Paikallisuutiset
Presidenttien suksia voidellut Reiska luottaa karvapohjasuksiin
Voitelumestari Reino Holckin suosikkiladut ovat Oloksen kierros ja Sammaltunturi.
Mitä yhteistä on Kekkosella, Koivistolla, Stubbilla, Mustilla ja Aikulla? Ainakin he ovat kaikki saaneet suksenhuoltopalveluita Reiskalta.
Muoniolainen eläkkeelle jäänyt rajavartija Reino ”Reiska” Holck kertoi muistojaan Suomen maajoukkuehiihtäjien sekä presidenttien suksihuoltajana Lapin muistiyhdistyksen muisti- ja omaiskahvilassa Kittilässä.
Voiteluvinkit jäivät tällä kertaa muita tarinoita lyhyemmiksi, sillä tekniikka on kehittynyt ja vakuuttanut voitelumestarinkin.
– Hiihdän tyystin karvasuksilla, suosittelen niitä kaikille. Se ei ole kuin ottaa sukset ja lähteä hiihtämään. Tämän talven lumi on vain ollut sellaista vitiä, että alamäetkin pitää hiihtää, Holck sanoi ja pohti leikillään, että onkohan välinevalinnan taustalla kuitenkin vanhuus tai laiskuus.
Holckin mukaan roskat eivät tartu karvasukseen, mutta jäällä ne eivät sentään pidä. Voitelumiehellä on myös tässä lajissa yhteistyökumppani.
– Esa Vironen, joka oli huolloissa myös matkassa, alkoi kehittämään karvasuksihommaa. Hän osti urheiluliikkeistä ja maahantuojilta voideltavia suksia ja alkoi karvottamaan niitä. Mieki olen seurannut, että eihän ihmiset enää osta voideltavia suksia — karvasuksi on niin helppo ja hyvä hiihtää, Holck sanoi.
Hän kertoi, että sveitsiläisestä mohair-materiaalista tehty karvamateriaali kestää tuhat kilometriä ja on tämän jälkeen vaihdettavissa.
Ammattimainen voitelutyö on Holckillakin jäänyt nyt vähemmäksi. Lähinnä Lapponia-viikolla muutamat hiihtäjät pääsevät nauttimaan muoniolaisen säänmukaisista huippuvoiteista.
Kumpikin oli pitkää perinteistä hiihtäviä, ja 47:n numeron monot oli kummallakin. Reino Holck
Holck on harrastanut hiihtoa lapsesta saakka. Työuransa aikana hän on palvellut Rajavartiostossa Särkijärvellä, Munnikurkkiossa ja Kilpisjärvellä, josta hän jäi eläkkeelle pääsiäisenä 1995.
Suurten nimien voiteluasiantuntijana Holck kunnostautui, kun hänet komennettiin voitelemaan presidentti Urho Kekkosen suksia Porojärvelle. Kekkonen tapasi tehdä hiihtoretkiä Käsivarteen keväisin.
– Kaverin kanssa kahdestaan hoidettiin homma Porojärvellä. Ulkona voideltiin aamulla sukset. Piti herätä aikaisin ja arvioida keli — aamulla oli pakkanen, illalla vesikeli, oleppa siinä hyvä sitten voiteiden kanssa. Piti keskittyä aika lailla siihen, Holck sanoi.
Hän muistelee, että suksia ei saanut kolistella kämpän seiniä vasten, ja voidellut sukset laitettiin valmiiksi lähtöön arvojärjestyksessä. Porojärvellä asuttiin teltoissa, presidentti nukkui kämpässä.
– Matkalle oli palkattu talonmiehet sitä varten, että piti kamiinassa oli tulta että ei herrat palele.
Mukana oli presidentin ohella ainakin kenraaleita ja vuorineuvoksia.
Päivät presidentti hiihteli, illat hän tarinoi, mies oli Holckin mukaan kova kertomaan vitsejä. Tunturiin ajettiin kelkalla latu tai kaksi, että hiihtämään pääsi myös rinnakkain. Höylän piti mennä sen verran etäällä, että ääntä ei kuulunut, mutta ladun oli oltava iskussa.
Holck huolehti Kekkosen luistavista hiihtokilometreistä ja turvallisuudesta neljä vuotta, ja tämän jälkeen asiakkaaksi vaihtui presidentti Mauno Koivisto.
– Koivisto ei enää tunturiin lähtenyt, vaan oli Levillä enimmäkseen. Munnikurkkio oli ainoa syrjäisempi paikka missä hän kävi. Tyyli muuttui, mutta kumpikin oli pitkää perinteistä hiihtäviä ja 47:n numeron monot oli kummallakin. Ihan oli leppoisaa porukkaa — nehän oli lomalla. Mulle sanottiin, että sitten et herrottele ketää. Sehän mulle passasi. Hyvin meni reissut, Koivisto kutsui yhtenä vuonna presidentinlinnaankin vaimon kanssa, vissiin ne oli sukset pitäneet, Holck muisteli.
Myös Suomen nykyinen presidentti Alexander Stubb on saanut hiihtää Holckin voitelemilla suksilla. Holck on huoltanut silloisen ulkoministerin sukset Vancouverin olympialaduilla ja Oloksella. Stubb on urheilumiehiä, joten yhteistyö saattaa vielä jatkua.
Sanoin, että kuule, jos vaihat murretta, niin mie vaihan kanavaa! Reino Holck
Työ maajoukkueen huollossa lähti käyntiin, kun Immo Kuutsa otti Holckiin yhteyttä. Kuutsa toimi aikoinaan Suomen maastohiihdon maajoukkueen päävalmentajana ja ampumahiihdon lajipäällikkönä.
– Neljänä vuonna olin ampumahiihtopuolella ja kiertelin maailmancuppia, Holck sanoi.
Myöhemmin Holck teki yhteistyötä esimerkiksi Sami Jauhojärven ja Aino-Kaisa Saarisen kanssa.
– Olin vielä ennen Sotsia viimeisen, kymmenen päivän maajoukkueleirin Livignossa Italiassa, yksin huoltamassa. Sen jälkeen jäin eläkkeelle.
Holck kertoi, että homma toimi hyvin Aikun ja Mustin kanssa ja he pitävät vieläkin yhteyttä. Kummatkin ovat tulossa pohjoiseen pääsiäiseksi.
– Aikku soittaa, kun hänen tytär hiihtää, että mitä laitetaan pohjiin. Musti soitti mulle, kun alkoi kommentaattoriksi, että seuraappa ja jos tulee jotakin, niin soita heti. Miehän päätin, että soitan, ja sanoin, että kuule, jos vaihat murretta, niin mie vaihan kanavaa! Ei ole tarvinnut vaihtaa kanavaa, itsekin Väylän varren murretta taitava Holck nauroi.
Vuosikymmenten takaisissa hiihtomuistoissa Holckia kismittää paitsi Suomen surullisenkuuluisat doping-sotkut, myös se, että Käsivarren loistavia olosuhteita ei hyödynnetä enempää.
– Pusan Heikki oli leirillä Jerismajalla. OIin Kilpisjärvellä silloin töissä. Sanoin, että eikö teidän kannattaisi tulla Kilpisjärvelle viime lumille hiihtämään. Sehän innostui siitä, ja monta kevättä oltiin Kilpisjärvellä jopa kesäkuun puolelle — maajoukkue oli siellä leirillä ja tykkäsivät kovasti. Sitten kun Magnari (Magnar Dalen) tuli päävalmentajaksi, se vei hiihtäjät Sognefjelletiin Norjaan, ja se loppui siihen. Mutta näihin päiviin asti yksittäisiä hiihtäjiä käy treenaamassa viime lumilla Haltin maastoissa. Musti varsinkin tykästyi kovasti, ja samoin Aikku, Hock sanoi.
Holck hiihtää yhä säännöllisesti Muonion maisemissa ja pitää kunnostaan huolta myös käymällä viikoittain kuntosalilla. Suosikkiladut ovat Oloksen kierros sekä Sammaltunturin maisemalatu.
Holck on vaikuttanut myös pohjoisen juniorihiihdossa. Muonion Kirin järjestämän Musti-Cupin osakilpailu on nimetty Reiskan Hiihdoiksi. Holck on palkittu ansioistaan muun muassa Urheilugaalassa.