Pääkirjoitukset

Päätoimittajalta: Pyöräilyparatiisi vailla vertaa

On ihan virallista, että Levin kesää pyritään saattamaan yhä useamman tietoisuuteen pyöräilyolosuhteita kehittämällä. Se on iloinen ja kaunis asia. Välillä pitää ihan kopsauttaa kypärään, että ihanko oikeasti minä asun täällä, ja yhä vain paranee.

Maastopyöräilyreittejä riittää pitkin ja poikin tarvittaessa niin pitkälle kuin vain jaksaa polkea. Toki varsinkin singletrack-tyyppisille reiteille olisi enemmänkin kysyntää ja ilmeisesti se yksi kehittämiskohde onkin.

Maantiepyöräilyssä Suomen parhaiden ja komeimpien tieosuuksien valitseminen on pitkälti makuasia. Tässä sarjassa on vain oikeita vastauksia, ja niitä paljon, sillä Suomi on kaunis maa ja täällä on paljon näyttäviä teitä.

Sen sijaan Suomen paras maantienousu -kategorian voittajaksi on vain yksi vaihtoehto, sillä mikään ei vedä vertoja Levin Tunturitien nousulle. 4,5 kilometriä asfalttitietä Levinporolta lähes huipulle saakka on kuin alppisimulaattori, missä keskimääräinen jyrkkyys on miellyttävä 6,4 prosenttia ja jyrkin sadan metrin pätkä on yli 15 prosenttista. 290 nousumetriä pelkkää herkuttelua. Muutama kohta tiessä kaipaisi tosin uutta päällystettä, mutta ne kuopat on tiedossa.

Levin ympärystietä ajellessa toisella puolella tunturia Utsuvaaralla kipuaminen on lyhyempi urakka, mutta nousumetrejä kertyy sielläkin. Laskut ne vasta makeita sitten ovatkin.

Asfalttiasiat eivät ole vain paikallisissa käsissä, mutta töitä asioiden edistämiseksi tehdään monellakin taholla ja tasolla.

Itse toivon Könkään ja Raattaman välisen tieosuuden asfaltointia, mikä avaisi uusia maantiepyörälenkkejä Pallaksen suuntaan, mutta koska siellä päin ei ole kultakaivosta, niin haave lienee vain haave. Onnekseni olen saanut nauttia Könkään ja Hanhimaan välillä uudesta asfalttitiestä, mikä tarjoaa Kiistalan kautta mahdollisuuden makeaan satkun asfalttilenkuraan.

Kittilän ja Levin välille on haikailtu jo vuosikymmenten ajan pyörätietä. Nyt hanke on nytkähtänyt eteenpäin, sillä se on Väyläviraston investointiohjelmassa, mikä on tärkeä askel, vaikkakaan ei vielä takuu yhtään mistään.

Merkittävyydessään vielä toista luokkaa olisi koko 165 kilometrin mittaisen Könkään ja Inarin välisen tien peruskorjaus ja tieluokituksen nosto valtatieksi. Kittilän ja Inarin kunnat vievät nyt hanketta eteenpäin muun muassa huoltovarmuuden, matkailun ja teollisten investointien varjolla. On totta, että Pokantie on lyhin reitti maanteitse pohjoisesta Eurooppaan. Yhtä totta on, että tien kunto on karmea. Muutama vuosi sitten automatkalla luulin eksyneeni, kun sitä köröttelin.

Mutta takaisin pyörän satulaan. Tokihan gravelointi on mahtavaa, mutta olen valmis näinkin rajuun lausuntoon: Kuumana kesäpäivänä, tai -yönä, asiallisella pyörällä, tasaisella asfaltilla, komeissa maisemissa, terveenä ja hyvässä fyysisessä kunnossa maantiepyöräily on parasta mitä julkisella paikalla voi kieltämättä hieman liian niukassa asussa tehdä.

Tuon kirjoitettuani kävin pitkästä aikaa kokeilemassa Levi Bike Parkin antimia. Sen verran joudun nyt lausuntooni lisäkappaletta sorvaamaan, että ehkä alamäkipyöräily voi oikein optimioloissa haastaa maantiepyöräilyn herkullisimpana pyöräilylajina. Tai oikeastaan kohdallani puhutaan hissipyöräilystä, koska ajan nätisti. Joskus huomaan toivovani, että en pitäisi siitä niin paljon, mutta se on mitä se on. Mäkeen on päästävä äkkiä takaisin.

Kävin myös pitkästä aikaa kokeilemassa sähköpyöräilyä, mikä on kokonaan oma lajinsa. Siinäkin on omat kiistattomat hyvät puolensa eikä se ole mistään tai keneltäkään pois.

Heinäkuun puolivälissä Levillä on juhlat vailla vertaa, kun pyöräilyfestarit valtaavat tunturin. Nähtävää ja koettavaa riittää, kun käytännössä kaikki merkittävimmät pyöräilylajit nousevat esiin.

Lopulta kyse on hyvin yksinkertaisesta asiasta, missä ihminen ja polkupyörä muodostavat symbioosin, jota kutsutaan pyöräilijäksi. Tämän liiton seurauksena koko maailma on auki ja pyöräilijä sulautuu osaksi sitä kauneutta. Ei se välttämättä vaadi kallista pyörää tai varusteita. Itse aloitin noin seitsemän vuotta sitten satasen Helkamalla. Siitä avautunut välillä mutkikas ja kuoppainenkin tie on vienyt upeisiin ja yllättäviin paikkoihin, kuten esimerkiksi tänne pyöräilyparatiisiin.