Ihmiset 

Pentti Evijoki on monelle Leville tulevalle tuttu mies – ”Kun aloittelin, Levillä ei ollut isompaa turistikohdetta muuta kuin Atrin maja”

Kaukoslainen linja-auton kuljettaja Pentti Evijoki on laskenut ajaneensa autolla kuusi miljoonaa kilometriä. Istumisen vastapainoksi hän on tehnyt aina puutöitä.

– Linja-auton kuljettajilla oli ennen työkalupakki mukanaan, ei ollut niin vakavaa, jos autoon tuli jokin vika. Tänä päivänä hinausauto hakee pois.

Näin sanoo Pentti Evijoki, 76, jonka kotipihalla Kaukosessa lepää usein viikonloppuna Eskelisen Lapin Linjojen bussi. Sen matkamittarissa on 1,3 miljoonaa kilometriä. Evijoen ”omassa mittarissa” puolestaan on jo kuusi miljoonaa ajettua kilometriä. Hinausautoa ei kovin usein ole tarvittu, sillä esimerkiksi yhtään rengasrikkoa ei Evijoen uralle ole hänen mukaansa sattunut.

Evijoki on ollut kuljetusalalla koko ikänsä — aluksi puutavara-auton ratissa. Hän hankki heti armeijasta päästyään taksikortin ja linja-autokortin, koska ei tiennyt, mitä joutuu ajamaan. Ensimmäiset ajot hän teki Arvo Pekkalalle. Tehtävänä oli viedä metsänviljelijöitä Maunukairaan ja Venejoelle, samalla hän kasteli Metsähallitukselle taimia. Näillä työreissuilla näki muutakin kuin maantietä. Tuulijoen kankaalla Evijoki kertoo todistaneensa luonnonnäytelmää, jota ei ole kovin moni nähnyt: kyykäärme roikkui yksinäisestä puusta kolmen metrin korkeudella ja synnytti penikat maahan. Kyy todellakin hautoo munat sisällään ja ”synnyttää” pikkukäärmeet elävinä.

Valtaosan urastaan Evijoki on ajanut Eskelisen Lapin Linjojen autoja. Hän meni firmaan töihin 54 vuotta sitten. Pari vuotta meni heittomiehenä ja taloon tulleille uusille miehille harjoitteluvuorona toimi yleensä Kolarin vuoro. Toimitusjohtaja Elina Eskelinen, joka tunnettiin nimellä Mamma, piti huolen, että kuljettajien olemus oli siisti ja nuhteeton.

– Yhtenä päivänä hän tuli rollaattorilla tallille ja sanoi, että kuuleppa Pentti, nämä me ajama pois ja pikkusen täältäkin. Mulla oli silloin viikset ja pitempi tukka, Evijoki hymyilee ja pyyhkäisee kädellään sileäksi ajettua leukaansa.

Samalla kertaa vaatekauppiaalta hankittiin siistit kuljettajan pukineet.

– Jos ois vielä Mamman henki, ei olisi partamiehiä. Joiltakin voi lukea parrasta viikon ruokalistan, Evijoki päivittelee.

Eskelisen Lapin linjat aloitti liiketoiminnan kuljettamalla matkustajia ja rahtia Rovaniemen ja Kittilän välisellä vielä heikkokuntoisella tiellä jo vuonna 1928.

Evijoki on ajanut paljon etenkin Sirkan ja Rovaniemen väliä. Vuosien varrella monet talot ovat tien varresta tyhjentyneet ja maailma on muutenkin muuttunut.

– Kun aloittelin, Levillä ei ollut isompaa turistikohdetta muuta kuin Atrin maja. Sukset ja muut tavarat kuljetettiin kattotelineillä. Rautatieasemalla piti olla tarkka, kun otti suksia vastaan, että tiesi ketkä jäävät Sirkkaan, Keimiölle tai Pallakselle — että kaikki oli järjestyksessä.

Kun autoissa ei ollut nykyisenkaltaisia tavararuumia, katolle meni kaikki moottorikelkoista ja autonrenkaista lähtien. Nykyisin yhä useammalla on polkupyörä mukanaan.

– Polkupyörät sopivat pystyyn. Jotkut sanovat, että pitää varovasti käsitellä, kun on 7000 euron pyörä. Annan heidän itse laittaa pyöränsä kyytiin.

Nykyisin ajoihin voi valmistautua puhelimen välityksellä, mutta ennen piti varautua yllätyksiin. Joskus Evijoki kertoo saapuneensa Kilpisjärveltä Rovaniemelle, kun pomo ilmoitti, että hän ehtisi käydä suihkussa, laittaa auton valmiiksi ja jatkaisi sitten Utsjoen linjalle tuuraamaan toista kuskia.

Nykyään tarjolle tulleet pitkät reitit esimerkiksi Puolasta Rovaniemelle, ihmetyttävät Evijokea. Hän ei sellaista lähtisi ajamaan, vaikka kuskia välillä vaihdettaisiinkin.

Evijoki ajoi nuorempana tilausajoja Ruotsiin ja Norjaan, mutta hän kertoo kyllästyneensä ajoihin, kun pesupaikkoja ei ollut tarjolla.

– Vuonosta piti kantaa vesi ja sillä pestä kyljet. Puunasin illalla kunnolla ja ensimmäinen matkustaja puisteli päätään ja kokeili kylkeä sormilla. Silloin mulla riitti.

Myös kuljettajien wc-käyntien heikot mahdollisuudet ovat olleet esillä viime aikoina. Evijoki kertoo, että asiaa ei ole yhtään helpottanut se, että Rovaniemen ja Kittilän välillä on ollut tietöitä tänä kesänä 35 kilometrin matkalla, ja saattoauton odotusajat ovat olleet pitkiä.

Linja-autoissa rajoitin pitää nykyisin vauhdin sadan kilometrin tuntinopeudessa. Esitys 80 kilometrin nopeusrajoituksista täkäläisille kantateille saa Evijoen puistelemaan päätään. Sakoiltakaan Evijoki ei ole välttynyt, joskaan tällä hetkellä sakkoja ei ole hänen kontollaan.

– Autonkuljettajia on valvottu enemmän kuin ketään, Evijoki sanoo.

Evijoki kertoo, että tästä kertovat esimerkiksi pakolliseksi tulleet ajonvalvontajärjestelmät eli digipiirturit. Ne eivät ole Evijoen parhaita ystäviä.

On mukava käydä nukkumaan, kun tietää, että huomenna on töihin lähtö.

Maaseutualueella matkustajat ovat kadonneet ja linja-autojen rahtityöt loppuneet. Eikä tunkua kuljettajaksikaan ole. Evijoen mukaan uusi työntekijä on kiinnostunut liiankin usein siitä, milloin on ensimmäinen vapaa.

– Sitä käydään vain toteamassa. Nythän on helpompaa kun ei ole enää (Matkahuollon) rahtia. Ennen kun Helsingistä tuli auto Rovaniemelle, tuhat pakettia piti lajitella — satoja Kittilään ja aikaa puoli tuntia.

Evijoki kertoo viihtyneensä Kaukosessa. Koettipa eräs toimitusjohtaja houkutella häntä Rovaniemelle asumaan, mutta häntä ei kiinnostanut ajatus kerrostalossa tai rivitalossa asumisesta.

Evijoki kuvailee tekevänsä kutsumusammattia. Häntä harmittaisi katsella kodin ikkunasta tekemättä mitään.

– On mukava käydä nukkumaan, kun tietää, että huomenna on töihin lähtö. Aion ajaa niin pitkään kun lääkäri antaa, Evijoki hymyilee.

Kaikki vapaa-aikansa Evijoki kertoo käyttävänsä metsätöihin.

– Ei sitä muuten jaksaisi, sitä rappeutuu. Säännöllisesti olen tehnyt koko ikäni puuhommia. Moottorisahan kanssa en vain enää tohdi lähteä yksin metsään.

Polttopuun tarve on vähentynyt Kaukosen kotipirtissä, kun taloudessa vaihdettiin maalämpöön.

– Tuohta ja risua on saanut laassa aivan tarpeeksi.

Toinen tärkeä vapaa-ajan harrastus Evijoella on ollut verenperintönä tulleet hevoset. Hevoshommissa vierähti 50 vuotta, kunnes ravihevosia valmentanut Lauri-veli sairastui vakavasti ja kuoli. Veljeksillä oli toimiva yhteistyö hevosten ruokkimisessa ja lenkittämisessä. Veljeksistä kolmas, menestyksekäs ravivalmentaja Jorma Evijoki, menehtyi hirvikolarissa vuonna 1991.

Evijokea harmittaa paljon antaneissa ravivuosissa vain se, että omaa hevosta ei ollut koskaan Kuninkuusraveissa. Evijoki on kulkenut Kuninkuusraveissa joka vuosi, eikä tämäkään vuosi tehnyt poikkeusta. Jyväskylässä tapahtumaa seurasi heinäkuussa paikan päällä lähes 50 000 ihmistä. Kaukosessa syntyneen Antti Ojaperän valmentama Evartti jäi tällä kertaa toiseksi. Hevonen oli juossut ravikuninkaaksi kolme kertaa peräkkäin.

Tansseissakin Evijoki on viihtynyt, etenkin, kun Hotelli Levitunturissa vielä tansseja usein järjestettiin. Kaukoslainen osti äskettäin uudet tanssikengät Haavikon kengän loppuunmyynnistä. Hakusessa oli nauhattomat humppakengät, jotka voi sujauttaa jalkaan.

– Tansseissa ehtii käydä sen verran harvoin, että nauhakengät saivat kelvata.