Kulttuuri

Traaginen ja surullinenkin tarina – Palsa-museo Pilvilinna Getsemane vetää väkeä kauempaakin

Taiteilija Kalervo Palsan (1947—1987) kotitalo Kittilän keskustassa on toiminut kotimuseona vuodesta 2013 lähtien. Vuosittain paikkaan tutustuu noin 1500 vierailijaa.

Kauko Sorjosen säätiön omistama museo on avoinna syyskuun loppuun saakka tiistaista lauantaihin kello 10–16.

Palsa-museon kesäoppaana toimiva Arttu Kantojärvi kertoo vierailujen vilkastuneen heinäkuun aikana ja uskoo kävijämäärän yltävän aiempien vuosien tasolle.

– Vuonna 2021 museoon tutustui kirjanpidon mukaan jopa 1800 henkilöä. Kävijöissä on yllättävänkin paljon sellaisia, jotka kertovat tutustuneensa museoon aiemminkin ja jopa heitä, jotka käyvät täällä vuosittain, Kantojärvi sanoo.

– Monet kertovat lähteneensä Lapin reissulle pelkästään Palsa-museon vuoksi. Palsa kiinnostaa varsinkin taidealan ihmisiä siitäkin syystä, että hän on suomalaisessa taidehistoriassa eräänlainen kulttihahmo.

Palsan tarina on traaginen ja surullinenkin, sillä hän on oikeastaan menestynyt ja tullut suurelle yleisölle tutuksi vasta kuolemansa jälkeen.

Palsamuseon rakennukset kunnostettiin ennen paikan avaamista ja ovat tänä päivänä peruskunnossa.

Palsa työskenteli kotitalonsa pihapiirissä olevassa ateljeessa, nimeten rakennuksen Pilvilinna Getsemaneksi. Sotien jälkeen rakennettu pieni makasiini tehtiin alunperin savotoille tulleiden kulkumiesten majoittamista varten.

Vuonna 1987 ateljeehensa kuollut Palsa testamenttasi omaisuutensa ystävälleen Maj-Lis Pitkäselle, joka puolestaan lahjoitti Palsan työt 1990-luvulla Kiasmalle.

Taidemuseon kokoelma sisältää noin 3000 Palsan työtä, joista joitain on kokoajan esillä Kiasman jatkuvassa näyttelyssä.

Tekemänsä taiteen lisäksi yksi museovieraiden yleisimmistä, Kantojärvelle esittämistä kysymyksistä koskee aikalaisten suhtautumista Kalervo Palsaa kohtaan.

– Hän on ollut mielenkiintoinen ja omintakeinen hahmo kyläkuvassa. Jälkeenpäin julkaistujen päiväkirjojen perusteella Palsa halusi hätkähdyttää ihmisiä. Hän oli erittäin tuottelias taiteilija ja halusi olla uskollinen omalle tyylilleen vaikka tiesi, että se ei ole niinkään myyvää taidetta.

– Palsan tarina on traaginen ja surullinenkin, sillä hän on oikeastaan menestynyt ja tullut suurelle yleisölle tutuksi vasta kuolemansa jälkeen.

Matkamuistoina myytävän valikoiman päivittämistä lukuunottamatta Palsa-museolla ei nähdä tarvetta paikan uudistamiseen. Museo pyritään pitämään alkuperäisessä kuosissaan ja sellaisena kuin se on taiteilijan elinaikana ollut.

Kantojärvi sanoo aina silloin tällöin museolle saapuvan myös henkilöitä, joilla oli jonkinlaisia kiinnekohtia Kalervo Palsaan.

– On sellaisia, jotka ovat lapsuudessa viettäneet aikaa täällä tai tunteneetkin Palsan. He, jotka ovat tunteneet hänet, sanovat Palsan olleen etenkin selvinpäin hyvin ujo ja varauksellinen. Yksi mielenkiintoisimmista kohtaamisista oli henkilö, joka oli lukion kuvaamataidon ryhmän kanssa käynyt täällä. Palsa oli esitellyt heille ateljeetaan.

– 30. heinäkuuta ja 30. elokuuta museolla on museokäynnin hintaan sisältyvä museolehtori Jaana Hokkasen ohjaama taidetyöpaja. Asiakkaat pääsevät tekemään omia kuvia Kalervo Palsan hengessä.

Löysin Kalervo Palsan taiteen hänen sarjakuvien kautta.

Kittilään Lahdesta saapuneet Jenny Koivula ja Pasi Savitie ovat ensimmäistä kertaa Lapissa.

Syy pohjoisen lomareissulle löytyi sekä Palsa-museosta että Torniossa olevasta Terveet kädet -yhtyeelle tehdystä patsaasta.

Palsamuseolta Kalervo Palsan ja Reidar Särestöniemen hautojen kautta Särestöniemi-museolle suuntaavat lomalaiset pitävät Palsa-museon entisöintiä ja olemassa oloa hienona asiana.

– Löysin Kalervo Palsan taiteen hänen sarjakuvien kautta. Minulla on ollut pitkään ajatuksissa käydä täällä. Näen Palsan taiteessa samaa suomalaisuuden synkkyyttä kuin Mikko Niskasen Kahdeksan surmanluotia -elokuvassa. Palsan taide poikkeaa valtavirrasta, Savitie miettii.