen suljettua gondolin kuljettamaan autokyydillä kilpailijat starttiin, ja liikenne  ylämäkeen on yhä jatkunut, vaikka gondolikin taas kulkee. Onni onnettomuudessa oli silti lauha sää, sillä nyt voitiin turvallisesti ajaa autolla ylös tunturiin.

Brittiläismediasta osa ehti haukkua jo lyttyyn lumettoman Lapin, mutta säätyyppihän on jo muuttunut,  on tällaisten vähälumistenalkukausien kanssa taiteiltu ennenkin. Kekseliäs mieli hoksaa paljon ja korvaavaa tekemistä löytyy. Toki nyt elämme kriittisessä vaiheessa, kun ensimmäiset joulupukkia tapaamaan tulleet ryhmät ovat jo alueella, on nimittäin hieman haastavaa järjestää esimerkiksi matkapakettiin jo valmiiksi maksettua poro- tai moottorikelkkasafaria lumettomalle reitille, mutta säätilahan on force majeur -tilanne. Asiakkaat voi viedä esimerkiksi luistelemaan tai potkukelkkailemaan järvelle, sillä aikoihin eivät ole täkäläiset olosuhteet retkiluisteluun olleet yhtä hyvät kuin nyt. Pulkkamäkeenkin jo pääsee ainakin Levin eturinteellä, koiravaljakkoajelun sijaan voi koiria rapsutella ja kuulla safariyrittäjän kertomuksia koirien käytöstä ja alkuperästä. Pienetkin reklamaation alut saadaan torjuttua useimmiten heittäytymällä tilanteisiin hymyssä suin ja näyttämällä, että jos nyt ei onnistu tässä tämä poroajelu, niin otetaanpa alle polku- pyörä ja kuunnellaan kuuran rapinaa rattaissa.

Jaspis Toivonen & toimitussihteeri Ronsku, sekä toimituksen uusin harjoittelijakoiruus Rippe, 10 kk

PS.
tuliko mieleen jokin jutun aihe, haluat ilmoittaa tai muuta kertoa, laitapa viesti:
levi.nyt@gmail.com

 

9.11.2018 Lumi, tuo ihana ja kamala!

kansi2018_19

Levin kokoluokan talviurheilukeskus ei toimisi, mikäli ei olisi lunta. Koko talviurheilusta ei voisi edes puhua ilman lunta. Lumi on kaiken perusta. Myös Lumi ja Lappi ovat ainutlaatuinen yhdistelmä, jotka kerta kaikkiaan kuuluvat yhteen. Ilman lunta ja talvea ei Lappi olisi se arktinen ja eksoottinen alue, joka houkuttaa monenlaista tapahtumaa, kävijää ja yritystä luokseen. Koko Lapin matkailu elää lumesta, vaikka kesäkin on tärkeä.

Paikallinen ihminen tuntee nenässään lumentulon jo ensimmäisinä kylminä ilmoina. Pikkupakkanen ja uusi lumi, siinä on ihan oma arominsa. Koko maailma tuntuu heti paremmalta paikalta. Näin on siis alkutalvesta.

Mutta sitten myöhemmin, kun talvi etenee ja lumisade, pyry ja tuisku seuraavat toinen toistaan päivä toisensa jälkeen, lumitöiden tekijä uupuu ja manaa koko valkeuden alempaan huishittoon. Lumesta tulee rasitus ja vaiva, ainakin omalla pihalla. Ei enää ymmärrä, minne sitä puskisi. Käsivarret ovat tuusan nuuskana, selkä romuna, mutta lumikolaajan hauis kiittää sitten ainakin viimeistään huhtikuussa. Lumityöt ovat hyötyliikuntaa parhaasta päästä.

Lumi työllistää kiroilevien talonmiesten ja -naisten lisäksi myös vinon pinon erilaisia koneita. Tieliikenteessä kärsitään ja manataan usein heikkoa tienaurausta, eihän se aura-auto ikinä aja riittävän usein ja oikeissa paikoissa, missä tarvitaan juuri nyt sitä auraa. Aina ovat tiet tukossa, ja varsinkin, jos puhaltaa ja kinostaa. Postinkantajat ovat kiinni pikkuteiden liittymissä, ja monet muut rahtarit ja kuljetukset taistelevat valkeuden keskellä. Tavara ei liiku toivotulla nopeudella. Ja suorastaan hengenvaarallisiin tilanteisiin saatetaan joutua niillä tieosuuksilla, joilla liikkuu paljon tottumattomia rekkaliikenteen kuskeja. Näin on ollut tilanne jo monena talvena varsinkin Tornio-Kilpisjärvi -tiellä.

Lumen kanssa elämisestä tulee monelle eläinlajille selviytymistaistelu. Viisaat Lapin lajit ovat kuitenkin keksineet keinon säilyä lumisissa oloissa hengissä. Ne vaihtavat sopivasti talven tullen väriä, niinpä täällä loikkii valkeita metsäjäniksiä, kiirunat ja riekot lentävät niin ikään valkeassa höyhenpuvussa. Jos on niin hyvä tuuri, että kohtaa naalin eli napaketun, on sekin talvisin valkoinen väriltään. Lisäksi eläimet kasvattavat turkkiaan, pohjavilla on paksua ja karvoja on tassunpohjissa, ei peruspystykorvankaan tassut talvipakkasilla ulkona palele.

Lumella on siis merkitystä. Eikä se ole vähäisintä esimerkiksi suurten urheilutapahtumien ollessa kyseessä. Se tiedetään jo kokemuksesta Levilläkin, jossa on muutaman kerran jouduttu nielemään karvas kalkki ja perumaan suunnitellut alppihiihdon maailmancupkisat. Saamatta jäänyt hyöty on käynyt kalliiksi. Nyt ei enää siihen sorruta eikä liioin ole varaakaan. Hiihtokeskus tykittää keskitalvella, lumen tekemisen kannalta mahdollisimman edulliseen aikaan lunta varastoon. Säilölumi ja sen laatu ovat nyt avainasemassa ja paras lumi kiderakenteeltaan syntyy tammikuun pakkasilla. Ja niin vain on, että ne paikat, joilla säilölunta varastoidaan kesän yli, pystyvät lunastamaan talviset lupauksensa. Kisat tulevat, niin tänäkin vuonna. Tämän syksyn ilmoja, kun seuraa, niin ei voi kuin olla tyytyväinen ja kiittää heitä kaikkia, jotka ovat panostaneet lumitekniikkaan. Luonnon lumella ei laskettaisi tänäkään syksynä Levin alppikisoja, mutta säilölumella se onnistuu.

Ja kyllähän lumi on muutenkin mukavaa. Siitä nauttivat lapset, siitä nauttivat myös kansainväliset vieraat. On riemullinen näky, kun kaukaisesta, kesäisestä maasta saapunut matkailija ensi kerran kohtaa lumen. Mutta se ei niinkään naurata, että paikallisten pitää jälleen olla todella varovaisia liikenteessä, kun joulumatkailu käynnistyy. Ei nimittäin ikinä tiedä, minkä kinoksen takaa auton eteen laskee pulkka eikä kauheasti pidä ihmetellä sitäkään, kun keskellä tietä vetää aasialaissyntyinen matkailija perässään matkalaukkua.

 Jaspis Toivonen & toimitussihteeri Ronsku, sekä toimituksen uusin harjoittelijakoiruus Rippe, 10 kk

PS.
tuliko mieleen jokin jutun aihe, haluat ilmoittaa tai muuta kertoa, laitapa viesti:
levi.nyt@gmail.com

 

 

12.10.2018 Aikatuumailuja

uuselkä

 

Valtakunnassa ja myös muualla Euroopassa EU:n alueella on parhaillaan pohdittavana se, miten kansalaiset haluaisivat kellonsa ajan asetettavaksi. Nythän on jo EU:ssa päätetty luopua erillisistä kesä- ja talviajoista, jolloin kelloja on siirrelty kahdesti vuodessa, ja nyt olisi tavoite päästä eroon koko rumbasta. Pitää vain vielä saada aikaan jonkinlainen kansallinen yksimielisyys siitä, että ollaanko tulevaisuudessa pysyvästi nykyisessä kesäajassa vai siirrytäänkö pysyvästi talviaikaan, johon taas kelloja muuten rukataan seuraavan kerran 28. lokakuuta aamuyöllä.

Tähän aikaan vuotta Lapissa asuvana voi käyttää nykyteinien termejä ja todeta, että ihan sama, kunhan vain siirtelystä päästään. Jotenkin kuitenkin oma keho olisi sitä mieltä, että siirrytään kerran vielä talviaikaan ja pysytään sitten siinä. Täällä Napapiirin yläpuolella ei niin hirveästi ole väliä, tuleeko se hämärä ja pimeys illasta vai aamusta ja mihin aikaan, kun se tulee kuitenkin ja päivän pituus muutenkin joulua kohden lyhenee. Sellainen olisi kuitenkin minusta mukavaa, että kaikissa pohjoismaissa pysyttäisiin samalla aikavyöhykkeellä. Nythän Tanska, Norja ja Ruotsi jo elävät samaa aikaa. Toisaalta se tuntuu enempi ulkomaille matkustamiselta, kun piipahtaa Ruotsissa tai Norjassa ja kello on tuntia perässä Suomen aikaa.

Täällä sitä on kuitenkin jo siirrytty vähän niin kuin talveen. Ensilumi satoi viikko sitten ja Kittilän kunnan alueella sekä muuallakin Tunturi-Lapissa ensilumen määritelmä kyllä täyttyi. Ilmatieteenlaitos on määritellyt ensilumeksi yhden senttimetrin tasaisen kerroksen lunta säähavaintoasemallaan kirjattuna aamulla klo 8. Lappiin ensilumi saadaan tilastojen mukaan pääsääntöisesti lokakuussa.

Niin tälläkin kertaa eli perjantaina kuudentena lokakuuta maa valkeni. Aika kivasti se myös on maassa pysynyt, mutta nyt uhkaa viikonlopuksi ennustettu lämmin säärintama sekoittaa pasmoja. Eräs iltapäivälehti horisi jo intiaanikesän paluusta Etelä-Suomeen, täällä nyt ei ihan siitä puhuta, mutta 10 asteen lämpöjä luvataan tällekin seudulle viikkojen 41–42 vaihteeseen. Jännityksellä odotamme, miten lauha keli vaikuttaa Levin eturinteen säilölumikasoihin. Syntyykö niistä vanhaa satua mukaillen takki vai liivit eli riittääkö lumi jonkin sortin laskettelurinteeksi vai nautitaanko vain riemulla pulkkamäestä? Joka tapauksessa Levillä on historiallinen päivä 12. lokakuuta, sillä niin varhain ei ole eturinteellä oikealla lumella moneen talveen laskettu mäkeä eikä liioin ole luntakaan säilötty eturinteellä ennen. Lasten syyslomien aloitukseen pienenkin rinteen avaus olisi loistava asia. Mutta muistaa pitää, että vaikka miten olisivat hyvät suhteet yläkertaan, säätilaan ei pystytä vaikuttamaan. Kummallisia sääilmiöitä on tänäkin vuonna todistettu roppakaupalla, ja tuskin tähän tulee muutosta.

Levin pujottelun maailmancup siirrettiin jo aikaisemmin kesällä kansainvälisen hiihtoliiton FIS-kalenterissa totuttua aikaa viikon verran myöhäisemmäksi eli Levillä kilpaillaan 17.-18. marraskuuta. Täällä siirto merkitsee vain positiivisia uutisia, sillä nyt toistamiseen tehdyn säilölumen ohella saadaan lisää tarvittavia kylmiä päiviä, jolloin lumitykit laulavat Levi Black -rinteessä. Syyskuussa on jo tarkastettu säilölumen laatu sekä määrä, jotka silloin hyväksi havaittiin. Marraskuun kahdeksas on seuraava kriittinen päivämäärä, jolloin saadaan tuomio, voiko kisat järjestää, riittääkö rinnealueen lumi ja ovatko olosuhteet turvalliset laadukkaan kisaviikonlopun läpivientiin. Senkään suhteen tuskin on huolta, sillä kuumasta kesästä huolimatta lumikasoissa on riittävästi tavaraa. Sitä tykitettiin tammikuussa vieläkin enemmän varastoon kuin vuotta aikaisemmin ja lisäksi säilötyn lumen laatu on ensiluokkainen. Levin kasoja tutkinut FIS-tekniikkalajien tarkastaja Emmanuel Couder totesikin, että määrää vieläkin tärkeämpi asia säilölunta tehtäessä on ajankohta, milloin se on tehty.

 Jaspis Toivonen & toimitussihteeri Ronsku, sekä toimituksen uusin harjoittelijakoiruus Rippe, 9 kk

PS.
tuliko mieleen jokin jutun aihe, haluat ilmoittaa tai muuta kertoa, laitapa viesti:
levi.nyt@gmail.com

 

7.9.2018 Vastaa luonnon kutsuun

kansi2018_17 

Syksyn ruskavärit ovat jo kohdillaan ja luonnon värikästä ilotulitusta on nähtävillä niin maassa kuin puussakin. Tunturissa riekonmarja loistaa jo kirkkaan tulipunaisena, samoin loimuaa mustikka, ja juolukka vähän violetimpana. Kuivan kesän satona värit ovat kirkkaat eikä juurikaan nyt näy monina muina kosteampina syksyinä niin tuttua kuusen suopursuruostetta. Sieniäkin on kiitettävän runsaasti putkahtanut esiin, vaikka pitkä kuivuus pelotti, että mitenkähän tässä oikein sadon käy. Sieniä odottavat ja nauttivat ihmisten ohella porot, sillä niiden talvenkestävyys ja kunto riippuu näin syksyllä melkeinpä täysin sienisadon määrästä.

Viime viikonvaihteessa Levillä juostiin jälleen ruskamaraton, ja järjestäjiä vähän arvelutti ennakkoon, miten käy osallistujamäärän. Mutta hyvin kävi ainakin tänä vuonna. Pelastus tuli aurinkoisen sään muodossa, niinpä viime tipan jälki-ilmoittautumisia saatiin runsaasti ja lopulta kirjattiin kokonaislukemaksi 1 567 osallistujaa.

Syitä on varmaan monia, mutta viime hetken ilmoittautumisissa näkyy yleinen trendi, joka kertautuu joka asiassa nykyisin eli päätökset jätetään varsin myöhäiseen vaiheeseen. Onko se sitten tätä nopeaa tiedonvälitystä, kun säätilakin jo tiedetään tuntien tarkkuudella jopa päiviä ennen tapahtumien tai matkan alkua? Jotenkin kuitenkin kaipaisi sitkeyttä lisää ihmismieliin, onko se niin juuri justiinsa, satoi vai paistoi, vaatteista kun ei ole pula ja niiden tekniset ominaisuudet ovat nykyisin niin hienot, että aina pärjää kelissä kuin kelissä.

Syksyllä liikutaan paljon luonnossa ja monella tavalla. Patikointi on perinteisin tapa, mutta mukavaa vauhdin hurmaa voi kokea läski- tai maastopyörälläkin. Joet ja järvet kutsuvat edelleen kanootein ja venein liikkeelle, ja näin syksyisin saattaa vielä lisäbonuksena nähdä illalla peilityyntä järven pintaa pitkin lipuessaan kirkkaita revontulia. Levillä on yhä kasvavaan revontulimatkailuun keksitty nyt lukuisia uusia sulanmaan kausituotteita, joten reposia pääsee bongaamaan kaikilla mahdollisilla tavoilla, jos niitä vain muuten sattuu esiintymään. Luonnonilmiöille kun ei voi takuuta antaa eikä niitä voi varmaksi luvata. Jopa ratsastusretkillä voidaan ihailla repoja.

Kittilässä lentoasemalla on huhkittu koko kesä ja jo jouluksi saadaan terminaalin laajennus käyttöön, yksi uusi rullaustie myös valmistuu ja toinen tulee lisää ensi vuoden aikana. Levillä ja koko Tunturi-Lapissa valmistaudutaan yhä kasvaviin matkailijamääriin, joista ainakin kansainvälisistä asiakkaista suurin joukko saapuu lentäen.

Levin ruskan asiakkaat pääsevät myös jo bongaamaan alueella uusia ravintolaelämyksiä. Kota-ravintola on laajentanut ja tulevalla kaudella sieltä saa myös ruokaa. Niliporo muutti naapurissa sijaitsevaan isompaan liiketilaan. Levi Hotel Spassa eli tutummin Levihotellissa on urakoitu koko kesä ja nyt taloon tulee uusi hiiligrilliravintola ja baari, Kekäle, joka avautuu 8.9.

Tanssiväki on ollut huolestuneena jo pitemmän aikaan, että missä sitä oikein voi nykyisin harrastaa paritanssia. Tilanne ei nyt ole kuitenkaan aivan onneton, sillä solistitansseja järjestetään ainakin Hullu Poro Areenalla, jossa on iso parketti. Hotelli Kittilän yhteydessä olevassa ravintola OunasHovissa tanssitaan myös, sinne on jopa tanssi-iltoina bussikuljetus Leviltä. Ja Levihotellin Joiku-ravintolassa on elävää musiikkia sekä tanssia tarjolla syyskuussa kuutena iltana viikossa. Päivähumpille pääsee myös Tuikkuun, jossa myös kunnon liveorkesterit esiintyvät.

Syksy kääntyy ensi kuussa talvea kohti. Mutta jo tässä syyskuulla mietitään tulevia Levin maailmancup-kisoja, sillä kisarinteen ja lumisäilöjen tarkistus tehdään kuun puolivälissä ja FIS antaa silloin oman lopullisen tuomionsa, miltä tilanne näyttää. Kisat käydään tänä vuonna marraskuun puolivälissä eli kohta se on valkoisen sirkuksen aika taas.

 

 

 

 

29.8.2018 Ruskan merkeissä

kansi2018_16

 

Syksy on saapunut Lappiin helteisen kesän jälkeen. Saa taas nauttia kuulakkaista aamuista raikkaiden öiden jälkeen, jopa pikkupakkasta saattaa olla ilmassa, lehti kellastuu puussa ja kasvit värjäytyvät ruskan juhlaloistoon.

Lappiin ruska tuo ainakin kotimaisen ruskamatkailijan, ja toivottavasti myös yhä useamman ulkomaalaisen vieraan, sillä pontevia markkinointitöitä on tehty tämän niin sanotun sulanmaan kauden myynnin eteen. Vieraita houkutellaan tänne nauttimaan tummenevista öistä, lyhenevästä päivästä, revontulista, jotka heijastuvat järven, joen tai lammen kuvajaiseen, hyvällä tuurilla saa kuvattua tuplarevontulet.

Jos vaeltaminen kiinnostaa uutena harrastuksena, kannattaa siihen perehtyminen aloittaa juuri näin syksyllä. Hapekkaassa ilmassa jaksaa rinkkaa kantaa paremmin, sääsket tai muut inisijät eivät juurikaan vaivaa menoa ja telttailuunkin ovat sopivat lämpötilat. Ei tarvitse olla perehtynyt ääriolosuhteisiin, kun pärjää ensikertalainenkin telttamajoituksessa.

Sopivia aloittelijan tunturireittejä tarjoaa muun muassa läheinen Pallas-Yllästunturin kansallispuisto huikean hienoine maisemineen sekä hyvin merkattuine retkeilyreitteineen. Mikäli ei halua kantaa omaa majoitetta mukanaan, voi tukeutua puiston varaus- ja autiotupaverkostoon. Puiston reiteillä voi viipyä vaikka koko viikon tai vain muutaman yön, jotta saa tuntumaa ja oppii käyttämään varusteitaan oikein. Kansallispuisto tarjoaa näin syksyllä myös mukavaa ohjelmaa sen eri luontokeskuksissa. On taidetta, kokoelmia ja luontoiltoja. Lisäksi esimerkiksi Ylläksellä järjestetään metsäpäivät ja Pallaksella vasittu Pallaspäivä markkinoineen.

Levillä on tarjottavanaan myös mukavia kävelyreittejä, joilla selviää ilman rinkkaa ja makuupussia. Täällähän toki useammalla on se mökki tai hotelli varattuna. Mutta maisemat ovat kiehtovia, kapuaa sitten Levin tai Kätkän huipulle. Levillä on useita mielenkiintoisia opastettuja teemareittejä ja huonompijalkaisen kannattaa laittaa korvan taakse esimerkiksi tunturin huippua kiertävä reitti, joka on helppokulkuinen, siellä pääsee jopa pyörätuolilla tai lastenvaunuja lykkäävä helposti kulkemaan. Ja reitin alkuun pääsee näppärästi gondolihissillä.

Jos luonnon antimet kiinnostavat, jatkuu täällä vielä täyttä häkää mustikan poiminta ja puolukatkin alkavat pikku hiljaa olla poimintakunnossa. Ylhäältä tunturin rinteiltä ei pakkanen ole vielä puraissut mustikkaa, joten se on vielä pitkään poimittavissa. Sieniäkin saattaa näin kesän jälkeen jokunen olla tarjolla. Matsutakea ja herkkutattia löytää tarkka poimija koppansa pohjalle, samoin erilaisia rouskuja. Sienistä tosin kilpailevat ihmisten rinnalla nyt porot, sillä sienet ovat tärkeä osa porojen ravintoa niiden varautuessa pitkään talveen.

Kun luonnossa liikkuu, kannatta nyt kuitenkin muistaa myös, että 1.9. alkaen on Kittilänkin metsissä muiden kulkijoiden ohella paljon punanuttuja liikkeellä. Kirkkaan oranssitakkiset ja -lakkiset miehet ja naiset eivät ole joulutonttuja, vaan kyse on nykyisen metsästyslain mukaisesta hirvenpyynnistä. Jos metsätiellä tai maastossa törmäät metsästäjiin, kannattaa heidän ohjeitaan noudattaa. Hirvenpyynnin ohella parhaillaan metsästetään täälläkin karhua ja 10.9. alkaen erilaisia kanalintuja on pyssyjen tähtäimessä. Maastossa liikkujan kannattaakin pukeutua kirkkaan värisiin vaatteisiin näin syksyllä, ja jos on lähdössä itselleen uuteen maisemaan retkelle, kannattaa kertoa myös muulle seurueelle, minne on suuntaamassa. Jos sitten etsintään asti joudutaan, on ainakin osviittaa kulkijan suunnista. Ja kun lähdet Levin iltaan, laitapa vaatteisiin killumaan myös heijastin!

Jaspis Toivonen & toimitussihteeri Ronsku, sekä toimituksen uusin harjoittelijakoiruus Rippe, 7,5 kk

PS.
tuliko mieleen jokin jutun aihe, haluat ilmoittaa tai muuta kertoa, laitapa viesti:
levi.nyt@gmail.com

 

 

10.8.2018 Elossa helteiden jälkeen

Rippe_Ronsku

Toimituskuntaa, etualalla spn Ronja 10 v ja taaemapana spu Rippe s. 10.1.2018

Koko Suomea helli ennen näkemätön ja kokematon helle eikä liioin Lappi siltä välttynyt. Sataan vuoteen kuumimpia lämpöennätyksiä meni rikki Lapissa niin lukemina kuin hellepäivien lukumääränäkin. Jokiveden pinta vain laski ja vedenlämpötila nousi, tuskin ovat moneen kesään ihmiset voineet viettää vastaavaa rantaelämää Lapissa, kun uidakin uskalsi ja voi tehdä oikein uimaliikkeitä paikallisissa vesissä. Normaalisti nimittäin vesi on sen verran vilpoisaa, että paluu rannalle tapahtuu yleensä nopeammin kuin sinne loikkaaminen eikä aina edes oikein innosta koko ajatus uimisesta. Perheiden pienimmät ovat kuitenkin aina poikkeus, sillä hehän eivät ikinä palele, vaikka hampaat jo kuinka kysyttäessä kalisevat ja huulet sinertävät.

Mutta nyt ollaan jälleen onneksi palauduttu normaaliin, öisin on viileää ja päivisinkin happi riittää. Puutarhuri on täälläpäin samoin kuin muuallakin Suomessa ristiriitaisissa tunnelmissa, sillä kuivaa on pidellyt ja keinokasteluun on pitänyt turvautua, jotta edes jotain satoa saadaan pelastettua. Toisaalta kasvit ovat nauttineet lämmöstä, sipulit voivat hyvin ja vadelmatkin ovat jo kypsiä. Ja paikallinen mustikkasato tuntuu ainakin olevan erinomainen. Sienien kanssa saattaa olla vähän epävarmempaa, jollei nyt ala sataa hivenen enemmän. Onneksi vähän on kuitenkin jo sadellut ja pohjavedet saatu nousuun, joessakin jo näkyy enemmän vettä kuin pohjakiviä. Ja niitä herkullisia uusia oman maan pottujakin on jo saatu kaivaa ihan syödäkseen.

Helteistä huolimatta on täällä myös urheiltu. Levi Outdoorfest -tapahtuma vietiin läpi lämpöisissä tunnelmissa. Esimerkiksi maastopyöräkilpailussa Ylläkseltä Leville lyötiin reittiennätyksiä, kun maasto oli kuivaa ja polkujen pohjat kovia, joten reipastakin vauhtia voi reitillä pitää. Golfkentällä on riittänyt väkeä, ja edessä on vielä kuitenkin kesäkauden huippuaika eli tuleva ruska, jolloin Levin kenttä on perinteisesti kovassa huudossa. Lisäksi ennätysmäisen suuri joukko itseään rääkkääviä kuntourheilijoita meni läpi Arctic Challengen reitin.

Elokuun lopulla kuntoilijoita ja muita omasta terveydestään ja hyvinvoinnistaan kiinnostuneita kutsutaan tyyliltään erilaiseen seminaariin, jossa ei puhuta palturia ravinnosta ja liikunnasta, vaan luennoidaan asioiden oikeilla nimillä sekä liikutaan ja opitaan liikkumaan entistä paremmin omaa kehoa kunnioittaen. It´s the real shit -seminaari treeneineen järjestetään toista kertaa ja paikalle on kutsuttu asiansa osaavia luennoitsijoita. Liikuntaa tarjoaa myös perinteinen Letkeästi Levillä -tanssileiri, jossa opitaan hauskoja paritansseja.

Levin ruska käynnistyy jälleen Ruskamaratonista, jota on kipitetty vuodesta 1984 lähtien. Ajankohta on nykyisin aina syyskuun ensimmäinen lauantai eli tänä vuonna syyskuun ensimmäinen päivä. Täysi- ja puolimaratonin ohella tänä vuonna juostaan 10 kilometrin polkujuoksu, nuorten ruskajuoksut sekä tehdään maltillisten liikkujien ruskareissu, jolla saa edetä omaan tahtiinsa ja omalla tavallaan, joukkoon sopivat varsin hyvin niin lastenrattaat kuin sauvakävelijätkin.

Levin kesän viikko-ohjelmat jatkuvat aina elokuun loppuun ja sitten ollaankin jo sulan maan syysohjelmissa, jolloin voi mm. metsästää mahtavia tuplarevontulia eli reposet voivat myös sopivalla säällä heijastua tyynen järven tai joen pinnasta. Niitä voi havainnoida rannalta tai kanootista tai vaikkapa lauttaristeilyllä. Muutenkin kannattaa taivaalle jo tuijotella vaikkapa tässä heti nyt viikonvaihteessa, sillä tähtitieteellinen seura Ursa ainakin lupaa näkyvän tähdenlentoja pilvettömällä taivaalla. Yötön yö on jo täällä päättynyt, joten pimenevää syystaivasta pääsee ihailemaan ja kaikki valokammoiset nukkuvat taas yönsä hyvin.

 

6.7.2018 Luontoa & kulttuuria

kansi heinäkuu

 

Heinäkuu on varsinainen suomalaisten kesälomakuukausi, joka näkyy Levilläkin siten, että liikenne vilkastuu, monet taukoa pitäneet yritykset avaavat jälleen ovensa eli useat palvelut parantuvat, ja elämän merkkejä on havaittavissa niin tunturissa kuin kylän pinnassakin. Suomalaiset eivät ole ainakaan vielä muuttaneet lomailunsa mallia, vaan edelleenkin tänne pohjoiseen tullaan heinäkuussa sukuloimaan ja muistelemaan menneitä. Tämä lienee perua myös niiltä ajoilta, kun pohjoisesta lähdettiin ensin työn perään Ruotsiin ja sieltä sitten tultiin uusine volvoineen näyttämään entisille kotikulmille, miten nykyisin pärjätään.

No, tänä päivänä ei varmastikaan taustalla ole niin paljon oman pärjäämisen esittelyä. Mutta enemmänkin on kyse siitä, että Lappi ja kotimaa jälleen kiinnostavat. Kesän kauneus ja eksoottisiksikin koetut ilmiöt, kuten keskiyön aurinko, puhdas ilma ja luonnon vedet, ovat uusia asioita edelleenkin monelle suomalaiselle. Kasvamassa on myös uusi polvi, joka on kiinnostunut luonnosta, vaeltamisesta, retkeilystä ja luontoliikunnasta sen eri muodoissa. Kesä on lisäksi autoilevan matkailijan parasta aikaa. Kesäyöksi on mukava pysähtyä tunturikeskukseen, jossa on majapaikan lisäksi muutakin tarjottavaa ja koettavaa. Usein käykin niin, että täällä viihdytään suunniteltua pitempään.

Levillä korostuu heinäkuun lopulla varsinkin pyöräily, kun Levi Outdoor Fest järjestetään. Mutta kyse ei ole vain fillareista, joukkoon sopii todella paljon monenlaista liikuntaa ja ulkoilua, jotka sopivat koko perheen väelle. Voi treenata golfia, rapsutella hevosia, meloa ja vaikka mitä muuta. Perheitä on myös ajateltu tapahtuman hinnoitteluissa, sillä varsin edullisesti pääsee nyt koko huusholli osallistumaan erilaisiin koitoksiin, ja jos vielä on ilmoittautunut johon kilpailuun, saa tapahtumapassista viidenneksen pois. Kittilän kunta ja kaivosyhtiö Agnico Eagle tarjoavat mm. kunnan kaikille koululaisille ilmaisen osallistumisen LOF-tapahtumiin ja lasten vanhemmillekin on neuvoteltu lippuhintaa alaspäin. Itseään voi rääkätä mielin määrin erilaisissa kisoissa, sillä täällä on valittavissa esimerkiksi ylämäkeen juoksu, triathlonia ja maastopyöräilyä sekä maastopyöräenduroa. Arctic Challenge on kasvanut myös entisestään ja tänä kesänä nähdään tunturissa jälleen ennätysmäisen suuri joukko ryömimässä, rämpimässä suossa pölli olalla tai kiipeilemässä aitojen yli.

Kittilän kunta juhlii parhaillaan 150 vuottaan. Ja se näkyy runsaana kulttuuritarjontana muun muassa Kittilän kesämarkkinoilla. Markkinoilla tehdään niitä perusostoksia, mutta samalla siellä voi nauttia monenlaisesta taiteesta, jota alueen eri ryhmät ja yksityiset tuottavat. On kuvataidetta, musiikkia, teatteria, runoutta ja elokuvia. Pääosa esityksistä tapahtuu niin sanotulla markkinalavalla koulukeskuksen pihalla, ja mikäli ilmat suosivat, on mainio vinkki asetella piknikhuopa ja -koppa nurmikolle ja viettää esiintymislavan tuntumassa vaikka kaikki markkinapäivät perjantaista maanantaihin. Ja mikä parasta, kaikki ohjelmat ovat lavalla ilmaisia ja kaikkien nautittavissa.

Kesäkulttuuriin kuuluvat myös Palsa- ja kotiseutumuseo, jotka ovat avoinna vain kesäisin. Tekee säväyksen piipahtaa idyllisessä kotiseutumuseon pihapiirissä ja kurkata vanhojen rakennusten sisälle, Pakatissa sijaitsevan museon tuntumassa virtaa rauhaisa Ounasjoki, joten tunnelma on luonnonrauhaa myöten siellä kohdillaan. Palsa-museo palauttaa mieliin Kittilän taiteilijoita, joita heidän elossa ollessaan harva käsitti, mutta joiden nerous on selvinnyt vasta jälkipolville. Tekee hyvää huomata, miten valtava luomisen voima on, vaikka lähtökohdat eivät aina ole olleet taloudellisesti ainakaan parhaat mahdolliset.

Jaspis Toivonen & toimitussihteeri Ronsku, sekä toimituksen uusin harjoittelijakoiruus Rippe, kohta 6 kk

PS.
tuliko mieleen jokin jutun aihe, haluat ilmoittaa tai muuta kertoa, laitapa viesti:
levi.nyt@gmail.com

 

15.6.2018 Kesä on alkanut!

kansi 2018_13

 

Nyt on henkeä vedetty talven ponnistusten jälkeen jo sen verran, että jaksetaan virittäytyä uuteen kauteen. Suomalaisten kesälomakausi on alkanut ja lapset päässeet kouluista kirmaamaan kesälaitumille. Oivallinen perhematkailun kesäkohde on juuri Levi. Täällä on rakennettu koko aluetta palvelemaan kaikenikäisiä ja -kuntoisia ihmisiä. Kliseisesti on tarjolla oman tekemisen lisäksi ohjelmaa vauvasta vaariin.

Kotimainen perhe matkaa yleensä omalla autollaan, joten paikasta toiseen siirtyminen sujuu mukavasti ja käyntikohteita on tarjolla runsaasti. Mutta jos sitä omaa autoa ei ole alla, voi aina vuokrata menopelin. Jos sitäkään ei halua tehdä, niin Levin viikko-ohjelma on oivallinen apu. Useimpiin ohjelmiin on kuljetus ja matkaan lähdetään esim. Levin Matkailun edestä tai muusta kylän keskustan paikasta, jonne voi saapua kätevästi vaikka kaikkien ulottuvilla olevilla ilmaisilla kyläpyörillä.

Viikko-ohjelmaa on uudistettu mukavasti ja tarjonta on entistä laajempaa. Nyt on myös pienimuotoisia vaelluksia, jotka sopivat vähemmänkin liikkuneelle, päiväreissusta tunturiin saa jo oivan maistiaisen siitä, mitä voisi vaikkapa viikon vaellus sisältää yöpymisineen. Maisemia, yötöntä yötä ja loppukesästä jo myös revontulia voidaan bongailla oppaan johdolla. Miksei alkaisi uutta harrastusta, joka voisi olla vaikkapa suppailu tai maisemakuvaus, kummassakin ovat omat niksinsä?

Juhannus on tämän kesän kulminaatio, siitä se alkaa suomalaisen kesä tunturissa ja siitä se vilkastuu matkailijankin liikkuminen. Juhannusta vietetään perinteisen suomalaisittain myös Levillä. Tuikussa on tanssiorkesteri ja kokko. Lauttaristeily järvellä juhannussaunoineen noudattaa perinteitä, ja pitkästä pyhästä voi nautiskella juhannuspäivänä vielä Panoraman grillijuhlilla. Jo juhannuksen alla kannattaa suunnata torstai-iltana Särestöniemi-museolle, jossa lauluyhtye Tunturipoikien konsertti vie Mittumaarin tunnelmiin.

Heinäkuussa on tulossa useita aktiivisia liikuntatapahtumia. Muun muassa Levi24-pyöräily on siirretty kesäkuun alkupuolelta Levi Outdoorfestin joukkoon, joten siitä saadaan usean eri pyöräilyn harrastusgenren yhteinen juhla. Kiinnostavimpien kisalajien joukkoon lukeutuu ilman muuta triathlon, jonka harrastaminen koukuttaa väkeä etelästä pohjoiseen. Heinäkuun lopulla kisataan myös siinä täällä Levillä.

Toukokuussa ja kesän alkupuolella on moni ravintolapalvelu ollut kiinni, mutta nyt niitä ruokapaikkoja alkaa taas avautua, varsinkin heinäkuussa on jo monta paikkaa avoinna. Kuitenkin kannattaa etukäteen vielä varmistaa, miten kukin talo on avoinna, ettei tarvitse nälissään nykkiä irti kuppilan oven hantaakia.

Levi Hotel Span rakennustyöt ovat täydessä vauhdissa, ravintolamaailma on siellä uudistuksen kourissa ja syksyllä päästään katsomaan uutta. Uusi hotellilaajennus tietää Leville kuuden tähden” luksusmatkailuun suunniteltua hotellia, joka avataan vuoden päästä. Mutta nyt jo talossa palvelu pelaa, kylpylään pääsee ja ruokaa sekä majoitusta saa. Samalla tontilla on paljon muitakin palveluita, niihin ajetaan nyt autolla käyttäen Hissitien kylpylän liittymää. Kantatien liittymä on työmaakäytössä.

Levillä rakennustyömaita on muitakin ja alueella selkeästi varaudutaan entistä vilkkaampaan tulevaisuuteen. Yksi kovin kehitysjuttu tällä haavaa on Finavian operoiman Kittilän lentokentän laajennus, siellä tehdään uusia rullausteitä, laajennetaan terminaalia ja lisätään koneille pysäköintipaikkoja. Toimenpiteistä osa valmistuu jo tämän joulukuun vilkkaaseen ruuhkaan. Kentän laajentuessa yhteydet Kittilään paranevat ja lentoliikennettä lisätään. Näillä eväillä on hyvä mennä eteenpäin.

Jaspis Toivonen & toimitussihteeri Ronsku, sekä toimituksen uusin harjoittelijakoiruus Rippe, 5 kk

PS.
tuliko mieleen jokin jutun aihe, haluat ilmoittaa tai muuta kertoa, laitapa viesti:
levi.nyt@gmail.com

 

 

 

27.4.2018 Ei kaaduta kalkkiviivoille!

kansi

Se on kuulkaas kauden viimeinen joka viikko ilmestyvä Levi.NYT! käsillä. Kevät hurahti ja menneet viikot solahtivat jonnekin kuin päätä kääntämällä. Niin se on mielenkiintoinen tämä ihmisen ajatusmalli. Ensin tuntuu urakka hurjalta, kun se on edessä, vaan nyt, kun katsoo taakseen, ei edes tammikuusta muista mitään ja valoa nopeammin on aika kulunut silti helmikuusta lähtien.

Levi.NYT!-lehden vuosi ja ajatusmalli on vähän samalla rytmillä toimiva kuin Levin alueen matkailuvuosikin eli asetan itse sen uuden vuoden aina heinäkuuhun, sieltä lähdetään kipittämään kohti ensimmäistä harjannetta eli ruskaa, sitten seuraa syyshuippu, uusi lumi ja maailmancup, ja heti perään alkavat joulucharterit pörrätä, vähän tammikuussa rauhaa ja suvantoa, ja lopulta varsinainen rutistus eli tämä kevät. Lehteä on tässä toimitettu uusin voimin ja kevein mielin, ei ahdista mikään, sillä tämä matkailualueen rytmi on tuttua, teki sitä sitten palkannauttijana tai yrittäjänä. Sitä sinnitellään ja tehdään urakalla tämä kevät. Omaan selkärankaan tahti on juurtunut jo vuodesta 1990 lähtien, työ on tässä itsellä vaihtunut, mutta viitekehys on ihan sama.

Kohta 30 vuotta Lapissa olleena ovat tietyt asiat edelleen samat. Puhutaan ja halutaan ympärivuotista matkailua. Sitä kohti mennään koko ajan, mutta monen asenteen on edelleen muututtava, mikäli siihen oikeasti tähdätään. Kaikki eivät ole valmiita tekemään työtä vuoden ympäri. Niin se vain on. Ollaan sen verran vielä lähellä vanhaa luontaistalousmallia, että kun hilla kypsyy tai hirvenpyynti alkaa, muut työt jätetään ja singahdetaan metsään ja toukokuussa paetaan Käsivarteen. Toisaalta, ei sitä tarvitse surra, kyllä muualta tulee alueelle uutta yrittäjä- ja työntekijäverta, joka haluaa toisenlaista työkulttuuria ja sehän ei ole ollenkaan huono asia. Tämä välivaihe vain on vähän työläs.

Pitää myös valita, miten haluaa vuotuisen rytminsä jakaa. Valintaa joutuu tekemään moni pieni ja moni iso yritys omassa liiketoiminnassaan. Nyt näyttää vähän siltä, että Levillä kelkka kääntyy kohti oikeaa kesää, heinäkuusta eteenpäin, syksyyn ja siitä talveen. Ihan hyvä suunta, kun halutaan isompia massoja houkutella ja varmistaa, että ohjelmat toimivat, majoitustilaa on ja ulkomailtahan se kasvu eniten nyt tulee, myös kesälomakausi käynnistyy muualla Euroopassa meitä myöhemmin. Tulevana kesänä jo muun muassa monet vuodet Levin kesätapahtumat aloittanut Levi24-pyöräily on siirtymässä heinäkuulle. Toisaalta golfia pelataan heti, kun kenttä kuivuu ja sen sallii.

Monta vuotta on myös puhuttu, että miten ihmiset saataisiin Lapin lumille huhtikuun lopuille viikoille. Ollaan jatkuvasti naimisissa sen pääsiäisen kanssa, sillä jos pääsiäinen on maaliskuussa, itketään hiljaista huhtikuuta. Tänä vuonna meillä oli varhainen pääsiäinen ja ennätystalvi lumien suhteen. Rinneyhtiö on kantanut kortensa kekoon kunniakkaasti ja lupaa pitää kaikki rinteet sään salliessa avoimina 6.5. asti. Tosin sitten puolestaan harmittavan moni ravintola sulkee ovensa juuri vapuksi tai jo paria päivää ennen. Alueella on vielä vapun jälkeenkin silti elämää, sillä iso MM-snowcross -kisa tuo aikuista kelkkakansaa ja moottoriurheilun ystäviä tunturiin viikonloppuna 4.–5.5.

Mitä tällä nyt haluan siis sanoa, älkää hyvät ystävät kaatuko kalkkiviivoille! Kun palveluja pidetään avoimina, vaikka vain rajoitetustikin, taataan se, että meillä riittää kävijää ympäri vuoden, sitten, kun siihen ollaan oikeasti valmiita. Ja kesällä olisi hyvä päivystää puodeissa iltaisin, silloin satunnaiset ja ennalta varanneet matkailijat saapuvat alueelle ja varmasti jotain ostaisivatkin, jos voisivat eli myyjät olisivat paikalla. 

Jaspis Toivonen & toimitussihteeri Ronsku

PS.
tuliko mieleen jokin jutun aihe, haluat ilmoittaa tai muuta kertoa, laitapa viesti:
levi.nyt@gmail.com

 

20.4.2018 Armoton aurinko paljastaa

kansi

 

Niinhän se on, että kevätaurinko ei armoa tunne. Meillä on kirkkaalta taivaalta nyt porottanut suulperi jo kohta muutaman viikon. Se on ja tuntuu aivan mahtavalta, kunhan muistaa naamaansa sivellä aurinkosuojaa ja suojata silmänsä kunnon kiloklaseilla. Päivisin on ollut kunnolla lämpöasteita ja hanget ovat saaneet kyytiä. Onneksi eivät kuitenkaan liian hopusti, sillä vielä on lunta jäljellä niin laduilla, rinteissä kuin kelkkareiteilläkin. Tilannetta korjaavatkin sopuisasti kylmät yöt. Muutama miinusaste kummasti hidastaa suurten lumimäärien kertalaakista sulamista.

Kulkijan saattavat kuitenkin keliolosuhteet yllättää iltapäivisin ja alkuiltaisin, kun päivän mittaan porottanut aurinko on pehmittänyt hanget. Kelkan suksi haukkaa herkästi reitin vierustaa ja kuski löytää itsensä hangen syvyyksistä. Siinä hiki lentää, kun kelkkaa irrotetaan. Autoilijakin saattaa pihamailla joutua yllättäen vaikeuksiin, mikäli ei jokin isompi työkalu ole ehtinyt tehdä pihalta soseenpoistoa. Kun pitkin talvea on tehty käsivoimin kolalla lumenpoistoa, kertyy väkisinkin polannetta, joka liian äkkiä sulaessaan pehmenee ja pettää ajokin alta. Aina ei sitten nelivetokaan auta.

Viikko sitten hiihdettiin massahiihto Ylläs–Levi, joka tällä kertaa jo oli osallistujamäärältäänkin massahiihto, sillä kaikkiaan kilpaladuille lähti reilut 1 200 hiihtäjää. Nyt on käyty jälkipuintia, kun laduille on kertynyt huomattava määrä hiihtäjiltä tipahdellutta roskaa: tyhjiä energiageelipakkauksia, makeiskääreitä ynnä muuta luontoon kuulumatonta. Ne näkyvät erityisen hyvin, kun ei ole uutta lunta tullut päälle, ja se onkin siis hyvä, että näkyvät. Tulee asia tuoreeltaan framille ja myös roskat saadaan pois luonnosta ennen kesäkelejä.

Kilpahiihtoreitti Ylläkseltä Leville kulkee osin puiston alueella ja kansallispuistossa roskaaminen on kiellettyä. Ei roskaaminen ole sallittua kyllä muuallakaan luonnossa eikä laduilla. Tässä törmäävät nyt monet asiat, osa on kulttuuria ja osa persoonallisuutta ja osa suorastaan välinpitämättömyyttä. Konsteja yritetäänkin nyt etsiä, miten saataisiin tällaisen ison urheilutapahtuman roskaaminen kuriin. Varmaan ainakin voisi miettiä asian korostamista osallisille, voisihan sitä periä vaikka erillisen roskamaksun tai kansallispuistolisän osana osallistumismaksua. Tällöin sillä rahalla voidaan kerätä roskat jälkikäteen pois ja joku pääsee vielä vähän ansiollekin siitä hyvästä.

Kisoissa kuitenkin ovat juottopisteet, joissa kulttuuriin kuuluu tyhjän mukin heitto vauhdissa maahan. Eikä sitä tietysti ehdikään kilpailutilanteessa mihinkään roskikseen erikseen tähtäämään. No virallisissa juottopaikoissa kisajärjestäjä yleensä huolehtii jälkisiivouksesta. Mutta mikä neuvoksi sitten välietapeille? Ainakin voi korostaa sitä, että kun repustaan tai taskustaan jonkin evään esiin ottaa ja kuorii sen, niin ne kääreet voisi jättää sinne reppuun ja tyhjentää roskat vasta maalissa. Miksi se pitää tipauttaa heti samoin tein luontoon? Sisältöhän siellä kassissa painaa eikä ne kuoret. Ei se äiti ehdi joka paikkaan lapsiensa perään katsomaan ja keräämään roskia toisten puolesta… Ilmeisesti siisteyskasvatusta pitäisi myös korostaan niin kodeissa kuin kouluissa ja ihan joka oppiasteella, ei se ole iästä kiinni, tipahtaako se karkkikääre kadulle vai ladulle vai ei.

Aina myös mutistaan sitä, ettei ole keräyspaikkoja tarpeeksi. Ei ehkä aina olekaan ja luonnotonta olisi vaatia 70 kilometriä pitkälle ladulle roskiksia joka suoralle. Helpoin on mennä asenteen muutoksen kautta. Mutta pahoin pelkään, että keinojen on oltava kovan sorttiset, jotta saadaan tuloksia. Aurinko kuitenkin sulattaa koko ajan lisää ja tien varsien roskiakin voi ihan vapaaehtoisesti kerätä. Se tuo hyvää mieltä kaikille.

 Jaspis Toivonen & toimitussihteeri Ronsku 

 

13.4.2016 Hiihtokausi ei ole finaalissa

kansi2018_10

Lumesta ja sen paljoudesta on jahkattu koko talvi, niinpä minäkin jatkan samalla linjalla. Lunta nimittäin on todella paljon aina vaan, ja tuntuu siltä, ettei se nyt ihan heti katoakaan, vaikkei lisääkään taivaalta ole luvattu. Viralliset Ilmatieteenlaitoksen mittauspisteet kertovat omaa kieltään: Kittilän Kenttärova 112 cm ja Kittilän Pokka 116 cm keskiviikkona 11.4.

Levin rinneyhtiö Levi Ski Resort lupasi jo muutama viikko sitten, että kaikki rinteet pidetään avoimina 6.5. asti. On ollut loistava lumetustalvi takana, on saatu riittävän paksusti tavaraa rinteisiin, siten ei aurinko vielä pahastikaan pysty sulattamaan lumikerrosta oikeastaan minnekään. Laskettelijan suksien alla nimittäin on käytännössä jäätä eli jäädytettyä vettä, joka kyllä kestää yllättävän paljon luonnonvoimia ennen kuin se antaa periksi. Säätiedotus lupaa seuraavillekin päiville aurinkoa ja lämpöä iltapäiviin, mutta öiksi pakkasia, joten sulamiset hidastuvat aina öisin.

Sääennustuksien valossa näyttää tosi hyvältä loppuviikon iso massahiihto eli Visma Ski Classicsin finaalihiihto Ylläkseltä Leville. Pitkämatkalaiset eli 70 kilometriä hiihtävät aloittavat urakkansa jo klo 9.00 Ylläsjärveltä kisaladun kulkiessa halki mahtavien maisemien yli tuntureiden ja viimein maaliin Leville. Kärki sujahtanee maalivaatteen alta jo puolenpäivän korvilla. Katsojat ovat tervetulleita kannustamaan maaliin saapuvia kaikkensa antaneita urheilijoita. Ammattilaisten kärki hiihtää lujaa, mutta yhtään ei heikommiksi suorituksiksi katsota Äkäslompolosta lähteviä niin sanotun lyhyemmän matkan kuntosarjan sivakoitsijoita, matkaa on 50 kilometriä eli saa siinä lykkiä lylyllä, ennen kuin on perillä.

Visman kisan alla Levillä yritetään rikkoa Guinnesin ennätyskirjan 24 tunnin hiihtosuoritusta, jossa vuorokaudessa pitää päästä mahdollisimman pitkälle. Levillä ennätysjahtiin lähtevät kolme miestä ja yksi nainen, suoritus alkaa torstaina 12.4. klo 10 ja päättyy perjantaina 13.4. klo 10. Ennätystä tehdään Eturinteen juurella Tunturijärveä ympäri hiihtämällä. Virallinen ennätys vuodelta 2010 kuuluu Teemu Virtaselle, joka on tälläkin kertaa yrittämässä vielä parempaa tulosta. Muut mukaan lähtevät ovat pohjalaisen Ski Team Mäenpään Hans Mäenpää ja norjalainen Daniel Strand. Iisalmelainen Anni Angeria tavoittelee naisten sarjan ennätystä.

Kisakuumetta Levillä on ollut pitkin viikkoa, sillä nuoret alppiurheilijat ovat käyneet kauden viimeisiä kisoja Levi Black -rinteessä. Ennen kuin kuitenkaan kaikki lähtevät Leviltä kesä- tai kevätlaitumille, niin tapahtuu vielä monenlaista. Kuun lopulla on uusi musiikin ja rinne-elämän yhdistävä tapahtuma Levi Unlimited 2018, josta on sitten sujuvaa laskeutua kohti vapun viettoa, mikä sekin on entiseen tapaan Levillä megalomaaninen. Vapun jälkeen pörisevät Eturinteellä moottorikelkat, siellä kisataan snow crossin EM- ja MM-sijoista 3.–5.5.

Tässä vaiheessa kevättä ovat alkaa jo kuivalihahammasta kolottaa, ja onkin siis paras aika käydä testaamassa kuluneen kauden satoa. Kiipeilkää varovasti lihanhakumatkalla ja antakaa naapurien telineiden olla rauhassa. Poron tai muun eläimen kuivaliha on perinteinen herkku, joka on aina muodissa. Mikä sen parempi suolan ja proteiinin lähde kuin kuivaliha. Ja tänä keväänä ovat olleet maan parhaat olosuhteet kyseisen gourmet-herkun valmistumiseen, aurinkoa, tuulta, ahavaa, kuivaa ja yöpakkasia

Jaspis Toivonen & toimitussihteeri Ronsku

PS.
tuliko mieleen jokin jutun aihe, haluat ilmoittaa tai muuta kertoa, laitapa viesti:
levi.nyt@gmail.com

 

 

6.4.2018 Kuukausi mäkielämää jäljellä

kansi2018_9

 

Talvi on vierähtänyt pitkälle, ja kevätsesongilla ollaan viimeisellä neljänneksellä menossa. Mutta silti on vielä paljon koettavaa ja nähtävää, lasketellakin voi aina toukokuulle asti, mikäli vain säänhaltija niin sallii. Rinneyhtiö on nimittäin luvannut pitää kaikki rinteet auki aina 6.5. saakka. Se kertoo myös siitä, että meillä eivät ole suojasäät eivätkä sateet (vielä) menoa haitanneet. Keväällä rinnelumia kuluttavat laskettelijoiden lisäksi vain aurinko ja ahava tuuli.

Kevätahava se voi muuten tehdä tepposet liikkujalle, sillä valkoisia hankia halkoessa ei aina muista sivellä aurinkorasvaa riittävästi hipiälleen. Illalla sisätiloissa on seurueellinen punanaamoja, joiden rusketusraja kulkee tiukasti siitä, mistä kaulus alkaa, ja saattaa se iho vähän kiristääkin. Näitä ahavarusketuksen varsinaisia mallikappaleita ovat kaikki tunturissa ulkohommissa olevat. Kesän lähetessä ja vaatetuksen keventyessä paljastuu, kuka on ollut ulkotöissä: ranteissa menee raja, samoin ei tarvitse olla aurinkolaseja edes nenällä, ne ovat jääneet luontaiseksi tatuoinniksi naamalle. Näin keväällä Ilmatieteenlaitos ilmoittelee säätiedoissaan UV-säteilyn määriä, niitä kannattaa tutkia ja laittaa suojavoidetta kertoimen mukaan. Yleensä kertoimet ovat korkeimmillaan keskipäivällä.

Ja aurinkolaseja on myös hyvä pitää nenällään. Ei sen takia yksin, että näyttäisi mahdollisimman tyylikkäältä, mutta oikeasti silmät kannattaa suojata kirkkailta säteiltä. Vielä salakavalampi saattaa olla pilvinen päivä, silloin kun ei aina niitä laseja tule pidettyä, mutta illan päätteeksi saattaa silmiä kirvellä ja näköä haitata. Lumisokeus on iskenyt hankien valloittajaan. Se ei ole mikään miellyttävä olotila ja saattaa jopa hidastaa esimerkiksi pitemmällä talvivaelluksella liikkuvan matkantekoa.

Pääsiäinen oli jälleen kansainvaelluksellinen, väkeä riitti tunturiin ja tunturin tuolle puolellekin. Kevät jatkuu täällä hienoin ulkoiluelämyksin ja monia tapahtumiakin on vielä tarjolla. Pitkän matkan hiihdon, Visma Ski Classicsin kauden finaali, Ylläs-Levi hiihdetään lauantaina 14.4. ja maali on jälleen Levillä. Päämatka on 70 km ja niin sanottu kuntomatka on 55 km. Jos et itse ilmoittaudu mukaan, mikä sekin on vielä täysin mahdollista, niin ladun varteen tarvitaan aina kannustajia, ja maalihan on Levillä Zero Pointin edessä. Puolilta päivin ja jo vähän ennenkin kannattaa olla jännittämässä kärkisijoja.

Alppikisakausikaan ei suinkaan ole vielä loppu, sillä Levi Black toimii kilpanäyttämönä 11.–15.4., jolloin täällä pidetään alppihiihdon nuorten U14/U16 SM-kilpailut. Seuraavaksi jatkuu Räsä Camp eli junnulaskijoiden kevään päätösleiri Levillä alkaa 16.4., mukana ovat huippuvalmentajat ja Suomen kärkialpinistit, joilta kannattaa imeä oppia, sillä leirin ohjaajina ovat muun muassa Joonas Räsänen, Andreas Romar ja Jens Henttinen, lisäksi nuoria ohjaavat Mary Rachel Hostetter ja Mika Kemppinen.

Levin Vappuun voi ottaa varaslähdön jo viikonloppuna 27.–29.4., jolloin täällä polkaistaan käyntiin uusi tapahtuma, Levi Unlimited 2018. Tapahtuman konsepti tuodaan nyt ensi kerran Alpeilta Leville. Tarjolla on hyvää musiikkia, laskuelokuvia, näytöksiä ja kurupiknikki ja vaikka mitä, tapahtumapaikkoina ovat Cafe Bar Kota, Eturinne, Horizont, Tuikku ja Lammaskuru. Sitten seuraakin jo Levin Megavappu ja vapun jälkeenkin on vielä menoja, sillä moottorikelkkojen snowcrossin EM-kisat 3.5. ja MM-kisat 4.–5.5. ajetaan Eturinteellä. Lisäksi vielä perinteinen Levi531 4.–5.5. vaihtaa lumilaudat skeittikamoihin, sessarit keskittyvät tällä kertaa South Parkkiin ja Gondolin Skeittipuistoon. Monenmoista tulossa, oletko siis valmis?

Jaspis Toivonen & toimitussihteeri Ronsku

PS.
tuliko mieleen jokin jutun aihe, haluat ilmoittaa tai muuta kertoa, laitapa viesti:
levi.nyt@gmail.com

 

 

29.3.2018 Sirkkalainen on soukka

kansi2018_8

 

Pääsiäisen johdosta on jälleen jumalaton kiirus. Oikea piinaviikko meneillään sanan varsinaisessa merkityksessä. Tätä kirjoittaessa on tikkutiistai ja kiirastorstaina tulee aviisimme ulos. Olen saanut jo muutaman kommentin ahkerilta tilaajiltamme, oikein hyvä, että otetaan yhteyttä ja vielä asiasta. Nimittäin, miksi Levi.NYT! saapuu kummallisesti postilaatikkoon, kun se aina ennen tuli justiinsa prikulleen ilmestymispäivänään? Ja jälleen kerran nostan kädet pystyyn ja vastaan maagisesti: Posti.

Se, että lehden tulo heittelee, johtuu täysin Postin omasta trafiikista. Se, ettei se tule kuin manulle illallinen aina samana päivänä kuin ilmestyy, johtuu meistä ja Postista. Sillä toki lehti saadaan tilaajille ilmestymispäivänään, takuuvarmastikin vielä, mutta noin kolminkertaiseen hintaan. Ja jotenkin aavistelen, ettei kukaan teistä tilaajista ole valmis niin hurjaan vuosikertatilaajan hinnan nousuun.

Uskon, että lehden aikataulu ja Postin kulku riittää vielä tähän tahtiin, sillä mehän olemme jo melkein kaikki mukana tässä tietoyhteiskunnassa omine nettiliittyminemme. Levi.NYT! ilmestyy nimittäin yleensä jo päivää aikaisemmin digimuodossa näköislehtenä, ja sen voi käydä lukemassa täysin ilmaiseksi ilman mitään maksumuureja tai tietojen kalastelua kirjautumista varten lehden omilla verkkosivuilla. Käypä kurkkaamassa osoitteessa www.levinyt.fi

Jos haluaa tuoreita uutisia mahdollisimman pian Leviltä, on netti siihen nopein tapa. Facebookistakin aviisin löytää väliuutisineen säännöllisen silloin tällöin yhtä koska, kuten asia täsmällisesti Torniolaaksossa ilmaistaan. Ja uskon myös siihen, että täällä paikan päällä olevat lukijat saavat sen sitten riittävän tuoreeltaan käsiinsä, yleensä perjantaisin puolen päivän jälkeen se on kaikissa jakelupisteissään otettavissa. Sesonkiviikoilla lehti tulee jopa mökin ovenripaan tai sievästi terassille tai postilaatikkoon, mikäli sellainen mökiltä löytyy. Mökkijakelua ei tehdä keskustan alppitaloihin, joiden asukkaat ovat kävelymatkan päässä jakelupaikoista ja saavat halutessaan nopeastikin lehden hyppysiinsä.

Sitten tässä voinkin hyväksi pääsiäiseksi vähän käännellä tätä superruokasoppaa. Levi tai oikeammin tämä peruskylä Sirkka on edelläkävijä. Myös tässä asiassa, silla sirkathan ovat nyt kovassa nousussa uutena proteiinilähteenä suomalaisella ruokalautasella. Sanaleikin suomin valtuuksin näin tulkitsen. Odotankin nyt innolla näitä ensi kesän ruokaviikkoja, jolloin porukalla jahdataan puskissa sirkkoja, kaivetaan kastematoja, ja lahdataan urakalla sääskiä, ja kaikki päätyvät lautaselle sievästi esille aseteltuina. Täällä voitaisiin suosiolla unohtaa ne sirkat ja siirtyä rohkeasti sääskiin ja paarmoihin. Ennen houkuteltiin väkeä tänne sanoin, että Leppä ei kuki Levillä. No valitettavasti kukkii kyllä. Mutta miten olisi seuraava: Sirkkalainen on soukka? Ei olisi enää ylipaino-ongelmia, kun ruokavalio koostuu sääskistä ja muista proteiinilähteistä, sillä oletteko koskaan nähneet ylipainoista pääskystä? Mutta ennen kesää ja sirkkoja, maistellaan mämmiä ja suklaamunia, se on pääsiäinen!

Jaspis Toivonen & toimitussihteeri Ronsku

PS.
tuliko mieleen jokin jutun aihe, haluat ilmoittaa tai muuta kertoa, laitapa viesti:
levi.nyt@gmail.com

 

23.3.2018 Kohti kesäyötä

kansi 

Höpö otsikko vai mitä? Mutta tottahan tuo on, tässä kun viikolla ohitettiin juuri yksi vuodenkierron merkkipaalu eli kevätpäivän tasaus, silloin päivä on jokseenkin tasan yhtä pitkä kuin yö. Ja seuraava harppaus tapahtuu sunnuntaita vasten yöllä, kun kello siirretään jälleen kerran tunnilla eteenpäin eli kesää kohti, siirrytään kesäaikaan.

Siitäpä onkin kiistelty, että mitä hyötyä moisesta kellojen aikasiirtelystä on. Hyvä kysymys, äkkiä ei tule omaan mieleen yhtään hyvää vastausta. Näitä haittoja vain enempi, sillä oma aikarytmi taas hetkeksi sekoaa, kun aamulla onkin hämärämpää samaan kellonaikaan kuin edellisenä päivänä. Kroppa on tottunut heräämään tiettyyn aikaan ja aamutoimet tehty oman kaavan mukaan. Mutta nyt onkin hyökättävä kouluun, töihin, päiväkotiin, bussiin ja joka paikkaan tuntia aikaisemmin. Koirakin ihmettelee, että mitä nämä ihmiset oikein huiskivat tähän aikaan, ihan pimeää puuhaa.

Sitä vedotaan kustannuksiin monessakin asiassa. No ainakaan ei kauheasti tule säästöä vuositasolla tässä aikaprojektissa. Sen sijaan lisää tienestiä tai toisin sanoen jostain muusta työstä on poissa se aika, jolloin esimerkiksi huoltomiehet säätävät ajastimia ja koneita eri virastoissa, tehtaissa yms. Ja varjele, jos jokin kello jääkin tikittelemään vanhaa talviaikaa. Kaikkien kulkuneuvojen aikataulut pitää säätää toimimaan ja konkreettisesti muun muassa junat seisahtuvat tunniksi jonnekin radalle, jotta taas voidaan jatkaa uudessa ajassa elämistä.

Sitä on joskus päässyt istumaan sellaiseen kokoustilaan tai koulusaliin, jossa ei jostain syystä tai toisesta kellonaikaa ole muutettu. Kumma, miten tulee outo olo, kun ei luotakaan enää omaan puhelimeen tai ranteen sykemittarikelloon, joiden varmasti tietää näyttävän oikeaa valtakunnan aikaa. Sitä vilkuilee mielipuolisesti siihen väärään aikaan seinällä ja omia aikarautojaan, ja miettii, että olinkohan laittanut kelloni oikein. Sitä on ihmismieltä niin tosi helppo järkyttää.

Katsoo ne kyllä tallin ja navetan asukitkin, että mitä hiivattia täällä tapahtuu, kun emäntä nyt jo toikkaroi keskellä yötä navettaan lypsykonetta säätämään. Onkohan lehmien utareet jo riittävän täynnä, onko maitomäärä vähäisempää aamuna, jolloin kelloja on siirretty tunnilla eteenpäin, onko tutkittu, tietääkö kukaan, pitääkö olla huolissaan?

Koskapa kesäaikaan niin vauhdilla on menty, ei silti täällä ainakaan talvi juurikaan inahda, näytti se tiuku sitten ihan mitä vain. Lunta on vieläkin, ei ole sulanut viime viikosta. Ja jos et ole vielä mökin katolta lumilastia vähentänyt, tee se jo hopusti. Sillä lumi on todella painavaa täällä Länsi-Lapin alueella, heikoimmat hallit ovat jo sortuneet taakan alla. Ja lumipeite kyllä vielä paksunee, sillä lunta sataa Lapissa vielä huhtikuussakin eikä edes olla vielä siellä asti, ainakaan kalenterissa.

Tuleva sunnuntai, Marian ilmestymispäivä, on vanhan kansan vuotuisessa sään ennustamisessa ollut erittäin tärkeä päivä. Jos Maarian aamuna on kylmä, niin on seuraavat 10 päivää ja sitten on otettava uudet ennusmerkit. Jos Mariana on pohjoistuuli, tietää se huonoa linnun soidinta ja kalan kutua sekä pitkää kevättä, koleaa säätä ja huonoa marjavuotta. Jos sataa lunta tai puut ovat huurteessa tai taivas yöllä tähdessä, on tulossa hyvä marja- ja sienivuosi. Etelä-Suomessa ovat rekikelit loppuneet näihin aikoihin. On myös sanottu, että mitä Mariana katolla, se Erkkinä (18.5.) maassa. Joka tapauksessa virpojat pyrkivät pirttiin tänä Mariana eli myös palmusunnuntaina eli varatkaahan pikkunoitien palkkoihin riittävästi vastiketta.

Jaspis Toivonen & toimitussihteeri Ronsku

PS.
tuliko mieleen jokin jutun aihe, haluat ilmoittaa tai muuta kertoa, laitapa viesti:
levi.nyt@gmail.com

 

16.3.2018 Niin monta mieltä kuin miestä

kansi vko 12

Pohdinpa tässä vanhoja fraaseja, sillä kansan viisaus kulkee kansan suussa ja fraaseissa on joukkovoimaa, on sitten kyse kasvatuksesta tai kulttuurista tai  muuten vain elämästä. Moni näistä kuolemattomista lausahduksista ja  oivalluksista keksittiin paljon ennen nykymediaa,  mutta ne levisivät kyllä vähintäänkin  nykyvauhdilla kulovalkeana torpasta taloon ja päin vastoin. Ja onhan sanonnoilla sanomaa sekä vastineensa tässäkin päivässä.

Meitä on moneen junaan, jokunen jäänyt jo asemallekin... Näin kevään edetessä ja  matkailukauden vilkastuessa kuuluu monenlaista mielipidettä asiasta kuin asiasta usein melko heppoisin perustein. Tyypillisesti suomalaisena ilmiönä on tämä jälkiviisaus ja keskenään pohtiminen. Ei osoiteta mahdollista palautetta suoraan sylttytehtaalle eli paikkaan tai tahoon joka omistaa tietyn yrityksen tai hallinnoi tiettyjä toimintoja.

Ravintolassa esimerkiksi olisi paljon reilumpaa antaa suora palaute saamastaan palvelusta tai ruoka-annoksesta heti eikä kirjoitella pitkin sosiaalista mediaa tai yleisönosastoja, että kun siellä oli ihan kamalaa muonaa tarjolla. Väärinkäsitykset ja suoranaiset virheet on aina helpointa korjata heti kuin vasta viikon päästä. Ruokamaailma on muutenkin myllerryksessä. Ennen ravintoloissa tarjottiin kaikille asiakkaille vain samalla tavalla ja samoista raaka-aineista valmistettua. Sitten alkoivat ruoka-aineallergiat nostaa päätään, ensin nousivat esiin laktoosi-intoleranssi, sitten keliakia, ja lopulta kaikki ton-ruuat alkoivat olla muodissa. Se kertoo myös siitä, miten lääketiede maassa on edennyt, uusia sairauksia ja syitä niihin löydetään jatkuvalla syötöllä.

Ymmärrettävää on, että sairauskohtaus tulee, jos keliaakikko joutuu syömään itselleen haitallista gluteenia, jota on käytetty ruuan valmistukseen. Samoin ei ole riemukasta eikä varsinkaan kovin hauskaa edes lähiympäristölle olla samassa seurueessa vatsakivuissaan ja raikasta ilmaa piinaavan laktoosivaivaisen kanssa. Kuitenkin kaikeksi onneksi nykyään jokaisen ravintolan listoissa lukee selkeästi, miten ja mistä aineksista ruuat on valmistettu.

Nykyisin moni treenaaja tai painoaan kyttäävä valitsee tietynlaisen dieetin. Vältellään esimerkiksi gluteenia, vaikka ollaan muuten periaatteessa ihan terveitä. Ja ääri-ilmiönä ovat sitten nämä, jotka ovat tehneet ruokavaliostaan uuden urheilulajin. He kuulunevat samaan sarjaan entismaailman parempien piirien daamien kanssa, joilla ei välttämättä ollut varaa shoppailla, mutta oli kiva mennä kuluttamaan kauppaan aikaa ja valittaa myyjälle, miten huonoa tavaraa siellä on myynnissä. Se oli aikaa ennen psykoterapeutteja. Nyt on lysti juoksuttaa puolestaan tarjoilijaa ja keittiöväkeä, ja tilata kaikkea ton-ruokaa, vaikkei mitään henkeä uhkaavaa ruoka-allergiaa olisikaan. Aina  ei kannattaisi tehdä numeroa siitä, mikä nyt sattuu omassa elämässä olemaan päällimmäisenä, kun ei kuitenkaan ole hengen menosta kyse. Se on oikein, että syödään terveellisesti, mutta järki käteen ja lusikka tyynesti soppaan, kun tilanne niin vaatii. Kannattaa harkita, että onko tarpeellistakaan mennä julistamaan asiaansa ravintolaan, jossa kuitenkin liki sata prosenttia kävijöistä tulee hyvin ravituiksi.

Nykyinen elintarvikelaki sallii koiran tuomisen elintarvikehuoneiston asiakaspuolelle. Tästä onkin siten meteli noussut puolesta ja vastaan. Asialla on kaksi puolta, ja toisille koira on tärkeä perheeseen kuuluva jäsen. Silloin on upeaa, että se kaverikin pääsee sisätilaan isäntänsä kanssa. Toinen voi saada astmakohtauksen jo samaa ilmaa hengittäessäänkin, kuin missä koira on käynyt. Ja jotkut pelkäävät koiria. Se on silti aina yrittäjän ratkaistavissa, miten hän  lemmikit tiloissaan sallii. Tässäkin dilemmassa kannattaa palaute antaa ravintolan omistajalle suoraan, jos on toista mieltä. Asiat ovat harvoin täysin mustavalkoisia.

Jaspis Toivonen & toimitussihteeri Ronsku

PS.
tuliko mieleen jokin jutun aihe, haluat ilmoittaa tai muuta kertoa, laitapa viesti:
levi.nyt@gmail.com

 

9.3.2018 Netti kiinni

Kansi2018_5 

Terveisiä kaikille oikeasta talvesta! Nyt, jos koskaan, tänne meidän suuntaan kannattaa tulla, jos rakastaa hohtavia hankia, lunta, talvea, valkeutta, sinistä taivasta, tähtiä, linnunrataa, kuuraa ja huurretta, pakkasen narinaa ja pauketta, aurinkoa. Kohta nämä huippuhetket ovat ohi ja tiet loskassa, räystäät tippuvat ja vettä tulee niskaan, hanki vajottaa ja lipposet luiskahtelee alta. Pihalla vedetään spagaatteja ja auto on kurassa. Niinpä, kyllä se ihan paras talvi on nyt.

Kerrankin tuota lunta on riittämiin. Kelkkareiteillä eivät kivet kolise eikä laduilla suksi kerää paksua nuoskakerrosta pohjiin. Ei tietysti kyllä muutenkaan, mikäli kaikkiin nykyihmisen suksimainoksiin on uskominen. Karvat vaan pohjiin, ja niin löytyy pitoa ja luistoa jokaisen tarpeisiin. Ei ole pitkään aikaan tarvinnut valittaa latujen tukkeumista tai roskista ladulla, sillä ei ole myrskynnyt eikä kinostanut. Toki tässä nyt kuitenkin keväisempää säätyyppiä kohti ollaan menossa ja kohta kaikki taas muuttuu.

Mutta aivan sama niille keleille tai säätiloille. Kun ihminen on lomalla, on jokaisena päivinä lupa nauttia, jos vain malttaa. Kannattaa päästää se aurinko ja lomafiilis sieluun asti. Ennen vanhaan talvilomailija vietti lomaansa perinnekoomassa eli tasaisessa muutaman promillen puudutuksessa. Nykyisin puolestaan äärilomailija kuntoilee itsensä viikon aikana ylikuntoon, kotona ei voi sitten muuta kuin levätä ja huokailla kesälomaansa asti.

Nyt kuitenkin olisi tarjolla yksi mielestäni aika tasoittavakin vinkki lomafiiliksen ja varsinkin sen lomailun jälkeisen levänneen olon saamiseksi. Tehkää, kuten ennen lentokoneessa emot ohjasivat, ennen koneen lähtöä, sammuttakaa savukkeet ja sulkekaa kaikki elektroniset laitteet, kuten tabletit ja älypuhelimet. Laittakaa lomakohteessa netti kiinni. Puhelin äänettömälle, ja kertakaikkinen kielto sinne sähköpostin puolelle, ja mieluusti myös muutkin sovellukset sipisuppuun. Toki, jos sinkkuihminen tulee kevätjahtiin tunturikylän afterskin iloihin, niin tinderin käyttö sallittakoon, mutta vain kerran päivässä sinnekin saisi kurkkia. Facet ja instat voi unohtaa. Kotiväen puheluihin voi vastata tai sopia, että soittaa, jos on asiaa.

Kun tietoa kaipaatte alueen lomailun kohokohdista, menovinkeistä ynnä muista, niin napatkaa mukaan kaupan eteisen ständistä paperinen printtilehti. Lukekaa, mitä siinä paikallisessa Nytissä tai Kuukkelissa kerrotaan. Jos on jotain, mitä ette tajua, marssikaa matkailuinfoon tai kysykää taksikuskilta tai apteekista neuvoa. Ottakaa kontaktia aboriginaaleihin eli paikallisväestöön, parhaita ovat syntyperäiset, mutta ainahan ei voi onnistua, ja muistakaa sanoa hei ja kiitos kaupan kassallekin, hänkin on elävä olento.

Puhukaa toisillenne ravintolassa, älkää tökkikö ja laavatko niitä puhelimen näyttöjä koko ajan. Ei osata enää edes lukea kunnolla sitä ruokalistaa, jos ei se ole netin puolella nähtävillä. Ihan oikeesti, minne tämä maailma on menossa? Älkää menkö mukaan, vaan pysykää ihmisinä, hengittäkää, hymyilkää ja puhukaa toisillenne. Kuunnelkaa, mitä se toinen sanoo ja puhuu, vastatkaa kysymyksiin, opetelkaa taas keskustelemaan, ja pitäkää se netti kiinni! Olette lomalla. Nukuttekin paremmin ja työasiat unohtuvat, sillä lomalla ei ole tarkoitus puurtaa pitkää päivää työympyröissä eikä varsinkaan tuijottaa silmät renkaina erilaisia sähköisiä näyttöjä. Sähkönäytön sijaan siirtäkää katse vaikka yötaivaalle, sieltä näkee, miten pieni sitä on.

Jaspis Toivonen & toimitussihteeri Ronsku

PS.
tuliko mieleen jokin jutun aihe, haluat ilmoittaa tai muuta kertoa, laitapa viesti:
levi.nyt@gmail.com

 

2.3.2018 Kylmääkö?

kansi2018_4

Kuu on kiertänyt jälleen kierroksensa täyteen ja tämän lehden julkaisemispäivänä on täysikuu, samalla kalenterin lehti on kääntynyt jo maaliskuuksi. Muitakin taivaankappaleita kuin kuuta voi nyt ihailla, sillä viime aikoina on täällä nautittu perinteisen hienoista talvisäistä, ja ilonamme ovat olleet kirkkaan kuulaat yöt sekä auringonpaisteiset päivät. Revontuliennusteet kertovat, että seuraava niin sanottu reippaampi taivaan ilotulitusjakso ajoittunee ajalle 12.–20. maaliskuuta. Mutta ennusteet ovat ennusteita, joten aina kannattaa tiirailla varsinkin pohjoisen suuntaan ilta- ja yötaivasta, saattaa iloisesti yllättyä ja heikompia loimotuksia näkee jokseenkin joka yö. Jos ei ole ikinä revontulia nähnyt, on jokainen taivaantulien esiintyminen taattu elämys, sanoi se ”ennuste-äppi” asiasta mitä tahansa. Päivänvalon määrä ja päivänkajo alkavat kuitenkin jo tähän aikaan kevättä häiritä alkuillasta, niinpä reporetket kannattaa ajoittaa kunnolla pimeään.

Pakkasista tässä on viime aikoina puhuttu varsin aktiivisesti pitkin koko Suomea. Lapissa on saatu hymähdellä oikein rehellisesti ja hyvästä syystä etelän hätää ja tuskaa. Ei edelleenkään pitäisi olla yllätys, että Suomessa voi etelärannikkoa myöten vanhan ajan elohopeamittarin pylväs laskea 30 astetta miinukselle, ja vielä senkin alle. Pitänee myydä uusi tuote etelän ihmisten pään menoksi eli pakkasessa selviytymisen kurssi, joka sopinee hyvin myös muusta seikkailu-urheilusta kiinnostuneille alkeiskurssiksi. Se tietotaito ja perimä, mikä Lapin ihmisillä pakkasesta, talvesta ja lumesta on, toimii edelleenkin.

Solekku laittaa villaista alle ja ylle ja päälle. Kerrospukeutuminen, karvalakki ja sen alla olevan järjen käyttö pelastaa urbaanin pakkasen armoilta. Keski-Euroopassa on kylmän talven kourissa annettukin uusi kuvaava termi kerrospukeutumiselle, sillä Berliinissä puhutaan nyt sipulipukeutumisesta. Lisäksi liike on lääkettä, älä hyydy liikkumattomana kylmään, vaan pysy liikkeessä. Sitä voi edelleenkin ulkoilla, ei kastu kuiten kinthaat eikä ole liioin liukasta, ellei sitten reipas talonmies tai tienpitäjä nakkaa vähän suolaa hiekan joukkoon.

Etelä-Suomen ensimmäinen talvilomaviikko eli viikko 8 päättyi meidän seudulla kireään pakkaseen. Monen kotiinlähtijän menoa jarrutti liikkumaton auto, joka oli hyytynyt mökkipihaan. Käynnistysapua tarvittiin monella suuntaa ja yhtä aikaa. Eräs paikallinen auttaja kertoi puhelimen pirranneen aamuviideltä lauantaiaamuna ensimmäisen kerran, kun autolle tarvittiin ulkopuolista apua. Autoilijoiden kannattaisi vähän tietysti varustautua ennakolta talveen, kun Lappiin ajokillaan hurauttaa.

Moottorin lohkolämmitin ei ole täällä turha kampe tähän aikaan vuodesta, ja lisäluksusta arkeen tuo auton sisätilan lämmitin. Kuitenkin rakentamisen vakiovarusteena täälläpäin on ulkona oleva auton lämmitykseen tarkoitettu pistoketolppa, fiineimmissä malleissa varusteltuna jopa ajastimella. Virtapaikka löytyy jokseenkin jokaisen mökin pihalta, samoin hotellien parkkipaikat on varustettu virtatolpin. Pakkasen lukemasta ja auton mallista riippuen jo tunti tolpassa on riittävä, mutta kovilla pakkasilla on syytä varautua huomattavasti pitempäänkin tukeen. Auto kannattaa myös käynnistää ennen liikkeelle lähtöä joksikin aikaa tyhjäkäynnille. No ilmasto ei kiitä, mutta auto kiittää, kun kone lämpiää, vaihdekin menee silmään paremmin. Eikä nämä kylmyydet vielä ole loppu.

Jaspis Toivonen & toimitussihteeri Ronsku

PS.
tuliko mieleen jokin jutun aihe, haluat ilmoittaa tai muuta kertoa, laitapa viesti:
levi.nyt@gmail.com

 

23.2.2018 Talveilua

 kuukkeli

 

Viikon kahdeksan talvi on näyttänyt arktiset kasvonsa, yöllä pakkanen paukkuu liki kolmessa kympissä ja päivisin aurinko lämmittää, jolloin säätila on täydellinen kaikkeen talviurheiluun. Ilmatieteilijät ovat ennustaneet säätyypin jatkuvan ja pakkasten pysyvän kipakoina, mutta aurinko lämmittää päivisin. Ilahduttavinta on päivänvalon voimakas lisäys. Aamuisin jo heti kuuden jälkeen näkyy päivänkajo ja kahdeksalta on jo täysi päivä. Kyllähän tässä otsalamppu melkein jo kasvoikin kiinni päähän.

Pakkaset pitävät siitä huolen, että on kuivaa. Ei lotise loska maanteillä eikä tipu räystäät. Linnunlaulua kuuluu entistä enemmän, tiaiset ainakin alkavat olla jo kevättunnelmissa tirskuttaen ruokintapaikan lähipuissa ja pensaissa. Lumipeite on meillä edelleen paksu, liki metriä virallisetkin lukemat hätyyttelevät. Se tahtoo sanoa myös sitä, että kokemattoman moottorikelkkailijan kannattaa pysyä reitillään. Reitin ulkopuolella ei kelkkailu ole muutenkaan sallittua, toisaalta nyt,  jos koskaan, kannattaisi hakeutua suljetuille harjoittelualueille testaamaan omaa taitoaan saada kelkka irti umpisesta. Moottorikelkan irrottaminen lumihangesta ei ole vastoin yleistä luuloa voimalaji, vaan tekniikasta se on kiinni.

Edelleenkin varoittelen omin päin kelkkailusta järvillä ja jokijäillä koskemattomilla hangilla. Lapin vesistöt ovat tänä talvena erittäin arvaamattomia. Vettä on jään päällä paksun hangen alla. Lumi painaa jäätä ja samalla uhkuaa pintaan vettä. Varsinkin joella saattaa löytää sulia paikkoja koskemattoman hangen alta. Ei ole silti kovin houkutteleva ajatus sukeltaa kelkkoineen hyytävään veteen. Pilkkijöiden perusvarustukseen kuuluvat jäänaskalit, eivätkä ne olisi hullummat liioin kevätkelkkailijan taskussa.

Poliisi teki liikenteen valvontaa niin maanteillä kuin kelkkareiteilläkin hiihtolomien aloitusviikonloppuna. Ilahduttavaa oli se, että kaikki kuskit olivat raittiita. Toivottavasti näin on myös jatkossa, sillä yhtään rattijuoppoa ei liikenteeseen tarvita. Mutta ilmeisen kiire tuntuu joillakin olevan, sillä eräskin kaasutteli 116 km/h nopeudella reitillä, jossa ylin sallittu vauhti on 60 km/h. On houkuttelevaa vähän päästellä kelkallaan, mutta se voi olla myös vaarallista. Hoidetut kelkkareitit houkuttelevat ajamaan reippaasti, mutta kannattaa aina muistaa, että liikenne niillä on kaksisuuntaista, niitä valvotaan, ja täällä Kittilässä reitit ovat virallisia, tieliikennelain alaisia, joten se nopeussakko kasvattaa kuskin syntilistaa, jos niitä rikkeitä on kertynyt maantielläkin.

Tunturi-Lapin  kelkkareiteillä liikkuu nykyään todella runsaasti safariryhmiä ulkomaalaisine kuskeineen ja kelkkoja vuokrataan lisäksi paljon yksityiseen ajoon. Kokemattomia kelkkailijoita on entistä runsaammin, eikä kaikkien kuskien liikennetaju yhdistettynä outoon ajoneuvoon ole aina terävimmillään. Reiteillä kannattaakin ajaa aina varoen kohtaamistilanteisiin. Valitettavia kelkkaonnettomuuksia on tälle talvelle jo sattunut muutamia, jopa henkiä menetetty.

Yleinen matkailijamäärien  kasvu  näkyy katukuvan ohella myös eri ulkoilureiteillä. Liikennemerkkien   lukemistaito ei ole liioin sama kaikilla. Ei siis pidä kauheasti hämmästyä, jos kelkkareitille eksyy koiran ulkoiluttaja, hiihtäjä, lumikenkäilijä tai läskipyöräilijä. Heitä kyllä ohjeistetaan käyttämään omia reittejä, mutta on toki myös tilanteita, jolloin joutuu kelkkareitille poikkeamaan. Älä siis tuudittaudu kelkkaillessa siihen ajatukseen, että reitti on vain sinun. Voi siellä myös käpsehtiä poro tai hirvi, anna luontokappaleille liikkumisrauha äläkä ainakaan ajata poroa, se väistää kyllä, kun pääsee sivuun.

16.2.2018 Talvi taittuu kevääseen

pääkirjoitukseen 2018_2

Lunta on nyt Kittilässä eniten koko maassa eli liki metrin paksuudelta. Lumimäärän puolesta ainakin olemme valmiita toivottamaan tervetulleiksi etelän hiihtolomalaiset. Perinteisesti on ollut 8-viikko käynnistysvaiheena koko keväälle, mutta viime vuosina myös 9-viikon suosio on ollut jatkuvassa kasvussa. Mikäs se siinä, sopiihan tänne vielä, ja kivaa vaihtelua on saada enemmän näitä kotimaan valtakieliä puhuvia ihmisiä tunturiin. Lappi on kansainvälistynyt todella vauhdilla, varsinkin kaupoissa sen huomaa, kun kassahenkilötkin jo lausuvat automaattisesti summan englanniksi.

Levillä ovat nyt kaikki palvelut käytössä. Pientä hidastetta lomaelämään varmasti tuo paljon odotettu, toivottu ja myös kirottu lumi tullessaan, sillä sitä on nyt juuttaan paljon, normaalia enempi. Sitä on pihoissa, joissa tulee varmasti parkkipaikoista uupeloa, ja sitä on lumipenkoissa tien laidoilla, eli liikenteessä ookailkaa varovasti liittymissä. Näkyväisyys ei aina ole parhaimmillaan niissä paikoissa, joissa lunta ei vielä ole siirretty pois.

Painavaa lunta on myös runsaasti pakkautuneena mökkien katoille. Jospa siis mökin omistaja saa kesken lomailun talonmieskohtauksen ja päättää kivetä katolle lumen pudotukseen, olkaahan siellä sitten varovaisia. Lumisella katolla saattaa jalka lipsahtaa eli kannattaa olla joku kaveri työssä auttamassa, työnjohtajana ja pitämässä vähän silmällä. Paras olisi pudottajan käyttää turvavaljaita sekä -köyttä pitelemään pudottajaa katolla. Varovainen katolla kannattaa olla myös siksi, että sitä voimansa tunnossa helposti riehaantuu kolaamaan tai lapioimaan liian tarkasti pitkin katon pintaa ja äkkiä myös liian voimallisesti, joten varsinkin herkkäpintainen huopakate saattaa siinä ryminässä rikkoutua. Voi tullakin kallis huoltohetki ja kosteutta pirttiin keväämmällä. Kannattaakin niissä puuhissa turvautua osaaviin ammattilaisiin, joita täällä ovat eri huoltofirmat henkilökuntineen.

Rinteet ja ladut ja kaikki muut reitit ovat nyt kaikkien ulottuvilla. Uusia latukahviloita on saatu, ja muun muassa syksyllä valmistunut Levin seikkailupuisto on avattu. Siellä voi nyt seikkailla talvellakin, liukua pitkin köysiratoja, ja kurkata myös, mitä kuuluu Joulutarinan talon kaksoiskappaleelle. Saattaa olla, ettei ihan kovimmalla pakkasella tarkene killua yläilmoissa, mutta todennäköisesti tilanteen luoma adrenaliinitason kohoaminen tuo ainakin tuskan hien otsalle. Joka tapauksessa se on varmasti ikimuistoinen tapa viettää talvipäivää.
Leville on saatu myös Laaksotien ja Areenan välimaastoon luistelurata kahviloineen. Ulkojäällä voi treenata piruetteja olympiahengessä. Ja kylmän kelin ratoksi voi nauttia kupposen kuumaa. Ice Skating Park Leviltä voi vuokrata luistimet, jos omia ei nyt sattunutkaan mukaan. Luistelualue viettää avajaisia keskiviikkona 21.2., joten silloin kannattaa viimeistään mennä tutustumaan uutuuteen.

Toivotaan nyt vain mukavia kelejä ja sitä, ettei paljon ennustettu polaaripyörre napatuulineen iske Suomen ilmatilaan. Tosin eihän ole huonoja ilmoja, on vain korkeintaan puutteelliset varusteet, ja niitähän saa jokaisesta aleueen urheiluliikkeestä lisää. Palella ei tarvitse!

 

19.1.2018 Tukkoista Lapin teillä

kansi2018_1

Tunturissa menee nyt lujaa, väkeä on riittänyt ja lisää tuntuu tulevan joka tuutista. Kansainvälistyminen on nyt rajua koko Lapissa, ei yksin Levillä. Täällä se näkyy katukuvassa varsinkin joulukuussa ns. haalarikansan parvina, kun pääosin brittijoulumatkaajat, mutta myös muut joulun etsijät, sinkoilevat pitkin katuja ja jokaisen lumivallin takana vaanii perhe muovipulkkineen. Ymmärrettävää, sillä lumi ja lumessa peuhaaminen on harvinaista herkkua useimmille matkailijoille heidän kotimaissaan.

Matkailijalla on se vääristynyt kuva, että he ovat yksin täällä autiossa erämaassa. Onhan toki Levi ja koko Suomi melko hiljaista ja harvaan asuttua, kun vertaa Aasian miljoonakaupunkeihin tai Euroopan metropoleihin. Paikallinen kokee kuitenkin asian täysin toisin ja pelkääkin sydän syrjällään, milloin se pamahtaa ensimmäinen lapsi pulkkansa kanssa auton alle. Toinen autoilijaa ahdistava tilanne koetaan illan ja yön pimeydessä erämaita ja metsiä halkovilla kanta- ja valtateillä. Siellä saattaa nimittäin nyppylän toisella puolen tai mutkan takana parkkeerata auto ilman valoja keskellä tietä ovet auki ja porukka kartanolla ilman kuuloa tai näköä, sillä kaikki toljottavat kameroineen taivaalle revontulijahdissa. Kenellekään ei tule mieleen, että tie on yleisessä liikenteessä ja yleisin nopeusrajoitus 80 km tunnissa. Ja näillä revontulibongareilla ei roiku vaatteissaan heijastimen pilkkaakaan, toisin kuin safariyritykseltä saaduissa haalareissa liikkuvilla.

Joulukuun liikenteessä Lapin teillä oli myös nähtävissä yleisesti jo Suomen liikenteessä tiedostettu ongelma aasialaistaustaisista autonvuokraajista, jotka eivät osaa käyttää vuokra-autojen ilmastointilaitteita oikein. Autojen lasit ovat kuurassa ja sumussa, kun ilmastointilaitteiden sisäkierrot ovat päällä. Vain pari pientä aukkoa saattaa olla enää tuulilasissa, kun auto on parkkeerattunan hätävilkut päällä tien laitaan ja sisällä tutkitaan karttaa... On tragikoomista, että monet näistä autoista ovat merkiltään aasialaista alkuperää, voisi siis helpostikin hankkia niihin avuksi erillisen printatun ohjeen japaniksi, kiinaksi ja koreaksi, miten ilmastointi toimii Lapin pakkasissa.

Meille täällä pohjoisessa on itsestään selvää se, että tienlaitojen lumivallit kasvavat talven myötä ja jossain vaiheessa valleja levitetään ja madalletaan, jotta esimerkiksi liittymien kohdissa näkyväisyys ei kokonaan katoa. Vallien mataloittaminen ei kuitenkaan ole ulkomaalaiselle mitenkään selvä juttu. Sitä helposti luullaan auran levittämää piennarta kovaksi ja kantavaksi ajoväyläksi. Sitähän se ei suinkaan ole, siellä on oja. Näitä ojaan suistumisia näkeekin nykyisin jo kymmeniä pelkästään Pokka-Inaritiellä. Voi sitten joskus avun saanti kestää pitkäänkin. Saattavat myös karttaohjelmat neuvoa tottumattoman vaikkapa kelkkareitille, vähän aikaa kantaa hyvin, mutta sitten humpsahtaa. Sitä kun hopussa katsoo, että tuossa on jokin leveähkö ajoväylä, käännetäänpä sinne.

Kenen sitten olisi lopullinen vastuu näissä asioissa? En sitä uskalla ilman lakikirjaa väittää, mutta oma ymmärrys sanoo, että jokaisella ihmisellä on oma vastuunsa omasta elämästään. Autoilijalla on vastuunsa ottaa selvää paikallisesta liikennekulttuurista ja sen maan liikennesäännöistä sekä -olosuhteista, missä aikoo autoa kuljettaa ja miten ajoneuvo toimii. Myös ajokin vuokralle antavalla on oma vastuunsa, mikäli haluaa, että ajokki saadaan takaisin ehjänä. Perehdytystä tarvitaan ja paljon sekä ymmärrystä puolin ja toisin. Myös matkanjärjestäjillä on tiedottamisen vastuu siitä, että kerrotaan ja pidetään nähtävillä riittävästi materiaalia, missä kerrotaan esimerkiksi liikenteestä. Kerrotaan vaikkapa sellaisesta asiasta, että jalkakäytävillä kuljetaan jalkaisin ja ajoradalla ajavat autot, siellä eivät liiku pulkat tai matkalaukkuja ei niillä raahata. Lisäksi olisi hyvä kertoa, että auto ei pysähdy lumella ja jäällä jarruttaessa samalla lailla kuin sulan maan aikana. Miksi ei käyttäisi suojatietä, kun sellaisia on Levilläkin useita?

Jaspis Toivonen & toimitussihteeri Ronsku

PS.
tuliko mieleen jokin jutunaihe, haluat ilmoittaa tai muuta kertoa, laitapa viesti:
levi.nyt@gmail.com


 

21.12.2017 Kaamos taittuu

kansi 2017_21

 

Vuoden lyhimmät päivät ovat juuri nyt, ja Tuomaan päivänä 21.12. on lisäksi talvipäivän seisaus, heti jo seuraavana päivänä on päivä kukon askeleen verran pitempi. Sitä ei kyllä täällä huomaa, vaan sininen hämärä vallitsee aina vaan, jos taivas on pilvessä. Kapuamalla ylös tunturiin kirkkaalla pakkaskelillä näkyy kyllä auringon kajo eikä tässä enää pitkälti mene, kun aurinko taas nousee horisontin yläpuolelle. Päivä alkaa pidentyä pitkin harppauksin ja unohtuu myös mielestä tosi äkkiä tämä pimeämpi vaihe.

Kaamoksella on monta hyvää puolta. Ensinnäkin päiväunet maistuvat tosi hyvin, otetaanpa mallia vaikka toimitussihteerikoira Ronjasta. Eikä heikompi siivoaminen tai jopa sen täydellinen puutekaan haittaa, sillä pöly ei hämärässä näy. Jos ne ikkunaklasit jäi pesemättä syksyllä, niin ei sitäkään kukaan huomaa. Korkeintaan sitten myöhemmin keväällä vasta saattaa tämän sortin laiskuudesta jäädä kiinni.

Kynttilöiden aika on kaamoksessa parhaimmillaan. Ulkosalla voi polttaa mielin määrin ulkotulia ja lyhtyjä, ja nyt ne näyttävätkin joltain, kun sininen hämärä vallitsee. Keskellä päivääkin voi kynttilää polttaa, aina vain näyttää yhtä mukavalta. Kaamoksen piikkiin voi myös laittaa sen enempi oikaistun joulusiivousmallin. Tässä jo vuosia sitten toppuuteltiin naisväkeä hulluuteen asti menevästä huushollin kuurauksesta. Kuka niitä kaappeja katsoo sisältä tai tarkistaa uunia, ja kontrolloi, ovatko patalaput pesty? Ei kukaan. Että lepo vaan siellä kodeissa, tulee se joulu siivoamattakin ja kohtahan se on myös ohi.

Joulu on hieno vaihe vuodenkierrossa, mutta ainakin omasta perspektiivistä katsoen, se jo tuntuu melko työltä täällä ikuisessa joulumaassa. Joulua on rakennettu matkailijoille oikein urakalla jo marraskuusta lähtien. Ja onhan sitä ilo katsoa, kun lapset ja aikuiset riemuitsevat. Täällä on matkailijoiden jouluun liitetty koira- ja poroajelut ja muut talviaktiviteetit. Sen ymmärtää, kun aika on rajallista. Sopii vain muistaa, että meillä ovat vielä ne ihan omatkin kotijouluperinteet. Ja parasta olisi kai muistaa se ihan ykkösasia eli otetaan rauhallisesti, nautitaan hiljaisuudesta eikä tehdä joulunpyhistä itselle liian suurta kuormaa. Joulukaan ei saisi olla kilpajuoksua, ja vähemmällä hoosaamisella selviää kyllä.

Kantasuomalaisen jouluperimään kuuluu joulukuusen haku. Suoraan metsästä, ihan itse, saha ja kirves matkassa. Mieluummin pitäisi kuitenkin osua omalle maalle tai olla plakkarissa vasittu kuusen noutolupa, sillä toisen maalta kuusen hankkiminen saattaa käydä kalliiksi. Saattaa tulla jopa käräjille kutsu. Siispä onkin viisainta ostaa kuusi sitä myyvältä henkilöltä, jos ei omaa metsämanttaalia ole sattunut omistukseen. Nykyisin, kun kaupoissa myydään tosi tehokkaita otsalamppuja, kannattaa se ottaa mukaan lisävalaisulaitteeksi kuusimetsään. Ettei sitten pidä pettyä, kun kuusi on vihdoin saatu sisälle sulamaan.

Jos kuitenkin näky on hirvittävä, älä päästä itseäsi paniikkiin ja hauku lähimmäisiäsi lyttyyn. Kuusen voi aina naamioida kaiken maailman köynnöksin ja hilepalloin, joita kuitenkin saa ostaa joka marketista puoleen hintaan viimeistään aattona. Mitään katastrofia ei ole tapahtunut eikä joulu ole pilalla yhden vaivaisen näreen takia. Sitä paitsi, onko järkeä raahata se kuusi sisälle muutaman hassun päivän takia? Mutta niin, pitäähän se tuoksu saada tupaan. Tuoksun saa tupaan muutamalla oksallakin maljakossa. Että ei muuta kuin joulun rauhaa. Kun kinkku on syöty, leikit leikitty ja konvehdit syöty, voikin suunnata askeleet vaikkapa Levin uudelle luistinradalle. Laaksotielle avautuu viimeistään joulun välipäivinä Levi Ice Skating Park.

Sitä odotellessa, hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta 2018!

Jaspis Toivonen & toimitussihteeri Ronsku

PS.
tuliko mieleen jokin jutunaihe, haluat ilmoittaa tai muuta kertoa, laitapa viesti:
levi.nyt@gmail.com

 

1.12.2017 Itsenäisyyttä sata vuotta

revot_pk

Suomen tasavalta juhlii 100-vuotista itsenäisyyttään 6. joulukuuta. Se on komea päivä, sillä koko edeltävä juhlavuosi kulminoituu itsenäisyyspäivän juhlallisuuksiin eri puolilla maata. Jokseenkin jokaisella paikkakunnalla ovat omat juhlallisuutensa, mutta silti tämä omaperäinen kansa jää omaan kotiin tuijottamaan mieluummin televisiota. Sitä katsotaan silmät soikeina viimeistään illalla, kun suora lähetys tasavallan presidentin linnasta ja presidenttiparin juhlavastaanotosta käynnistyy.

Suomalaisen itsenäisyyspäivän juhlinta sujuu yleensä vakavassa hengessä, sillä suomalainen ei turhia riehu eikä ilotulituksiakaan järjestetä. Sen sijaan käydään kirkossa ja seurataan Puolustusvoimien valtakunnallista juhlaparaatia, joka tänä vuonna järjestetään Kuopiossa teemalla Maanpuolustus kuuluu kaikille. Paraatiin osallistuu 1 100 henkeä, 48 ajoneuvoa ja 37 ilma-alusta. Jos ei satu paikan päälle, niin paraatiakin voi tuijottaa televisiosta. Yle Areena, Yle Teema ja YleTV1 palvelevat laajimmin itsenäisyyspäivän perinteisten ohjelmien tarjonnassa. Kaiken kruununa klo 12 Teemalta nähdään 1955 filmattu ja Edvin Laineen ohjaama Tuntematon sotilas.

Levillä on brittien joulumatkailu käynnissä itsenäisyyspäivän aikaan jo täysillä, siten itsenäisyysjuhlat saattavat jäädä turismin jalkoihin. Mutta perinteen mukaisia juhlatilaisuuksia täälläkin järjestetään, Kittilän kirkossa on juhlajumalanpalvelus klo 11 ja kirkkokahvit juodaan päälle. Kello 15 alkaa Levi Summitissa juhla sekä sen jälkeen kahvitilaisuus. Kittilän kirkonkylällä juhlitaan jo 5.12. kaupallispainotteisesti, kun vietetään Kittilän Jouluyötä, kaupat ovat kirkolla avoinna klo 23:een. Suomi100-tilaisuuksiin liittyy myös 4.–5.12. Saanatunturin juhlavalaisu Kilpisjärvellä. Voi piipahtaa vaikka päivämukin.

Itsenäisyys ja oma kieli ovat asioita, jotka eivät ole itsestään selvyyksiä. Paljon ovat edelliset sukupolvet tehneet uhrauksia tämän maan eteen. Henkiä on menetetty rajoja puolustaessa; ja toisen maailmasodan jälkeen alkoi raskas jälleenrakennuksen aika, jossa muun muassa melkein koko poltettu Lappi nousi tuhkasta. Saksalaisten vetäydyttyä esimerkiksi Kittilän kunnan alueelle ei jäänyt montaa polttamatonta ja ehjää rakennusta. Pääosa nykyisestä rakennuskannasta on nousut sotien jälkeen.

Suomalaisuudelle ominaista on myös oma äidinkieli, suomi. Meillä menee melkoisen hyvin nykyisin noin muuten, mutta kieliasioista on syytä olla huolissaan. Opettajat jo viestittävät, etteivät yo-kirjoituksiin valmentautuvat nuoret enää hallitse omaa kieltään siinä määrin kuin olisi toivottavaa. Kieli on taantunut, ja joukkoon on sekoittunut tekstiviestien ja sähköpostien synnyttämää oikopolkujen, lyhenteiden, hymiöiden sekä englannin kielen sekamelskaa. Kielioppia ja oikeinkirjoitusta hallitsee enää harva kunnolla ja puhtaasti.

Kun suomalaiset ja ruotsalaiset muuttivat aikanaan suurin joukoin nälkää pakoon Amerikkaan, ja myöhemmin Suomesta Ruotsiin tienaamaan autotehtaille, taantui oma kieli, kun uudella kotiseudulla puhuttiin sekakieliä, kuten fingelskaa. Syntyi sukupolvi, joka ei oikein osannut mitään kieltä puhtaasti. Nyt on korkea aika vaalia omaa kieltä ja paneutua siihen pontevammin. Tässäkin voitaisiin ottaa oppia viikinkikansa islantilaisista, joita asuu saarellaan noin 320 000, mutta jotka itsepäisesti pitävät kiinni omasta skandinaavista juurta olevasta kielestään. Meitä on Suomessa yli viisi miljoonaa, joten oman kielen vaalimisen ei luulisi olevan kummempikaan homma vai onko? Hyvää itsenäisyyspäivää 100-vuotiaalle Suomelle! 

Jaspis Toivonen & toimitussihteeri Ronsku

PS.
tuliko mieleen jokin jutunaihe, haluat ilmoittaa tai muuta kertoa, laitapa viesti:
levi.nyt@gmail.com

 

 

9.11.2017 Talvi julistetaan avatuksi!

 kansi2017_19

Enää ei ihmetellä, tuleeko talvi vai tuleeko maailmancupin kisat vai kumpi tulee ensin. Kyllä ne ovat nyt täällä, ja kaupan tekiäisinä tulevat vielä Levin talvikauden avajaisetkin. Tulevana viikonloppuna tunturista kajahtelee vähän joka puolelta.

Levi Suksee -bisnesseminaari on täksi vuodeksi jälleen elvytetty ja ajankohdaksi on valittu kisojen alla torstaista perjantaihin 10.–11.11. Aikaisemmin Sukseen merkeissä tavattiin tammikuussa. Ajankohdan muutos on varmasti ihan hyvä juttu, ja antaa lisäsisältöä esimerkiksi yritysten kisareissuun. Levin talvikauden avajaiset on samoin upotettu tänä vuonna maailmancupin zembaloihin. Vanhoista avajaisista ei ole muuta tallella kuin perjantain illallinen, joka tänä vuonna nautitaan Hullu Poro Areenalla, ja jossa ilta päättyy Jenni Vartiaisen keikkaan. Lauantaina maailmancupin miesten pujottelua edeltävän lähtönumeroarvonnan ja muiden ohjelmien lämmittely alkaa Zero Pointin stagella jo klo 16 alkaen. Joulutorikin avautuu viikonlopuksi, joten voi tehdä vaikkapa tuliais- ja joululahjaostoja samalla reissulla.

Levi Black -rinteen juurella on kisojen ajan Lapland Avenue, jossa löytää edustavan kattauksen leviläisestä ohjelma- ja yritystarjonnasta. Samalla kisa-alue palvelee hyvinkin entistä talvikauden päivätapahtumaa. Kisa-alue on uudistunut ja siellä panostetaan muun muassa lapsiperheiden viihtymiseen, katsomoita on entrailtu, ja ohjelmaa on koko päiväksi. Tänä vuonna muun muassa kumpanakin kisapäivänä palkintojen jaot pidetään kisa-alueella, joten ei kannata rynnistää heti kotia kohtia, kun kuuma ryhmä on alas sujutellut.

Talvikauden avaus on tärkeä syksyn merkkipaalu kertoen siitä, että ollaan jälleen pääasiassa eli lumella. Hissejä ja rinteitä sekä latuja aukeaa nyt tasaista vauhtia. Säätila asettaa omat kompansa ihmisen tekemiin aikatauluihin, mutta kaiken kaikkiaan tänä syksynä ovat avaustavoitteet hyvin sujuneet. Tykitettyä ensilumen latua on jo valmiina koko matkalta eli Areenalta Drivelle, neljä ja puoli kilometriä suuntaansa pääsee sujuttelemaan pertsaa tai vapaata. Pikapuoliin pääsee laskettelemaan jo myös etelärinteille, joissa avausennuste on 14.11. Alpine Training Parkin avausennuste on puolestaan 21. marraskuuta. Myös Levin talvikävely- ja pyöräilyreitit ovat jo avoinna.

Talvikauden avaus tuo paljon uutta myös ravintola- ja liikepuolelle. Ihan uutena on avautunut Stefan´s Steakhouse eturinteen juurelle Hissitielle Coloradon viereen. Valkea Vaadin väistyi ja tilalle on tullut entistä isompi ravintola Asia, aasialaisia ruokia tarjoava viihtyisä ravintola. Panimo, pub ja a´la carte on myös uudistunut täysin uuden omistajan myötä. Narran on avoinna jälleen joka päivä ja Ämmilässä vahvistetaan kilpiravintolan linjaa. Ja jos joku on talven merkki, niin Joulutori, joka palvelee marraskuussa viikonloppuisin, ja joulukuussa jo joka päivä. Leville on saatu myös toinen Matkahuollon asiamies, joka sijoittuu K-market Levin Poron tiloihin. Lisäksi Levillä voi ostaa ja asentaa vaikkapa talvirenkaat autoonsa. Special Service Levin lisäksi nimittäin Levin Logistic Center Levin teollisuusalueella hoitaa rengashommat Vianorin logon alla. Tässä lehdessä ja seuraavissa kerrotaankin Levin monista uusista palveluista. Kannattaa lukea printistä tai seurata verkkosivua sekä näköislehteä.

Jaspis Toivonen & toimitussihteeri Ronsku

PS.
tuliko mieleen jokin jutunaihe, haluat ilmoittaa tai muuta kertoa, laitapa viesti:
levi.nyt@gmail.com

 

6.10.2017 Seikkailua ja kohti alppikisaa

activity c

Uskokaa tai älkää, mutta laaja korkeapaine se vaikutti Levinkin loistavassa ruskasäässä ja peitti tunturit pilveen sekä sumuun. Aurinko on varmasti varastettu, sillä sitä ei ole näkynyt viikkokausiin, lienee kuukin jo pihistetty? Onneksi kuitenkin lehtipuissa ja tunturin rinteillä loistivat heleät värit valaisten kulkijan mieltä. Satunnaisina selkeän sään hetkinä on sentään uskoa valettu upeista syyssäistä, on se päiväkin paistanut pilven raosta. – Vastakohta onkin ollut huima, kun on reissannut joko Jäämeren rannoille tai Perämeren tuntumaan, kummassakin suunnassa on aurinko paistanut. Jäämeren rantamilla vierailleet ovat saaneet myös kuvata huikeita revontulitaivaita ja peilityyntä merta, täällä taivaantulia on nähty harvakseltaan.

Mutta kyllä se aurinko vielä paistaa tännekin! Ilmat alkavat pikkuhiljaa kylmetä, ja on aika kaivaa kesävarastoista villaista ylle ja paksumpia patiineja alle. Talvi tekee tuloaan eikä tässä mene enää kauaakaan, kun jo ensimmäiset lumitykit käynnistyvät rinteillä ja ensilumenladulla. Parhaimmillaan lokakuun lopulla saa sivakat ottaa esille ja korkata ladun ja rinteet. Jospa myös taivas selkenisi ja saisi alkaa ihailla kaamoksen alkavia värejä.

Se on ainakin varmaa nyt, että semppaa, skumppaa ja skimbaa on tiedossa runsain mitoin Levin talvikauden avajaisviikonloppuna, joka on yhdistetty Levin maailmancupin pujottelun kahteen avauskisaan. Levillä nähdään pitkästä aikaa mittava kattaus business-maailman raskassarjalaisia Suksee-seminaarissa kisaviikonlopun alla pohtimassa vastuullisuutta. Maailman kovimmat pujottelijat puolestaan kansoittavat 11.–12.11. Levi World Cupin kilpa-areenat. Tarvittava lumimäärä on paketissa valmiina, joten kisat alkavat 11.11. klo 11. Perjantai-iltana pidetään myös talvikauden avajaisillallinen Hullu Poro Areenalla ja iltaohjelmasta vastaa silloin Jenni Vartiainen, lauantaina stagelle astuu Egotrippi.

Ennen marraskuuta meillä on kuitenkin elettävänä tämä lokakuu, jossa valmistaudutaan talveen. Lasten syyslomat katkaisevat mukavasti pimeän syksyn. Perheille ja muille täällä on taas syksyn aikana syntynyt mukavasti uutta tekemistä ja koettavaa. Huikea seikkailupuisto Levi Adventure Park houkuttaa nyt huimapäitä vaijeriliukuineen ja kiipeilytehtävineen. Puisto tarjoaa liikettä maan tasalta aina 12 metrin korkeuteen. Kun on mukana seikkailumieltä eikä pelkää vauhtia, on tämä paikka varmasti oikea. Sisäliikuntatiloja on saatu myös lisää, sillä Levi Wellness Clubin Basement-sali avautui torstaina 5.10. liikekeskus

Poron Portin alakertaan. Siellä voi treenata vaikka tulevan kesän estejuoksukisoihin. Ja lisäksi kuntosalille on järjestetty lastenhoitopalvelut alkuillan tunteihin, jotta vanhemmat voivat treenata rauhassa.

Uudistettu Hotelli Kittilä aukeaa uuden isännän johdolla lokakuun lopulla. Sinne avautuu myös kuntosali, Aslakin liikkeen toinen yksikkö. Leville rantautui puolestaan syyskuussa Burger King -hampurilaisravintola kylpylän yhteyteen. Saman talon koko alakerta on kesän aikana kokenut muodonmuutoksen, ja lapsia sekä perheitä viihdyttää nyt Ailu Family Fun, jossa on pelejä lapsille ja varttuneemmille, keilarata, sekä pienten lasten oma leikkitila. Alakerran tiloissa ei ole anniskelua, ja se soveltuu siksikin oikein hyvin pienten lastenkin paikaksi. Pihviravintola Stefan´s Steakhouse avaa ovensa maailmancupiin, ja muitakin uutuuksia Levin ravintolatarjontaan on tulossa.

Jaspis Toivonen, päätoimittaja, ja Ronsku, toimitussihteerikoira

PS.
tuliko mieleen jokin jutunaihe, haluat ilmoittaa tai muuta kertoa, laitapa viesti:
levi.nyt@gmail.com

 

 

 

 

8.9.2017 Syksyn taika on täällä

kansi2017_17

Syyskuussa luonnon värinäytelmä on parhaassa loistossaan. Tänä vuonna saakin nauttia pitkästä aikaa hehkuvista ruskan väreistä, sillä tänä syksynä eivät vaivaa juurikaan mitkään sienitaudit lehtipuita ja siten värit ovat entistä loistokkaampia, kun lehtivihreä pakenee kohti runkoa, ja puut sekä muu kasvullisuus valmistautuvat talvilepoon. Lämpimät, jopa helteiset päivät ja kirpakat yöpakkaset pitävät huolen siitä, että näistä päivistä voi nauttia. Tuntuukin erityisen mukavalta tämä vallitseva säätyyppi kostean kesän jälkeen.

Eikä yölläkään kannata liikaa rauhoittua näin ruskan aikaan. Lapin matkailukeskuksien ravintoloissa esiintyvät t

 
LeviNYT!  
Postiosoite: Luhtapolku 7
  99140 Köngäs
Puh: 040 8482 445
© Luhtaway Media & Tekniikka Oy 2022
Nettitaivas