Kolumnit
Kolumni: Elämä tunturissa ei ole tasaista, ja juuri siksi se on ihanaa
Niinkin pieneen kylään, mitä Sirkka on, mahtuu jos jonkinmoista elämää. Viime viikkoina olen oman työn vaihdokseni myötä pohdiskellut erityisen paljon sitä, mitä Levi on. Pyöritellessäni ajatusta monelta eri kantilta olen tullut lopputulokseen, että Levillä on kaksi eri elämää. Tai todellisuudessa useampi, mutta kaikissa näkökulmissa on havaittavissa selkeä kahtiajako.
Kesä ja talvi. Levin sesonkien vaihtelu on hurjaa. Kesällä tunturi hiljenee lähes kokonaan valtavia sääskiparvia lukuun ottamatta. Työmatkalla Kittilään tulee korkeintaan yksi auto vastaan, ja kaupassakin saa haahuilla aivan rauhassa. Kylällä kävellessä ei Ihkun karaokesta raikaa kello kuudelta iltapäivällä Villieläin toisin kuin pääsiäisenä. Tunturi on rauhallinen kehto eikä ihmisvilinään löydä välttämättä edes sinne etsiessään.
Kun kuukaudet vierivät ja talvisesonki lähestyy, alkaa tunturi heräämään jälleen eloon. Kausityöntekijät vyöryvät massoittain kohti Lappia (kunhan ovat ensin löytäneet itselleen asunnon, minkä etsiminen on kuin neulaa heinäsuovasta etsisi), ja lentoyhtiöt kuljettavat turisteja ympäri maailmaa katsomaan lunta ja revontulia. Kylänraitti on jälleen täynnä menoa ja vilskettä. Kaupassa saa jonottaa, baariin saa jonottaa, laskettelurinteisiin saa jonottaa ja jopa loman päättyessä Leviltä ajetaan jonossa pois.
Sporttiloma ja bileloma. Leviltä löytyy erinomaiset puitteet harrastamiseen niin kesällä kuin talvella, ja monet tulevat tänne juuri harrastusmahdollisuudet mielessä. Kuitenkin erityisesti uuden vuoden ja pääsiäisen aikaan tunturin profiili muuttuu hieman, kun juhlakansa valloittaa jokaisen kylän kuppilan, rinteet ja Palovartijan majan katon. Aina silloin tällöin kylän pinta saattaakin muistuttaa Lapin Villiä länttä, ja mieli tekee juosta äkkiä karkuun.
Kolmas kahtiajako koskee täällä oleskelevia ihmisiä. Toisille Levi on koti, toisille irtiotto arjesta. Kodin ja lomakylän yhdistelmä on ajoittain haastava, sillä toisinaan ilmassa voi aavistaa kunnioituksen puutteen asukkaita ja Leviä kohtaan. Ymmärtäähän sen kun lomalle lähtee, aina ei huvita käyttäytyä yhteiskunnan asettamien raamien mukaisesti. Ja niin kuin kuuluisa sanonta kuuluu “se, mitä Levillä tapahtuu jää Leville”. Silti täällä asuvana toivoisin, että jokainen vieras muistaisi vierailevansa jonkun kotona ja käyttäytyvänsä sen mukaisesti. Joissakin useamman huoneiston majoituksessa alakerrassa saattaa myös asua työntekijöitä, jotka eivät välttämättä arvosta aamuöistä karaokelaulantaa.
Jokin näistä kahtiajaoista saattaa kuulostaa juuri sinulle mieluisimmalta vaihtoehdolta, mutta minä rakastan niitä kaikkia kaikkine vivahteineen, säröineen, hyvine ja huonoine puolineen. Joku voisi kuvailla talvisesonkia jonkin sortin kaaokseksi, mutta juuri tämä kaaos yhdistettynä ylenpalttiseen rauhaan, tekee Levistä monipuolisen paikan niin asua kuin lomailla. Tasapaino säilyy ja niin kesän rauhasta kuin talven kiireestä jaksaa nauttia täysin rinnoin.
Leviltä löytyy jokaiselle jotakin, ympäri vuoden.
Vera Krok
Kirjoittaja on LeviNYTin sesonkitoimittaja, joka rakastaa fiilistellä tuntureilla ja haaveilla.
