Kolumnit
Päätoimittajalta: Ratti-, latu- ja joulurauhan julistus
Lopulta se alkoi kuin yllättäen, vaikka merkkejä oli ilmassa pitkin syksyä. Vähän kaikkialla puuhasteltiin yhtä jos toistakin. Kaikki tiesivät jotain tuleman.
Yht’äkkiä meille ilmaantui paljon vieraita kaukaisista maista, joille tapamme saattavat olla vieraita.
Itse asiassa Leville on luvassa enemmän vieraita kuin koskaan aikaisemmin, sillä myyntiluvut ja ennakkovaraukset kertovat, että alkaneesta kaudesta muodostuu ennätyksellinen. Tai ei se itsestään muodostu, vaan sitä on rakennettu ja myyty ennätyksellisen hyvin.
Nyt kylällä tietä ylittää ja pulkkaa vetää haalariasuisia vieraita vähän siellä sun täällä. He ovat selkeästi lomalla.
Auton ratissa täytyy olla nyt ihan vakioasetuksena hyvin tarkkana. Tontut kurkkivat milloin minkäkin kinoksen takaa ja muutenkin lomalaisten liikkeet voivat olla yllättäviä.
Vastuuta täytyy jakaa tasaisesti ihan kaikille, myös vieraille. Matkanjärjestäjät varmasti opastavat ja me muutkin yritämme parhaamme. Tärkeintä on, että kukaan ei jää alle.
Meillä jokaisella on joku tietty kipupiste, mikä koettelee kaikkea kerryttämäämme oppia itsestämme ja elämästä yleensäkin. Joillekin se on liikenne.
Jos jätetään sodan kauhut ja oikeasti merkitykselliset vääryydet luvusta pois, niin minulle se kaikista herkin kohta on näköjään hiihtoladulla kävelevät ihmiset. Toistaiseksi epätoivoituista tilanteista ladulla on selvitty ihan puhumalla, ja vieläpä hyvin nätisti, niin suuntaan kuin toiseenkin. Haluan uskoa, että kaikilla kohtaamisilla on ollut parempaa maailmaa luova ja minua kasvattava vaikutus. Uskon myös, että itse asia on edistynyt, koska asiaa on käsitelty rakentavasti ja ystävällisesti. Tai sitten latukävely on jatkunut entiseen malliin, mistäpä sen tietää, jälkiä on ainakin nähtävissä.
Kyse ei ole periaatteesta, vaan siitä, että ladut rikkoontuvat, jos niillä kävellään. Latukävely on myös turvallisuusuhka.
Tässäkin asiassa kaivataan opastusta. Onkin syytä pohtia, että onko meillä yleensäkin ottaen riittävästi opasteita kertomassa missä voi kävellä ja missä ei.
Levillä vietetään joulua upeissa olosuhteissa.
Perinteisessä joulurauhan julistuksessa käsketään rangaistuksen uhalla ”hiljaisesti ja rauhallisesti käyttäytymään”. Se olisi ehkä Levillä ja tässä ajassa vähän liikaa vaadittu. Oikeastaan koko ajatus käskemisestä on muutenkin heikoksi havaittu.
Joulun uskonnollista sanomaa ja hiljentymistä on sitä haluaville tarjolla ihan kylän ytimessä Marian kappelin joulunajan ohjelmiston myötä.
Riemua ja iloa sen kaikissa muodoissaan on tarjolla pitkin tunturia.
Kiitos kaikille tästä vuodesta. Hyvin me olemme kaikki pärjänneet, kun tässä näin olemme. Rauhaa ja rakkautta niin jouluun kuin tulevaan vuoteenkin!
