Ihmiset

Takaisin rakkaiden harrastusten pariin — Essi Toikkanen palasi rinteeseen kahden aivoleikkauksen jälkeen

Kun Essi Toikkaselle tuli viime syksynä kuntosalilla äkillinen ja kova päänsärky, hänelle ei tullut mieleenkään, että kyseessä voisi olla aivoverenvuoto.

Vuosi sitten elokuussa Essi Toikkanen koitti puhelimessa kertoa, että hän seisoo ulkona roskapöntön vieressä. Hänelle ei kuitenkaan tullut millään mieleen sanaa, millä esinettä voisi kutsua. Silloin hän ymmärsi, että jotain on vialla. Olokin huononi entisestään. Oli soitettava ambulanssi.

Tapahtumaketju oli lähtenyt liikkeelle hetkeä aiemmin kuntosalilla Muoniossa. Toikkanen oli yksin salilla ja harjoitusvuorossa olivat lonkan loitontajat. Olo oli yllättävän heikko. Kun kymmenen kilon paino tuntui liian suurelta, Toikkanen vähensi viiteen. Sekin oli liikaa.

– Kävin istumaan salin lattialle, en muista makasinko, mutta kun avasin silmät, olin ollut tajuttomana ja päänsärky oli kova. Näkökentässä näkyi jotain ailahtelevaa. Jotain oli tapahtunut.

Toikkanen päätti, että päivystykseen olisi mentävä. Hän yritti soittaa puolisoaan hakemaan, mutta ei saanut tätä kiinni. ”Äiti vastaa aina”, hän ajatteli, ja niin hän saikin äitinsä puhelimen toiseen päähän. Hätänumeroon soittaminen ei juolahtanut mieleen — ehkä kyseessä olisi migreenikohtaus, vaikka Toikkanen ei ollut koskaan sellaisista kärsinytkään.

Toikkanen varmisti, että salin ovi tulee lukkoon ja valot sammuksiin. Sitten hän hyppäsi auton rattiin ja ajeli hissukseen Olokselle kotia kohti.

– En kokenut, että olisin ollut niin sairas, että tarvittaisiin ambulanssia. Kun pääsin Olokselle, tuli kylmät väreet ja sanat katosivat.

Toikkanen oli saanut jo puolisonsa puhelimeen, ja yritti kertoa tälle sijaintiaan, mutta tässä vaiheessa roskapöntön sana ei enää muistunut mieleen. Toikkaselle tuli niin huono olo, että oli pakko soittaa ambulanssi. Puoliso juoksi vastaan ja ambulanssikin oli paikalla muutamassa minuutissa.

Pystyin kävelemään 50 metriä kerrallaan.

Toikkanen muistaa matkan hyvin. Ambulanssi vaihtui helikopteriin Kittilän lentoaseman kohdalla. Muistikuvat hämärtyvät vasta Oulussa, kun Toikkasta nostettiin paareilta toiselle ja hissiin. Tämänkin jälkeen hän kertoo kuulleensa puhuneensa puhelimessa koiran hoitokuvioista.

Toikkaselta leikattiin vuotokohta vasemmalta puolen päätä. Teholla meni kaksi päivää ja jatkoseurannassa vielä viikon päivät. Oulussa seurattiin mahdollisia hyytymiä ja tarkkailtiin puhekykyä ja raajojen reagointia. Kun Toikkanen sai ensi kertaa nousta ylös telineen avulla, selkä oli krampissa pitkästä makaamisesta. Aluksi liikkuminen tapahtui kävelytuen ja -keppien avulla. Oulusta hänet siirrettiin vielä Rovaniemelle seurantaan.

– Rovaniemellä kävelin lopulta sairaalasta itse pois.

Aivoverenvuodon aiheuttama sairaalajakso kesti Toikkasella kolme viikkoa, mutta myös pullistuma toisella puolen päätä vaati leikkauksen. Leikkausta oli odotettava kotona kolme viikkoa.

– Sykettä ja verenpainetta ei saanut nostaa ja yläkerrassa ravaaminen piti lopettaa. Pystyin kävelemään 50 metriä kerrallaan. Olen aina harrastanut paljon, ja mietin, että voinko laskea ja pyöräillä enää ikinä. Toki täytyy myöntää, että puoliso joutui myös hieman toppuuttamaan, jotta en lähtenyt liian nopeasti rehkimään liikaa, Toikkanen sanoo.

Toinen leikkaus oli lopulta helppo ja reissussa meni pitkä viikonloppu. Toipilaan oli otettava kotona rennosti ensimmäinen kuukausi, mutta jo kahden kuukauden päästä voisi mennä rinteeseen.

Pystyn laskemaan ja pyöräilemään ja harrastamaan koiran kanssa. On uskomatonta, mitä kaikkea olen tehnyt jo vuodessa.

– Leevilandiasta lähdettiin liikkeelle, kun menin laskemaan ensimmäistä kertaa joulukuun puolivälissä, hiihdonopettajan taustan omaava Toikkanen sanoo.

Aluksi tasapainon hakemisessa oli tekemistä ja opettelu oli raskasta aivoille. Harjoittelu toi kovan päänsäryn.

– Kävin tunnin kerrallaan ja olin aina tosi väsynyt ja jouduin ottamaan päiväunia. Aluksi kävin maksimissaan kaksi kertaa viikossa.

Jaksaminen parani koko ajan ja keväällä Toikkanen pystyi jo laskemaan useamman tunnin kerrallaan eikä päänsärkykään enää vaivannut. Hän kertoo olevansa kiitollinen siitä, että hän pystyy jo harrastamaan monipuolisesti, eikä tarvitse miettiä, nousevatko sykkeet liikaa.

Kun rinteet avattiin Levillä lokakuun alussa, Toikkanen oli ensimmäisenä rinteessä. Hän osallistui markkinointikuvauksiin.

– Haluan kehittyä samaan missä olen ollut ja laskemaan jopa paremmin! Pystyn laskemaan ja pyöräilemään ja harrastamaan koiran kanssa. On uskomatonta, mitä kaikkea olen tehnyt jo vuodessa.

Toikkanen kävi keväällä alppikoulun kanssa laskemassa Ruotsin Riksgränsenillä ja on liikkunut lähituntureilla.

– Vähän on pitänyt rauhoitellakin, että aivan ensimmäisenä kesänä ei tarvitse lähteä mitään Hetta-Pallasta vaeltamaan.

Kahta viikkoa ennen aivoverenvuotoa Toikkanen nousi Segla-vuoren huipulle Norjassa vain koira seuranaan.

– Onneksi ei sattunut siellä — tai Rovaniemen metsiköissä koiran kanssa jäljestyskokeissa vuorokautta aikaisemmin, Toikkanen miettii nyt.

Puoliso on ollut isossa roolissa, on auttanut ja passannut.

Työhönsä Levi Ski Resortin digimarkkinointipäälliköksi Toikkanen palasi viime vuonna marraskuun lopussa. Hän sai ajolupansa takaisin ja aloitti tekemällä 40 prosentin työaikaa, jota nostettiin asteittain.

– Lyhyemmällä päivällä saatiin aivokuormaa pienemmäksi. Toukokuusta lähtien olen tehnyt täyttä päivää.

Vastaanotto työpaikalla oli Toikkasen mukaan hieno. Hänelle on annettu lupa toipua rauhassa, mutta myös innostua asioista. Työ koostuu monenlaisista toimenkuvista sisällöntuotannosta sovelluskehitykseen.

– Minulla oli aikoinaan haave, että saisin tehdä työtä lumilauta jaloissa. Tässä se on mahdollista.

Toipumisen aikana Toikkaselle on ollut iso apu ystävistä, sukulaisista ja puolisosta.

– Puoliso on ollut isossa roolissa, on auttanut ja passannut. Hän ylitti sairaalan vierailuajat usein, mutta onneksi henkilökunta oli mukavaa.

– Olen saanut myös treenikavereita ja sairaalassa auttoi, kun sai soitella ja viestitellä kavereiden kanssa — päivät olivat pitkiä.

Toikkanen on kotoisin Jyväskylästä ja yksi hienoista hetkistä oli päästä sinne halaamaan kavereita kovien kokemusten jälkeen.

Myös esimerkiksi pelastuskoiratoiminta on ollut Toikkaselle tärkeää ja harrastuskaverit ovat olleet toipumisen aikana tukena. Halti-koira on toiminut pitkän harjoitustauon aikana terapiakoirana. Kuntoutumisensa aikana Toikkanen on käynyt fysioterapiassa treenamassa tasapainoa ja voimantuottoa, lisäksi neuropsykologilla opettelemassa opettelemassa sanoja, muistia ja matiikkaa.

Olen iloinen, että kaikki meni lopulta hyvin, pääsin sairaalaan asti ja sain hyvän kirurgin operoimaan.

– Päässälaskeminen oli vaikeaa, vaikka olen pitkän matiikan kirjoittanut, Toikkanen sanoo.

Toikkanen on iloinen, että hänelle ei ole jäänyt pysyviä vammoja tai rajoituksia. Leikkausarvet ovat jääneet hiusten alle eikä hänen ei tarvitse enää syödä lääkkeitäkään. Ensimmäisen leikkauksen jälkeen Toikkasella oli epilepsialääkitys kohtausten varalta.

Urheilussa vain nyrkkeily ja sukellus ovat kiellettyjen listalla. Tapauksissakin on tosin eroja. Toikkanen kertoo lukeneensa sukelluksenopettajasta, joka pystyi aivoverenvuodon jälkeen palaamaan lajinsa pariin.

Kun kuntoutuminen vielä etenee, Toikkanen suunnittelee palaavansa myös bikeparkin ohjaajaksi ja hiihtokoululle opettajaksi.

Se miksi aivoverenvuoto sattui liikunnalliselle ja nuorelle ihmiselle, on mysteeri.

– Lääkäri sanoi, että on fifty-fifty, että oletko siinä vai et. Olen iloinen, että kaikki meni lopulta hyvin, pääsin sairaalaan asti ja sain hyvän kirurgin operoimaan. Sairaaloissa kaikki palvelut hoidettiin hienosti ja olen todella kiitollinen, että olen vielä täällä.