Urheilu

Ladulle, tekniikalla millä hyvänsä!

Kuokka, vassu, mogren. Vapaan tekniikoita on monia, ja silti moni kuntohiihtäjä hiihtää vain jotain – yleensä kuokkaa – ja se on huippuhiihtäjä Riitta-Liisa Roposen mielestä aivan fine. Tärkeintä on mennä ladulle ja hiihtää.

– Ei se ole este, ettei hallitse eri tekniikoita. Voi käyttää ylämäkitekniikalla (kuokkaa) koko ajan, Roponen sanoo.

Hän kuitenkin muistuttaa, että usein löytyy se mieleinen puoli, jolle se sauvatyöntö kuokassa osuu. Tärkeää olisi kuitenkin vaihdella puolta, jotta lihaksisto kehittyy tasapuolisesti.

Pertsa on nyt pop. Skinit ovat saaneet ihmiset laduille hiihtämään perinteisellä tyylillä ihan uudella innolla, ja tekniikka on tehnyt uuden tukemisen. Vapaan hiihto on fyysisesti vaativampaa kuin perinteinen, jota voi hissutella hyvin hiljakseenkin.

Vapaan hiihtotavan rasittavuuskin voi kuitenkin vähentyä, kunhan tekniikat ovat hallussa. Se on hiihdonopettajallekin erittäin palkitseva hetki, kun näkee, että tekniikka alkaa sujua.

– Sitten kun löydät sen, hiihto on kuin tanssia, mennään eteenpäin keinuen.

Ehkä Johannes Kläbo on täydellinen siinä, mutta kukaan muu ei ole. Riitta-Liisa Roponen

Yksi iso ero on myös siinä, että perinteisen hiihtäminen ladulla ei vaadi niin hyvää tasapainoa kuin vapaan hiihto, jossa tasapaino vaihtuu jalalta toiselle, ja baana on tasainen. Ensimmäisenä tavoitteena ei kannata olla Levin ympäri hiihtäminen Wassberg-tyylillä, vaan kannattaa ottaa pienempiä maaleja.

Roponen kannustaa ottamaan eri tyylejä käyttöön pikkuhiljaa erilaisiin maastonkohtiin, mihin ne sopivat, ja helpottaa ja monipuolistaa sillä tavalla omaa hiihtoa. Jos normaalisti hiihtelee kuokkaa, niin kokeilekin tasaisella tai loivassa alamäessä pienen pätkän mogrenia tai wassbergia ja lenkki lenkiltä vaikka pidentää matkaa. Silloin hiihtäminen myös rasittaa eri lihaksia tasaisemmin ja kokonaisvaltaisemmin.

– Vassussa käytetään ylävartaloa paljon enemmän kuin kuokassa ja siinä tarvitaan enemmän pitoa keskivartalosta.

Jos on ihan ensimmäisiä kertoja vapaan tyylillä hiihtämässä, ei kannata lähteä kauas tai vaativaan maastoon.

– Voi hiihtää Marja-Leenan tai Tonttulaan tai Kätkäjärvelle. Jos lähteekin koko päiväksi, niin huilaa välillä, Roponen sanoo.

Roponen itse hiihtää kaikilla tekniikoilla, maaston muodoista riippuen.

Eniten haasteita ihmisillä on yleensä tasapainossa. Jos tasapaino ei ole kunnossa, suksen päälle ei uskalleta liu´ussa mennä tai suksea ei uskalleta liu´uttaa tarpeeksi. Toinen ongelma on ajoituksessa ja rytmissä, hiihdon soljuvuudessa.

– Sitä näkee paljon, myös MM-hiihdoissa. Ehkä Johannes Kläbo on täydellinen siinä, mutta kukaan muu ei ole, Roponen nauraa.

Lisäksi lumi on jännä elementti, se on aina vähän erilainen. Kova tai pehmeä, liukas tai tarttuva. Se vaikuttaa siihen, miten suksella voi seistä. Eikä latukaan ole mikään junarata, vaan välillä täynnä uria tai oksia ja käpyjä.

Hiihto on välineurheilua ja on tärkeätä, että välineet ovat juuri hiihtäjälle valittu ja oikean mittaiset. Roponen liputtaa voimakkaasti myös aurinkolasien puolesta.

– Aurinkolasit ovat ehdoton varuste, silmät rasittuvat lumella valtavasti, kun valo hohkaa lumesta. Lasit myös suojaavat tuulelta, auringolta ja pakkaselta, Roponen sanoo.

Monissa hiihtoon tarkoitetuissa laseissa on valittavissa värejä, joilla erottelukyky paranee ja ladun piirteet ja möykyt voi nähdä paremmin.

Riitta-Liisa Roponen lopetti hiihtouransa vuosi sitten huhtikuussa. Nytkin jännitys iski voimakkaana päälle, kun MM-kisat alkoivat.

­– Piti oikein muistuttaa itseään, että ei sun tarvi enää jännittää, hän nauraa.

Kisojen ajaksi kalenteri on tyhjennetty muista menoista, ja kaikki matkat seurataan Roposten kotisohvalta tiiviisti.

– Siellä on niin paljon läheisiä ja tuttuja naisia, joille toivon menestystä.

Eka kertaa luistellen

Kati Mansikkaviita on ensimmäistä kertaa tosimielellä luistelusuksien päällä. Hiihtokärpäsen puraisema nainen on näille lumille jo kolmatta kertaa Levillä.

– Olen hiihtänyt monta vuotta pertsaa, ja nyt mietin, että miten piristäisin tätä minun hiihtämistä, hän sanoo.

Mansikkaviita pääsi Riitta-Liisa Roposen oppiin Visit Levin järjestämällä vapaa tyylin tekniikkakurssilla Levillä. Ja hiihto todellakin piristyi. Mansikkaviita hiihti Ritun ohjauksessa ladulla edestakaisin hymyssä suin. Sukset hän vuokrasi kurssille, mutta arveli jo kurssin lomassa, että joutuu ehkä hankkimaan omat välineet, niin mukavalta tuntui.

Vapaalla tyylitellen

Hitaimmin etenee ankka. Vuoroluistelu on hitain vapaan tekniikka, ja sitä kutsutaan vaappuvan etenemisen vuoksi tuttavallisesti ankaksi. Siinä jalka liukuu samaan aikaan kuin vastakkainen käsi työntää. Kädet työntävät siis vuorotellen. Vuoroluistelua käytetään erityisesti vähän tiukemmissa nousuissa, kun kuokka menee turhan raskaaksi.

Suosituin ja käytetyin luistelutekniikka on kuokka. Kuokka on ylämäen tekniikka, mutta sopii hyvin muuallekin, kunhan muistaa vain vaihtaa puolta tasaisesti. Kuokassa kädet työntävät toisen puolen luistelupotkun aikana, ja jos ei puolta välillä vaihda, lihaksisto voi kehittyä epätasapainoiseksi.

Ja sitten nämä vauhdikkaammat ruotsalaiset, Mogren ja Wassberg.

Wassberg-tekniikka eli vassuttelu on saanut nimensä nelinkertaiselta olympiavoittaja Thomas Wassbergilta. Siinä sauvoilla työnnetään jokaisen liu´un yhteydessä. Vassuttelu vaatii hyvää tasapainoa.

Neljäs tekniikka on Mogren-tekniikka. Se on kaikkein vauhdikkain vapaan tekniikka ja on nimetty Torny Mogrenin mukaan, joka voitti kaksi kertaa 50 kilometrin maailmanmestaruuden vuosina 1991 ja 1993. Mogren-tekniikka muistuttaa jonkin verran kuokkaa, koska työntö ajoittuu vain toiselle sukselle, mutta eroa on ajoituksessa. Mogrenissa sauvoilla työnnetään suksen liukuun ja korostetaan muutenkin liukua.