Pääkirjoitukset

Kimi, Sanni ja Shirly sekä pehmennyt Peippo

Vietin muiden tärkeiden ihmisten tavoin joulun ja uudenvuoden pyhät Levillä. Ladulle en lähtenyt, mutta salille ja Kota-baarin nurkkapöytään kyttäämään joudin kyllä. Siellähän niitä pärinäveikkoja oli, Häkkistä, Vilanderia, Hyypiää ­- vai olikos se jalkapalloilija. Peukalot kipeänä googlasin miljonäärejä.

Se tunnetuin moottoriukkeli Kimikin oli jouluna sekin täällä meidän perukoilla. Instassa kävi Tonttulassa, ja kuulemma Kittilän Narikalla oli ollut ulkojäillä kuin kukakin tavallinen tyyppi. Ei kittiläläiset tietenkään olleet juttelemaan menneet, antoivat Kimin ja jälkikasvun luistella rauhassa.

Eikä niille julkimoille kannata edes mennä juttelemaan. Onko se jollekin Kimille niin tärkeää saada tietää, että minäkin olen olemassa. Vai onko se tärkeää, että voi sitten jälkikäteen kertoa, että on porissut Kimin kanssa? Mietin usein, mitä olisin sanonut julkkikselle, jos olisin jotain sanonut. Kimille sanoisin kyllä, että en saata enää sitä valkovenäläistä litkiä, miten Kimi sulle, maistuuko.

Niin se olen minäkin muuttunut, bilettäjästä tylsäksi esieläkeläiseksi. Mutta niin muuttuu Levikin, sopeutuu, kun ryyppäämisen lisäksi ihmiset hiihtää ja kuntoilee. Ja siitä tuleekin mieleen salihommat. Levin oma julkkis Peipon Laura kertoo pehmenneensä, ja kymmenen vuotta sitten ensi kertaa Peipon kiusattavana käyneenä voin allekirjoittaa. Kurittaja-Peiposta on tullut valmentaja-Peippo.

Sanni ja Shirly olivat kuulemma Levillä loppuvuodesta. Ei heistäkään näköhavaintoja ollut, olivatkohan ladulla koko loman. Itse en jouluna tosiaan jaksanut kuin nostaa sukset varaston seinää vastaan nojaamaan ja seuraavana päivänä takaisin varastoon.

Inspiraatio hiihtoon tulee vauhdilla. Joskus siihen kerkeää tarttua, joskus ei.

Mukava Seija tuntee Levillä kaikki ja kaikki tuntevat Seijan.