Levinyt!
 

4.7.2019 Kesä kaikille

kansi2019_14 

Juhannus on ohitettu ja nyt mennään jo täyttä vauhtia kohti syksyä, mutta ei suinkaan vielä heitetä kirvestä kaivoon, sitä monen odottamaa kesää on vielä runsaasti jäljellä (tai ainakin lumetonta aikaa). Juhannuksen seutuun oli kesäpäivän tasaus ja se tarkoittaa sitä, että pikku hiljaa alkavat taas päivät lyhetä ja aurinkokin laskee horisontin alle heinäkuun 18:nnen päivän paikkeilla näillä seuduilla. Siitä on silti vielä kotvanen matkaa oikeaan yön pimeyteen. Ja kun valoa riittää, pitää ja kannattaa siitä nauttia.

Luontomatkailu ja luonnossa liikkuminen on tätä päivää. Lapissa on luonto lähellä, joten jokaisella on mahdollisuus nauttia siitä tavalla tai toisella. Voi ottaa sen rauhallisen ja rennomman, jopa helpoimman tavan, ja mennä yksinkertaisesti vain pihalle, hengittää syvään ja jättää kännykkä sekä muut sähköiset viestimet vaikka pirtin pöydälle. Varsinkin, jos ja kun olet lomalla, nauti siitä hiljaisuudesta tai lintujen karjunnasta, mikä nyt sattuu olemaan kulloinkin läsnä, mutta älä tuijota jotain ruutua taukoamatta. Kyllä ne sähköpostit ja somepostaukset siellä ovat tallessa, vaikka tarkistaisi vähän myöhempäänkin tilanteen.

Rentouttava ja helppo laji on myös mennä johonkin veden äärelle, sytyttää tuli nuotioon ja vain tuijottaa tuleen tai kuulostella kalojen maikkumista tai kosken kohinaa. Elävää tulta ei kyllästy seuraamaa ja lisäksi siinä on toinenkin etu, varsinkin jos on vähän kosteita puita, sillä sääsket eivät pidä savusta. Rentouttavaa on samoin tuijotella liplattavaa vettä, aaltojen liikettä hiekkarannalla tai solisevaa puroa. Jos on riittävän korvessa, saattaa tulille lehahtaa seuraksi kuukkeli tai pari.

Mutta jos ei hermo kestä paikallaan oloa, niin on useita tapoja nauttia luonnosta ja samalla liikkua. Meneillään oleva heinäkuu on Levillä ainakin oikea aktiiviliikkujan paratiisi, sillä niin paljon on tarjolla erilaista tekemistä. Voi liikkua ja haastaa omia voimiaan vaikkapa Arctic Challengessa, tulee taatusti hiki ja lihakset huutaa koitoksen jälkeen hoosiannaa, tietää varmasti jotain tehneensä. Kylän hierojat auttavat sitten kokonaan jäykistyneen urheilijan seuraavaan viikkoon ja eloon uudelleen.

Jos ei halua räpiköidä mudassa tai juosta suossa, niin voi valita alleen fillarin sekä tutustua pyöräilyn saloihin. Sitä voi aloittaa maltillisesti katupyöräilystä ja ottaa alleen vaikkapa Levin vihreän kyläpyörän ja polkaista tutkailemaan, mitä lähimaisemista löytyy. Kyläpyöriä on tarjolla kaikissa tärkeissä kylän solmukohdissa, kuten hotellien pihoilla tai vaikkapa Visit Levin matkailuinfon edustalla.

Hurjapäiset ottavat oman maasturinsa tai vuokrapyörän kaveriksi gondoliin ja syöksyvät vauhdilla tai omien jarrujen mukaan tunturin laelta alamäkiajoreittejä pitkin, vaihtoehtoisesti painetaan kovaa kyytiä enduroreiteillä. Vähän maltillisempaa on ajella maastopyörällä pitkin polkuja tai tehdä päivästään hikisen ja polkaista Ylläkseltä Leville, 50 kilometriä mahtavia maisemia ja oikeaa MTB-reittiä myöten. Helpointa lienee polkaista sähköpyörällä, jolloin ei tarvitse ihan kaikkea omaa energiaa laittaa polkemiseen. Sähköavusteisina on tarjolla ainakin maastopyöriä ja fat bikeja eli läskipyöriä.

Vesiliikuntaakin täällä on saatavilla. Kanootilla ja kajakilla voi meloskella ja toisaalta voi perehtyä suppailun saloihin. Jos haluaa vain nautiskella järvimaisemasta, silloin osallistuu rauhalliselle lauttaristeilylle. Ja vielä enemmän nautintoa ja rentoutta haluavat lähtevät saunalauttaristeilylle Immeljärvelle. Raikkaan uintikokemuksen saa esimerkiksi osallistumalla Levi Outdoor Fest -viikolla triathlonin joukkuekisaan ja sen uintiosuuteen.

Lisäksi Levillä ja lähistöllä voi pelata golfia, ratsastaa, vaeltaa, kalastaa, juosta ja hölkätä, marjastaa tai kerätä muita luonnontuotteita, kaikki ovat luontoliikuntaa oman halun ja pyrkimyksen mukaan, mutta luonto on joka tapauksessa liki. Luontoelämyksiä voi myös jahdata kameran kanssa, loppukesästä jo alkavat tuurilla ensimmäiset revontulet näkyä ja ulkona nekin pitää muistikortille tallentaa. Hapekasta kesää siis kaikille!

Jaspis Toivonen & toimituskoirat spn Ronsku sekä spu Rippe

Ronsku_Rippe


PS.
tuliko mieleen jokin jutun aihe, haluat ilmoittaa tai muuta kertoa, laitapa viesti:
levi.nyt@gmail.com  

 

 

 

14.6.2019 Sääskenpistoja suvessa

kansi_13

 

Ihastuttava Lapin kesä on saapunut. Yöttömän yön maaginen aika, jolloin voi lukea vaikka keskellä yötä sisällä ilman lukulamppua (toki se vähän riippuu, miten lähellä ikkunaa sattuu vuode sijaitsemaan). Auringon kulkua voi seurata taivaalla läpi yön, mikäli jaksaa valvoa, sillä pimeää pitää odotella pitkään, tai edes auringon nopeaa pyrähdystä horisontin alle, mitä tällä seudulla odotellaan aina heinäkuun puoliväliin saakka.

Luonto käyttää ympärivuorokautisen valon hyväkseen ja kaikki kasvaa kohisten. Niin tekevät vihreät kasvit, niin tekevät korvasienet, ja niin tekevät metsämarjat. Paikalliset tiiraavat todella tarkoin, mitä tapahtuu nyt hillankukille, sillä alkukesän säätilat ovat olleet oikulliset. Ensin oli pitkään kuivaa, sitten tuli kesäkuun ensimmäisellä kokonaisella viikolla suorastaan ankara helle ja marjojen kukinta alkoi, samaan aikaan onneksi alkoivat kaikenlaiset lentävät pörriäiset ilmaantua myös. Mutta helle on enää haalea muisto vain, sillä tuuli kääntyi pohjoiseen ja hillankukat ovat olleet vaarassa, kun rakeita ja räntää on rätkytellyt taivaalta.

Se on kuitenkin joka kesä sama armoton meno ja jännityksen paikka, arvaillaan, tuleeko hillaa, tuleeko mustikkaa, tuleeko puolukkaa. Yksi paikallinen ukkossade voi viedä sadon tietyltä alueelta, vaikka kukinta olisi miten runsasta. Ja kun oikein on manattu, että sato meni, niin kannetaan kuitenkin poiminta-aikaan ämpäritolkulla marjaa metsästä. Tai ne harvat kantavat, jotka vielä haluavat mennä metsään ja ymmärtävät marjastuksen arvon. Taitaa kohta olla niin, että marjastus alkaa olla vain eksoottisen historiallinen keräilymuoto, ainakin suomalaisten mielissä. Kannattaisi siihen kuitenkin paneutua, ja maailmalla jo metsään meneminen, luontokokemus, luonnontuotteiden keräily ja niiden valmistaminen ravinnoksi on uusi trendi eli Foraging. Sen perään jo kysellään ahkerasti. Meille niin itsestään selvä asia, että unohtuu jopa lähteä marjaan.

Ensimmäinen isompi kesätapahtuma oli 5.–8.6. Hiljaisuus-festivaali Kaukosessa, joka toi tarjolle jo kymmenettä kertaa loistavan kavalkadin monimuotoista esittävää taidetta kansan pureskeltavaksi, oli akrobatiaa, sirkustaidetta, nykymusiikkia, näyttämötaidetta, sanallista esittämistä, tanssia ja kaikkea niitä yhdisteltynä taitavasti keskenään ja esitettyinä Kaukosen kylän omille näyttämöille, joina toimivat muun muassa konehalli, lato ja jokiranta sekä kyläraitti. Ei tarvita oopperataloa tai areenaa, kun pääsee kulttuurista nauttimaan. Pitää vain ymmärtää mennä mukaan ja niin sitä on keskellä elämystä, joka varmasti koskettaa.

T ulevana viikonloppuna soi Levillä gospel-musiikki. Juhannus seuraa sitten ohjelmistossa, jonka erikoisuuksia on mm. laskettelureissu Pallakselle, tunturin viime lumille. Levin kesä etenee heinäkuussa, jolloin tapahtumia on alueella enempikin, sillä perinteisesti alkavat kotimaan kesälomat, ja se näkyy katukuvassa. Hätkähtää ei pidä, kun 11.-14. heinäkuuta Levillä murisevat isot harlikat, Harley Davidson Club Finland pyörähtää kokoontumaan Leville ja se näkyy ja kuuluu varmasti.

Levin kesässä ei tarvitse kulkea yksin, aina voi nauttia sääskien laulusta ja hyttysten ininästä, kuunnella järvellä maikkuvien kalojen läiskettä ja antaa lomafiiliksen rauhoittaa. Kannattaa unohtaa välillä kaikki sähköiset laitteet ja laittaa kännykkä äänettömälle tai sulkea se kokonaan. Jos vielä kuulet käen kukkuvan, on kesäilta täydellinen. Ja kun käki ei enää kuku, tiedät, että hilla on kypsynyt, suunnista silloin jänkää kohti!

Jaspis Toivonen & toimitussihteeri spn Ronsku, sekä toimituksen harjoittelijakoiruus spu Rippe.


PS.
tuliko mieleen jokin jutun aihe, haluat ilmoittaa tai muuta kertoa, laitapa viesti:
levi.nyt@gmail.com  

 

 

25.4.2019 Minne talvi katosi?

kansi2019_12

Taas ei meinaa ymmärtää tätä vauhdikasta kevään tuloa ja talven väistymistä. Mutta eihän se mikään ihme ole, että lumet sulavat käsiin näillä kevätlämmöillä, kun yölläkin on ollut plussan puolella. Epätavallisen korkeita lämpötiloja on pidellyt, aurinko on paistanut kirkkaalta taivaalta ja tuuli pysytellyt etelässä. Pihat ovat soralla ja paikalliset soratiet rospuutossa. Hermo menee Tepaston- ja Pokanteillä.

Vielä pääsiäispyhinä uskalsi Ounasjoen jäällä liikkua suksin ja jopa moottorikelkalla, mutta nyt alkaa kohta olla liian rohkeaa mennä jäille. Jääkanteen on puhjennut sulia ja veden pinta on nousussa.

Jopa jo tulevaksi viikonvaihteeksi ennustaa ympäristökeskus jäiden lähtöä Ounasjoelle. Jos niin käy, tuleekin siitä tällä kertaa melkoinen näytelmä. Jääkansi on vielä kuitenkin aika paksua, vaikka jään laatu onkin haurasta. Saattavat taas rantapuut saada kyytiä jäiden lähtörytinässä. Ihan vaan vinkkinä, että kannattaa nyt käydä katsomassa rantatonteilla inventaario mielessään, onko sinne jäänyt sellaista tavaraa lähelle rantaa, jonka jääpato voisi viedä mennessään tai tulvavesi noustessaan.

Suuret ja mullistavat jäidenlähdöt jääpatoineen ovat viime vuosina olleet harvinaisia. Mutta omassakin lapinelämäni muistissa on kevät, jolloin jäät liikkuivat ryskyen ja rannoille nousi isoja jäätelejä eli lauttoja. Jäät kaappasivat mukaansa myös muutamia rannan tuntumassa kasvavia puita ja pensaita. Luonto teki omaa raivaustyötään, jolloin myös jokivarret puhdistuivat ylimääräisestä kasvillisuudesta, samalla syntyi uusia hiekkasärkkiä ja toisaalla taas jokiuoman pohja puhdistui.

Jos lähtevät jäät jostain syystä kasautuvat padoksi, siten saattaa käydä paikoissa, joissa on esimerkiksi ajettu paljon kelkalla yli joen ja sillä kohtaa jäästä tullut niin paksua, ettei se murskaannukaan yhtä helposti kuin ylempänä olevat jäät. Könkäällä esimerkiksi on sillan yläpuolella oleva suvanto sellainen paikka, jonne jäät helposti kasaantuvat. Suma alkaa seistä jäiden pakkautuessa toistensa päälle ja vesi nousta. Jos näin pääsee käymään, tietää se sitä, että ainakin jokivarren asukkaat ramppaavat keskimäärin sata kertaa päivässä rannassa katsomassa meneillään olevaa näytelmää. Se on henkeä salpaavaa seurattavaa, kun jokijäät liikehtivät.

Ilmat ovat kuitenkin nyt onneksi olleet niin lämpimiä, että lumen sulaminen ja haihtuminen on ollut myös voimakasta eikä ole satanut ylimääräistä vettä taivaalta, niin varsinaisesta tulvasta ei vielä ainakaan odoteta suurempaa. Ennusteiden mukaan selvitään vahinkorajojen alla. Mutta luonnonilmiöt ovat sellaisia, ettei niistä voi sanoa mitään varmaa, ennen kuin tilanne on päällä.

Levin rinteet ovat vielä hyvässä kunnossa, kiitos lumetuksen eikä niillä jäiden lähtö tai tulva tunnu. Niinpä voidaan jälleen viettää kunnollista rinnevappua lasketellen ja sitten ansaittua after skitä. Kaikenlaista hulinaa on Levin MayDay -juhlinnassa tiedossa viiden päivän putken verran. Kannattaa myös suunnitella itselleen sovelias naamiaisasu, sillä Levin perinteisiin kuuluu vappukulkueessa marssiminen, ja paras asu palkitaan. Levillä ei kuitenkaan vappu ole tarkoitettu vain juhlivalle aikuisväestölle, myös lapsille on omat jutut keksitty. Lapsiperheiden juhlinnan keskus löytyykin jälleen Etelärinteiltä, jossa lapsille on omaa ohjelmaa sekä vapunaatoksi että vappupäiväksi. Kesäkin on tulossa, tästä lehdestä löytyy jo muutamia vinkkejä tulevaankin.

Jaspis Toivonen & toimitussihteeri spn Ronsku, sekä toimituksen harjoittelijakoiruus spu Rippe.
PS.
tuliko mieleen jokin jutun aihe, haluat ilmoittaa tai muuta kertoa, laitapa viesti:
levi.nyt@gmail.com  

 

5.4.2019 Huimaavaa huhtikuuta

kansi 2019_9

Huhtikuu sekä kevät ovat kunnolla vauhdissa. Aamulla, kun aukaisee terassin oven, kuuluu huikea lintujen liverrys, suorastaan kakofonia, ja tänä aamuna (2.4.)  konsertti täydentyi vihdoin laulujoutsenten kailotuksella. Joutsenen ääntely on sitä ääninäytesarjaa, joka on todella helppo tunnistaa. Kun sen ensi kerran keväällä kuulee, varmistuu siitä, että kevät on – ja kohta myös kesä. Joutsen, kansallislintumme, on varsinainen kevään airut täällä Lapissa. Kun sitten tästä sokista selviää, niin alkaakin listassa seuraavan tulokkaan äänien bongailu eli odotettavissa on pikapuoliin myös kurkien saapuminen. Riippuu tosin kevään etenemisestä ja lämmöstä, milloin suurempi muuttolintujen paljous meidät saavuttaa. Ja sitten iltahämärissä, kun terassin oven taas avaa, voi kuulla lähimetsikössä helmipöllön puputuksen. Se on myös niitä helposti äänestään tunnistettavia siivekkäitä; kun kerran kuulee helmipöllön äänen, tunnistaa sen aina.

Tästä huhtikuusta on sukeutumassa oikea huipennusten huhtikuu, joka on ainakin täällä Levillä yhtä juhlaa. Aprilleista on selviydytty ja nyt katse on jo seuraavassa, isossa tapahtumassa, eli näiden tuntureiden suurimmassa maastohiihtokisassa. Visma Ski Classics -kisakiertueella käydään kaikkiaan 12 kilpailua, ja koko kiertueen finaali on täällä. Ylläs-Levi -hiihto on siis viikon päästä lauantaina 13.4. Startti on Ylläksellä, pitempään sarjaa se on Ylläsjärveltä ja vähän lyhyempään Äkäslompolosta, mutta maali on täällä Levillä. Hiihtäjiä uskotaan osallistuvan kaikkiaan tänä vuonna noin 1 400, nyt jo mennään ilmoittautumisissa noin tuhannessa, ja vielä ehtii mukaan, sillä viime hetkelläkin voi astua kisakanslian kautta vähän paksummalla lompakolla lähtövaatteen alle.

Visma-hiihdon arvo on sen finaalikisassa, jonne halutaan tulla kauempaakin. Suomalaisille kilpailijoille antaa erityisarvoa nimenomaan kotimaassa tapahtuva päätöskilpailu. Ja mukana on monia hiihdon huippunimiä, siksikin kannattaa tulla katsomaan. Vierasmaalaiset osallistujat puolestaan haluavat vihdoin nähdä Lapin ja nämä eksoottiset maisemat, sillä vastaavaa ei kiertueen muissa paikoissa ole, tuntureita ja kansallispuistoa nimittäin.

Hiihdon maali on siis Levillä ja se puolestaan aiheuttaa päänvaivaa ainakin liikenteelle. Tämän lehden sivuilla on jo ohjeet, mitä katuja suljetaan, milloin ja miten kannattaa täällä ajella, ja mistä löytyy kaukoliikenteen bussipysäkki. Pääsääntöisesti voi todeta, että ensi viikon torstaista aamusta alkaen on Hissitie ja eturinteen parkkialue suljettuna muulta liikenteeltä ja pysäköinniltä, ja tilanne on päällä lauantai-iltaan asti. Järjestelyt puretaan kyllä välittömästi, kun kisakoneisto antaa periksi. Hiihtoniilojen kannattaa muistaa myös, että kisalatu on suljettu luisteluhiihdolta perjantai-illasta lauantai-iltaan, ja lisäksi kielletty hiihtosuunta on silloin Leviltä Ylläkselle päin. Ylläs-Levi hiihdetään nimittäin perinteisellä tyylillä, tosin huomaahan sen sitten varmasti, jos vastavirtaan pyristelee kiiskenä.

Hiihdon jälkeen pidetään Levillä varmaan yksi koko kauden huikeimmista after ski -pippaloista, sillä V´inkkarissa kaikuu perinteinen meno jo iltapäivästä, ja alkuillasta on kaikilla mahdollisuus ostaa illalliskortti Areenalle, jossa klo 19 alkaen syödään hyvin, poristaan hiihtämisestä, ja klo 22 lähtien bailataan Elastisen tahtiin, ovet avataan myös muulle yleisölle silloin. Visman varsinainen gaala järjestetään samaan aikaan Hotelli Panoramassa, jossa jaetaan koko kiertueen palkinnot ja huomionosoitukset.

Jo ensi viikolla kannattaa tutustua tunturin musiikkitarjontaan, sillä mielenkiintoisia konsertteja on tulossa. Kirkkaimpana tähtenä ohjelmistossa loistaa viulutaiteilija Viktoria Mullova, joka konsertoi poikansa Mishan kanssa kappelissa torstaina 11.4.

Ronsku ja Rippe

Jaspis Toivonen & toimitussihteeri spn Ronsku, sekä toimituksen harjoittelijakoiruus spu Rippe.
PS.
tuliko mieleen jokin jutun aihe, haluat ilmoittaa tai muuta kertoa, laitapa viesti:
levi.nyt@gmail.com 

 

29.3.2019 Kellon kuskaajat

 Kansi2019_8

Nyt niitä kelloja taas siirretään, ensi pyhänä. Vaan ei koko koneistoa tarvitse kantaa minnekään, se riittää, että niitä viisareita siirtelee kesää kohti tunnin verran. Saa nukkuakin yhden tunnin vähemmin. (Mutta onneksi juuri tulleen tiedon mukaan tämä hullutus päätyy vuonna 2021, jolloin EU-parlamentin päätöksellä kesä- ja talviaikaan siirtyminen lopetetaan unionin alueella.) Tällä kertaa ainakin uni tulee hyvin, kun edellisenä ehtoona eli lauantaina on vietetty koko maapallon laajuista Earth Houria eli pimennetty kulmakunta turhista sähkövaloista tiiman verraksi puoli yhdeksältä. Sittenhän sitä voikin jo mennä unten maille samoin tein.

Tiedä sitten, miten suuri vaikutus asialla on, mutta varmasti on jotain. Pienistä puroista ja yksittäisistä teoista kertyy usein suuri lopputulos, kunhan riittävän moni ihminen kantaa kortensa kekoon samaan aikaan. Huolestuttavaa kuitenkin vähän on, näitäkin maapallon pimennystunteja nyt jo muutaman vuoden seuranneena, että aikanaan kampanjaan osallistuneet yritykset eivät enää näy olevan mukana listoilla. Kampanjasivuston mukaan esimerkiksi Levin nurkilla ei ole ainuttakaan sitoutunutta. Naapureissa onneksi on vähän yritystä, eli Ylläsjärvellä ravintola Aurora Estatessa syödään kynttilänvalossa illallista ja samoin on meininki Pallaksella.

Kylläpä sitä ehtii omalta osaltaan osallistua jokaisella turhan virtalähteen sammuttamisella kotioloissakin, kunhan sen vain tekisi päivittäin. Asiaa kyllä mukavasti motivoi kerran kuukaudessa talouteen saapuva sähkölasku, jossa näkyy tarpeellinen ja myös se turha virrankulutus. Näin kaikkien jätteiden lajittelun ollessa trendikästä, voi maailmankuvaansa laajentaa ja omaatuntoaan kohentaa tarkkailemalla omaa kulutustaan. Kuluihinsa voi aina puuttua skarppaamalla elintapojaan. Muistatko esimerkiksi käyttää kattilassa kantta, kun keität vettä?

Mutta järki päähän energian säästämisessäkin. Kannattaa esimerkiksi miettiä, milloin laittaa kokonaan lämmityksen pois päältä huushollistaan, jos sieltä poistuu pitemmäksi aikaa. Muutaman asteen huoneenlämmön alentaminen tuntuu jo pitemmän päälle laskussa, mutta kertarysäys esimerkiksi lomakodissa talvella voi kostautua haljenneina ja jäätyneinä vesijohtoputkina. Tuulettaminen on hyvästä, mutta ei kannata jättää esimerkiksi takan peltiä tai ikkunaa talvisessa Lapissa auki, kun poistuu mökistään. Hiipii se kylmä piipustakin tai hormia myöten, jos kohta lämmintäkin saadaan tupaan piisiä polttamalla. Anna kuitenkin takkatulen tai muun avotulen sammua kunnolla, ettei pääse häkä yllättämään.

Tuleva viikonvaihde johtaa meidät kesäaikaan ja samalla myös kuukausi vaihtuu huhtikuuksi. Kevään viimeinen kolmannes, monen mielestä se kaikkein paras aika, on käsillä. Päivät pitenevät nyt todella vauhdikkaasti. Revontulia voi  vielä  havaita  yösydännä, mutta  valoisa  aika alkaa voittaa ja murtaa yön pimeyden vallan. Illalla voi vielä pitkään hiihtää, ja parhaillaan on muuten jonkinlaiset kantohangetkin, ainakin liukulumikengillä voi jo toteuttaa omaa camelboots-sieluaan.

Huhtikuun ensimmäinen on perinteinen aprillinpäivä. Suomessa useat sanomalehdet piilottavat joka vuosi aprillipäivänä uutistensa sekaan yhden valheellisen uutisen. Usein sanomalehtien aprillipilat ovat sellaisia, ettei niitä voi ottaa kovin vakavasti. Siksikin voi nostaa omaa medianlukutaitonsa kriittisyyden kynnystä. Ihan kaikki ei ole välttämättä totta, mitä painetussa sanassa lukee, ei liitoin sosiaalisessa mediassa. Mutta perinne on vanha, hassutteluperinne tunnetaan ympäri maailmaa ja se juontuu 1500-lukua selvästi vanhempaan aikaan. Tarkkana siis, tai muuten, aprilliä, syö silliä, juo kuravettä päälle!

Jaspis Toivonen & toimitussihteeri spn Ronsku, sekä toimituksen harjoittelijakoiruus spu Rippe.
PS.
tuliko mieleen jokin jutun aihe, haluat ilmoittaa tai muuta kertoa, laitapa viesti:
levi.nyt@gmail.com 

 

 

22.3.2019 Lunta, lunta, lunta

kansi2019_7

 

Eihän tämä olisi kevät eikä mikään, jos ei välillä saisi vähän kirjoittaa lumiasioista. Oltiinkin ikään kuin puutteessa, sillä oli pitkä jakso, jolloin ei lunta saatu lisää ja tunturissa kivet paistoivat mustina hoidettujen ja lumetettujen rinteiden ulkopuolella. Vieläkään ei voi lasketella esimerkiksi Lammaskurussa, jonne ei ole saatu riittävästi tampattua koneella pohjaa. Lammaskurussa ollaan luonnonlumen varassa.

Tässä on koettu viimeisen rapean viikon sisään muutama oikein reipas pyrypäivä, joista tämä viikon 12 maanantai jäi kyllä mieleen. Kun neljättä kertaa saman vuorokauden sisään kolalla pukkaa lunta palteisiin ja ylös, mielellään takaisin taivaaseen ja pilviin asti, mistä putosikin, tietää lumitöitä tehneensä. Ei tarvita kuntosalia, on oma hyötyliikuntasali tuossa kartanolla eikä happi lopu. Positiivista on myös se, ettei tarvitse haistella omia tai vieruskaverin hikisiä kainaloita tai varpaita, ihan riittää omiksi tarpeiksi pipo silmillä ja lumikola ryhdikkäästi käsivarren ojentajien varassa.

Mutta kyllä lumesta riemua riittää monelle. Esimerkiksi, kun taloudessa on koira tai parikin, kuten meillä, niin hauskaa huvia on kätkeä lumikolalla koiraystävän ulkolelut ja luut kinoksen syövereihin. Melko nopeasti ne on kaivettu takaisin sisälle riemun kiljahdusten säestäminä. Uskomattoman syvän kerroksen alta ihmisen paras ystävä ne löytää.

Lumi on myös armelias peittäjä. Roskat katoavat piiloon ja kaikki on kauniin kermavaahtomaisen vaipan alla. Mutta auta armias, kun aurinko porottaa. Se on vain yksi noh ja häh, kun sieltä alkaa tumma tavaran kulma pilkistää, ja on kaikkea muuta kuin siistiä. Älä siis ripottele, edes vahingossa niitä käytettyjä nenäliinoja ja karkkipapereita lumeen, pidä ne siellä taskussa tallessa niin pitkään, että roskakori sattuu kohdalle. Sitä paitsi taskusta tipahtanut nenäliina saattaa olla hyvinkin kohtalokas, kun siihen sivakka osuu, useimmiten keikahtaa hiihtäjä turvalleen ja jälki voi olla kaameaa. Kummallisen kovalla voimalla heikkoa paperia oleva laitos muuten seisauttaa vauhdin, on kuin seinää päin  syöksyisi. Eikä se valkea nessu juurikaan lumesta erotu.

Kevätauringon voima alkaa olla sitä luokkaa, että maantiellä on asvaltti sulana ja loska lentää. Roskaamisen torjuntaan aikovat myös tämän kevään Ylläs-Levi Visma Ski Classics -hiihdon järjestäjät paneutua tosissaan. Osanottajia valistetaan roskaamisesta ja itse hiihtotapahtuman jälkeen on latupartioiden määrään panostettu ja kelkat starttaavat siivousjoukkoineen viimeisten hiihtäjien perään ja putsaavat ladulta pois kaiken ylimääräisen sinne kuulumattoman. Toivoa sopii, että säätila olisi kyseisenä hiihtopäivänä eli 13.4. ainakin tyven, niin tuuli ei levittäisi lisää mahdollisia irtoroskia.

Onneksi Levillä toimii jo paperin, kartongin, muovin, metallin ja lasin keräys. Ja kirkonkylällä on Nesteen keräyspisteellä myös UFF:n pysyvä vaatekeräys. Niin sanotun kevätsiivouksen voi nurkissaan aloittaa jo nyt, konmaritus on valttia kotikaapeissa, miksei sitä ulottaisi myös pihamaalleen? Lajittelu ja kierrätys on sitä paitsi yllättävän hauskaa, siihen voi jopa jäädä koukkuun, mutta se ei kyllä ole mielestäni mikään kovin paha addiktio. Maailma muuttuu, ilmastoa pelastetaan eri keinoin ja omat nurkatkin pysyvät siisteinä. Maailman suurin ilmastoteko eli seuraava Earth Hour on muuten reilun viikon päästä lauantaina 30. maaliskuuta, silloin sammutetaan ympäri maailmaa valot tunniksi kello 20.30–21.30 ja vietetään aika vaikkapa kynttiläillallisella.

Jaspis Toivonen & toimitussihteeri spn Ronsku, sekä toimituksen harjoittelijakoiruus spu Rippe.
PS.
tuliko mieleen jokin jutun aihe, haluat ilmoittaa tai muuta kertoa, laitapa viesti:
levi.nyt@gmail.com 

 

 

 

15.3.2019 Merkittävien päivien sumaa

kansi

 

Tuleva viikko 12 käynnistyy täynnä merkittäviä päivämääriä. Nimittäin sunnuntaina kaikki Irlannin ystävät vähintäänkin ja viimeistäänkin sekoavat tai ainakin muuttuvat vihreiksi, kun silloin vietetään Pyhän Patrickin päivää.

Kaikki tietävä Wikipedia valistaa meitä kertoen, että päivää vietetään vuosittain 17. maaliskuuta maan suojeluspyhimyksen Pyhän Patrickin muistoksi. Irlannin lisäksi päivää juhlitaan laajalti ympäri maailman esimerkiksi Yhdysvalloissa, Kanadassa ja Britanniassa.

Juhlaperinteisiin kuuluu muun muassa kolmiapilan kantaminen vaatteissa ja vihreään pukeutuminen. Alkuperältään juhla on kristillinen, vaikka se on nykyään saanut myös monenlaisia maallisia muotoja. Monet päivään liittyvät perinteet ovat varsin tuoreita. Esimerkiksi vihreään pukeutumisen on vanhastaan uskottu tuovan epäonnea, sillä väri on keijujen suosiossa. Pyhän Patrickin tunnusvärinä on ollut vihreän ohella myös sininen.

Hartaan katolisessa Irlannissa Pyhän Patrickin päivä oli aikoinaan pitkäperjantain ohella vuoden toinen päivä, jolloin kaikki pubit olivat kiinni. Joka tapauksessa Suomea ja Lappia myöten irkkupubit täyttyvät iloisista sävelistä ja kaljatuoppien kolinasta päivän kunniaksi, naama saattaa vihertää vielä sitten seuraavanakin aamuna, ihan vaan menneitten aikojen muistoksi.

Ensi viikon tiistaina 19.3. juhlitaan tasa-arvon päivää ja Minna Canthia. Minna Canth syntyi 1844 Tampereella, hän oli suomalainen kirjailija, lehtinainen, liikenainen ja yhteiskunnallinen vaikuttaja. Kirjailijana Canth kuului suomalaisen realismin uranuurtajiin. Minna Canth on myös edelleenkin ainoa suomalainen nainen, jolla on oma liputuspäivä. Liput salkoon siis tiistaina!

Keskiviikkona 20.3. on vuodenkierron kannalta erittäin tärkeä päivä, kevätpäivän tasaus, jolloin päivä ja yö ovat yhtä pitkät joka puolella maapalloa. Täällä Lapissa alkaa päivä pidentyä nyt todella pitkin harppauksin, ja vajaan kahden viikon päästä siirrytään vielä toistaiseksi puolestaan kesäaikaan. Kellojen rahtaus, tai ainakin niiden viisarien siirto, ja ajanasetus kesäaikaan tehdään siis 31. maaliskuuta.

Jos vielä ihminen sattuu olemaan vähänkään kuuhullu, niin tuleva viikko on siihen vaivaan mitä parhain. Täysi kuu loimottaa nimittäin taivaalla 21.3. Vielä viikon päätteeksi sunnuntaina 24.3. juhlitaan Marian ilmestymispäivää, joka on tärkeä juhla muun muassa saamelaisille. Hetassa juhlitaan perinteisten Marianpäivien merkeissä koko viikonloppu 22.–24.3.

Marianpäivät on koonnut Pohjoiskalotin saamelaisia tärkeisiin kirkonmenoihin Enontekiölle jo 1500-luvulta lähtien, jolloin kokoonnuttiin viettämään häitä, kastajaisia ja hautajaisia Enontekiön kirkolle kevättalven aikaan. Enontekiön Hettaan on jäänyt perinne Marianpäivistä saamelaisena kulttuuritapahtumana, jolloin keräännytään Ounasjärven jäälle seuraamaan poroajokilpailuja ja suopunginheittoa, tavataan tuttuja ja osallistutaan jumalanpalvelukseen. Lisäksi päiville mahtuu monenlaista kulttuuritarjontaa, elokuvia, kirjallisuutta, taidetta ja musiikkia. Tänä vuonna ei olla järvellä, vaan tapahtumapaikkana ja markkinatorina toimii Enontekiön koulukeskus. Juhlinta alkaa jo perjantaina klo 15 Tunturi-Lapin luontokeskuksessa, jossa on mm. juhlaseminaari ja kirjan julkaisu. Lauantain ohjelmista kannattaa nostaa esiin klo 18 alkava joikukonsertti Jussantuvalla ravintola Vuollikassa. Konsertissa joikaavat mm. Ingá-Máret Gaup-Juuso, Petra Biret Magga-Vars, Anna-Reetta Niemelä, Oarjánnieiddat, Anna Näkkäläjärvi-Länsman ja Ole Heandarat Magga.

Mutta viikon aluksi voit vetää itsesi sippiin ja hikeen. Siihen tarjoaa Levillä loistavan mahdollisuuden Arctic Challenge lauantaina 16.3. Kello 10 eteenpäin on tunturin rinteillä nähtävissä vastavirtaan lumihangessa tarpovia erilaisia esteitä ylittäviä ihmisiä, jotka ovat laittaneet itsensä likoon vain tätä tapahtuma varten ja treenanneet pitkin talvea. Toki se treenikunto jää bonukseksi, vaikka  tämä kisa jo käydäänkin, sitten voikin alkaa valmentautua kohti kesän vastaavaa kisaa.

Jaspis Toivonen & toimitussihteeri spn Ronsku, sekä toimituksen harjoittelijakoiruus spu Rippe.
PS.
tuliko mieleen jokin jutun aihe, haluat ilmoittaa tai muuta kertoa, laitapa viesti:
levi.nyt@gmail.com 

 

 

8.3.2019 Cocktaileja, naisia, koiria

kansi2019_5

 

Laskiaistiistai on parhaimmillaan, kun tätä kirjoitetaan, aurinko paistaa ja kirpeä pakkanen hellittää otettaan iltapäivästä. Aikuisten lomaviikot ovat käynnistyneet ja sen huomaa myös alueen ohjelmatarjonnassa. Aikuisempaan makuun on esimerkiksi heti tulevana viikonvaihteena järjestettävä cocktaildinner. Levin Iglut muuttavat Aurora Sky ravintolansa alakerran kansainväliseksi cocktailbaariksi, jossa sekoitetaan perjantaina ja lauantaina taidokkaita juomia. Drinkit sinällään ovat ihan normaalia ravintolatoimintaa, mutta se on erikoisempaa, että illan menun ruokajuomiksi on kehitelty omat juomasekoitukset. Nyt ei palan painikkeena olekaan perinteistä viiniä, sen sijaan nautitaankin cocktaileja.

Kevättalven riemuihin kuuluu moottorikelkkailu. Mutta ei kannata liian raskasta hanaa antaa kaasukahvalle, sillä reiteillä on nopeusvalvontaa ja saattaa käydä kalliiksi liian nopea pikku pyrähdys. Muistaa sopii, että Kittilän kunnassa on noin 900 kilometriä virallisia kelkkareittejä, joilla ajetaan tieliikennelain mukaisesti.

On hyvä, että niitä valvotaan, sillä kelkalla tapahtuvat onnettomuudet ovat yleensä vakavia silloin, kun on vähänkään liikaa vauhtia. Kelkoissa ei ole esimerkiksi suojakaaria estämässä törmäysvahinkoja, ja lappilainen mänty saattaa olla tosi kova, kun sen vauhdissa kohtaa. Kelkkailijaa itseään suojaa ainoastaan kypärä, sitäkään ei kannata unohtaa päästään, ja jos perässä on reki, myös reessä istuvilla on oltava kypärä päässään. Kelkkareiteille asetetut nopeusrajoitukset ovat asialliset eikä aina keliolosuhteista riippuen edes voi ajaa niiden osoittamaa sallittua huippunopeutta, vaan kannattaa pysytellä siinä vauhdissa, jonka itse pystyy hallitsemaan.

Kylän kelkkayrityksistä Vmax Rentals tarjoaa muun muassa ajo-opetusta kokemattomille kelkkailijoille. Suljetulla reitillä voivat kelkkailuun perehtyä sekä ajokortittomat kuskit että sellaiset, jotka eivät eläessään ole moottorikelkan kyydissä tahi kuskina olleet, nuoret ja vanhemmat. Toki kaikissa yrityksissä annetaan perusohjeet ja neuvot aina kaikille ennen ohjatun safarin alkua, mutta todellisuudessa suljetulla alueella käytännön opetus on sitä kaikkein parasta.

Uuden lain mukaan kelkkareiteillä saa liikkua myös jalan tai suksin, mutta toivoa sopii, ettei niin tehtäisi ainakaan täällä enemmän kansoitetuilla matkailualueilla. Kävelijöille ja hiihtäjille on reittejä ja teitä, joita pitkin kulkea. Erämaaurilla saattaa kyllä retkeilijä vetää ahkiotaan samalla jäljellä, jolla menee kelkkaura. Sielläkin sopu sijaa antaa. Asia, joka myös saattaa joskus unohtua, on se, että kelkkareiteillä ajetaan molempiin suuntiin. Mutkissa ei kannata oikoa turhaan, vaan pysyä omalla kaistallaan, niin ei satu vahinkoa.

Tämän viikon 10 lopulla perjantaina 8.3. vietetään  kansainvälistä  naisten päivää, joka näkyy monessakin yrityksessä. Onnea siis kaikille kanssasisarille tasapuolisesti! Toivottavasti saatte nauttia lomailuaamusta rauhassa, pääsette aamiaiselle valmiiseen pöytään eikä aika mene mökkikeittiössä ruokaa laittaen muulle joukolle.

Pitkästä aikaa lauantaina 9.3. pidetään kaikkien mahdollisten koirarotujen ja myös seropien ja muiden ”kirkonkylänkoktailien” koiranäyttely eli match show Hotelli Kittilän vieressä sijaitsevalla torilla. Mukaan pääsee, kunhan koiran rokotustodistukset ovat mukana ja kunnossa. Lelukoirillekin on oma sarja ja luonnollisesti lapsi ja koira -luokka.

Jos ei sitten koiranäyttely ole se sinun ja nelijalkaisen ystäväsi lomajuttu, niin koiraladuille voi suunnistaa reippaammille lenkeille. Latukartassa näkyy, mistä reitit kulkevat ja siellä saavat sitten haukkua koirat ihan täydestä syystä.

 Jaspis Toivonen & toimitussihteeri spn Ronsku, sekä toimituksen harjoittelijakoiruus spu Rippe.
PS.
tuliko mieleen jokin jutun aihe, haluat ilmoittaa tai muuta kertoa, laitapa viesti:
levi.nyt@gmail.com

 

 

1.3.2019 Tunne lomaseutusi

kansi2019_4

Ensimmäisen oikean kotimaan hiihtolomaviikon jälkeen on paikallinenkin vähän hämmennyksissään. Mistä nämä kaikki oikein tänne ykskaks tupsahtivat, ja löytävätkö he kaikki sen oikean lomafiiliksen? Vähän olisin huolestunut enempi tuosta jälkimmäisestä dilemmasta, mutta ensimmäiseen on helppo vastata, etelästäpä hyvinkin, suurkaupunkien sykkeestähän he ovat poissa, kuten Helsinki, Espoo, Vantaa, Turku, sieltä Ruuhka-Suomesta. Meneillään olevalla 9-viikolla väki tulee puolestaan keskisestä Suomesta ja ensi viikolla on pohjoisen vuoro.

Se on tuo lomailukin oikeastaan vakava harrastus. Niin kuin laskettelukin, toiset sen osaavat, toiset käyvät vähän kurssilla ja niin kaikki sujuu taas paremmin, ja toiset lyövät päätä seinään ja uivat vastavirtaan, kun minä itte tiedän kyllä... Lomaelämästäkin tulee helpompaa, kun on hajulla, minkälaiseen maisemaan ja ympäristöön on tullut. Tietoahan kyllä löytyy ja saa monesta tuutista. Ihan niillä töin eli lomailijaa varten on useampi yritys tässäkin lomataajamassa. 

On todellakin suositeltavaa poiketa omista lomarutiineista kerrankin. Aina ei kannata olla pihi ja tehdä vain omatoimisesti. Sitä ei huomaakaan, miten paljon enemmän saa irti, kun menee niin sanotusti valmiiseen pöytään. Paikallinen ohjelmapalveluyrittäjä on perehtynyt omaan tuotteeseensa, hän osaa kertoa tarinan tuotteen ympärillä ja osaa opastaa pikkuniksit, joilla aktiviteetti saadaan vielä sujuvammaksi olipa sitten kyse kelkkailusta, koiravaljakoista, ratsastuksesta, lumikenkäilystä tai vaikka museokäynnistä.

Suomalainen ei herkästi turvaudu omassa maassaan oppaan palveluihin, mutta sekin on suositeltavaa kokeilla. Ammattimainen opas, nykyään yhä useammin näyttötutkinnon suorittanut henkilö, osaa kertoa paljon tarinaa alueesta, sen historiasta aina nykyaikaan. Varsinkin, jos tulee Lappiin bussiryhmän mukana, kannattaa panostaa muutama euro siihen, että opas valottaa alueen elämää. Tosiaankin vain muutamasta eurosta ryhmän jäsentä kohti on kyse, kun palkataan opas, se ei merkittävästi matkan hintaa nosta, mutta laatua kylläkin. Ei ole ainutkertaista, että asiakkaat ihmettelevät reissun jälkeen, että vuosikymmeniä on täällä kuljettu, mutta vasta nyt sai tietää nämäkin seikat.

Oppaat myös neuvovat matkailijoita, miten täällä odotetaan ihmisten toimivan eri tilanteissa, erilaisissa arjen asioissa on paikallinen tieto valtaa. Sama koskee myös mökkien omistajia. Ei ole aina niin selkeää, miten toimia, kun mökistä pamahtaa vesijohto jäähän, lämminvesiboileri sanoo sopimuksen irti tai piha täyttyy pyrylumesta eikä ole sopimusta huolitsijan kanssa. Jos on uusi mökin omistaja, fiksu ottaa vähän ennakkoon selvää, millä alueella on ja mitä siellä tapahtuu. Ei olisi hassumpaa käydä vaikka oikein esittäytymässä henkilökohtaisesti naapurilleen, varsinkin sellaisilla seuduilla, joilla vakituisempi asutus ja lomamökit ovat samalla alueella.

Selväähän on, ettei toisen mailla esimerkiksi kelkkailla ilman maanomistajan lupaa. Kauppakirjassa yleensä mainitaan myös kulkuoikeuksista eli rasitteista naapureiden mailla, lisäksi aina on hyvä kysyä, että onko ok, jos tästä yhä kuljetaan, kun edellisetkin omistajat niin ovat tehneet. Seuduilla, missä on ympärivuotista asutusta naapurustossa, on ihan kohteliasta kunnioittaa samoja yleisiä käyttäytymistapoja ja aikatauluja kuin taajamissa yleensä tai isoissa asunto-osakeyhtiöissä. Sopu sijaa antaa, ja sivistynyt kysyy, ennen kuin toimii. Kesällä ei lumi estä kulkua, mutta silloinkin kannattaa vähän miettiä, missä toisen maanomistajan kotirauhan raja kulkee. Selvää on myös, että lomalaisen koira ei juokse irti, kun ei juokse paikallisenkaan, vaan noudatetaan metsästyslakia.Se lomafiilis löytyy, kun annetaan tilaa ja muistetaan marssijärjestys. Täällä eivät kaikki ole lomalla. Tosin hyvin moni on töissä, jotta lomalaisen elämä olisi mutkatonta.

Jaspis Toivonen & toimitussihteeri spn Ronsku, sekä toimituksen harjoittelijakoiruus spu Rippe.
PS.
tuliko mieleen jokin jutun aihe, haluat ilmoittaa tai muuta kertoa, laitapa viesti:
levi.nyt@gmail.com

 

 

22.2.2019 Hill Street Blues -meiningillä

Rippe_Ronsku

 Toimituskoirat  spu Rippe ja spn Ronsku.

Ne, jotka ovat vähän vanhemmasta päästä iältään, muistanevat televisiosta hyvin vanhan kunnon poliisisarjan nimeltä Hill Street Blues. Siellä aina aamun käskynjaossa kehotettiin olemaan varovaisia päivän töissä. Samaa voi toivottaa täälläkin, olipa sitten toinen lomalla tai työssä. Erityisen ajankohtaiseksi tämä tuli, kun heti ensimmäisen hiihtolomaviikon alkusoitoksi kuultiin ikäviä uutisia Himokselta, jossa 15-vuotias rippileiriläinen kuoli rinneturmassa. Ikävä tapaus ja toivottavasti ei tule muita vastaavia.

Liikaa ei voi painottaa sitä, että hiihtokeskuksissa ovat parhaat ja turvallisimmat laskuolosuhteet aina hoidetuilla rinteillä. Ne ovat valvonnan alla, niissä tavoittaa henkilökunnan nopeimmin ja apua saadaan äkkiä, jos kolahtaa. Tänä talvena vielä toistaiseksi painitaan täällä Tunturi-Lapin alueella osissa keskuksia luonnon lumen puutteen kanssa, kun talven saldo on normaalia heikompi, ja toisaalta taivaalta satanut lumi on ollut laadultaan pääosin höttöä pakkaslunta, joka ei kunnolla jää paikoilleen maastoon. Esimerkiksi Levillä on muutamia rinteitä, joita ei ole avattu. Ja kun ajelee tunturissa autolla, huomaa kyllä, että totta turistaan, kivikot paistavat hoidettujen rinteiden ulkopuolella. Silloin kyllä viimeistään tajuaa, että ei sitä lunta ole liikaa metsässäkään rinteiden naapurissa.

Omin päin ei kannata lähteä seikkailemaan rinteiden ulkopuolelle, siellä kostautuu meno äkkiä suksen napatessa kiinni kiveen tai tökätessä lumikinoksen peittämään kantoon. Varsinaista kovaa hankea on vain harvassa eli niissä paikoissa, jonne tuuli on tuivertanut kovan pinnan, metsän suojassa on vain lähinnä pehmeää pakkaslunta, joka ei juurikaan suojaa alla olevilta haasteilta.

Tässä on viime viikon aikana tullut myös toinen vaaratekijä, joka uhkaa puolestaan moottorikelkkailijoita tai myös umpilumessa hiihtäviä. Jokijäille ja järville ovat lauhat säät ja uuden lumen paino nostaneet paikoin runsaastikin vettä jään päälle. Se ei sitten paljon naurata, jos jää kelkalla kiinni sohjoon tai suksen pohja kastuu ja jäätyy saman tien kesken hiihtoreissun. Älä siis mene koskemattomille lumen peittämille jääpeitteille, jos ei ole ihan pakko ja ei ole yhtään kokemusta siitä, miten hyvin esimerkiksi moottorikelkan saa kiinni sohjoon. Voi olla tosi työläs homma ainakin yksinäisen kelkkakuskin saada ajokki irti. Tässä pätee sama vanha ohje ennen kuin kelkoissa oli pakkia, se ajettiin siten, ettei pakkia tarvita. Nyt on sama homma eli pysy hoidetuilla urilla ja reiteillä.

Tähän lehteen on koottu urheilullisia asioita, joissa kerrotaan Levin tulevista isommista liikuntatapahtumista. Vielä ehtii mainiosti mukaan tunturin kovaan koitokseen eli Arctic Challengen talviseen esteratakisaan mukaan. Ihan treenaamatta ei radalle kannata lähteä, mutta ei sitä pelätäkään kannata.

Toinen laji, jossa voi myös heittää pelon pois, on triathlon, joka kisataan kesällä. Siihen ehtii vielä harjoitella, vaikka lähtisi nollasta. Lajina triathlon on kiinnostava, sillä siinä uidaan, pyöräillään ja juostaan. Ja Extreme Levi Triathloniin on asetettu varsin matala kynnys lähteä mukaan, kerää vain 3-hengen joukkueen, jossa ei tarvitsekaan rehkiä yksin kaikkea vaan hommat jaetaan, eikä sprinttisarjassa matkan pituuskaan tule vastaan. Sinne vain reippaasti mukaan kaatamaan omia liikunnan rajoja.

Myös ensi syksyn Ruskamaraton on uudistumassa. Toki vieläkin hilputetaan klassikot eli täys- ja puolimaraton tutuilla reiteillä eli kerran tai kahdesti tunturin ympäri. Mutta polkujuoksu on valloittanut myös nyt Levin ihan kunnolla eli tarjolla on uutena sarjana 21 km pitkä Polkujuoksu. Juoksureitti kulkee samoissa maisemissa kuin mitä kipaistaan kesän triathlonkisan pitkällä matkalla.

Eli ollaanpa varovaisia siellä ulkona!

Jaspis Toivonen & toimitussihteeri spn Ronsku, sekä toimituksen harjoittelijakoiruus spu Rippe.
PS.
tuliko mieleen jokin jutun aihe, haluat ilmoittaa tai muuta kertoa, laitapa viesti:
levi.nyt@gmail.com

 

 

15.2.2019 Odotettavissa lumisadetta

PKkuva

Hiihtolomien ensimmäinen viikko on käynnistymässä. Uupuneet opiskelijat sekä nääntynyt opetushenkilökunta ja kaiken kärsineet vanhemmat pääsevät vihdoin irti Lappiin sekä muualle. Paistakoon siis kaikille osapuolille, ja ainakin tänne pohjoiseen matkustaville, aurinko, ja kimmeltäköön hanget.

Seuraavan 9 vuorokauden sääennuste povaa kaikkea kivaa, muttei kovia pakkasia. Se on siis pelkästään hyvä uutinen. Vähän huonompi on se, että pääsee tai joutuu, riippuen katsantokulmasta, tekemään taas lumitöitä. Runsain mitoin jopa tuossa päivänä muutamana on valkoista materiaa putoamassa taivaalta. Se on muuten mahtavaa lomaliikuntaa sekin, kun tarttuu lapion varteen tai lumikolaan ja itse siirtää pihalumet jaloista pois. Lumityöskentely pienessä mittakaavassa on suorastaan meditatiivinen suoritus, jossa ajatus on puhtaan valkea ja mieli askartelee seuraavan kolallisen kimpussa. Mutta saattaa samainen harraste johtaa myös hampaiden kiristelyyn ja monenlaisiin aggressioihinkin.

Yksi sellainen harmitus on tietenkin aura-auto. Kun se tulee vastaan, ei mitään näe. Silloin on kuskin syytä hillitä itsensä, hidastaa jo ennakolta ja kohdata aura maltilla, se valtaisa kaiken peittävä lumipilvi menee kuitenkin ihan hetkessä ohi. Raastavampaa on joutua aura-auton taakse. Silloin ei kannata mennä roikkumaan puskuriin kiinni, kyllä se kuski kaikesta huolimatta sinut sieltä takaakin bongaa ja siirtyy sivulle ja näyttää myös vilkkua, kun sopiva tilaisuus manööveriin tulee. Silloin voi turvallisesti lumikoneen ohittaa, ja huokaista. Matkan teko on hetken hitaampaa, mutta parempi on säilyttää kottero sekä sen kallis lasti ehjänä. Sitä paitsi työtään nämä auraajat tekevät, jotta me muut pääsemme liikkeelle ajoissa tai yleensä jonnekin talviteillä.

Pipoa kiristää sitten tietysti myös se, kun nämä auraajat pukkaavat sillä hervottomalla alueaurallaan puolimetrisen palteen siihen juurikin omaan liittymään. No, siinäkin on sitten kaksi tapaa kohdata kauhistus. Voit kiroilla kuin pyrstöön ammuttu marjakarhu, sadatella rauhassa koko, ei ehkä niin kauniin, sanastosi läpi, se muuten helpottaa, kun kunnolla karjuu, mutta mitään muuta hyödyllistä siinä ei tapahdukaan. Jos ei nyt ihan kauhea kiire sattumoisin ole, niin taas sen salitreenin sijaan otat lumilapion tai kolan kauniiseen käteen ja teet vähän kehonpainotreeniä nimeltä lumityöt ja liikautat sen palteen huushitsiin tieltä pois. Se vasta-aurattu lumi on sitä paitsi paljon helpompaa liikutella ennen kuin ajat pää punaisena sen vallin yli autollasi pohja raapien lumikokkareita ja samalla tamppaat lumet entistä tiukempaan. Sitten vasta ottaakin pattiin.

Puhdas lumi on kuitenkin tarpeellista tällaisissa talvilomakeskuksissa. En viime talvena olisi esimerkiksi uskonut, että nyt kaipaan lisää lunta maastoon. Ei ole vuosiin ollut näin vähän lunta tähän aikaan vuodesta, tosin vanha kansa väittää monen muun asian ohella, että lumimäärä on vakio ja vielä sitä sataa huhtikuussakin. Vähälumisuus on hyvä siksi, ettei kattojen lumikuorma ole nyt aivan valtaisa, mutta edelleenkin esimerkiksi alueen latureittihuollossa luonnon lunta kaivataan paljonkin lisää. Latutampparit tarvitsevat lisää lunta esimerkiksi jokien ylityskohtiin, jolloin tehdään laduille loivat lumiluiskat ja saadaan siten hiihtäjien elämä mukavammaksi. Jos tulee nopeasti porottava kevätaurinko, niin kelkkareitit esimerkiksi kuluvat huomattavan nopeaan. Vilkkaimmilla reiteillä on lumipolanne jo melko ohut ja maa on siten hetkessä mustana.

Rinnealueilla lumen vähyyden huomaa hoidettujen rinteiden ulkopuolella, jossa mustat kivet ovat näkösällä. Jos siis haluaa pitää suksiensa pohjat hyvinä ja itsensä eheänä, niin pysyy skimboillaan ja laudallaan hoidetuilla rinnealueilla, siellä ei kivet kalise.

Jaspis Toivonen & toimitussihteeri spn Ronsku, sekä toimituksen uusin harjoittelijakoiruus spu Rippe.
PS.
tuliko mieleen jokin jutun aihe, haluat ilmoittaa tai muuta kertoa, laitapa viesti:
levi.nyt@gmail.com

 

 

18.1.2019 Uusi vuosi edessä

kansi 2019_1

 

Olipas jälleen kansainvälinen vuodenvaihde ja joulun aika täällä tunturissa, ainakin paikallisen ihmisen näkökulmasta. Kaupat ja kadut olivat täynnä haalarikansaa, kuin konsanaan huhtikuun lopulla tai syksyisin kotimaan yliopistokaupungeissa. Punainen tai sininen toppahaalari on ulkomaalaisen perusunivormu viimassa ja tuulessa, pakkasessa ja paisteessa. Tosin keskitalvella ei paistetta juurikaan ole, kun kaamos vallitsee, mutta haalari on kyllä tarpeellinen perusvaate kaikkeen ulkoilmaelämään. Ja huippuahan on, että haalarit ja muut talvipukimet luovutetaan asiakkaalle, jolla niitä ei luonnostaan ole eikä niitä aina mistään saisikaan. Tuskinpa niitä myydään Lontoossa tai muissa Euroopan metropoleissa, puhumattakaan sitten pienemmistä taajamista, kunnollisia reilun parinkymmenen pakkasasteen kestäviä vermeitä. Ei niitä välttämättä moni ensi kertaa Lappiin tuleva matkailija edes osaisi kysyäkään paikalliselta kauppiaaltaan.

Ja tungostahan on ollut ainakin Lapin lentoasemilla. Talvimatkailu on kasvussa, Lapin lentoasemia laajennetaan, terminaalitiloja laajennetaan ja kenttien rullausteitä rakennetaan lisää. Viime vuoden aikana Kittilän kentän kautta kulki kaikkiaan 355 000 matkustajaa ja kenttä palvelee koko Tunturi-Lapin aluetta, joten matka sieltä edelleen majoitukseen suuntautuu Levin ohella myös usein Ylläkselle, Olokselle, tai Pallakselle. 2000-luvun alussakin vielä Kittilän kentällä oli todellista ruuhkaa, kun muutamina vilkkaimpina vaihtopäivinä tänne lensi 15 konetta samana päivänä. Tänä talvena lukema jo liki tuplaantui. Hattua pitää nostaa kaikille osapuolille.

Isojen ryhmien operointi varusteen vaihtoineen ja ohjelmiin siirtymisineen vaatii runsaasti valmistelevaa työtä, kuljetuskalustoa sekä ennen kaikkea valtavasti hyvää ja tehokasta suunnittelua. Kun matkustajan taival koneesta lentoasemalle ja edelleen majapaikkaan sekä sieltä hyvin laadittuun päiväohjelmaan sujuu ja loppuhuipennuksena perhe tapaa joulupukin elävänä, tullaan tänne seuraavallakin kerralla. Jälleen kerran hyvä kello kauas kuuluu. Mutta tarkkana on oltava kaikkien osapuolien nykyisessä somemaailmassa, jossa tieto kulkee todella nopeasti, olipa sitten kyse hyvästä tai huonosta uutisesta. Siitähän saatiin jo hyviä maistiaisia joulukuun alussa, kun brittimediassa alettiin kirjoittaa lumettomasta Lapista alatyyliin. Onneksi saatiin kuitenkin talvi vihdoin tännekin.

Lumi ja kylmät ilmat ovat elinehto tämän vuodenajan matkailulle. Ilman pakkasia ei olisi hienoja lumirakennelmia, kuten Levin Luvatunmaan tai Ylläsjärven Lainion lumilinnoja. Niissä kannattaa kyllä piipahtaa katsomassa. Lainiolla Snow Villagessa jatketaan edellisvuoden teemaa eli yhteistyössä HBO:n kanssa Game of Thrones -teemaa. Luvatunmaan linnan käytävillä seikkailevat puolestaan Harry Potterista tutut hahmot.

Revontulet houkuttavat edelleen väkeä Lappiin ja niitä tarkkaillaan tänäkin talvena yhä kiihkeämmin. Erilaisia revontulien bongaukseen passaavia igluja, jotka soveltuvat myös yöpymiseen, nousee pohjoiseen nyt kuin sieniä sateella. Levin iglumäärä on kasvanut sekin jonkin verran, kun Northern Lights Ranchille on valmistunut lisää majoitustilaa pihapiiriin. Tiettävästi tulevana kesänä saadaan alueelle jälleen uusi laaja iglukohde.

Nyt tammikuussa on hyvä vetää vähän henkeä kiivaan joulun jälkeen ja ennen alkavaa kevättä. Aurinko kiipeää nyt päivä päivältä entistä korkeammalle ja päivä pitenee, samoin valon määrä kasvaa ja ihmiset virkistyvät kaamoksen väistyessä. Kun ei ole liian kipakoita pakkasiakaan ollut, niin nautitaanhan talvesta!

Jaspis Toivonen & toimitussihteeri spn Ronsku, sekä toimituksen uusin harjoittelijakoiruus spu Rippe.

PS.
tuliko mieleen jokin jutun aihe, haluat ilmoittaa tai muuta kertoa, laitapa viesti:
levi.nyt@gmail.com

 

19.12.2018 Joulumaa!

kansi2018_21

 

Ei ole tietoakaan enää mistään törkymaasta, kuten brittilehdistö ponnekkaasti vielä alkukuusta kommentoi Lapin maisemia, ja muutama ryhmäkin jopa perui silloin matkansa. Nyt on lunta sopivasti ja maisema kauniin kermakakkumainen, toki lisää lunta sopii vielä tuomaan joulun ja talven tunnelmaa. Parhaillaan on jumalaisen kaunista myös päiväsaikaan, vaikkei tuo aurinko enää täällä horisontin yläpuolelle kipuakaan. Elämme syvintä kaamosta, mutta ei suinkaan mitään synkkää aikaa. Taivaalla loistavat uskomattomat luonnon akvarellistin värit eikä paletin käytössä ole säästelty.

Lapissa käytetään nykyisin paljon erilaisia ulko- ja ympäristövaloja, joilla saadaan maisemaan lisää ilmettä. Jopa pihapiirin kuivat näreet näyttävät hienoilta lumisine oksineen, kun ne ovat värivaloin valaistuja. Nykyiset led-valot ovat lisäksi edullisia, kestäviä ja kuluttavat vähän sähköä.

Tänne lumimaisemaan sopivat myös kaamoksen hämäryyteen erilaiset ulkotulet ja kynttilät. Ne ovat kauniita, ja turvallisiakin, kun muistetaan vähän harkita, minne niitä asetellaan. Kynttilöille paras on niihin valittu oikean kokoinen lyhty. Ulkotulille pitää muistaa laittaa aina joko palamaton alusta tai vielä parempi on erityisesti roihuille suunniteltu teline, jolloin se on irti maasta ja muista pinnoista. Älkää ikinä laittako ulkotulia palamaan kuitenkaan huvilan puuterassille tai seinien lähelle, siinä on nimittäin todellinen tulipalon vaara.

Kynttilät ja tuikut ovat niin ikään kauniita tunnelman luojia. Kynttilöitä ei kuitenkaan nykytiedon valossa enää suositella poltettaviksi jatkuvasti sisätiloissa niiden aiheuttamien hengitystiealtistusten takia, mutta joulun aikana ja juhlissa kyllä voi rutiinista poiketa. Kunhan mennään paloturvallisuus edellä eli älä jätä koskaan mökkiin tai kotiin vartioimatonta kynttilää. Jos lähdet ulos ja huoneisto jää tyhjilleen, älä jätä kynttilöitä palamaan yksin, vaan sammuta ne kaikki.

Omin silmin havaittavissa oleva kansainvälisten matkailijoiden runsaslukuisuus todistaa tehdyt kasvuennusteet tosiksi. Paljon heitä on ja vipinää riittää niin kaduilla, hotellien pihoilla kuin ilmatilassakin. Onneksi safariyritysten matkailijoiden käyttöön antamissa haalareissa ovat heijastinnauhat kiinni asussa, joten täällä lumipölyn keskellä ja kaamoksen hämäryydessä tarpovat ihmiset myös näkyvät muulle liikenteelle.

Heijastimia soisi käytettävän kuitenkin vielä enemmän. Eikä yksin katuvalojen ulkopuolella, sillä sitä on pieni ihminen melko näkymätön valaistuillakin alueilla, jos ei vaatteissa ole mitään heijastavaa. Heijastin voi kuitenkin olla sekä tyylikäs että hauska eli sen käyttö sopii kaikille vauvoista vaariin. Pienen heristyksen ansaitsevatkin monet aikuiset ja vanhempi väki, sitä muistetaan kyllä jälkikasvulle laittaa heijastimet heilumaan, mutta usein siitä tummasta talvipompasta ne puuttuvat kokonaan, kuitenkin se on ihan soma heilumaan vaikka käsilaukussa. Ja nykyisin saa kaupoista hienoja vilkkuvaloja lemmikeille, samat valovilkut sopivat kaksijalkaisillekin, ja muuten, lemmikkien valot eivät kolise, ne ovat lumen ja veden sietäviä, sillä usein koko systeemi on suojattu silikonikuorella, ja paristokin on niihin näppärä vaihtaa. Siispä iltamenoihin mennessä pihistetään Mustin vilkkuvalot, niin ollaan näkyväisinä lumiliikenteessä. Oikein tuikkivaa joulua kaikille!

Jaspis Toivonen & toimitussihteeri Ronsku, sekä toimituksen uusin harjoittelijakoiruus Rippe, 11 kk

PS.
tuliko mieleen jokin jutun aihe, haluat ilmoittaa tai muuta kertoa, laitapa viesti:
levi.nyt@gmail.com

 

 

 

30.11.2018 Päivien lyhetessä

 kansi2018_20

Syksy on tuntunut tosi pitkältä, kun täällä päivänvalo vähenee tähän aikaan vuotta suurin harppauksin. Keskiviikkona 28.11. oli virallisesti aurinkoa nähtävillä horisontin yläpuolella kokonaista 3 tuntia ja 8 minuuttia. Eikä siis enää montaa päivää mene, kun tälläkin seudulla tipahdetaan oikeaan kaamokseen, jolloin aurinkoa ei vähään aikaan sitten näy lainkaan paitsi kajastuksena taivaanrannassa. Mutta auringon katoamisen korvaavat kyllä satumaiset taivaan värit, mikäli vain on selkeää ja pysytellään pakkasella. Taivaalle kannattaa tuijotella siis öisten revontulien ja tähtien ihailun ohella myös päivisin.

Tämä marraskuu on tuntunut todella pimeältä ajalta, kun täälläkin on podettu lumipulaa. Onneksi nyt viime päivinä on saatu pakkaskuuran päälle vähän lunta. On valoisampaa ja mielikin heti kirkkaampi. Mutta lumettomuudesta huolimatta menivät maailmancupkisat loistavasti ja järjestäjät raportoivat noin 20 000 kävijää, mikä on muutama tuhat enemmän kuin viime vuonna. Nyt oli myös ennätysmäärä eri maiden kuvausryhmiä paikalla. Ja kyllä pitää jälleen kerran kiittää Levin Ski Resortin johtoa sekä Ski Sport Finlandin ja kansainvälisen hiihtoliiton FIS:n päätöksiä sekä uskoa satsata lumen säilöntään. Ilman säilölunta ei täälläkään olisi kisattu. Eihän tuo lumen säilöminen halpaa lystiä ole, kun lasketaan yhteen kaikki työtunnit, sähkö ja vesi, peitekankaat ja kone- sekä ihmistyö kasauksineen ja jälleen levityksineen. Mutta paljon suurempi summa olisi tullut kisojen peruutuksesta aiheutuneista tappi- oista suoraan kansalliselle liitolle sekä yrityksille, kärsijöinä olisivat myös olleet monet muut tahot. Kuitenkin Ylen kuva maailmalle kertoi lumisista talvikisoista, joten se ei varmaankaan ketään haitannut, ja kilpailijat olivat tyytyväisiä, sillä joka  puolelta  henki  hyvän  tekemisen meininki.

Voi vain todeta, että jokseenkin kaikki mahdolliset vastukset on melkeinpä koettu, mitä  vain  voi  kisajärjestäjällä eteen tulla. Listaan sopii säilölumen osalta edellisen kesän sateet ja viime kesän helteet, kisojen aikaan kova tuuli, lämpötila, maaston lumettomuus, jäljellä olisi ollut enää äkkinäinen lumimyrsky  ja todella runsas lumen tulo juuri kisa-aamuna.

Muuallakin vaivaavasta lumipulasta kertoo myös se, että maailmancupin jälkeen Levi on ollut edelleen täynnä alppiurheilijoita, jotka treenaavat Levin rinteillä ja osallistuivat mm. FIS-kisoihin 23.–25.11. Kisoihin  oli  ilmoittautunut  ennätyksellinen määrä (170) urheilijoita kaikkiaan 18 eri maasta. Nyt seuraavat vielä täällä kaksipäiväiset miesten Eurooppa Cupin kisat 29.–30.11. Maailmancupin aikaan jouduttiin ensimmäisenä kisapäivänä kovan tuulen suljettua gondolin kuljettamaan autokyydillä kilpailijat starttiin, ja liikenne  ylämäkeen on yhä jatkunut, vaikka gondolikin taas kulkee. Onni onnettomuudessa oli silti lauha sää, sillä nyt voitiin turvallisesti ajaa autolla ylös tunturiin.

Brittiläismediasta osa ehti haukkua jo lyttyyn lumettoman Lapin, mutta säätyyppihän on jo muuttunut,  on tällaisten vähälumistenalkukausien kanssa taiteiltu ennenkin. Kekseliäs mieli hoksaa paljon ja korvaavaa tekemistä löytyy. Toki nyt elämme kriittisessä vaiheessa, kun ensimmäiset joulupukkia tapaamaan tulleet ryhmät ovat jo alueella, on nimittäin hieman haastavaa järjestää esimerkiksi matkapakettiin jo valmiiksi maksettua poro- tai moottorikelkkasafaria lumettomalle reitille, mutta säätilahan on force majeur -tilanne. Asiakkaat voi viedä esimerkiksi luistelemaan tai potkukelkkailemaan järvelle, sillä aikoihin eivät ole täkäläiset olosuhteet retkiluisteluun olleet yhtä hyvät kuin nyt. Pulkkamäkeenkin jo pääsee ainakin Levin eturinteellä, koiravaljakkoajelun sijaan voi koiria rapsutella ja kuulla safariyrittäjän kertomuksia koirien käytöstä ja alkuperästä. Pienetkin reklamaation alut saadaan torjuttua useimmiten heittäytymällä tilanteisiin hymyssä suin ja näyttämällä, että jos nyt ei onnistu tässä tämä poroajelu, niin otetaanpa alle polku- pyörä ja kuunnellaan kuuran rapinaa rattaissa.

Jaspis Toivonen & toimitussihteeri Ronsku, sekä toimituksen uusin harjoittelijakoiruus Rippe, 10 kk

PS.
tuliko mieleen jokin jutun aihe, haluat ilmoittaa tai muuta kertoa, laitapa viesti:
levi.nyt@gmail.com

 

9.11.2018 Lumi, tuo ihana ja kamala!

kansi2018_19

Levin kokoluokan talviurheilukeskus ei toimisi, mikäli ei olisi lunta. Koko talviurheilusta ei voisi edes puhua ilman lunta. Lumi on kaiken perusta. Myös Lumi ja Lappi ovat ainutlaatuinen yhdistelmä, jotka kerta kaikkiaan kuuluvat yhteen. Ilman lunta ja talvea ei Lappi olisi se arktinen ja eksoottinen alue, joka houkuttaa monenlaista tapahtumaa, kävijää ja yritystä luokseen. Koko Lapin matkailu elää lumesta, vaikka kesäkin on tärkeä.

Paikallinen ihminen tuntee nenässään lumentulon jo ensimmäisinä kylminä ilmoina. Pikkupakkanen ja uusi lumi, siinä on ihan oma arominsa. Koko maailma tuntuu heti paremmalta paikalta. Näin on siis alkutalvesta.

Mutta sitten myöhemmin, kun talvi etenee ja lumisade, pyry ja tuisku seuraavat toinen toistaan päivä toisensa jälkeen, lumitöiden tekijä uupuu ja manaa koko valkeuden alempaan huishittoon. Lumesta tulee rasitus ja vaiva, ainakin omalla pihalla. Ei enää ymmärrä, minne sitä puskisi. Käsivarret ovat tuusan nuuskana, selkä romuna, mutta lumikolaajan hauis kiittää sitten ainakin viimeistään huhtikuussa. Lumityöt ovat hyötyliikuntaa parhaasta päästä.

Lumi työllistää kiroilevien talonmiesten ja -naisten lisäksi myös vinon pinon erilaisia koneita. Tieliikenteessä kärsitään ja manataan usein heikkoa tienaurausta, eihän se aura-auto ikinä aja riittävän usein ja oikeissa paikoissa, missä tarvitaan juuri nyt sitä auraa. Aina ovat tiet tukossa, ja varsinkin, jos puhaltaa ja kinostaa. Postinkantajat ovat kiinni pikkuteiden liittymissä, ja monet muut rahtarit ja kuljetukset taistelevat valkeuden keskellä. Tavara ei liiku toivotulla nopeudella. Ja suorastaan hengenvaarallisiin tilanteisiin saatetaan joutua niillä tieosuuksilla, joilla liikkuu paljon tottumattomia rekkaliikenteen kuskeja. Näin on ollut tilanne jo monena talvena varsinkin Tornio-Kilpisjärvi -tiellä.

Lumen kanssa elämisestä tulee monelle eläinlajille selviytymistaistelu. Viisaat Lapin lajit ovat kuitenkin keksineet keinon säilyä lumisissa oloissa hengissä. Ne vaihtavat sopivasti talven tullen väriä, niinpä täällä loikkii valkeita metsäjäniksiä, kiirunat ja riekot lentävät niin ikään valkeassa höyhenpuvussa. Jos on niin hyvä tuuri, että kohtaa naalin eli napaketun, on sekin talvisin valkoinen väriltään. Lisäksi eläimet kasvattavat turkkiaan, pohjavilla on paksua ja karvoja on tassunpohjissa, ei peruspystykorvankaan tassut talvipakkasilla ulkona palele.

Lumella on siis merkitystä. Eikä se ole vähäisintä esimerkiksi suurten urheilutapahtumien ollessa kyseessä. Se tiedetään jo kokemuksesta Levilläkin, jossa on muutaman kerran jouduttu nielemään karvas kalkki ja perumaan suunnitellut alppihiihdon maailmancupkisat. Saamatta jäänyt hyöty on käynyt kalliiksi. Nyt ei enää siihen sorruta eikä liioin ole varaakaan. Hiihtokeskus tykittää keskitalvella, lumen tekemisen kannalta mahdollisimman edulliseen aikaan lunta varastoon. Säilölumi ja sen laatu ovat nyt avainasemassa ja paras lumi kiderakenteeltaan syntyy tammikuun pakkasilla. Ja niin vain on, että ne paikat, joilla säilölunta varastoidaan kesän yli, pystyvät lunastamaan talviset lupauksensa. Kisat tulevat, niin tänäkin vuonna. Tämän syksyn ilmoja, kun seuraa, niin ei voi kuin olla tyytyväinen ja kiittää heitä kaikkia, jotka ovat panostaneet lumitekniikkaan. Luonnon lumella ei laskettaisi tänäkään syksynä Levin alppikisoja, mutta säilölumella se onnistuu.

Ja kyllähän lumi on muutenkin mukavaa. Siitä nauttivat lapset, siitä nauttivat myös kansainväliset vieraat. On riemullinen näky, kun kaukaisesta, kesäisestä maasta saapunut matkailija ensi kerran kohtaa lumen. Mutta se ei niinkään naurata, että paikallisten pitää jälleen olla todella varovaisia liikenteessä, kun joulumatkailu käynnistyy. Ei nimittäin ikinä tiedä, minkä kinoksen takaa auton eteen laskee pulkka eikä kauheasti pidä ihmetellä sitäkään, kun keskellä tietä vetää aasialaissyntyinen matkailija perässään matkalaukkua.

 Jaspis Toivonen & toimitussihteeri Ronsku, sekä toimituksen uusin harjoittelijakoiruus Rippe, 10 kk

PS.
tuliko mieleen jokin jutun aihe, haluat ilmoittaa tai muuta kertoa, laitapa viesti:
levi.nyt@gmail.com

 

 

12.10.2018 Aikatuumailuja

uuselkä

 

Valtakunnassa ja myös muualla Euroopassa EU:n alueella on parhaillaan pohdittavana se, miten kansalaiset haluaisivat kellonsa ajan asetettavaksi. Nythän on jo EU:ssa päätetty luopua erillisistä kesä- ja talviajoista, jolloin kelloja on siirrelty kahdesti vuodessa, ja nyt olisi tavoite päästä eroon koko rumbasta. Pitää vain vielä saada aikaan jonkinlainen kansallinen yksimielisyys siitä, että ollaanko tulevaisuudessa pysyvästi nykyisessä kesäajassa vai siirrytäänkö pysyvästi talviaikaan, johon taas kelloja muuten rukataan seuraavan kerran 28. lokakuuta aamuyöllä.

Tähän aikaan vuotta Lapissa asuvana voi käyttää nykyteinien termejä ja todeta, että ihan sama, kunhan vain siirtelystä päästään. Jotenkin kuitenkin oma keho olisi sitä mieltä, että siirrytään kerran vielä talviaikaan ja pysytään sitten siinä. Täällä Napapiirin yläpuolella ei niin hirveästi ole väliä, tuleeko se hämärä ja pimeys illasta vai aamusta ja mihin aikaan, kun se tulee kuitenkin ja päivän pituus muutenkin joulua kohden lyhenee. Sellainen olisi kuitenkin minusta mukavaa, että kaikissa pohjoismaissa pysyttäisiin samalla aikavyöhykkeellä. Nythän Tanska, Norja ja Ruotsi jo elävät samaa aikaa. Toisaalta se tuntuu enempi ulkomaille matkustamiselta, kun piipahtaa Ruotsissa tai Norjassa ja kello on tuntia perässä Suomen aikaa.

Täällä sitä on kuitenkin jo siirrytty vähän niin kuin talveen. Ensilumi satoi viikko sitten ja Kittilän kunnan alueella sekä muuallakin Tunturi-Lapissa ensilumen määritelmä kyllä täyttyi. Ilmatieteenlaitos on määritellyt ensilumeksi yhden senttimetrin tasaisen kerroksen lunta säähavaintoasemallaan kirjattuna aamulla klo 8. Lappiin ensilumi saadaan tilastojen mukaan pääsääntöisesti lokakuussa.

Niin tälläkin kertaa eli perjantaina kuudentena lokakuuta maa valkeni. Aika kivasti se myös on maassa pysynyt, mutta nyt uhkaa viikonlopuksi ennustettu lämmin säärintama sekoittaa pasmoja. Eräs iltapäivälehti horisi jo intiaanikesän paluusta Etelä-Suomeen, täällä nyt ei ihan siitä puhuta, mutta 10 asteen lämpöjä luvataan tällekin seudulle viikkojen 41–42 vaihteeseen. Jännityksellä odotamme, miten lauha keli vaikuttaa Levin eturinteen säilölumikasoihin. Syntyykö niistä vanhaa satua mukaillen takki vai liivit eli riittääkö lumi jonkin sortin laskettelurinteeksi vai nautitaanko vain riemulla pulkkamäestä? Joka tapauksessa Levillä on historiallinen päivä 12. lokakuuta, sillä niin varhain ei ole eturinteellä oikealla lumella moneen talveen laskettu mäkeä eikä liioin ole luntakaan säilötty eturinteellä ennen. Lasten syyslomien aloitukseen pienenkin rinteen avaus olisi loistava asia. Mutta muistaa pitää, että vaikka miten olisivat hyvät suhteet yläkertaan, säätilaan ei pystytä vaikuttamaan. Kummallisia sääilmiöitä on tänäkin vuonna todistettu roppakaupalla, ja tuskin tähän tulee muutosta.

Levin pujottelun maailmancup siirrettiin jo aikaisemmin kesällä kansainvälisen hiihtoliiton FIS-kalenterissa totuttua aikaa viikon verran myöhäisemmäksi eli Levillä kilpaillaan 17.-18. marraskuuta. Täällä siirto merkitsee vain positiivisia uutisia, sillä nyt toistamiseen tehdyn säilölumen ohella saadaan lisää tarvittavia kylmiä päiviä, jolloin lumitykit laulavat Levi Black -rinteessä. Syyskuussa on jo tarkastettu säilölumen laatu sekä määrä, jotka silloin hyväksi havaittiin. Marraskuun kahdeksas on seuraava kriittinen päivämäärä, jolloin saadaan tuomio, voiko kisat järjestää, riittääkö rinnealueen lumi ja ovatko olosuhteet turvalliset laadukkaan kisaviikonlopun läpivientiin. Senkään suhteen tuskin on huolta, sillä kuumasta kesästä huolimatta lumikasoissa on riittävästi tavaraa. Sitä tykitettiin tammikuussa vieläkin enemmän varastoon kuin vuotta aikaisemmin ja lisäksi säilötyn lumen laatu on ensiluokkainen. Levin kasoja tutkinut FIS-tekniikkalajien tarkastaja Emmanuel Couder totesikin, että määrää vieläkin tärkeämpi asia säilölunta tehtäessä on ajankohta, milloin se on tehty.

 Jaspis Toivonen & toimitussihteeri Ronsku, sekä toimituksen uusin harjoittelijakoiruus Rippe, 9 kk

PS.
tuliko mieleen jokin jutun aihe, haluat ilmoittaa tai muuta kertoa, laitapa viesti:
levi.nyt@gmail.com

 

7.9.2018 Vastaa luonnon kutsuun

kansi2018_17 

Syksyn ruskavärit ovat jo kohdillaan ja luonnon värikästä ilotulitusta on nähtävillä niin maassa kuin puussakin. Tunturissa riekonmarja loistaa jo kirkkaan tulipunaisena, samoin loimuaa mustikka, ja juolukka vähän violetimpana. Kuivan kesän satona värit ovat kirkkaat eikä juurikaan nyt näy monina muina kosteampina syksyinä niin tuttua kuusen suopursuruostetta. Sieniäkin on kiitettävän runsaasti putkahtanut esiin, vaikka pitkä kuivuus pelotti, että mitenkähän tässä oikein sadon käy. Sieniä odottavat ja nauttivat ihmisten ohella porot, sillä niiden talvenkestävyys ja kunto riippuu näin syksyllä melkeinpä täysin sienisadon määrästä.

Viime viikonvaihteessa Levillä juostiin jälleen ruskamaraton, ja järjestäjiä vähän arvelutti ennakkoon, miten käy osallistujamäärän. Mutta hyvin kävi ainakin tänä vuonna. Pelastus tuli aurinkoisen sään muodossa, niinpä viime tipan jälki-ilmoittautumisia saatiin runsaasti ja lopulta kirjattiin kokonaislukemaksi 1 567 osallistujaa.

Syitä on varmaan monia, mutta viime hetken ilmoittautumisissa näkyy yleinen trendi, joka kertautuu joka asiassa nykyisin eli päätökset jätetään varsin myöhäiseen vaiheeseen. Onko se sitten tätä nopeaa tiedonvälitystä, kun säätilakin jo tiedetään tuntien tarkkuudella jopa päiviä ennen tapahtumien tai matkan alkua? Jotenkin kuitenkin kaipaisi sitkeyttä lisää ihmismieliin, onko se niin juuri justiinsa, satoi vai paistoi, vaatteista kun ei ole pula ja niiden tekniset ominaisuudet ovat nykyisin niin hienot, että aina pärjää kelissä kuin kelissä.

Syksyllä liikutaan paljon luonnossa ja monella tavalla. Patikointi on perinteisin tapa, mutta mukavaa vauhdin hurmaa voi kokea läski- tai maastopyörälläkin. Joet ja järvet kutsuvat edelleen kanootein ja venein liikkeelle, ja näin syksyisin saattaa vielä lisäbonuksena nähdä illalla peilityyntä järven pintaa pitkin lipuessaan kirkkaita revontulia. Levillä on yhä kasvavaan revontulimatkailuun keksitty nyt lukuisia uusia sulanmaan kausituotteita, joten reposia pääsee bongaamaan kaikilla mahdollisilla tavoilla, jos niitä vain muuten sattuu esiintymään. Luonnonilmiöille kun ei voi takuuta antaa eikä niitä voi varmaksi luvata. Jopa ratsastusretkillä voidaan ihailla repoja.

Kittilässä lentoasemalla on huhkittu koko kesä ja jo jouluksi saadaan terminaalin laajennus käyttöön, yksi uusi rullaustie myös valmistuu ja toinen tulee lisää ensi vuoden aikana. Levillä ja koko Tunturi-Lapissa valmistaudutaan yhä kasvaviin matkailijamääriin, joista ainakin kansainvälisistä asiakkaista suurin joukko saapuu lentäen.

Levin ruskan asiakkaat pääsevät myös jo bongaamaan alueella uusia ravintolaelämyksiä. Kota-ravintola on laajentanut ja tulevalla kaudella sieltä saa myös ruokaa. Niliporo muutti naapurissa sijaitsevaan isompaan liiketilaan. Levi Hotel Spassa eli tutummin Levihotellissa on urakoitu koko kesä ja nyt taloon tulee uusi hiiligrilliravintola ja baari, Kekäle, joka avautuu 8.9.

Tanssiväki on ollut huolestuneena jo pitemmän aikaan, että missä sitä oikein voi nykyisin harrastaa paritanssia. Tilanne ei nyt ole kuitenkaan aivan onneton, sillä solistitansseja järjestetään ainakin Hullu Poro Areenalla, jossa on iso parketti. Hotelli Kittilän yhteydessä olevassa ravintola OunasHovissa tanssitaan myös, sinne on jopa tanssi-iltoina bussikuljetus Leviltä. Ja Levihotellin Joiku-ravintolassa on elävää musiikkia sekä tanssia tarjolla syyskuussa kuutena iltana viikossa. Päivähumpille pääsee myös Tuikkuun, jossa myös kunnon liveorkesterit esiintyvät.

Syksy kääntyy ensi kuussa talvea kohti. Mutta jo tässä syyskuulla mietitään tulevia Levin maailmancup-kisoja, sillä kisarinteen ja lumisäilöjen tarkistus tehdään kuun puolivälissä ja FIS antaa silloin oman lopullisen tuomionsa, miltä tilanne näyttää. Kisat käydään tänä vuonna marraskuun puolivälissä eli kohta se on valkoisen sirkuksen aika taas.

 

 

 

 

29.8.2018 Ruskan merkeissä

kansi2018_16

 

Syksy on saapunut Lappiin helteisen kesän jälkeen. Saa taas nauttia kuulakkaista aamuista raikkaiden öiden jälkeen, jopa pikkupakkasta saattaa olla ilmassa, lehti kellastuu puussa ja kasvit värjäytyvät ruskan juhlaloistoon.

Lappiin ruska tuo ainakin kotimaisen ruskamatkailijan, ja toivottavasti myös yhä useamman ulkomaalaisen vieraan, sillä pontevia markkinointitöitä on tehty tämän niin sanotun sulanmaan kauden myynnin eteen. Vieraita houkutellaan tänne nauttimaan tummenevista öistä, lyhenevästä päivästä, revontulista, jotka heijastuvat järven, joen tai lammen kuvajaiseen, hyvällä tuurilla saa kuvattua tuplarevontulet.

Jos vaeltaminen kiinnostaa uutena harrastuksena, kannattaa siihen perehtyminen aloittaa juuri näin syksyllä. Hapekkaassa ilmassa jaksaa rinkkaa kantaa paremmin, sääsket tai muut inisijät eivät juurikaan vaivaa menoa ja telttailuunkin ovat sopivat lämpötilat. Ei tarvitse olla perehtynyt ääriolosuhteisiin, kun pärjää ensikertalainenkin telttamajoituksessa.

Sopivia aloittelijan tunturireittejä tarjoaa muun muassa läheinen Pallas-Yllästunturin kansallispuisto huikean hienoine maisemineen sekä hyvin merkattuine retkeilyreitteineen. Mikäli ei halua kantaa omaa majoitetta mukanaan, voi tukeutua puiston varaus- ja autiotupaverkostoon. Puiston reiteillä voi viipyä vaikka koko viikon tai vain muutaman yön, jotta saa tuntumaa ja oppii käyttämään varusteitaan oikein. Kansallispuisto tarjoaa näin syksyllä myös mukavaa ohjelmaa sen eri luontokeskuksissa. On taidetta, kokoelmia ja luontoiltoja. Lisäksi esimerkiksi Ylläksellä järjestetään metsäpäivät ja Pallaksella vasittu Pallaspäivä markkinoineen.

Levillä on tarjottavanaan myös mukavia kävelyreittejä, joilla selviää ilman rinkkaa ja makuupussia. Täällähän toki useammalla on se mökki tai hotelli varattuna. Mutta maisemat ovat kiehtovia, kapuaa sitten Levin tai Kätkän huipulle. Levillä on useita mielenkiintoisia opastettuja teemareittejä ja huonompijalkaisen kannattaa laittaa korvan taakse esimerkiksi tunturin huippua kiertävä reitti, joka on helppokulkuinen, siellä pääsee jopa pyörätuolilla tai lastenvaunuja lykkäävä helposti kulkemaan. Ja reitin alkuun pääsee näppärästi gondolihissillä.

Jos luonnon antimet kiinnostavat, jatkuu täällä vielä täyttä häkää mustikan poiminta ja puolukatkin alkavat pikku hiljaa olla poimintakunnossa. Ylhäältä tunturin rinteiltä ei pakkanen ole vielä puraissut mustikkaa, joten se on vielä pitkään poimittavissa. Sieniäkin saattaa näin kesän jälkeen jokunen olla tarjolla. Matsutakea ja herkkutattia löytää tarkka poimija koppansa pohjalle, samoin erilaisia rouskuja. Sienistä tosin kilpailevat ihmisten rinnalla nyt porot, sillä sienet ovat tärkeä osa porojen ravintoa niiden varautuessa pitkään talveen.

Kun luonnossa liikkuu, kannatta nyt kuitenkin muistaa myös, että 1.9. alkaen on Kittilänkin metsissä muiden kulkijoiden ohella paljon punanuttuja liikkeellä. Kirkkaan oranssitakkiset ja -lakkiset miehet ja naiset eivät ole joulutonttuja, vaan kyse on nykyisen metsästyslain mukaisesta hirvenpyynnistä. Jos metsätiellä tai maastossa törmäät metsästäjiin, kannattaa heidän ohjeitaan noudattaa. Hirvenpyynnin ohella parhaillaan metsästetään täälläkin karhua ja 10.9. alkaen erilaisia kanalintuja on pyssyjen tähtäimessä. Maastossa liikkujan kannattaakin pukeutua kirkkaan värisiin vaatteisiin näin syksyllä, ja jos on lähdössä itselleen uuteen maisemaan retkelle, kannattaa kertoa myös muulle seurueelle, minne on suuntaamassa. Jos sitten etsintään asti joudutaan, on ainakin osviittaa kulkijan suunnista. Ja kun lähdet Levin iltaan, laitapa vaatteisiin killumaan myös heijastin!

Jaspis Toivonen & toimitussihteeri Ronsku, sekä toimituksen uusin harjoittelijakoiruus Rippe, 7,5 kk

PS.
tuliko mieleen jokin jutun aihe, haluat ilmoittaa tai muuta kertoa, laitapa viesti:
levi.nyt@gmail.com

 

 

10.8.2018 Elossa helteiden jälkeen

Rippe_Ronsku

Toimituskuntaa, etualalla spn Ronja 10 v ja taaemapana spu Rippe s. 10.1.2018

Koko Suomea helli ennen näkemätön ja kokematon helle eikä liioin Lappi siltä välttynyt. Sataan vuoteen kuumimpia lämpöennätyksiä meni rikki Lapissa niin lukemina kuin hellepäivien lukumääränäkin. Jokiveden pinta vain laski ja vedenlämpötila nousi, tuskin ovat moneen kesään ihmiset voineet viettää vastaavaa rantaelämää Lapissa, kun uidakin uskalsi ja voi tehdä oikein uimaliikkeitä paikallisissa vesissä. Normaalisti nimittäin vesi on sen verran vilpoisaa, että paluu rannalle tapahtuu yleensä nopeammin kuin sinne loikkaaminen eikä aina edes oikein innosta koko ajatus uimisesta. Perheiden pienimmät ovat kuitenkin aina poikkeus, sillä hehän eivät ikinä palele, vaikka hampaat jo kuinka kysyttäessä kalisevat ja huulet sinertävät.

Mutta nyt ollaan jälleen onneksi palauduttu normaaliin, öisin on viileää ja päivisinkin happi riittää. Puutarhuri on täälläpäin samoin kuin muuallakin Suomessa ristiriitaisissa tunnelmissa, sillä kuivaa on pidellyt ja keinokasteluun on pitänyt turvautua, jotta edes jotain satoa saadaan pelastettua. Toisaalta kasvit ovat nauttineet lämmöstä, sipulit voivat hyvin ja vadelmatkin ovat jo kypsiä. Ja paikallinen mustikkasato tuntuu ainakin olevan erinomainen. Sienien kanssa saattaa olla vähän epävarmempaa, jollei nyt ala sataa hivenen enemmän. Onneksi vähän on kuitenkin jo sadellut ja pohjavedet saatu nousuun, joessakin jo näkyy enemmän vettä kuin pohjakiviä. Ja niitä herkullisia uusia oman maan pottujakin on jo saatu kaivaa ihan syödäkseen.

Helteistä huolimatta on täällä myös urheiltu. Levi Outdoorfest -tapahtuma vietiin läpi lämpöisissä tunnelmissa. Esimerkiksi maastopyöräkilpailussa Ylläkseltä Leville lyötiin reittiennätyksiä, kun maasto oli kuivaa ja polkujen pohjat kovia, joten reipastakin vauhtia voi reitillä pitää. Golfkentällä on riittänyt väkeä, ja edessä on vielä kuitenkin kesäkauden huippuaika eli tuleva ruska, jolloin Levin kenttä on perinteisesti kovassa huudossa. Lisäksi ennätysmäisen suuri joukko itseään rääkkääviä kuntourheilijoita meni läpi Arctic Challengen reitin.

Elokuun lopulla kuntoilijoita ja muita omasta terveydestään ja hyvinvoinnistaan kiinnostuneita kutsutaan tyyliltään erilaiseen seminaariin, jossa ei puhuta palturia ravinnosta ja liikunnasta, vaan luennoidaan asioiden oikeilla nimillä sekä liikutaan ja opitaan liikkumaan entistä paremmin omaa kehoa kunnioittaen. It´s the real shit -seminaari treeneineen järjestetään toista kertaa ja paikalle on kutsuttu asiansa osaavia luennoitsijoita. Liikuntaa tarjoaa myös perinteinen Letkeästi Levillä -tanssileiri, jossa opitaan hauskoja paritansseja.

Levin ruska käynnistyy jälleen Ruskamaratonista, jota on kipitetty vuodesta 1984 lähtien. Ajankohta on nykyisin aina syyskuun ensimmäinen lauantai eli tänä vuonna syyskuun ensimmäinen päivä. Täysi- ja puolimaratonin ohella tänä vuonna juostaan 10 kilometrin polkujuoksu, nuorten ruskajuoksut sekä tehdään maltillisten liikkujien ruskareissu, jolla saa edetä omaan tahtiinsa ja omalla tavallaan, joukkoon sopivat varsin hyvin niin lastenrattaat kuin sauvakävelijätkin.

Levin kesän viikko-ohjelmat jatkuvat aina elokuun loppuun ja sitten ollaankin jo sulan maan syysohjelmissa, jolloin voi mm. metsästää mahtavia tuplarevontulia eli reposet voivat myös sopivalla säällä heijastua tyynen järven tai joen pinnasta. Niitä voi havainnoida rannalta tai kanootista tai vaikkapa lauttaristeilyllä. Muutenkin kannattaa taivaalle jo tuijotella vaikkapa tässä heti nyt viikonvaihteessa, sillä tähtitieteellinen seura Ursa ainakin lupaa näkyvän tähdenlentoja pilvettömällä taivaalla. Yötön yö on jo täällä päättynyt, joten pimenevää syystaivasta pääsee ihailemaan ja kaikki valokammoiset nukkuvat taas yönsä hyvin.

 

6.7.2018 Luontoa & kulttuuria

kansi heinäkuu

 

Heinäkuu on varsinainen suomalaisten kesälomakuukausi, joka näkyy Levilläkin siten, että liikenne vilkastuu, monet taukoa pitäneet yritykset avaavat jälleen ovensa eli useat palvelut parantuvat, ja elämän merkkejä on havaittavissa niin tunturissa kuin kylän pinnassakin. Suomalaiset eivät ole ainakaan vielä muuttaneet lomailunsa mallia, vaan edelleenkin tänne pohjoiseen tullaan heinäkuussa sukuloimaan ja muistelemaan menneitä. Tämä lienee perua myös niiltä ajoilta, kun pohjoisesta lähdettiin ensin työn perään Ruotsiin ja sieltä sitten tultiin uusine volvoineen näyttämään entisille kotikulmille, miten nykyisin pärjätään.

No, tänä päivänä ei varmastikaan taustalla ole niin paljon oman pärjäämisen esittelyä. Mutta enemmänkin on kyse siitä, että Lappi ja kotimaa jälleen kiinnostavat. Kesän kauneus ja eksoottisiksikin koetut ilmiöt, kuten keskiyön aurinko, puhdas ilma ja luonnon vedet, ovat uusia asioita edelleenkin monelle suomalaiselle. Kasvamassa on myös uusi polvi, joka on kiinnostunut luonnosta, vaeltamisesta, retkeilystä ja luontoliikunnasta sen eri muodoissa. Kesä on lisäksi autoilevan matkailijan parasta aikaa. Kesäyöksi on mukava pysähtyä tunturikeskukseen, jossa on majapaikan lisäksi muutakin tarjottavaa ja koettavaa. Usein käykin niin, että täällä viihdytään suunniteltua pitempään.

Levillä korostuu heinäkuun lopulla varsinkin pyöräily, kun Levi Outdoor Fest järjestetään. Mutta kyse ei ole vain fillareista, joukkoon sopii todella paljon monenlaista liikuntaa ja ulkoilua, jotka sopivat koko perheen väelle. Voi treenata golfia, rapsutella hevosia, meloa ja vaikka mitä muuta. Perheitä on myös ajateltu tapahtuman hinnoitteluissa, sillä varsin edullisesti pääsee nyt koko huusholli osallistumaan erilaisiin koitoksiin, ja jos vielä on ilmoittautunut johon kilpailuun, saa tapahtumapassista viidenneksen pois. Kittilän kunta ja kaivosyhtiö Agnico Eagle tarjoavat mm. kunnan kaikille koululaisille ilmaisen osallistumisen LOF-tapahtumiin ja lasten vanhemmillekin on neuvoteltu lippuhintaa alaspäin. Itseään voi rääkätä mielin määrin erilaisissa kisoissa, sillä täällä on valittavissa esimerkiksi ylämäkeen juoksu, triathlonia ja maastopyöräilyä sekä maastopyöräenduroa. Arctic Challenge on kasvanut myös entisestään ja tänä kesänä nähdään tunturissa jälleen ennätysmäisen suuri joukko ryömimässä, rämpimässä suossa pölli olalla tai kiipeilemässä aitojen yli.

Kittilän kunta juhlii parhaillaan 150 vuottaan. Ja se näkyy runsaana kulttuuritarjontana muun muassa Kittilän kesämarkkinoilla. Markkinoilla tehdään niitä perusostoksia, mutta samalla siellä voi nauttia monenlaisesta taiteesta, jota alueen eri ryhmät ja yksityiset tuottavat. On kuvataidetta, musiikkia, teatteria, runoutta ja elokuvia. Pääosa esityksistä tapahtuu niin sanotulla markkinalavalla koulukeskuksen pihalla, ja mikäli ilmat suosivat, on mainio vinkki asetella piknikhuopa ja -koppa nurmikolle ja viettää esiintymislavan tuntumassa vaikka kaikki markkinapäivät perjantaista maanantaihin. Ja mikä parasta, kaikki ohjelmat ovat lavalla ilmaisia ja kaikkien nautittavissa.

Kesäkulttuuriin kuuluvat myös Palsa- ja kotiseutumuseo, jotka ovat avoinna vain kesäisin. Tekee säväyksen piipahtaa idyllisessä kotiseutumuseon pihapiirissä ja kurkata vanhojen rakennusten sisälle, Pakatissa sijaitsevan museon tuntumassa virtaa rauhaisa Ounasjoki, joten tunnelma on luonnonrauhaa myöten siellä kohdillaan. Palsa-museo palauttaa mieliin Kittilän taiteilijoita, joita heidän elossa ollessaan harva käsitti, mutta joiden nerous on selvinnyt vasta jälkipolville. Tekee hyvää huomata, miten valtava luomisen voima on, vaikka lähtökohdat eivät aina ole olleet taloudellisesti ainakaan parhaat mahdolliset.

Jaspis Toivonen & toimitussihteeri Ronsku, sekä toimituksen uusin harjoittelijakoiruus Rippe, kohta 6 kk

PS.
tuliko mieleen jokin jutun aihe, haluat ilmoittaa tai muuta kertoa, laitapa viesti:
levi.nyt@gmail.com

 

15.6.2018 Kesä on alkanut!

kansi 2018_13

 

Nyt on henkeä vedetty talven ponnistusten jälkeen jo sen verran, että jaksetaan virittäytyä uuteen kauteen. Suomalaisten kesälomakausi on alkanut ja lapset päässeet kouluista kirmaamaan kesälaitumille. Oivallinen perhematkailun kesäkohde on juuri Levi. Täällä on rakennettu koko aluetta palvelemaan kaikenikäisiä ja -kuntoisia ihmisiä. Kliseisesti on tarjolla oman tekemisen lisäksi ohjelmaa vauvasta vaariin.

Kotimainen perhe matkaa yleensä omalla autollaan, joten paikasta toiseen siirtyminen sujuu mukavasti ja käyntikohteita on tarjolla runsaasti. Mutta jos sitä omaa autoa ei ole alla, voi aina vuokrata menopelin. Jos sitäkään ei halua tehdä, niin Levin viikko-ohjelma on oivallinen apu. Useimpiin ohjelmiin on kuljetus ja matkaan lähdetään esim. Levin Matkailun edestä tai muusta kylän keskustan paikasta, jonne voi saapua kätevästi vaikka kaikkien ulottuvilla olevilla ilmaisilla kyläpyörillä.

Viikko-ohjelmaa on uudistettu mukavasti ja tarjonta on entistä laajempaa. Nyt on myös pienimuotoisia vaelluksia, jotka sopivat vähemmänkin liikkuneelle, päiväreissusta tunturiin saa jo oivan maistiaisen siitä, mitä voisi vaikkapa viikon vaellus sisältää yöpymisineen. Maisemia, yötöntä yötä ja loppukesästä jo myös revontulia voidaan bongailla oppaan johdolla. Miksei alkaisi uutta harrastusta, joka voisi olla vaikkapa suppailu tai maisemakuvaus, kummassakin ovat omat niksinsä?

Juhannus on tämän kesän kulminaatio, siitä se alkaa suomalaisen kesä tunturissa ja siitä se vilkastuu matkailijankin liikkuminen. Juhannusta vietetään perinteisen suomalaisittain myös Levillä. Tuikussa on tanssiorkesteri ja kokko. Lauttaristeily järvellä juhannussaunoineen noudattaa perinteitä, ja pitkästä pyhästä voi nautiskella juhannuspäivänä vielä Panoraman grillijuhlilla. Jo juhannuksen alla kannattaa suunnata torstai-iltana Särestöniemi-museolle, jossa lauluyhtye Tunturipoikien konsertti vie Mittumaarin tunnelmiin.

Heinäkuussa on tulossa useita aktiivisia liikuntatapahtumia. Muun muassa Levi24-pyöräily on siirretty kesäkuun alkupuolelta Levi Outdoorfestin joukkoon, joten siitä saadaan usean eri pyöräilyn harrastusgenren yhteinen juhla. Kiinnostavimpien kisalajien joukkoon lukeutuu ilman muuta triathlon, jonka harrastaminen koukuttaa väkeä etelästä pohjoiseen. Heinäkuun lopulla kisataan myös siinä täällä Levillä.

Toukokuussa ja kesän alkupuolella on moni ravintolapalvelu ollut kiinni, mutta nyt niitä ruokapaikkoja alkaa taas avautua, varsinkin heinäkuussa on jo monta paikkaa avoinna. Kuitenkin kannattaa etukäteen vielä varmistaa, miten kukin talo on avoinna, ettei tarvitse nälissään nykkiä irti kuppilan oven hantaakia.

Levi Hotel Span rakennustyöt ovat täydessä vauhdissa, ravintolamaailma on siellä uudistuksen kourissa ja syksyllä päästään katsomaan uutta. Uusi hotellilaajennus tietää Leville kuuden tähden” luksusmatkailuun suunniteltua hotellia, joka avataan vuoden päästä. Mutta nyt jo talossa palvelu pelaa, kylpylään pääsee ja ruokaa sekä majoitusta saa. Samalla tontilla on paljon muitakin palveluita, niihin ajetaan nyt autolla käyttäen Hissitien kylpylän liittymää. Kantatien liittymä on työmaakäytössä.

Levillä rakennustyömaita on muitakin ja alueella selkeästi varaudutaan entistä vilkkaampaan tulevaisuuteen. Yksi kovin kehitysjuttu tällä haavaa on Finavian operoiman Kittilän lentokentän laajennus, siellä tehdään uusia rullausteitä, laajennetaan terminaalia ja lisätään koneille pysäköintipaikkoja. Toimenpiteistä osa valmistuu jo tämän joulukuun vilkkaaseen ruuhkaan. Kentän laajentuessa yhteydet Kittilään paranevat ja lentoliikennettä lisätään. Näillä eväillä on hyvä mennä eteenpäin.

Jaspis Toivonen & toimitussihteeri Ronsku, sekä toimituksen uusin harjoittelijakoiruus Rippe, 5 kk

PS.
tuliko mieleen jokin jutun aihe, haluat ilmoittaa tai muuta kertoa, laitapa viesti:
levi.nyt@gmail.com

 

 

 

27.4.2018 Ei kaaduta kalkkiviivoille!

kansi

Se on kuulkaas kauden viimeinen joka viikko ilmestyvä Levi.NYT! käsillä. Kevät hurahti ja menneet viikot solahtivat jonnekin kuin päätä kääntämällä. Niin se on mielenkiintoinen tämä ihmisen ajatusmalli. Ensin tuntuu urakka hurjalta, kun se on edessä, vaan nyt, kun katsoo taakseen, ei edes tammikuusta muista mitään ja valoa nopeammin on aika kulunut silti helmikuusta lähtien.

Levi.NYT!-lehden vuosi ja ajatusmalli on vähän samalla rytmillä toimiva kuin Levin alueen matkailuvuosikin eli asetan itse sen uuden vuoden aina heinäkuuhun, sieltä lähdetään kipittämään kohti ensimmäistä harjannetta eli ruskaa, sitten seuraa syyshuippu, uusi lumi ja maailmancup, ja heti perään alkavat joulucharterit pörrätä, vähän tammikuussa rauhaa ja suvantoa, ja lopulta varsinainen rutistus eli tämä kevät. Lehteä on tässä toimitettu uusin voimin ja kevein mielin, ei ahdista mikään, sillä tämä matkailualueen rytmi on tuttua, teki sitä sitten palkannauttijana tai yrittäjänä. Sitä sinnitellään ja tehdään urakalla tämä kevät. Omaan selkärankaan tahti on juurtunut jo vuodesta 1990 lähtien, työ on tässä itsellä vaihtunut, mutta viitekehys on ihan sama.

Kohta 30 vuotta Lapissa olleena ovat tietyt asiat edelleen samat. Puhutaan ja halutaan ympärivuotista matkailua. Sitä kohti mennään koko ajan, mutta monen asenteen on edelleen muututtava, mikäli siihen oikeasti tähdätään. Kaikki eivät ole valmiita tekemään työtä vuoden ympäri. Niin se vain on. Ollaan sen verran vielä lähellä vanhaa luontaistalousmallia, että kun hilla kypsyy tai hirvenpyynti alkaa, muut työt jätetään ja singahdetaan metsään ja toukokuussa paetaan Käsivarteen. Toisaalta, ei sitä tarvitse surra, kyllä muualta tulee alueelle uutta yrittäjä- ja työntekijäverta, joka haluaa toisenlaista työkulttuuria ja sehän ei ole ollenkaan huono asia. Tämä välivaihe vain on vähän työläs.

Pitää myös valita, miten haluaa vuotuisen rytminsä jakaa. Valintaa joutuu tekemään moni pieni ja moni iso yritys omassa liiketoiminnassaan. Nyt näyttää vähän siltä, että Levillä kelkka kääntyy kohti oikeaa kesää, heinäkuusta eteenpäin, syksyyn ja siitä talveen. Ihan hyvä suunta, kun halutaan isompia massoja houkutella ja varmistaa, että ohjelmat toimivat, majoitustilaa on ja ulkomailtahan se kasvu eniten nyt tulee, myös kesälomakausi käynnistyy muualla Euroopassa meitä myöhemmin. Tulevana kesänä jo muun muassa monet vuodet Levin kesätapahtumat aloittanut Levi24-pyöräily on siirtymässä heinäkuulle. Toisaalta golfia pelataan heti, kun kenttä kuivuu ja sen sallii.

Monta vuotta on myös puhuttu, että miten ihmiset saataisiin Lapin lumille huhtikuun lopuille viikoille. Ollaan jatkuvasti naimisissa sen pääsiäisen kanssa, sillä jos pääsiäinen on maaliskuussa, itketään hiljaista huhtikuuta. Tänä vuonna meillä oli varhainen pääsiäinen ja ennätystalvi lumien suhteen. Rinneyhtiö on kantanut kortensa kekoon kunniakkaasti ja lupaa pitää kaikki rinteet sään salliessa avoimina 6.5. asti. Tosin sitten puolestaan harmittavan moni ravintola sulkee ovensa juuri vapuksi tai jo paria päivää ennen. Alueella on vielä vapun jälkeenkin silti elämää, sillä iso MM-snowcross -kisa tuo aikuista kelkkakansaa ja moottoriurheilun ystäviä tunturiin viikonloppuna 4.–5.5.

Mitä tällä nyt haluan siis sanoa, älkää hyvät ystävät kaatuko kalkkiviivoille! Kun palveluja pidetään avoimina, vaikka vain rajoitetustikin, taataan se, että meillä riittää kävijää ympäri vuoden, sitten, kun siihen ollaan oikeasti valmiita. Ja kesällä olisi hyvä päivystää puodeissa iltaisin, silloin satunnaiset ja ennalta varanneet matkailijat saapuvat alueelle ja varmasti jotain ostaisivatkin, jos voisivat eli myyjät olisivat paikalla. 

Jaspis Toivonen & toimitussihteeri Ronsku

PS.
tuliko mieleen jokin jutun aihe, haluat ilmoittaa tai muuta kertoa, laitapa viesti:
levi.nyt@gmail.com

 

20.4.2018 Armoton aurinko paljastaa

kansi

 

Niinhän se on, että kevätaurinko ei armoa tunne. Meillä on kirkkaalta taivaalta nyt porottanut suulperi jo kohta muutaman viikon. Se on ja tuntuu aivan mahtavalta, kunhan muistaa naamaansa sivellä aurinkosuojaa ja suojata silmänsä kunnon kiloklaseilla. Päivisin on ollut kunnolla lämpöasteita ja hanget ovat saaneet kyytiä. Onneksi eivät kuitenkaan liian hopusti, sillä vielä on lunta jäljellä niin laduilla, rinteissä kuin kelkkareiteilläkin. Tilannetta korjaavatkin sopuisasti kylmät yöt. Muutama miinusaste kummasti hidastaa suurten lumimäärien kertalaakista sulamista.

Kulkijan saattavat kuitenkin keliolosuhteet yllättää iltapäivisin ja alkuiltaisin, kun päivän mittaan porottanut aurinko on pehmittänyt hanget. Kelkan suksi haukkaa herkästi reitin vierustaa ja kuski löytää itsensä hangen syvyyksistä. Siinä hiki lentää, kun kelkkaa irrotetaan. Autoilijakin saattaa pihamailla joutua yllättäen vaikeuksiin, mikäli ei jokin isompi työkalu ole ehtinyt tehdä pihalta soseenpoistoa. Kun pitkin talvea on tehty käsivoimin kolalla lumenpoistoa, kertyy väkisinkin polannetta, joka liian äkkiä sulaessaan pehmenee ja pettää ajokin alta. Aina ei sitten nelivetokaan auta.

Viikko sitten hiihdettiin massahiihto Ylläs–Levi, joka tällä kertaa jo oli osallistujamäärältäänkin massahiihto, sillä kaikkiaan kilpaladuille lähti reilut 1 200 hiihtäjää. Nyt on käyty jälkipuintia, kun laduille on kertynyt huomattava määrä hiihtäjiltä tipahdellutta roskaa: tyhjiä energiageelipakkauksia, makeiskääreitä ynnä muuta luontoon kuulumatonta. Ne näkyvät erityisen hyvin, kun ei ole uutta lunta tullut päälle, ja se onkin siis hyvä, että näkyvät. Tulee asia tuoreeltaan framille ja myös roskat saadaan pois luonnosta ennen kesäkelejä.

Kilpahiihtoreitti Ylläkseltä Leville kulkee osin puiston alueella ja kansallispuistossa roskaaminen on kiellettyä. Ei roskaaminen ole sallittua kyllä muuallakaan luonnossa eikä laduilla. Tässä törmäävät nyt monet asiat, osa on kulttuuria ja osa persoonallisuutta ja osa suorastaan välinpitämättömyyttä. Konsteja yritetäänkin nyt etsiä, miten saataisiin tällaisen ison urheilutapahtuman roskaaminen kuriin. Varmaan ainakin voisi miettiä asian korostamista osallisille, voisihan sitä periä vaikka erillisen roskamaksun tai kansallispuistolisän osana osallistumismaksua. Tällöin sillä rahalla voidaan kerätä roskat jälkikäteen pois ja joku pääsee vielä vähän ansiollekin siitä hyvästä.

Kisoissa kuitenkin ovat juottopisteet, joissa kulttuuriin kuuluu tyhjän mukin heitto vauhdissa maahan. Eikä sitä tietysti ehdikään kilpailutilanteessa mihinkään roskikseen erikseen tähtäämään. No virallisissa juottopaikoissa kisajärjestäjä yleensä huolehtii jälkisiivouksesta. Mutta mikä neuvoksi sitten välietapeille? Ainakin voi korostaa sitä, että kun repustaan tai taskustaan jonkin evään esiin ottaa ja kuorii sen, niin ne kääreet voisi jättää sinne reppuun ja tyhjentää roskat vasta maalissa. Miksi se pitää tipauttaa heti samoin tein luontoon? Sisältöhän siellä kassissa painaa eikä ne kuoret. Ei se äiti ehdi joka paikkaan lapsiensa perään katsomaan ja keräämään roskia toisten puolesta… Ilmeisesti siisteyskasvatusta pitäisi myös korostaan niin kodeissa kuin kouluissa ja ihan joka oppiasteella, ei se ole iästä kiinni, tipahtaako se karkkikääre kadulle vai ladulle vai ei.

Aina myös mutistaan sitä, ettei ole keräyspaikkoja tarpeeksi. Ei ehkä aina olekaan ja luonnotonta olisi vaatia 70 kilometriä pitkälle ladulle roskiksia joka suoralle. Helpoin on mennä asenteen muutoksen kautta. Mutta pahoin pelkään, että keinojen on oltava kovan sorttiset, jotta saadaan tuloksia. Aurinko kuitenkin sulattaa koko ajan lisää ja tien varsien roskiakin voi ihan vapaaehtoisesti kerätä. Se tuo hyvää mieltä kaikille.

 Jaspis Toivonen & toimitussihteeri Ronsku 

 

13.4.2016 Hiihtokausi ei ole finaalissa

kansi2018_10

Lumesta ja sen paljoudesta on jahkattu koko talvi, niinpä minäkin jatkan samalla linjalla. Lunta nimittäin on todella paljon aina vaan, ja tuntuu siltä, ettei se nyt ihan heti katoakaan, vaikkei lisääkään taivaalta ole luvattu. Viralliset Ilmatieteenlaitoksen mittauspisteet kertovat omaa kieltään: Kittilän Kenttärova 112 cm ja Kittilän Pokka 116 cm keskiviikkona 11.4.

Levin rinneyhtiö Levi Ski Resort lupasi jo muutama viikko sitten, että kaikki rinteet pidetään avoimina 6.5. asti. On ollut loistava lumetustalvi takana, on saatu riittävän paksusti tavaraa rinteisiin, siten ei aurinko vielä pahastikaan pysty sulattamaan lumikerrosta oikeastaan minnekään. Laskettelijan suksien alla nimittäin on käytännössä jäätä eli jäädytettyä vettä, joka kyllä kestää yllättävän paljon luonnonvoimia ennen kuin se antaa periksi. Säätiedotus lupaa seuraavillekin päiville aurinkoa ja lämpöä iltapäiviin, mutta öiksi pakkasia, joten sulamiset hidastuvat aina öisin.

Sääennustuksien valossa näyttää tosi hyvältä loppuviikon iso massahiihto eli Visma Ski Classicsin finaalihiihto Ylläkseltä Leville. Pitkämatkalaiset eli 70 kilometriä hiihtävät aloittavat urakkansa jo klo 9.00 Ylläsjärveltä kisaladun kulkiessa halki mahtavien maisemien yli tuntureiden ja viimein maaliin Leville. Kärki sujahtanee maalivaatteen alta jo puolenpäivän korvilla. Katsojat ovat tervetulleita kannustamaan maaliin saapuvia kaikkensa antaneita urheilijoita. Ammattilaisten kärki hiihtää lujaa, mutta yhtään ei heikommiksi suorituksiksi katsota Äkäslompolosta lähteviä niin sanotun lyhyemmän matkan kuntosarjan sivakoitsijoita, matkaa on 50 kilometriä eli saa siinä lykkiä lylyllä, ennen kuin on perillä.

Visman kisan alla Levillä yritetään rikkoa Guinnesin ennätyskirjan 24 tunnin hiihtosuoritusta, jossa vuorokaudessa pitää päästä mahdollisimman pitkälle. Levillä ennätysjahtiin lähtevät kolme miestä ja yksi nainen, suoritus alkaa torstaina 12.4. klo 10 ja päättyy perjantaina 13.4. klo 10. Ennätystä tehdään Eturinteen juurella Tunturijärveä ympäri hiihtämällä. Virallinen ennätys vuodelta 2010 kuuluu Teemu Virtaselle, joka on tälläkin kertaa yrittämässä vielä parempaa tulosta. Muut mukaan lähtevät ovat pohjalaisen Ski Team Mäenpään Hans Mäenpää ja norjalainen Daniel Strand. Iisalmelainen Anni Angeria tavoittelee naisten sarjan ennätystä.

Kisakuumetta Levillä on ollut pitkin viikkoa, sillä nuoret alppiurheilijat ovat käyneet kauden viimeisiä kisoja Levi Black -rinteessä. Ennen kuin kuitenkaan kaikki lähtevät Leviltä kesä- tai kevätlaitumille, niin tapahtuu vielä monenlaista. Kuun lopulla on uusi musiikin ja rinne-elämän yhdistävä tapahtuma Levi Unlimited 2018, josta on sitten sujuvaa laskeutua kohti vapun viettoa, mikä sekin on entiseen tapaan Levillä megalomaaninen. Vapun jälkeen pörisevät Eturinteellä moottorikelkat, siellä kisataan snow crossin EM- ja MM-sijoista 3.–5.5.

Tässä vaiheessa kevättä ovat alkaa jo kuivalihahammasta kolottaa, ja onkin siis paras aika käydä testaamassa kuluneen kauden satoa. Kiipeilkää varovasti lihanhakumatkalla ja antakaa naapurien telineiden olla rauhassa. Poron tai muun eläimen kuivaliha on perinteinen herkku, joka on aina muodissa. Mikä sen parempi suolan ja proteiinin lähde kuin kuivaliha. Ja tänä keväänä ovat olleet maan parhaat olosuhteet kyseisen gourmet-herkun valmistumiseen, aurinkoa, tuulta, ahavaa, kuivaa ja yöpakkasia

Jaspis Toivonen & toimitussihteeri Ronsku

PS.
tuliko mieleen jokin jutun aihe, haluat ilmoittaa tai muuta kertoa, laitapa viesti:
levi.nyt@gmail.com

 

 

6.4.2018 Kuukausi mäkielämää jäljellä

kansi2018_9

 

Talvi on vierähtänyt pitkälle, ja kevätsesongilla ollaan viimeisellä neljänneksellä menossa. Mutta silti on vielä paljon koettavaa ja nähtävää, lasketellakin voi aina toukokuulle asti, mikäli vain säänhaltija niin sallii. Rinneyhtiö on nimittäin luvannut pitää kaikki rinteet auki aina 6.5. saakka. Se kertoo myös siitä, että meillä eivät ole suojasäät eivätkä sateet (vielä) menoa haitanneet. Keväällä rinnelumia kuluttavat laskettelijoiden lisäksi vain aurinko ja ahava tuuli.

Kevätahava se voi muuten tehdä tepposet liikkujalle, sillä valkoisia hankia halkoessa ei aina muista sivellä aurinkorasvaa riittävästi hipiälleen. Illalla sisätiloissa on seurueellinen punanaamoja, joiden rusketusraja kulkee tiukasti siitä, mistä kaulus alkaa, ja saattaa se iho vähän kiristääkin. Näitä ahavarusketuksen varsinaisia mallikappaleita ovat kaikki tunturissa ulkohommissa olevat. Kesän lähetessä ja vaatetuksen keventyessä paljastuu, kuka on ollut ulkotöissä: ranteissa menee raja, samoin ei tarvitse olla aurinkolaseja edes nenällä, ne ovat jääneet luontaiseksi tatuoinniksi naamalle. Näin keväällä Ilmatieteenlaitos ilmoittelee säätiedoissaan UV-säteilyn määriä, niitä kannattaa tutkia ja laittaa suojavoidetta kertoimen mukaan. Yleensä kertoimet ovat korkeimmillaan keskipäivällä.

Ja aurinkolaseja on myös hyvä pitää nenällään. Ei sen takia yksin, että näyttäisi mahdollisimman tyylikkäältä, mutta oikeasti silmät kannattaa suojata kirkkailta säteiltä. Vielä salakavalampi saattaa olla pilvinen päivä, silloin kun ei aina niitä laseja tule pidettyä, mutta illan päätteeksi saattaa silmiä kirvellä ja näköä haitata. Lumisokeus on iskenyt hankien valloittajaan. Se ei ole mikään miellyttävä olotila ja saattaa jopa hidastaa esimerkiksi pitemmällä talvivaelluksella liikkuvan matkantekoa.

Pääsiäinen oli jälleen kansainvaelluksellinen, väkeä riitti tunturiin ja tunturin tuolle puolellekin. Kevät jatkuu täällä hienoin ulkoiluelämyksin ja monia tapahtumiakin on vielä tarjolla. Pitkän matkan hiihdon, Visma Ski Classicsin kauden finaali, Ylläs-Levi hiihdetään lauantaina 14.4. ja maali on jälleen Levillä. Päämatka on 70 km ja niin sanottu kuntomatka on 55 km. Jos et itse ilmoittaudu mukaan, mikä sekin on vielä täysin mahdollista, niin ladun varteen tarvitaan aina kannustajia, ja maalihan on Levillä Zero Pointin edessä. Puolilta päivin ja jo vähän ennenkin kannattaa olla jännittämässä kärkisijoja.

Alppikisakausikaan ei suinkaan ole vielä loppu, sillä Levi Black toimii kilpanäyttämönä 11.–15.4., jolloin täällä pidetään alppihiihdon nuorten U14/U16 SM-kilpailut. Seuraavaksi jatkuu Räsä Camp eli junnulaskijoiden kevään päätösleiri Levillä alkaa 16.4., mukana ovat huippuvalmentajat ja Suomen kärkialpinistit, joilta kannattaa imeä oppia, sillä leirin ohjaajina ovat muun muassa Joonas Räsänen, Andreas Romar ja Jens Henttinen, lisäksi nuoria ohjaavat Mary Rachel Hostetter ja Mika Kemppinen.

Levin Vappuun voi ottaa varaslähdön jo viikonloppuna 27.–29.4., jolloin täällä polkaistaan käyntiin uusi tapahtuma, Levi Unlimited 2018. Tapahtuman konsepti tuodaan nyt ensi kerran Alpeilta Leville. Tarjolla on hyvää musiikkia, laskuelokuvia, näytöksiä ja kurupiknikki ja vaikka mitä, tapahtumapaikkoina ovat Cafe Bar Kota, Eturinne, Horizont, Tuikku ja Lammaskuru. Sitten seuraakin jo Levin Megavappu ja vapun jälkeenkin on vielä menoja, sillä moottorikelkkojen snowcrossin EM-kisat 3.5. ja MM-kisat 4.–5.5. ajetaan Eturinteellä. Lisäksi vielä perinteinen Levi531 4.–5.5. vaihtaa lumilaudat skeittikamoihin, sessarit keskittyvät tällä kertaa South Parkkiin ja Gondolin Skeittipuistoon. Monenmoista tulossa, oletko siis valmis?

Jaspis Toivonen & toimitussihteeri Ronsku

PS.
tuliko mieleen jokin jutun aihe, haluat ilmoittaa tai muuta kertoa, laitapa viesti:
levi.nyt@gmail.com

 

 

29.3.2018 Sirkkalainen on soukka

kansi2018_8

 

Pääsiäisen johdosta on jälleen jumalaton kiirus. Oikea piinaviikko meneillään sanan varsinaisessa merkityksessä. Tätä kirjoittaessa on tikkutiistai ja kiirastorstaina tulee aviisimme ulos. Olen saanut jo muutaman kommentin ahkerilta tilaajiltamme, oikein hyvä, että otetaan yhteyttä ja vielä asiasta. Nimittäin, miksi Levi.NYT! saapuu kummallisesti postilaatikkoon, kun se aina ennen tuli justiinsa prikulleen ilmestymispäivänään? Ja jälleen kerran nostan kädet pystyyn ja vastaan maagisesti: Posti.

Se, että lehden tulo heittelee, johtuu täysin Postin omasta trafiikista. Se, ettei se tule kuin manulle illallinen aina samana päivänä kuin ilmestyy, johtuu meistä ja Postista. Sillä toki lehti saadaan tilaajille ilmestymispäivänään, takuuvarmastikin vielä, mutta noin kolminkertaiseen hintaan. Ja jotenkin aavistelen, ettei kukaan teistä tilaajista ole valmis niin hurjaan vuosikertatilaajan hinnan nousuun.

Uskon, että lehden aikataulu ja Postin kulku riittää vielä tähän tahtiin, sillä mehän olemme jo melkein kaikki mukana tässä tietoyhteiskunnassa omine nettiliittyminemme. Levi.NYT! ilmestyy nimittäin yleensä jo päivää aikaisemmin digimuodossa näköislehtenä, ja sen voi käydä lukemassa täysin ilmaiseksi ilman mitään maksumuureja tai tietojen kalastelua kirjautumista varten lehden omilla verkkosivuilla. Käypä kurkkaamassa osoitteessa www.levinyt.fi

Jos haluaa tuoreita uutisia mahdollisimman pian Leviltä, on netti siihen nopein tapa. Facebookistakin aviisin löytää väliuutisineen säännöllisen silloin tällöin yhtä koska, kuten asia täsmällisesti Torniolaaksossa ilmaistaan. Ja uskon myös siihen, että täällä paikan päällä olevat lukijat saavat sen sitten riittävän tuoreeltaan käsiinsä, yleensä perjantaisin puolen päivän jälkeen se on kaikissa jakelupisteissään otettavissa. Sesonkiviikoilla lehti tulee jopa mökin ovenripaan tai sievästi terassille tai postilaatikkoon, mikäli sellainen mökiltä löytyy. Mökkijakelua ei tehdä keskustan alppitaloihin, joiden asukkaat ovat kävelymatkan päässä jakelupaikoista ja saavat halutessaan nopeastikin lehden hyppysiinsä.

Sitten tässä voinkin hyväksi pääsiäiseksi vähän käännellä tätä superruokasoppaa. Levi tai oikeammin tämä peruskylä Sirkka on edelläkävijä. Myös tässä asiassa, silla sirkathan ovat nyt kovassa nousussa uutena proteiinilähteenä suomalaisella ruokalautasella. Sanaleikin suomin valtuuksin näin tulkitsen. Odotankin nyt innolla näitä ensi kesän ruokaviikkoja, jolloin porukalla jahdataan puskissa sirkkoja, kaivetaan kastematoja, ja lahdataan urakalla sääskiä, ja kaikki päätyvät lautaselle sievästi esille aseteltuina. Täällä voitaisiin suosiolla unohtaa ne sirkat ja siirtyä rohkeasti sääskiin ja paarmoihin. Ennen houkuteltiin väkeä tänne sanoin, että Leppä ei kuki Levillä. No valitettavasti kukkii kyllä. Mutta miten olisi seuraava: Sirkkalainen on soukka? Ei olisi enää ylipaino-ongelmia, kun ruokavalio koostuu sääskistä ja muista proteiinilähteistä, sillä oletteko koskaan nähneet ylipainoista pääskystä? Mutta ennen kesää ja sirkkoja, maistellaan mämmiä ja suklaamunia, se on pääsiäinen!

Jaspis Toivonen & toimitussihteeri Ronsku

PS.
tuliko mieleen jokin jutun aihe, haluat ilmoittaa tai muuta kertoa, laitapa viesti:
levi.nyt@gmail.com

 

23.3.2018 Kohti kesäyötä

kansi 

Höpö otsikko vai mitä? Mutta tottahan tuo on, tässä kun viikolla ohitettiin juuri yksi vuodenkierron merkkipaalu eli kevätpäivän tasaus, silloin päivä on jokseenkin tasan yhtä pitkä kuin yö. Ja seuraava harppaus tapahtuu sunnuntaita vasten yöllä, kun kello siirretään jälleen kerran tunnilla eteenpäin eli kesää kohti, siirrytään kesäaikaan.

Siitäpä onkin kiistelty, että mitä hyötyä moisesta kellojen aikasiirtelystä on. Hyvä kysymys, äkkiä ei tule omaan mieleen yhtään hyvää vastausta. Näitä haittoja vain enempi, sillä oma aikarytmi taas hetkeksi sekoaa, kun aamulla onkin hämärämpää samaan kellonaikaan kuin edellisenä päivänä. Kroppa on tottunut heräämään tiettyyn aikaan ja aamutoimet tehty oman kaavan mukaan. Mutta nyt onkin hyökättävä kouluun, töihin, päiväkotiin, bussiin ja joka paikkaan tuntia aikaisemmin. Koirakin ihmettelee, että mitä nämä ihmiset oikein huiskivat tähän aikaan, ihan pimeää puuhaa.

Sitä vedotaan kustannuksiin monessakin asiassa. No ainakaan ei kauheasti tule säästöä vuositasolla tässä aikaprojektissa. Sen sijaan lisää tienestiä tai toisin sanoen jostain muusta työstä on poissa se aika, jolloin esimerkiksi huoltomiehet säätävät ajastimia ja koneita eri virastoissa, tehtaissa yms. Ja varjele, jos jokin kello jääkin tikittelemään vanhaa talviaikaa. Kaikkien kulkuneuvojen aikataulut pitää säätää toimimaan ja konkreettisesti muun muassa junat seisahtuvat tunniksi jonnekin radalle, jotta taas voidaan jatkaa uudessa ajassa elämistä.

Sitä on joskus päässyt istumaan sellaiseen kokoustilaan tai koulusaliin, jossa ei jostain syystä tai toisesta kellonaikaa ole muutettu. Kumma, miten tulee outo olo, kun ei luotakaan enää omaan puhelimeen tai ranteen sykemittarikelloon, joiden varmasti tietää näyttävän oikeaa valtakunnan aikaa. Sitä vilkuilee mielipuolisesti siihen väärään aikaan seinällä ja omia aikarautojaan, ja miettii, että olinkohan laittanut kelloni oikein. Sitä on ihmismieltä niin tosi helppo järkyttää.

Katsoo ne kyllä tallin ja navetan asukitkin, että mitä hiivattia täällä tapahtuu, kun emäntä nyt jo toikkaroi keskellä yötä navettaan lypsykonetta säätämään. Onkohan lehmien utareet jo riittävän täynnä, onko maitomäärä vähäisempää aamuna, jolloin kelloja on siirretty tunnilla eteenpäin, onko tutkittu, tietääkö kukaan, pitääkö olla huolissaan?

Koskapa kesäaikaan niin vauhdilla on menty, ei silti täällä ainakaan talvi juurikaan inahda, näytti se tiuku sitten ihan mitä vain. Lunta on vieläkin, ei ole sulanut viime viikosta. Ja jos et ole vielä mökin katolta lumilastia vähentänyt, tee se jo hopusti. Sillä lumi on todella painavaa täällä Länsi-Lapin alueella, heikoimmat hallit ovat jo sortuneet taakan alla. Ja lumipeite kyllä vielä paksunee, sillä lunta sataa Lapissa vielä huhtikuussakin eikä edes olla vielä siellä asti, ainakaan kalenterissa.

Tuleva sunnuntai, Marian ilmestymispäivä, on vanhan kansan vuotuisessa sään ennustamisessa ollut erittäin tärkeä päivä. Jos Maarian aamuna on kylmä, niin on seuraavat 10 päivää ja sitten on otettava uudet ennusmerkit. Jos Mariana on pohjoistuuli, tietää se huonoa linnun soidinta ja kalan kutua sekä pitkää kevättä, koleaa säätä ja huonoa marjavuotta. Jos sataa lunta tai puut ovat huurteessa tai taivas yöllä tähdessä, on tulossa hyvä marja- ja sienivuosi. Etelä-Suomessa ovat rekikelit loppuneet näihin aikoihin. On myös sanottu, että mitä Mariana katolla, se Erkkinä (18.5.) maassa. Joka tapauksessa virpojat pyrkivät pirttiin tänä Mariana eli myös palmusunnuntaina eli varatkaahan pikkunoitien palkkoihin riittävästi vastiketta.

Jaspis Toivonen & toimitussihteeri Ronsku

PS.
tuliko mieleen jokin jutun aihe, haluat ilmoittaa tai muuta kertoa, laitapa viesti:
levi.nyt@gmail.com

 

16.3.2018 Niin monta mieltä kuin miestä

kansi vko 12

Pohdinpa tässä vanhoja fraaseja, sillä kansan viisaus kulkee kansan suussa ja fraaseissa on joukkovoimaa, on sitten kyse kasvatuksesta tai kulttuurista tai  muuten vain elämästä. Moni näistä kuolemattomista lausahduksista ja  oivalluksista keksittiin paljon ennen nykymediaa,  mutta ne levisivät kyllä vähintäänkin  nykyvauhdilla kulovalkeana torpasta taloon ja päin vastoin. Ja onhan sanonnoilla sanomaa sekä vastineensa tässäkin päivässä.

Meitä on moneen junaan, jokunen jäänyt jo asemallekin... Näin kevään edetessä ja  matkailukauden vilkastuessa kuuluu monenlaista mielipidettä asiasta kuin asiasta usein melko heppoisin perustein. Tyypillisesti suomalaisena ilmiönä on tämä jälkiviisaus ja keskenään pohtiminen. Ei osoiteta mahdollista palautetta suoraan sylttytehtaalle eli paikkaan tai tahoon joka omistaa tietyn yrityksen tai hallinnoi tiettyjä toimintoja.

Ravintolassa esimerkiksi olisi paljon reilumpaa antaa suora palaute saamastaan palvelusta tai ruoka-annoksesta heti eikä kirjoitella pitkin sosiaalista mediaa tai yleisönosastoja, että kun siellä oli ihan kamalaa muonaa tarjolla. Väärinkäsitykset ja suoranaiset virheet on aina helpointa korjata heti kuin vasta viikon päästä. Ruokamaailma on muutenkin myllerryksessä. Ennen ravintoloissa tarjottiin kaikille asiakkaille vain samalla tavalla ja samoista raaka-aineista valmistettua. Sitten alkoivat ruoka-aineallergiat nostaa päätään, ensin nousivat esiin laktoosi-intoleranssi, sitten keliakia, ja lopulta kaikki ton-ruuat alkoivat olla muodissa. Se kertoo myös siitä, miten lääketiede maassa on edennyt, uusia sairauksia ja syitä niihin löydetään jatkuvalla syötöllä.

Ymmärrettävää on, että sairauskohtaus tulee, jos keliaakikko joutuu syömään itselleen haitallista gluteenia, jota on käytetty ruuan valmistukseen. Samoin ei ole riemukasta eikä varsinkaan kovin hauskaa edes lähiympäristölle olla samassa seurueessa vatsakivuissaan ja raikasta ilmaa piinaavan laktoosivaivaisen kanssa. Kuitenkin kaikeksi onneksi nykyään jokaisen ravintolan listoissa lukee selkeästi, miten ja mistä aineksista ruuat on valmistettu.

Nykyisin moni treenaaja tai painoaan kyttäävä valitsee tietynlaisen dieetin. Vältellään esimerkiksi gluteenia, vaikka ollaan muuten periaatteessa ihan terveitä. Ja ääri-ilmiönä ovat sitten nämä, jotka ovat tehneet ruokavaliostaan uuden urheilulajin. He kuulunevat samaan sarjaan entismaailman parempien piirien daamien kanssa, joilla ei välttämättä ollut varaa shoppailla, mutta oli kiva mennä kuluttamaan kauppaan aikaa ja valittaa myyjälle, miten huonoa tavaraa siellä on myynnissä. Se oli aikaa ennen psykoterapeutteja. Nyt on lysti juoksuttaa puolestaan tarjoilijaa ja keittiöväkeä, ja tilata kaikkea ton-ruokaa, vaikkei mitään henkeä uhkaavaa ruoka-allergiaa olisikaan. Aina  ei kannattaisi tehdä numeroa siitä, mikä nyt sattuu omassa elämässä olemaan päällimmäisenä, kun ei kuitenkaan ole hengen menosta kyse. Se on oikein, että syödään terveellisesti, mutta järki käteen ja lusikka tyynesti soppaan, kun tilanne niin vaatii. Kannattaa harkita, että onko tarpeellistakaan mennä julistamaan asiaansa ravintolaan, jossa kuitenkin liki sata prosenttia kävijöistä tulee hyvin ravituiksi.

Nykyinen elintarvikelaki sallii koiran tuomisen elintarvikehuoneiston asiakaspuolelle. Tästä onkin siten meteli noussut puolesta ja vastaan. Asialla on kaksi puolta, ja toisille koira on tärkeä perheeseen kuuluva jäsen. Silloin on upeaa, että se kaverikin pääsee sisätilaan isäntänsä kanssa. Toinen voi saada astmakohtauksen jo samaa ilmaa hengittäessäänkin, kuin missä koira on käynyt. Ja jotkut pelkäävät koiria. Se on silti aina yrittäjän ratkaistavissa, miten hän  lemmikit tiloissaan sallii. Tässäkin dilemmassa kannattaa palaute antaa ravintolan omistajalle suoraan, jos on toista mieltä. Asiat ovat harvoin täysin mustavalkoisia.

Jaspis Toivonen & toimitussihteeri Ronsku

PS.
tuliko mieleen jokin jutun aihe, haluat ilmoittaa tai muuta kertoa, laitapa viesti:
levi.nyt@gmail.com

 

9.3.2018 Netti kiinni

Kansi2018_5 

Terveisiä kaikille oikeasta talvesta! Nyt, jos koskaan, tänne meidän suuntaan kannattaa tulla, jos rakastaa hohtavia hankia, lunta, talvea, valkeutta, sinistä taivasta, tähtiä, linnunrataa, kuuraa ja huurretta, pakkasen narinaa ja pauketta, aurinkoa. Kohta nämä huippuhetket ovat ohi ja tiet loskassa, räystäät tippuvat ja vettä tulee niskaan, hanki vajottaa ja lipposet luiskahtelee alta. Pihalla vedetään spagaatteja ja auto on kurassa. Niinpä, kyllä se ihan paras talvi on nyt.

Kerrankin tuota lunta on riittämiin. Kelkkareiteillä eivät kivet kolise eikä laduilla suksi kerää paksua nuoskakerrosta pohjiin. Ei tietysti kyllä muutenkaan, mikäli kaikkiin nykyihmisen suksimainoksiin on uskominen. Karvat vaan pohjiin, ja niin löytyy pitoa ja luistoa jokaisen tarpeisiin. Ei ole pitkään aikaan tarvinnut valittaa latujen tukkeumista tai roskista ladulla, sillä ei ole myrskynnyt eikä kinostanut. Toki tässä nyt kuitenkin keväisempää säätyyppiä kohti ollaan menossa ja kohta kaikki taas muuttuu.

Mutta aivan sama niille keleille tai säätiloille. Kun ihminen on lomalla, on jokaisena päivinä lupa nauttia, jos vain malttaa. Kannattaa päästää se aurinko ja lomafiilis sieluun asti. Ennen vanhaan talvilomailija vietti lomaansa perinnekoomassa eli tasaisessa muutaman promillen puudutuksessa. Nykyisin puolestaan äärilomailija kuntoilee itsensä viikon aikana ylikuntoon, kotona ei voi sitten muuta kuin levätä ja huokailla kesälomaansa asti.

Nyt kuitenkin olisi tarjolla yksi mielestäni aika tasoittavakin vinkki lomafiiliksen ja varsinkin sen lomailun jälkeisen levänneen olon saamiseksi. Tehkää, kuten ennen lentokoneessa emot ohjasivat, ennen koneen lähtöä, sammuttakaa savukkeet ja sulkekaa kaikki elektroniset laitteet, kuten tabletit ja älypuhelimet. Laittakaa lomakohteessa netti kiinni. Puhelin äänettömälle, ja kertakaikkinen kielto sinne sähköpostin puolelle, ja mieluusti myös muutkin sovellukset sipisuppuun. Toki, jos sinkkuihminen tulee kevätjahtiin tunturikylän afterskin iloihin, niin tinderin käyttö sallittakoon, mutta vain kerran päivässä sinnekin saisi kurkkia. Facet ja instat voi unohtaa. Kotiväen puheluihin voi vastata tai sopia, että soittaa, jos on asiaa.

Kun tietoa kaipaatte alueen lomailun kohokohdista, menovinkeistä ynnä muista, niin napatkaa mukaan kaupan eteisen ständistä paperinen printtilehti. Lukekaa, mitä siinä paikallisessa Nytissä tai Kuukkelissa kerrotaan. Jos on jotain, mitä ette tajua, marssikaa matkailuinfoon tai kysykää taksikuskilta tai apteekista neuvoa. Ottakaa kontaktia aboriginaaleihin eli paikallisväestöön, parhaita ovat syntyperäiset, mutta ainahan ei voi onnistua, ja muistakaa sanoa hei ja kiitos kaupan kassallekin, hänkin on elävä olento.

Puhukaa toisillenne ravintolassa, älkää tökkikö ja laavatko niitä puhelimen näyttöjä koko ajan. Ei osata enää edes lukea kunnolla sitä ruokalistaa, jos ei se ole netin puolella nähtävillä. Ihan oikeesti, minne tämä maailma on menossa? Älkää menkö mukaan, vaan pysykää ihmisinä, hengittäkää, hymyilkää ja puhukaa toisillenne. Kuunnelkaa, mitä se toinen sanoo ja puhuu, vastatkaa kysymyksiin, opetelkaa taas keskustelemaan, ja pitäkää se netti kiinni! Olette lomalla. Nukuttekin paremmin ja työasiat unohtuvat, sillä lomalla ei ole tarkoitus puurtaa pitkää päivää työympyröissä eikä varsinkaan tuijottaa silmät renkaina erilaisia sähköisiä näyttöjä. Sähkönäytön sijaan siirtäkää katse vaikka yötaivaalle, sieltä näkee, miten pieni sitä on.

Jaspis Toivonen & toimitussihteeri Ronsku

PS.
tuliko mieleen jokin jutun aihe, haluat ilmoittaa tai muuta kertoa, laitapa viesti:
levi.nyt@gmail.com

 

2.3.2018 Kylmääkö?

kansi2018_4

Kuu on kiertänyt jälleen kierroksensa täyteen ja tämän lehden julkaisemispäivänä on täysikuu, samalla kalenterin lehti on kääntynyt jo maaliskuuksi. Muitakin taivaankappaleita kuin kuuta voi nyt ihailla, sillä viime aikoina on täällä nautittu perinteisen hienoista talvisäistä, ja ilonamme ovat olleet kirkkaan kuulaat yöt sekä auringonpaisteiset päivät. Revontuliennusteet kertovat, että seuraava niin sanottu reippaampi taivaan ilotulitusjakso ajoittunee ajalle 12.–20. maaliskuuta. Mutta ennusteet ovat ennusteita, joten aina kannattaa tiirailla varsinkin pohjoisen suuntaan ilta- ja yötaivasta, saattaa iloisesti yllättyä ja heikompia loimotuksia näkee jokseenkin joka yö. Jos ei ole ikinä revontulia nähnyt, on jokainen taivaantulien esiintyminen taattu elämys, sanoi se ”ennuste-äppi” asiasta mitä tahansa. Päivänvalon määrä ja päivänkajo alkavat kuitenkin jo tähän aikaan kevättä häiritä alkuillasta, niinpä reporetket kannattaa ajoittaa kunnolla pimeään.

Pakkasista tässä on viime aikoina puhuttu varsin aktiivisesti pitkin koko Suomea. Lapissa on saatu hymähdellä oikein rehellisesti ja hyvästä syystä etelän hätää ja tuskaa. Ei edelleenkään pitäisi olla yllätys, että Suomessa voi etelärannikkoa myöten vanhan ajan elohopeamittarin pylväs laskea 30 astetta miinukselle, ja vielä senkin alle. Pitänee myydä uusi tuote etelän ihmisten pään menoksi eli pakkasessa selviytymisen kurssi, joka sopinee hyvin myös muusta seikkailu-urheilusta kiinnostuneille alkeiskurssiksi. Se tietotaito ja perimä, mikä Lapin ihmisillä pakkasesta, talvesta ja lumesta on, toimii edelleenkin.

Solekku laittaa villaista alle ja ylle ja päälle. Kerrospukeutuminen, karvalakki ja sen alla olevan järjen käyttö pelastaa urbaanin pakkasen armoilta. Keski-Euroopassa on kylmän talven kourissa annettukin uusi kuvaava termi kerrospukeutumiselle, sillä Berliinissä puhutaan nyt sipulipukeutumisesta. Lisäksi liike on lääkettä, älä hyydy liikkumattomana kylmään, vaan pysy liikkeessä. Sitä voi edelleenkin ulkoilla, ei kastu kuiten kinthaat eikä ole liioin liukasta, ellei sitten reipas talonmies tai tienpitäjä nakkaa vähän suolaa hiekan joukkoon.

Etelä-Suomen ensimmäinen talvilomaviikko eli viikko 8 päättyi meidän seudulla kireään pakkaseen. Monen kotiinlähtijän menoa jarrutti liikkumaton auto, joka oli hyytynyt mökkipihaan. Käynnistysapua tarvittiin monella suuntaa ja yhtä aikaa. Eräs paikallinen auttaja kertoi puhelimen pirranneen aamuviideltä lauantaiaamuna ensimmäisen kerran, kun autolle tarvittiin ulkopuolista apua. Autoilijoiden kannattaisi vähän tietysti varustautua ennakolta talveen, kun Lappiin ajokillaan hurauttaa.

Moottorin lohkolämmitin ei ole täällä turha kampe tähän aikaan vuodesta, ja lisäluksusta arkeen tuo auton sisätilan lämmitin. Kuitenkin rakentamisen vakiovarusteena täälläpäin on ulkona oleva auton lämmitykseen tarkoitettu pistoketolppa, fiineimmissä malleissa varusteltuna jopa ajastimella. Virtapaikka löytyy jokseenkin jokaisen mökin pihalta, samoin hotellien parkkipaikat on varustettu virtatolpin. Pakkasen lukemasta ja auton mallista riippuen jo tunti tolpassa on riittävä, mutta kovilla pakkasilla on syytä varautua huomattavasti pitempäänkin tukeen. Auto kannattaa myös käynnistää ennen liikkeelle lähtöä joksikin aikaa tyhjäkäynnille. No ilmasto ei kiitä, mutta auto kiittää, kun kone lämpiää, vaihdekin menee silmään paremmin. Eikä nämä kylmyydet vielä ole loppu.

Jaspis Toivonen & toimitussihteeri Ronsku

PS.
tuliko mieleen jokin jutun aihe, haluat ilmoittaa tai muuta kertoa, laitapa viesti:
levi.nyt@gmail.com

 

23.2.2018 Talveilua

 kuukkeli

 

Viikon kahdeksan talvi on näyttänyt arktiset kasvonsa, yöllä pakkanen paukkuu liki kolmessa kympissä ja päivisin aurinko lämmittää, jolloin säätila on täydellinen kaikkeen talviurheiluun. Ilmatieteilijät ovat ennustaneet säätyypin jatkuvan ja pakkasten pysyvän kipakoina, mutta aurinko lämmittää päivisin. Ilahduttavinta on päivänvalon voimakas lisäys. Aamuisin jo heti kuuden jälkeen näkyy päivänkajo ja kahdeksalta on jo täysi päivä. Kyllähän tässä otsalamppu melkein jo kasvoikin kiinni päähän.

Pakkaset pitävät siitä huolen, että on kuivaa. Ei lotise loska maanteillä eikä tipu räystäät. Linnunlaulua kuuluu entistä enemmän, tiaiset ainakin alkavat olla jo kevättunnelmissa tirskuttaen ruokintapaikan lähipuissa ja pensaissa. Lumipeite on meillä edelleen paksu, liki metriä virallisetkin lukemat hätyyttelevät. Se tahtoo sanoa myös sitä, että kokemattoman moottorikelkkailijan kannattaa pysyä reitillään. Reitin ulkopuolella ei kelkkailu ole muutenkaan sallittua, toisaalta nyt,  jos koskaan, kannattaisi hakeutua suljetuille harjoittelualueille testaamaan omaa taitoaan saada kelkka irti umpisesta. Moottorikelkan irrottaminen lumihangesta ei ole vastoin yleistä luuloa voimalaji, vaan tekniikasta se on kiinni.

Edelleenkin varoittelen omin päin kelkkailusta järvillä ja jokijäillä koskemattomilla hangilla. Lapin vesistöt ovat tänä talvena erittäin arvaamattomia. Vettä on jään päällä paksun hangen alla. Lumi painaa jäätä ja samalla uhkuaa pintaan vettä. Varsinkin joella saattaa löytää sulia paikkoja koskemattoman hangen alta. Ei ole silti kovin houkutteleva ajatus sukeltaa kelkkoineen hyytävään veteen. Pilkkijöiden perusvarustukseen kuuluvat jäänaskalit, eivätkä ne olisi hullummat liioin kevätkelkkailijan taskussa.

Poliisi teki liikenteen valvontaa niin maanteillä kuin kelkkareiteilläkin hiihtolomien aloitusviikonloppuna. Ilahduttavaa oli se, että kaikki kuskit olivat raittiita. Toivottavasti näin on myös jatkossa, sillä yhtään rattijuoppoa ei liikenteeseen tarvita. Mutta ilmeisen kiire tuntuu joillakin olevan, sillä eräskin kaasutteli 116 km/h nopeudella reitillä, jossa ylin sallittu vauhti on 60 km/h. On houkuttelevaa vähän päästellä kelkallaan, mutta se voi olla myös vaarallista. Hoidetut kelkkareitit houkuttelevat ajamaan reippaasti, mutta kannattaa aina muistaa, että liikenne niillä on kaksisuuntaista, niitä valvotaan, ja täällä Kittilässä reitit ovat virallisia, tieliikennelain alaisia, joten se nopeussakko kasvattaa kuskin syntilistaa, jos niitä rikkeitä on kertynyt maantielläkin.

Tunturi-Lapin  kelkkareiteillä liikkuu nykyään todella runsaasti safariryhmiä ulkomaalaisine kuskeineen ja kelkkoja vuokrataan lisäksi paljon yksityiseen ajoon. Kokemattomia kelkkailijoita on entistä runsaammin, eikä kaikkien kuskien liikennetaju yhdistettynä outoon ajoneuvoon ole aina terävimmillään. Reiteillä kannattaakin ajaa aina varoen kohtaamistilanteisiin. Valitettavia kelkkaonnettomuuksia on tälle talvelle jo sattunut muutamia, jopa henkiä menetetty.

Yleinen matkailijamäärien  kasvu  näkyy katukuvan ohella myös eri ulkoilureiteillä. Liikennemerkkien   lukemistaito ei ole liioin sama kaikilla. Ei siis pidä kauheasti hämmästyä, jos kelkkareitille eksyy koiran ulkoiluttaja, hiihtäjä, lumikenkäilijä tai läskipyöräilijä. Heitä kyllä ohjeistetaan käyttämään omia reittejä, mutta on toki myös tilanteita, jolloin joutuu kelkkareitille poikkeamaan. Älä siis tuudittaudu kelkkaillessa siihen ajatukseen, että reitti on vain sinun. Voi siellä myös käpsehtiä poro tai hirvi, anna luontokappaleille liikkumisrauha äläkä ainakaan ajata poroa, se väistää kyllä, kun pääsee sivuun.

16.2.2018 Talvi taittuu kevääseen

pääkirjoitukseen 2018_2

Lunta on nyt Kittilässä eniten koko maassa eli liki metrin paksuudelta. Lumimäärän puolesta ainakin olemme valmiita toivottamaan tervetulleiksi etelän hiihtolomalaiset. Perinteisesti on ollut 8-viikko käynnistysvaiheena koko keväälle, mutta viime vuosina myös 9-viikon suosio on ollut jatkuvassa kasvussa. Mikäs se siinä, sopiihan tänne vielä, ja kivaa vaihtelua on saada enemmän näitä kotimaan valtakieliä puhuvia ihmisiä tunturiin. Lappi on kansainvälistynyt todella vauhdilla, varsinkin kaupoissa sen huomaa, kun kassahenkilötkin jo lausuvat automaattisesti summan englanniksi.

Levillä ovat nyt kaikki palvelut käytössä. Pientä hidastetta lomaelämään varmasti tuo paljon odotettu, toivottu ja myös kirottu lumi tullessaan, sillä sitä on nyt juuttaan paljon, normaalia enempi. Sitä on pihoissa, joissa tulee varmasti parkkipaikoista uupeloa, ja sitä on lumipenkoissa tien laidoilla, eli liikenteessä ookailkaa varovasti liittymissä. Näkyväisyys ei aina ole parhaimmillaan niissä paikoissa, joissa lunta ei vielä ole siirretty pois.

Painavaa lunta on myös runsaasti pakkautuneena mökkien katoille. Jospa siis mökin omistaja saa kesken lomailun talonmieskohtauksen ja päättää kivetä katolle lumen pudotukseen, olkaahan siellä sitten varovaisia. Lumisella katolla saattaa jalka lipsahtaa eli kannattaa olla joku kaveri työssä auttamassa, työnjohtajana ja pitämässä vähän silmällä. Paras olisi pudottajan käyttää turvavaljaita sekä -köyttä pitelemään pudottajaa katolla. Varovainen katolla kannattaa olla myös siksi, että sitä voimansa tunnossa helposti riehaantuu kolaamaan tai lapioimaan liian tarkasti pitkin katon pintaa ja äkkiä myös liian voimallisesti, joten varsinkin herkkäpintainen huopakate saattaa siinä ryminässä rikkoutua. Voi tullakin kallis huoltohetki ja kosteutta pirttiin keväämmällä. Kannattaakin niissä puuhissa turvautua osaaviin ammattilaisiin, joita täällä ovat eri huoltofirmat henkilökuntineen.

Rinteet ja ladut ja kaikki muut reitit ovat nyt kaikkien ulottuvilla. Uusia latukahviloita on saatu, ja muun muassa syksyllä valmistunut Levin seikkailupuisto on avattu. Siellä voi nyt seikkailla talvellakin, liukua pitkin köysiratoja, ja kurkata myös, mitä kuuluu Joulutarinan talon kaksoiskappaleelle. Saattaa olla, ettei ihan kovimmalla pakkasella tarkene killua yläilmoissa, mutta todennäköisesti tilanteen luoma adrenaliinitason kohoaminen tuo ainakin tuskan hien otsalle. Joka tapauksessa se on varmasti ikimuistoinen tapa viettää talvipäivää.
Leville on saatu myös Laaksotien ja Areenan välimaastoon luistelurata kahviloineen. Ulkojäällä voi treenata piruetteja olympiahengessä. Ja kylmän kelin ratoksi voi nauttia kupposen kuumaa. Ice Skating Park Leviltä voi vuokrata luistimet, jos omia ei nyt sattunutkaan mukaan. Luistelualue viettää avajaisia keskiviikkona 21.2., joten silloin kannattaa viimeistään mennä tutustumaan uutuuteen.

Toivotaan nyt vain mukavia kelejä ja sitä, ettei paljon ennustettu polaaripyörre napatuulineen iske Suomen ilmatilaan. Tosin eihän ole huonoja ilmoja, on vain korkeintaan puutteelliset varusteet, ja niitähän saa jokaisesta aleueen urheiluliikkeestä lisää. Palella ei tarvitse!

 

19.1.2018 Tukkoista Lapin teillä

kansi2018_1

Tunturissa menee nyt lujaa, väkeä on riittänyt ja lisää tuntuu tulevan joka tuutista. Kansainvälistyminen on nyt rajua koko Lapissa, ei yksin Levillä. Täällä se näkyy katukuvassa varsinkin joulukuussa ns. haalarikansan parvina, kun pääosin brittijoulumatkaajat, mutta myös muut joulun etsijät, sinkoilevat pitkin katuja ja jokaisen lumivallin takana vaanii perhe muovipulkkineen. Ymmärrettävää, sillä lumi ja lumessa peuhaaminen on harvinaista herkkua useimmille matkailijoille heidän kotimaissaan.

Matkailijalla on se vääristynyt kuva, että he ovat yksin täällä autiossa erämaassa. Onhan toki Levi ja koko Suomi melko hiljaista ja harvaan asuttua, kun vertaa Aasian miljoonakaupunkeihin tai Euroopan metropoleihin. Paikallinen kokee kuitenkin asian täysin toisin ja pelkääkin sydän syrjällään, milloin se pamahtaa ensimmäinen lapsi pulkkansa kanssa auton alle. Toinen autoilijaa ahdistava tilanne koetaan illan ja yön pimeydessä erämaita ja metsiä halkovilla kanta- ja valtateillä. Siellä saattaa nimittäin nyppylän toisella puolen tai mutkan takana parkkeerata auto ilman valoja keskellä tietä ovet auki ja porukka kartanolla ilman kuuloa tai näköä, sillä kaikki toljottavat kameroineen taivaalle revontulijahdissa. Kenellekään ei tule mieleen, että tie on yleisessä liikenteessä ja yleisin nopeusrajoitus 80 km tunnissa. Ja näillä revontulibongareilla ei roiku vaatteissaan heijastimen pilkkaakaan, toisin kuin safariyritykseltä saaduissa haalareissa liikkuvilla.

Joulukuun liikenteessä Lapin teillä oli myös nähtävissä yleisesti jo Suomen liikenteessä tiedostettu ongelma aasialaistaustaisista autonvuokraajista, jotka eivät osaa käyttää vuokra-autojen ilmastointilaitteita oikein. Autojen lasit ovat kuurassa ja sumussa, kun ilmastointilaitteiden sisäkierrot ovat päällä. Vain pari pientä aukkoa saattaa olla enää tuulilasissa, kun auto on parkkeerattunan hätävilkut päällä tien laitaan ja sisällä tutkitaan karttaa... On tragikoomista, että monet näistä autoista ovat merkiltään aasialaista alkuperää, voisi siis helpostikin hankkia niihin avuksi erillisen printatun ohjeen japaniksi, kiinaksi ja koreaksi, miten ilmastointi toimii Lapin pakkasissa.

Meille täällä pohjoisessa on itsestään selvää se, että tienlaitojen lumivallit kasvavat talven myötä ja jossain vaiheessa valleja levitetään ja madalletaan, jotta esimerkiksi liittymien kohdissa näkyväisyys ei kokonaan katoa. Vallien mataloittaminen ei kuitenkaan ole ulkomaalaiselle mitenkään selvä juttu. Sitä helposti luullaan auran levittämää piennarta kovaksi ja kantavaksi ajoväyläksi. Sitähän se ei suinkaan ole, siellä on oja. Näitä ojaan suistumisia näkeekin nykyisin jo kymmeniä pelkästään Pokka-Inaritiellä. Voi sitten joskus avun saanti kestää pitkäänkin. Saattavat myös karttaohjelmat neuvoa tottumattoman vaikkapa kelkkareitille, vähän aikaa kantaa hyvin, mutta sitten humpsahtaa. Sitä kun hopussa katsoo, että tuossa on jokin leveähkö ajoväylä, käännetäänpä sinne.

Kenen sitten olisi lopullinen vastuu näissä asioissa? En sitä uskalla ilman lakikirjaa väittää, mutta oma ymmärrys sanoo, että jokaisella ihmisellä on oma vastuunsa omasta elämästään. Autoilijalla on vastuunsa ottaa selvää paikallisesta liikennekulttuurista ja sen maan liikennesäännöistä sekä -olosuhteista, missä aikoo autoa kuljettaa ja miten ajoneuvo toimii. Myös ajokin vuokralle antavalla on oma vastuunsa, mikäli haluaa, että ajokki saadaan takaisin ehjänä. Perehdytystä tarvitaan ja paljon sekä ymmärrystä puolin ja toisin. Myös matkanjärjestäjillä on tiedottamisen vastuu siitä, että kerrotaan ja pidetään nähtävillä riittävästi materiaalia, missä kerrotaan esimerkiksi liikenteestä. Kerrotaan vaikkapa sellaisesta asiasta, että jalkakäytävillä kuljetaan jalkaisin ja ajoradalla ajavat autot, siellä eivät liiku pulkat tai matkalaukkuja ei niillä raahata. Lisäksi olisi hyvä kertoa, että auto ei pysähdy lumella ja jäällä jarruttaessa samalla lailla kuin sulan maan aikana. Miksi ei käyttäisi suojatietä, kun sellaisia on Levilläkin useita?

Jaspis Toivonen & toimitussihteeri Ronsku

PS.
tuliko mieleen jokin jutunaihe, haluat ilmoittaa tai muuta kertoa, laitapa viesti:
levi.nyt@gmail.com


 

21.12.2017 Kaamos taittuu

kansi 2017_21

 

Vuoden lyhimmät päivät ovat juuri nyt, ja Tuomaan päivänä 21.12. on lisäksi talvipäivän seisaus, heti jo seuraavana päivänä on päivä kukon askeleen verran pitempi. Sitä ei kyllä täällä huomaa, vaan sininen hämärä vallitsee aina vaan, jos taivas on pilvessä. Kapuamalla ylös tunturiin kirkkaalla pakkaskelillä näkyy kyllä auringon kajo eikä tässä enää pitkälti mene, kun aurinko taas nousee horisontin yläpuolelle. Päivä alkaa pidentyä pitkin harppauksin ja unohtuu myös mielestä tosi äkkiä tämä pimeämpi vaihe.

Kaamoksella on monta hyvää puolta. Ensinnäkin päiväunet maistuvat tosi hyvin, otetaanpa mallia vaikka toimitussihteerikoira Ronjasta. Eikä heikompi siivoaminen tai jopa sen täydellinen puutekaan haittaa, sillä pöly ei hämärässä näy. Jos ne ikkunaklasit jäi pesemättä syksyllä, niin ei sitäkään kukaan huomaa. Korkeintaan sitten myöhemmin keväällä vasta saattaa tämän sortin laiskuudesta jäädä kiinni.

Kynttilöiden aika on kaamoksessa parhaimmillaan. Ulkosalla voi polttaa mielin määrin ulkotulia ja lyhtyjä, ja nyt ne näyttävätkin joltain, kun sininen hämärä vallitsee. Keskellä päivääkin voi kynttilää polttaa, aina vain näyttää yhtä mukavalta. Kaamoksen piikkiin voi myös laittaa sen enempi oikaistun joulusiivousmallin. Tässä jo vuosia sitten toppuuteltiin naisväkeä hulluuteen asti menevästä huushollin kuurauksesta. Kuka niitä kaappeja katsoo sisältä tai tarkistaa uunia, ja kontrolloi, ovatko patalaput pesty? Ei kukaan. Että lepo vaan siellä kodeissa, tulee se joulu siivoamattakin ja kohtahan se on myös ohi.

Joulu on hieno vaihe vuodenkierrossa, mutta ainakin omasta perspektiivistä katsoen, se jo tuntuu melko työltä täällä ikuisessa joulumaassa. Joulua on rakennettu matkailijoille oikein urakalla jo marraskuusta lähtien. Ja onhan sitä ilo katsoa, kun lapset ja aikuiset riemuitsevat. Täällä on matkailijoiden jouluun liitetty koira- ja poroajelut ja muut talviaktiviteetit. Sen ymmärtää, kun aika on rajallista. Sopii vain muistaa, että meillä ovat vielä ne ihan omatkin kotijouluperinteet. Ja parasta olisi kai muistaa se ihan ykkösasia eli otetaan rauhallisesti, nautitaan hiljaisuudesta eikä tehdä joulunpyhistä itselle liian suurta kuormaa. Joulukaan ei saisi olla kilpajuoksua, ja vähemmällä hoosaamisella selviää kyllä.

Kantasuomalaisen jouluperimään kuuluu joulukuusen haku. Suoraan metsästä, ihan itse, saha ja kirves matkassa. Mieluummin pitäisi kuitenkin osua omalle maalle tai olla plakkarissa vasittu kuusen noutolupa, sillä toisen maalta kuusen hankkiminen saattaa käydä kalliiksi. Saattaa tulla jopa käräjille kutsu. Siispä onkin viisainta ostaa kuusi sitä myyvältä henkilöltä, jos ei omaa metsämanttaalia ole sattunut omistukseen. Nykyisin, kun kaupoissa myydään tosi tehokkaita otsalamppuja, kannattaa se ottaa mukaan lisävalaisulaitteeksi kuusimetsään. Ettei sitten pidä pettyä, kun kuusi on vihdoin saatu sisälle sulamaan.

Jos kuitenkin näky on hirvittävä, älä päästä itseäsi paniikkiin ja hauku lähimmäisiäsi lyttyyn. Kuusen voi aina naamioida kaiken maailman köynnöksin ja hilepalloin, joita kuitenkin saa ostaa joka marketista puoleen hintaan viimeistään aattona. Mitään katastrofia ei ole tapahtunut eikä joulu ole pilalla yhden vaivaisen näreen takia. Sitä paitsi, onko järkeä raahata se kuusi sisälle muutaman hassun päivän takia? Mutta niin, pitäähän se tuoksu saada tupaan. Tuoksun saa tupaan muutamalla oksallakin maljakossa. Että ei muuta kuin joulun rauhaa. Kun kinkku on syöty, leikit leikitty ja konvehdit syöty, voikin suunnata askeleet vaikkapa Levin uudelle luistinradalle. Laaksotielle avautuu viimeistään joulun välipäivinä Levi Ice Skating Park.

Sitä odotellessa, hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta 2018!

Jaspis Toivonen & toimitussihteeri Ronsku

PS.
tuliko mieleen jokin jutunaihe, haluat ilmoittaa tai muuta kertoa, laitapa viesti:
levi.nyt@gmail.com

 

1.12.2017 Itsenäisyyttä sata vuotta

revot_pk

Suomen tasavalta juhlii 100-vuotista itsenäisyyttään 6. joulukuuta. Se on komea päivä, sillä koko edeltävä juhlavuosi kulminoituu itsenäisyyspäivän juhlallisuuksiin eri puolilla maata. Jokseenkin jokaisella paikkakunnalla ovat omat juhlallisuutensa, mutta silti tämä omaperäinen kansa jää omaan kotiin tuijottamaan mieluummin televisiota. Sitä katsotaan silmät soikeina viimeistään illalla, kun suora lähetys tasavallan presidentin linnasta ja presidenttiparin juhlavastaanotosta käynnistyy.

Suomalaisen itsenäisyyspäivän juhlinta sujuu yleensä vakavassa hengessä, sillä suomalainen ei turhia riehu eikä ilotulituksiakaan järjestetä. Sen sijaan käydään kirkossa ja seurataan Puolustusvoimien valtakunnallista juhlaparaatia, joka tänä vuonna järjestetään Kuopiossa teemalla Maanpuolustus kuuluu kaikille. Paraatiin osallistuu 1 100 henkeä, 48 ajoneuvoa ja 37 ilma-alusta. Jos ei satu paikan päälle, niin paraatiakin voi tuijottaa televisiosta. Yle Areena, Yle Teema ja YleTV1 palvelevat laajimmin itsenäisyyspäivän perinteisten ohjelmien tarjonnassa. Kaiken kruununa klo 12 Teemalta nähdään 1955 filmattu ja Edvin Laineen ohjaama Tuntematon sotilas.

Levillä on brittien joulumatkailu käynnissä itsenäisyyspäivän aikaan jo täysillä, siten itsenäisyysjuhlat saattavat jäädä turismin jalkoihin. Mutta perinteen mukaisia juhlatilaisuuksia täälläkin järjestetään, Kittilän kirkossa on juhlajumalanpalvelus klo 11 ja kirkkokahvit juodaan päälle. Kello 15 alkaa Levi Summitissa juhla sekä sen jälkeen kahvitilaisuus. Kittilän kirkonkylällä juhlitaan jo 5.12. kaupallispainotteisesti, kun vietetään Kittilän Jouluyötä, kaupat ovat kirkolla avoinna klo 23:een. Suomi100-tilaisuuksiin liittyy myös 4.–5.12. Saanatunturin juhlavalaisu Kilpisjärvellä. Voi piipahtaa vaikka päivämukin.

Itsenäisyys ja oma kieli ovat asioita, jotka eivät ole itsestään selvyyksiä. Paljon ovat edelliset sukupolvet tehneet uhrauksia tämän maan eteen. Henkiä on menetetty rajoja puolustaessa; ja toisen maailmasodan jälkeen alkoi raskas jälleenrakennuksen aika, jossa muun muassa melkein koko poltettu Lappi nousi tuhkasta. Saksalaisten vetäydyttyä esimerkiksi Kittilän kunnan alueelle ei jäänyt montaa polttamatonta ja ehjää rakennusta. Pääosa nykyisestä rakennuskannasta on nousut sotien jälkeen.

Suomalaisuudelle ominaista on myös oma äidinkieli, suomi. Meillä menee melkoisen hyvin nykyisin noin muuten, mutta kieliasioista on syytä olla huolissaan. Opettajat jo viestittävät, etteivät yo-kirjoituksiin valmentautuvat nuoret enää hallitse omaa kieltään siinä määrin kuin olisi toivottavaa. Kieli on taantunut, ja joukkoon on sekoittunut tekstiviestien ja sähköpostien synnyttämää oikopolkujen, lyhenteiden, hymiöiden sekä englannin kielen sekamelskaa. Kielioppia ja oikeinkirjoitusta hallitsee enää harva kunnolla ja puhtaasti.

Kun suomalaiset ja ruotsalaiset muuttivat aikanaan suurin joukoin nälkää pakoon Amerikkaan, ja myöhemmin Suomesta Ruotsiin tienaamaan autotehtaille, taantui oma kieli, kun uudella kotiseudulla puhuttiin sekakieliä, kuten fingelskaa. Syntyi sukupolvi, joka ei oikein osannut mitään kieltä puhtaasti. Nyt on korkea aika vaalia omaa kieltä ja paneutua siihen pontevammin. Tässäkin voitaisiin ottaa oppia viikinkikansa islantilaisista, joita asuu saarellaan noin 320 000, mutta jotka itsepäisesti pitävät kiinni omasta skandinaavista juurta olevasta kielestään. Meitä on Suomessa yli viisi miljoonaa, joten oman kielen vaalimisen ei luulisi olevan kummempikaan homma vai onko? Hyvää itsenäisyyspäivää 100-vuotiaalle Suomelle! 

Jaspis Toivonen & toimitussihteeri Ronsku

PS.
tuliko mieleen jokin jutunaihe, haluat ilmoittaa tai muuta kertoa, laitapa viesti:
levi.nyt@gmail.com

 

 

9.11.2017 Talvi julistetaan avatuksi!

 kansi2017_19

Enää ei ihmetellä, tuleeko talvi vai tuleeko maailmancupin kisat vai kumpi tulee ensin. Kyllä ne ovat nyt täällä, ja kaupan tekiäisinä tulevat vielä Levin talvikauden avajaisetkin. Tulevana viikonloppuna tunturista kajahtelee vähän joka puolelta.

Levi Suksee -bisnesseminaari on täksi vuodeksi jälleen elvytetty ja ajankohdaksi on valittu kisojen alla torstaista perjantaihin 10.–11.11. Aikaisemmin Sukseen merkeissä tavattiin tammikuussa. Ajankohdan muutos on varmasti ihan hyvä juttu, ja antaa lisäsisältöä esimerkiksi yritysten kisareissuun. Levin talvikauden avajaiset on samoin upotettu tänä vuonna maailmancupin zembaloihin. Vanhoista avajaisista ei ole muuta tallella kuin perjantain illallinen, joka tänä vuonna nautitaan Hullu Poro Areenalla, ja jossa ilta päättyy Jenni Vartiaisen keikkaan. Lauantaina maailmancupin miesten pujottelua edeltävän lähtönumeroarvonnan ja muiden ohjelmien lämmittely alkaa Zero Pointin stagella jo klo 16 alkaen. Joulutorikin avautuu viikonlopuksi, joten voi tehdä vaikkapa tuliais- ja joululahjaostoja samalla reissulla.

Levi Black -rinteen juurella on kisojen ajan Lapland Avenue, jossa löytää edustavan kattauksen leviläisestä ohjelma- ja yritystarjonnasta. Samalla kisa-alue palvelee hyvinkin entistä talvikauden päivätapahtumaa. Kisa-alue on uudistunut ja siellä panostetaan muun muassa lapsiperheiden viihtymiseen, katsomoita on entrailtu, ja ohjelmaa on koko päiväksi. Tänä vuonna muun muassa kumpanakin kisapäivänä palkintojen jaot pidetään kisa-alueella, joten ei kannata rynnistää heti kotia kohtia, kun kuuma ryhmä on alas sujutellut.

Talvikauden avaus on tärkeä syksyn merkkipaalu kertoen siitä, että ollaan jälleen pääasiassa eli lumella. Hissejä ja rinteitä sekä latuja aukeaa nyt tasaista vauhtia. Säätila asettaa omat kompansa ihmisen tekemiin aikatauluihin, mutta kaiken kaikkiaan tänä syksynä ovat avaustavoitteet hyvin sujuneet. Tykitettyä ensilumen latua on jo valmiina koko matkalta eli Areenalta Drivelle, neljä ja puoli kilometriä suuntaansa pääsee sujuttelemaan pertsaa tai vapaata. Pikapuoliin pääsee laskettelemaan jo myös etelärinteille, joissa avausennuste on 14.11. Alpine Training Parkin avausennuste on puolestaan 21. marraskuuta. Myös Levin talvikävely- ja pyöräilyreitit ovat jo avoinna.

Talvikauden avaus tuo paljon uutta myös ravintola- ja liikepuolelle. Ihan uutena on avautunut Stefan´s Steakhouse eturinteen juurelle Hissitielle Coloradon viereen. Valkea Vaadin väistyi ja tilalle on tullut entistä isompi ravintola Asia, aasialaisia ruokia tarjoava viihtyisä ravintola. Panimo, pub ja a´la carte on myös uudistunut täysin uuden omistajan myötä. Narran on avoinna jälleen joka päivä ja Ämmilässä vahvistetaan kilpiravintolan linjaa. Ja jos joku on talven merkki, niin Joulutori, joka palvelee marraskuussa viikonloppuisin, ja joulukuussa jo joka päivä. Leville on saatu myös toinen Matkahuollon asiamies, joka sijoittuu K-market Levin Poron tiloihin. Lisäksi Levillä voi ostaa ja asentaa vaikkapa talvirenkaat autoonsa. Special Service Levin lisäksi nimittäin Levin Logistic Center Levin teollisuusalueella hoitaa rengashommat Vianorin logon alla. Tässä lehdessä ja seuraavissa kerrotaankin Levin monista uusista palveluista. Kannattaa lukea printistä tai seurata verkkosivua sekä näköislehteä.

Jaspis Toivonen & toimitussihteeri Ronsku

PS.
tuliko mieleen jokin jutunaihe, haluat ilmoittaa tai muuta kertoa, laitapa viesti:
levi.nyt@gmail.com

 

6.10.2017 Seikkailua ja kohti alppikisaa

activity c

Uskokaa tai älkää, mutta laaja korkeapaine se vaikutti Levinkin loistavassa ruskasäässä ja peitti tunturit pilveen sekä sumuun. Aurinko on varmasti varastettu, sillä sitä ei ole näkynyt viikkokausiin, lienee kuukin jo pihistetty? Onneksi kuitenkin lehtipuissa ja tunturin rinteillä loistivat heleät värit valaisten kulkijan mieltä. Satunnaisina selkeän sään hetkinä on sentään uskoa valettu upeista syyssäistä, on se päiväkin paistanut pilven raosta. – Vastakohta onkin ollut huima, kun on reissannut joko Jäämeren rannoille tai Perämeren tuntumaan, kummassakin suunnassa on aurinko paistanut. Jäämeren rantamilla vierailleet ovat saaneet myös kuvata huikeita revontulitaivaita ja peilityyntä merta, täällä taivaantulia on nähty harvakseltaan.

Mutta kyllä se aurinko vielä paistaa tännekin! Ilmat alkavat pikkuhiljaa kylmetä, ja on aika kaivaa kesävarastoista villaista ylle ja paksumpia patiineja alle. Talvi tekee tuloaan eikä tässä mene enää kauaakaan, kun jo ensimmäiset lumitykit käynnistyvät rinteillä ja ensilumenladulla. Parhaimmillaan lokakuun lopulla saa sivakat ottaa esille ja korkata ladun ja rinteet. Jospa myös taivas selkenisi ja saisi alkaa ihailla kaamoksen alkavia värejä.

Se on ainakin varmaa nyt, että semppaa, skumppaa ja skimbaa on tiedossa runsain mitoin Levin talvikauden avajaisviikonloppuna, joka on yhdistetty Levin maailmancupin pujottelun kahteen avauskisaan. Levillä nähdään pitkästä aikaa mittava kattaus business-maailman raskassarjalaisia Suksee-seminaarissa kisaviikonlopun alla pohtimassa vastuullisuutta. Maailman kovimmat pujottelijat puolestaan kansoittavat 11.–12.11. Levi World Cupin kilpa-areenat. Tarvittava lumimäärä on paketissa valmiina, joten kisat alkavat 11.11. klo 11. Perjantai-iltana pidetään myös talvikauden avajaisillallinen Hullu Poro Areenalla ja iltaohjelmasta vastaa silloin Jenni Vartiainen, lauantaina stagelle astuu Egotrippi.

Ennen marraskuuta meillä on kuitenkin elettävänä tämä lokakuu, jossa valmistaudutaan talveen. Lasten syyslomat katkaisevat mukavasti pimeän syksyn. Perheille ja muille täällä on taas syksyn aikana syntynyt mukavasti uutta tekemistä ja koettavaa. Huikea seikkailupuisto Levi Adventure Park houkuttaa nyt huimapäitä vaijeriliukuineen ja kiipeilytehtävineen. Puisto tarjoaa liikettä maan tasalta aina 12 metrin korkeuteen. Kun on mukana seikkailumieltä eikä pelkää vauhtia, on tämä paikka varmasti oikea. Sisäliikuntatiloja on saatu myös lisää, sillä Levi Wellness Clubin Basement-sali avautui torstaina 5.10. liikekeskus

Poron Portin alakertaan. Siellä voi treenata vaikka tulevan kesän estejuoksukisoihin. Ja lisäksi kuntosalille on järjestetty lastenhoitopalvelut alkuillan tunteihin, jotta vanhemmat voivat treenata rauhassa.

Uudistettu Hotelli Kittilä aukeaa uuden isännän johdolla lokakuun lopulla. Sinne avautuu myös kuntosali, Aslakin liikkeen toinen yksikkö. Leville rantautui puolestaan syyskuussa Burger King -hampurilaisravintola kylpylän yhteyteen. Saman talon koko alakerta on kesän aikana kokenut muodonmuutoksen, ja lapsia sekä perheitä viihdyttää nyt Ailu Family Fun, jossa on pelejä lapsille ja varttuneemmille, keilarata, sekä pienten lasten oma leikkitila. Alakerran tiloissa ei ole anniskelua, ja se soveltuu siksikin oikein hyvin pienten lastenkin paikaksi. Pihviravintola Stefan´s Steakhouse avaa ovensa maailmancupiin, ja muitakin uutuuksia Levin ravintolatarjontaan on tulossa.

Jaspis Toivonen, päätoimittaja, ja Ronsku, toimitussihteerikoira

PS.
tuliko mieleen jokin jutunaihe, haluat ilmoittaa tai muuta kertoa, laitapa viesti:
levi.nyt@gmail.com

 

 

 

 

8.9.2017 Syksyn taika on täällä

kansi2017_17

Syyskuussa luonnon värinäytelmä on parhaassa loistossaan. Tänä vuonna saakin nauttia pitkästä aikaa hehkuvista ruskan väreistä, sillä tänä syksynä eivät vaivaa juurikaan mitkään sienitaudit lehtipuita ja siten värit ovat entistä loistokkaampia, kun lehtivihreä pakenee kohti runkoa, ja puut sekä muu kasvullisuus valmistautuvat talvilepoon. Lämpimät, jopa helteiset päivät ja kirpakat yöpakkaset pitävät huolen siitä, että näistä päivistä voi nauttia. Tuntuukin erityisen mukavalta tämä vallitseva säätyyppi kostean kesän jälkeen.

Eikä yölläkään kannata liikaa rauhoittua näin ruskan aikaan. Lapin matkailukeskuksien ravintoloissa esiintyvät t

 
LeviNYT!  
Postiosoite: Luhtapolku 7
  99140 Köngäs
Puh: 040 8482 445
© Luhtaway Media & Tekniikka Oy 2019
Nettitaivas