Paikallisuutiset
Tanssikulttuuri muuttuu, mutta Jukka Lampela pysyy: ”Olen saanut elää kulta-ajan”
Suosikkitanssittaja Jukka Lampela julkaisi uuden singlen ja kiertää keväällä Lapin tanssipaikkoja.
Lapland Hotels Sirkantähden ravintolan alkuiltaa säestää saksan- ja ranskankielinen illallisrupattelu. Hetken kuluttua on määrä alkaa supisuomalaiset tanssit, joten kohderyhmä vaihtunee pian. Salin takaosassa tanssilattialta siirrellään pöytiä ja soittolaitteiden kuljetuslaatikoita vedetään syrjään. Puuhastelemassa on myös Jukka Lampela — Kittilän Molkojärven lahja lappilaiselle tanssimusiikille. Hän on tullut esiintymään yhdessä Lapponia-yhtyeen kanssa.
Levi tunnetaan parhaiten nuorekkaasta juhlakansasta ja laskettelusta, mutta on paikalla historiaa myös perinteisenä tanssittajana. Hotelli Levitunturi oli pitkään tunturikeskuksen tanssimusiikin kehto, mutta nyt valtikan on ottanut itselleen Sirkantähti. Paikalla järjestettiin sesonkiviikkojen tanssit ensi kertaa viime syksynä, ja nyt käynnissä on keskiviikkoisin ja torstaisin kevättanssit — sekä sekahakuna että naistenhakuna.
– Ensimmäiset tanssit kun pidettiin tauon jälkeen, paikka oli tupaten täynnä. Tosi mukavaa, että järjestetään. Esiintyminen on minulla verissä, Lampela sanoo.
Täällä on intiimi tunnelma, kun yleisö on lähellä. Jukka Lampela
Aiemmin viikolla Lampela on esiintynyt jo Ylläksellä Äkäshotellilla. Keikkakalenterissa on Lapin tanssipaikkoja, etelämmäksi muusikko ei kaipaa— kesälavoilla hänet voi kuitenkin nähdä Pohjanmaalla saakka.
– 27 vuotta tuli kierrettyä Souvareissa, se tuli nähtyä, Lampela sanoo.
Souvareiden lisäksi Lampela tunnetaan hyvin vuoden 1986 Kultainen harmonikka -kilpailun voitosta.
Lampela täyttää ensi marraskuussa 60 vuotta. Hän kertoo, että mieli on yhä sama ja pilke on pysynyt silmäkulmassa.
– Vaikka väki on vähentynyt, yritän vielä tanssittaa ihmisiä. Minulla on vielä paljon annettavaa. Paras palaute on, kun ihmiset tykkäävät tanssia ja tulee encoret.
Isoille lavoille hän ei kaipaa.
– Täällä on intiimi tunnelma, kun yleisö on lähellä. On mukava soittaa tanssimusiikkia ja nähdä, kun ihmiset tanssivat. Siinä on hyvä vuorovaikutus.
Pyörähteleekö Lampela itse parketilla?
– Pysyn mieluummin karsinassa. Paussilla joku aina tulee niiaamaan, mutta joudun kieltäytymään tai sitten sanon, että on sinun vastuulla, jos on mustelmat varpaissa, Lampela nauraa.
Hetki sitten Lampelalta tuli kahden vuoden tauon jälkeen uutta musiikkia suoratoistokanaviin. Vielä palaan -kappaleessa kerrotaan kaipuusta pohjoiseen. ”Kun sylissä erämaan jälleen olla saan, en sieltä kaipaa pois milloinkaan”, laulussa veistellään.
Kappaleen sanoituksen on tehnyt muusikko Tero Ylisirkka, ja säveltäjänä on toiminut Sinitaivas-yhtyeestä tuttu Jarno Pasma. Neljä pitkäsoittoa julkaissut Lampela kertoo, että uutta levyä ei ole tulossa, mutta kappale silloin tällöin pitää mielen virkeänä.
Laulun voi kuunnella Youtubesta:
Soittokeikkojen lisäksi Lampelalla on vuokrahuoneistotoimintaa Levillä, ja hän pitää kansalaisopiston haitarinsoittokursseja.
Kaiholla muistelen niitä aikoja, kun talot pursusivat väkeä. Jukka Lampela
80-luvulla, kun Lampela aloitteli muusikonuraansa, työväentalot ja maamiesseurantalot täyttyivät innokkaasta tanssikansasta. Kittilässäkin tansseja järjestettiin lähes joka kylässä. Etenkin heinäkuun lomakuukausi oli vilkas, kun väki tuli Ruotsista kotimaahan. Molkojärveltä tansseissa käytiin taksilla muun muassa Meltauksessa, Tolosessa ja Lohinivassa. Esiintymässä oli itse Paula Koivuniemikin. Nyt tanssipaikan seinustat kasvat vankkaa puustoa.
– Olen saanut elää kulta-ajan vielä. Kaiholla muistelen niitä aikoja, kun talot pursusivat väkeä.
– 40 vuotta on kulunut, ja selkeä muutos on tullut, kun sukupolvi on vaihtunut. Väkimäärä on vähentynyt ja vanhentunut kylissä, Lampela sanoo.
Hän taustoittaa, että etenkin Etelä-Suomessa tapahtui suuri muutos, kun perustettiin suuria viihdekeskuksia ja pienet järjestäjät jäivät jalkoihin.
Lampela asuu Rovaniemellä, ja aika kuluu muun muassa seitsemänvuotiaan pojan ja 13-vuotiaan tytön kanssa. Kun lapset menevät kouluun, Lampela ottaa yleensä haitarin esille ja suunnittelee uusia biisejä ja keikkojen ohjelmistoa.
– Kun haitarin ottaa syliin, niin velatkin tuntuu saatavilta!
Tanssi-illan aikana Lampela soittaa yleensä kolme tai neljä kolmen vartin mittaista settiä.
Sirkantähdessä aulan saksalaiset ja belgialaiset ovat poistuneet, ja tilaan ovat saapuneet tanssinharrastajat, etupäässä hiihtämään tulleet eläkeläispariskunnat. Tarja ja Matti Södö Iistä ovat ensimmäisten joukossa parketilla. He ovat kiertäneet tansseissa neljännesvuosisadan. Leville heitä ei houkutellut latu vaan Jukka Lampela.
– Bändien mukaan ollaan liikuttu. Jukka on Souvareista tuttu, se on sitä omaa, rehellistä Lapin musiikkia, eilen oltiin Souvari-tansseissa Äkäshotellissa, Matti sanoo.
Södöt liikkuvat tansseista toiseen asuntoautolla. Suksetkin ovat mukana, mutta ne jäävät monesti autoon — tanssilavalla pysyy pariskunnan mielestä varmemmin pystyssä.
– Edellisellä reissulla ei ehditty hiihtää, kun iltaohjelmat oli niin tiukkoja. Latu oli vieressä, Matti sanoo.
Souvareiden ja Lapponian lisäksi Södöjä on vuosien varrella liikuttanut esimerkiksi Taikakuu, kun Janne Raappana oli vielä kokoonpanossa. Lapissa käy heidän harmikseen vähemmän sellaisia huippunimiä kuin Saija Tuupanen. Tärkeintä pariskunnan mukaan on kuitenkin elävä musiikki ja se, että pääsee tanssimaan perustanssimusiikin tahdissa.
Myös Södöt kertovat, että pienet tanssipaikat ovat vähentyneet. Kuivaniemessäkin oli ennen kolme aktiivista tanssipaikkaa, nyt kahdessa järjestetään silloin tällöin tansseja.
Pariskunta kertoo tanssivansa esimerkiksi siksi, että sen avulla pysyy kunnossa. Pitkän yhteiselon myötä omat kuviot ovat löytyneet ja toisen heikkoudet ja vahvuudet ovat tiedossa. Tarja kertoo tanssineensa seitsemänvuotiaasta lähtien — kotona sanottiin, että kylille ei lähdetä, jos ei osata tanssia, ja näin sisarusten avulla perustanssit tulivat tutuiksi.
Lapponia alkaa soittaa. Ensimmäisenä ohjelmassa on valssi. Siinäkin liikkeet ovat hämärällä lavalla niin vilkkaita, että valokuvan vuoksi on pyydettävä Södön pariskuntaa hidastamaan hetkeksi tahtiaan. He aikovat jatkaa tänäkin iltana loppuun saakka, jos nyt ei väsy yllätä.
Soitto loppuu puolenyön jälkeen. Tanssijat jatkavat hotellihuoneeseen tai matkailuautoon, ja orkesterilla alkaa kotimatka.
– Keikka-autoa ajan mennen tullen. Siihen on tottunut, Jukka Lampela sanoo.
Video: Tältä näytti Sirkantähdessä illan ensimmäinen tango:
Video: Miika Sirkiä
