Paikallisuutiset

Levin mahtinainen Päivikki Palosaari on kokenut nousuja ja laskuja – ”se on asia, mikä on tapahtunut, eikä se lähde koskaan päästäni pois”

Grilliyrittäjänä aloittanut Päivikki Palosaari rakensi imperiuminsa koko ajan uutta ja uutta luomalla. Viime vuosina esillä olleet vakavat terveysmurheet ja ympäristörikostuomio tuntuivat painajaiselta.

Päivikki Palosaari on ehkäpä Lapin matkailun tunnetuin hahmo, jos satuolentoja ei lasketa.

Yrittäjäneuvos Palosaaren tarina on vähän sellainen amerikkalainen, missä pienessä kylässä keskellä erämaata asuva nuori tyttö haaveilee miljoonabisneksistä, joten häntä pidetään hieman outona haihattelijana.

Tarinaan kuuluu ruttuinen Opel, ulosottomies, lasten kanssa yön selkään pakenemisia ja pitkiä työpäiviä. Koska tarina on Hollywood-tyyliä, niin tietenkin siinä on lopulta valtava yritysrypäs, taloudellista menestystä, Linnanjuhlakutsuja ja muutaman A4:n verran tunnustuksia sekä palkintoja.

Viimeisimmät julkisuudessa olleet käänteet ovat kuitenkin koskeneet Palosaaren ympäristörikostuomiota ja vakavaa sairastelua. Ehkäpä näilläkin asioilla on jokin yhteys, kuten kaikella yleensä on. Puhutaan näistäkin vielä lisää.

Kittilän Könkäällä sijaitsevassa Tonttulassa on nimensä mukaisestikin ikuinen joulu. Palosaari tunnustaa olevansa ”jouluihminen”, mikä tuntuu hänen kohdallaan jopa vähättelyltä, sillä jouluiset puitteet vaikuttavat olevan hänelle ihan luonnollinen ympäristö ihan pitkin vuotta.

Tonttulan hyörinä ja pyörinä ei näytä taukoavan edes toukokuussa, mikä on Levin matkailun ylivoimaisesti hiljaisin kuukausi. Vieraita täälläkään ei tietenkään ole, mutta juuri nyt heitä varten suunnitellaan uutta.

Palosaari tekee edelleen töitä, vaikka on virallisesti eläkkeellä.

– En minä enää joka aamu mene töihin. Meillä on menossa sukupolvenvaihdos ja tytöt alkavat ottaa enemmän ja enemmän vastuuta.

Palosaaren ympärillä käy väkeä kysymässä milloin mitäkin ja hänen puhelimensa valot vilkkuvat alati. Pihamaalla rakennetaan perustuksia tuhannen neliön Joulupukin taloon, josta on tulossa yksi uusista Levin matkailun vetonauloista. Täällä tuntuu olevan niin sanotusti tekemisen meininki.

– On meillä vielä seuraaviakin rakennuslupia olemassa. Ei tämä tähän jää, Palosaari sanoo Tonttulan pitkän pirtinpöydän äärellä.

Samassa Ounasjoen mutkassa Palosaari oli pienenä tyttönä 60-luvun alussa, kun voimat tuntuivat hetkellisesti ehtyvän vedenhakumatkalla.

– Papan opein käännyin kohti Levitunturia ja otin tunturista voimaa. Siinä hetkessä päätin, että jonakin päivänä teen vielä miljoonan rahaa.

Palosaari keräsi marjoja ja käpyjä sekä möi jopa sopulin nahkoja, mutta ihan miljoonaa ei niillä liiketoimilla vielä kertynyt.

Haave miljoonabisneksistä muuttui todeksi, kun hän aloitti Levillä lomakylä-toiminnan, josta kasvoi myöhemmin Hullu Poro -yritysrypäs.

– Tein yötä päivää töitä, kun tajusin, että tässä se juttu on, kun en vain anna periksi. Monta kertaa kaikki oli ihan lähellä kaatumista. 1995 olin vielä pankissa niin sanottu huono asiakas, mutta 1997 olin jo parasta maksuluokkaa. Sitten tein vain koko ajan kaikkea uutta ja uutta.

Lopulta myös viivan alle jäi se tavoiteltu miljoona, joita on tullut myöhemmin lisää. Palosaari on aina laittanut rahan liikkeelle, mikä lienee eräs menestyksen salaisuus.

– Raha ei sinällään ole koskaan ollut minulle merkittävä asia. Raha on antanut avaimet toimintaan. En ole halunnut kerätä sitä sukanvarteen, vaan investoida eteenpäin ja rakentaa uutta.

Tartutaan vielä yhteen yksityiskohtaan alkuasetelman nuoresta tytöstä miljoonabisneksistä haaveilemassa, sillä aina ajat eivät välttämättä ole olleet suotuisat tai tasapuoliset naisille yritysmaailmassa. Palosaari käänsi kuitenkin asetelman edukseen.

– Ehkä oli jopa minun onneni, että olin nainen. Käytin sitä vähän hyväksenikin, että olin nainen, ja minua haluttiin auttaa.

Palosaari keräsi nuorena tärkeää työkokemusta, mistä on ollut hyötyä koko uran ajan. Eräänä suvena hän oli Norjassa rakennuksella kesätöissä. Muutamaa vuotta myöhemmin hän oli itse rakennuttaja ja rakennusurakoitsija.

– Ensimmäisissä rakennuspalavereissa oltiin vähän niin, että ymmärränkö mistä puhutaan, mutta melko äkkiä se muuttui, sillä osaan kyllä keskustella rakentamisesta, mikä on minulle todella rakas ja mielenkiintoinen työ, sillä rakennukset luovat historiaa ja tuovat muutosta.

Kun Palosaarelta kysyy, mitä kaikkea hän Levillä omistaa, tulee pitkä hiljaisuus, sillä kaikkea taitaa olla vähän hankala edes suoraan luetella, eikä siihen näytä olevan halua tai tarvettakaan. Palosaarella on muun muassa hotellin ja ohjelmapalvelukeskuksen lisäksi 12 ravintolaa, joista kaikki ovat omissa kiinteistöissä. Kiinteistöomistusten arvo on kymmeniä miljoonia.

Saariselällä jo 21-vuotiaana keittiömestarin natsat ansainnut ja myöhemmin kaiken maailman arvostettuja kokkikäätyjä pokannut Palosaari on ollut ikänsä ravintolabisneksen ytimessä uutta luomassa, mutta silti ala on edelleen hänellekin tietyssä mielessä arvoitus.

Levin muokkaantumista hiihtokeskuksen lisäksi myös viihdekeskukseksi ajatellen yksi omalla tavallaan ratkaiseva hetki lienee ollut, kun Palosaari soitteli nuorena Saariselällä keittiötöiden ohella tiskijukkana päivätansseja Laanilanhovin kuuluisissa monotansseissa.

Kaikesta huolimatta edes Palosaari ei voi sanoa etukäteen mikä ravintola menestyy tai ei menesty.

– Se on selittämätön asia. Olen kokeillut varmaan viittäkymmentä erilaista ravintolakonseptia. Välillä pitää vain purkaa kaikki ja tehdä koko homma uusiksi.

Vaikka sisustus, ruoka ja sijainti ovat aina menestyksen kulmakiviä, niin eräs asia nousee kuitenkin muita tärkeämmäksi, kun puhutaan menestyvistä ravintoloista.

– Henkilökunta on ihan ykkösasemassa. Meillä se on aivan huippuluokkaa.

Palosaari on ratkaissut henkilöstön saatavuuteen liittyviä ongelmia muun muassa tarjoamalla asuntoja henkilökunnalleen.

– Lisäksi meillä on niin paljon ravintoloita, että ihmiset voivat tehdä paljon tunteja ja saavat halutessaan vaihtelua. Tarjoamme myös hissilippuja ja yleensäkin ottaen pidämme porukasta huolta, Palosaari sanoo.

Palosaarelle niin tärkeästä rakentamisesta sai alkunsa ikävä vyyhti, mikä nousi otsikoihin ja pyörii yhä edelleen Palosaaren mielessä.

Hovioikeus tuomitsi vuonna 2021 Palosaaren kolmeksi kuukaudeksi ehdolliseen vankeuteen laittomasta kaatopaikasta. Palosaaren tontin maaperästä löytyi muun muassa rakennusjätettä, kyllästettyä puuta ja sekajätettä. Hovioikeuden mukaan teosta koitui ympäristön pilaantumista ja roskaantumista, mutta tuomion mukaan jätteen määrä ei ollut kovinkaan suuri eikä kyseessä ollut vaaralliseksi luokiteltu jäte.

– Ajoimme hostellin rakennustyömaalta maata tänne pihaan, mitä ei olisi saanut tehdä. Talonpurkujätettä ajettiin kyllä kaatopaikalle, sillä ei minulla mitään omaa kaatopaikkaa täällä ollut. Olen aina kierrättänyt ja kunnioittanut ympäristöä, joten koin tämän kaiken jotenkin epäoikeudenmukaisena.

Oikeusprosessi oli pitkä ja kuluttava. Palosaari näkee edelleen koko asian ”painajaisena”.

– Minä koin sen ajojahtina enkä uskonut tuollaiseen tuomioon. En osannut edes puolustautua kunnolla. Se on asia, mikä on tapahtunut, eikä se lähde koskaan päästäni pois.

Palosaari kärsi vakavista terveydellisestä ongelmista vuodesta 2019 saakka. Yhteyttä näiden asioiden välillä voi olla vaikea sanoa varmaksi, mutta kyllähän ne tuntuvat yhteen limittyvän.

– Saattaa olla, että se oli se juttu, mistä niin kovin stressaannuin, Palosaari sanoo.

Palosaari oli neljä vuotta todella kipeä.

– Sain vatsahaavan, mikä varmaan johtui stressistäkin. Sitten tuli laaja-alainen vatsakalvon tulehdus. Vatsa avattiin 12 kertaa ja olin kuukausitolkulla sairaalassa. Ambulanssilla tuli kuljettua Rovaniemelle ja Ouluun vaikka kuinka monta kertaa. 3-4 kertaa minut jouduttiin elvyttämään, kun olin niin huonossa kunnossa. Varmaan jossain vaiheessa taisin olla jo suunnilleen saattohoidossa, kun ei oikein tiedetty mitä tehdä ja sain vain valtavan määrän vahvaa lääkitystä. Yksi osaava vatsakirurgi otti minut hoitoonsa ja huomasi asioita. Sitten aloin paranemaan ja tässä ollaan.

Kaiken tämän jälkeen Palosaarella meni myös reisiluu poikki ja lonkka murtui. Lisäksi koronan myötä tuli munuaistulehdus, mikä johti teho-osastolle, mutta tosiaan, tässäpä nyt ollaan.

– Vähän olen vielä rampa, mutta en tarvitse enää keppejä, terveistä päivistä iloitseva Palosaari sanoo.

Palosaari näkee Levin tulevaisuuden valoisana.

– On todella mahtavaa, että Leville halutaan investoida koko ajan. Onkohan täällä nytkin viisi hotellisuunnitelmaa parhaillaan menossa, mikä on hieno asia, sillä meillä on pula hotellikapasiteetista. Jos mennään joitakin kuukausia suunnilleen sadan prosentin täyttöasteella, niin äärirajoilla tässä ollaan.

Toiveita kysyttäessä Palosaari nostaa esiin saavutettavuuden ”mikä on saatava järjestykseen”.

– Lentoja ja junayhteyksiä tarvitaan kesälläkin. Ympärivuotisuuden kehittäminen on tärkeää, sillä jos kesä saataisiin toimimaan, niin se toisi kunnolla kasvua ja voisimme hyödyntää jo olemassa olevia puitteita paremmin. Tiestö luultavasti vähän paranee jo Natonkin takia, mikä on hieno asia. Tokihan olisi myös mahtavaa, jos juna tulisi tänne saakka.

Kun toiveista puhutaan, niin eräs asia on Palosaarenkin listalla ylitse muiden.

– Nyt kun kun sota on niin lähellä, niin eniten toivon vain rauhaa.

Kioskinpitäjä ja Keisarinna

Päivikki Palosaari on ollut alusta saakka rakentamassa sitä Leviä, jollaisena me sen nykyään tunnemme. Palosaari oli työntekijänä jo 80-luvun alussa hotelli Levitunturia avaamassa.

Pian avajaisten jälkeen alkoi yrittäjätarina, sillä Palosaari avasi oman työnsä ohessa Porogrillin yhdessä veljensä Jouni Palosaaren kanssa keväällä 1981 6000 markan lainan ja isänsä rakennustaidon turvin. Siitä se lähti. Porogrilli sijaitsi lähellä nykyistä liikenneympyrää Halon myymälän kohdilla.

Grillitoiminta loppui, kun nykyisin hissiyhtiön toimitusjohtajana toimiva Jouni lähti opiskelemaan ja Päivikki perusti perheen.

Perhe-elämä oli tuulista, sillä Palosaari piti auton perässä koko ajan selviytymispakettia, mikäli hänellä tulisi tyttärineen yöllinen äkkilähtö kotoa turvaan.

Päivikki osti miehensä kanssa Levin Loma Oy:n vuonna 1988 kolmen miljoonan markan hintaan. Aika oli oikea, sillä pankista heltisi laina, vaikka pariskunnan ainoa omaisuus oli molemmista päistä rytätty vanha Opel Kadett. Näin syntyi Hullu Poro, mistä tuli Päivikki Palosaareen kokonaan omistama.

Ajat olivat kovia ja yöt pitkiä valvoa, kun korot nousivat 19 prosenttiin ja ulosottomieskin tuli tutuksi.

Lamasta huolimatta Palosaari puski eteenpäin ja laajensi ravintolaa sekä rakensi hotellin 1990-luvun alussa.

Palosaari oli myös luomassa Levin after ski -kulttuuria, kun hän avasi ensimmäisen rinneravintolan Willi Intiaanin. Vuosikymmen myöhemmin hissiyhtiö lakkautti vuokrasopimuksen ja otti toiminnan omaan käyttöönsä. Nykyisin paikka tunnetaan nimellä Vinkkari.

Vuosituhannen vaihteessa Hullu Porosta oli kasvanut jo niin suosittu paikka, että eräänä helmikuisena iltana viranomaisratsiassa havaittiin, että ravintolassa oli liikaa asiakkaita. Kesken Kirkan keikan ravintolasta poistettiin 60 asiakasta. Palosaari päätti rakentaa niin ison ravintolan, että ketään ei tarvitsisi ajaa ulos. Jo seuraavana vuonna helmikuussa 2001 avattiin 1700 asiakasta vetävä Hullu Poro Areena.

Palosaarella on omistuksia ja kiinteistöjä pitkin Leviä ja Kemiä myöten. Nykyisen miehensä Mika Latvan kanssa hän perusti myös huoltoaseman ja liikekiinteistö PoronPortin.

Tällä hetkellä rakenteilla on useamman miljoonan Joulupukin talo Tonttulaan.

Lähteenä käytetty Anne Lukkarilan kirjoittamaa Kioskinpitäjä ja Keisarinna -kirjaa.