Paikallisuutiset

Ruhjevammoja, nyrjähdyksiä tai vaikka kärpänen korvassa – ”Kyllähän se vanhan papparaisen sydäntä lämmittää, kun apu muistetaan”

Päivittäisen tuhannen suunnistajan joukosta noin parikymmentä tarvitsee ensiapupisteen palveluita.

Levillä järjestetyssä Lapland O Week -tapahtumassa moni koki karvaasti kuinka teräviä rakkakivet ovatkaan. Ensiapupisteellä riitti kävijöitä, sillä suunnistuksessa ainakin pienet kolhut ja vammat ovat arkipäivää.

Esko Palovaara ja Salla Ehovuo olivat Levillä SPR:n nimissä ensiapua tarjoamassa. Ensiapupisteellä ei koskaan tiedä, minkälaisia tilanteita tulee vastaan. Kun pääsemme jutulle, niin samantien edessä on kärpänen korvassa -tilanne. Huono-onninen suunnistaja saa pikaisen avun ja pääsee jatkamaan toimiaan.

– Kyllä tämä oli aikalailla uudenlainen tilanne. Lähinnä hoidamme rakkoja, nyrjähdyksiä ja pieniä haavoja sekä naarmuja, Ehovuo sanoo.

Palovaara ja Ehovuo kertovat, että Levin suunnistustapahtumassa hoidettavia oli noin parikymmentä päivässä. Levin radoilla kävi noin tuhat suunnistajaa päivässä.

– Jonkin verran on pitänyt ohjata ihmisiä myös lääkärille tikattavaksi ja muutenkin, Palovaara sanoo.

Palovaara on toiminut erilaisissa urheilutapahtumissa ensiapupisteellä parinkymmen vuoden ajan.

– Tällaiset maastossa tehtävät urheilut kuten vaikka suunnistus tai pyöräily ovat aina omanlaisiaan. Maasto on kovempaa kuin talvilajeissa, sillä lumi on yleensä pehmeämpää, Palovaara kertoo.

– Kun kivikkoon kaatuu, niin kyllä siinä vähintään pintanaarmuja yleensä tulee, Ehovuo sanoo.

Ihmiset ovat luonnollisesti yleensä hyvin kiitollisia ensiapupisteeltä saamastaan avusta. Palovaara kertookin kuinka sai aiemmin päivällä mukavaa palautetta.

– Tässä kävi juuri nuori tyttö kiittämässä saamastaan avusta viisi ja kaksi vuotta sitten. Kyllähän se vanhan papparaisen sydäntä lämmittää, kun apu muistetaan. Siinä huomaa, että tällä työllä on merkitystä.