Urheilu

Hissillä ylös ja pyörällä alas – ”Onhan tämä kasvanut ihan valtavasti”

Alamäkipyöräily on kesäinen vastine laskettelulle ja lumilautailulle. Yksinkertaisuudessaan maastopyörä kiinnitetään hissiin ja alas lasketaan tarkoitukseen sopivia väyliä myöten.

Rovaniemeläinen Ville Alenius kokeili viime kesänä alamäkipyöräilyä, mikä vei heti miehen mukanaan

– Aina olin Youtubesta ja tuolta alhaalta katsellut, että olisihan se siistiä kokeilla ja lopulta uskalsin. Täksi kesäksi laitoin jo kausarin, kun Levi on niin lähellä.

Alamäkiajossakin kehitystä tapahtuu nopeasti, kun toistoja tulee.

– Vauhti kiinnostaa, mutta en minä mikään hurjapää ole, kun ei ole pitkää ajokokemusta, taitoa tai rutiinia, mutta kyllä tämä jo hyvältä tuntuu.

Alenius oli laskemassa rovaniemeläisen kaverinsa Olli Taimiston kanssa, jolle laji on tuttu jo 25 vuoden ajalta. Alkuaikoina kyse oli todellisesta marginaalilajista, jolloin olosuhteet olivat pitkälti harrastajien itsensä luomia. Muutos on ollut merkittävää.

– Onhan tämä kasvanut ihan valtavasti. Alussa itse raksattiin reittejä vähän sellaisella tyylillä, että niin hankalia, missä ei edes itse uskalla ajaa. Siinäpä sitä kuitenkin kehittyi. Nyt on hienoa, kun keskukset panostaa, tekee bisnestä ja rakentaa reittejä kaikille sopiviksi.

Taimisto kävi ensimmäisen kerran Levillä ajamassa vuonna 2008, joten myös paikalliset olosuhteet ovat muuttuneet hurjasti.

– Kyllähän tämä on kehittynyt ja uuttakin on tullut, mutta kyllä etenkin noille vanhemmille reiteille pitäisi vähän kuokkaa näyttää. Kunnossapito ei ole vielä ihan maailmanluokkaa.

Vaikka varusteet ovat kunnossa ja reitit hyvin rakennettuja, niin sitä ei voi kiistää etteikö rakkakivien keskellä ajamisessa olisi myös riskejä, mitä toki voi hallita esimerkiksi ajonopeudella, sillä kaikissa pyörissä on jarrut.

Taimisto on harrastanut pitkään ilman mitään merkittäviä haavereita.

– Riskejä on, mutta onhan se riski astua suojatiellekin. Kaatumisiahan tulee, mutta toistaiseksi olen enemmän tai vähemmän pysynyt ehyenä, täytyy koputtaa puuta. Aikaisemmin oli varmasti vauhtia enemmän, kun oli isompi reikä päässä, mutta nyt kun alkaa olla ikää ja jälkikasvua sun muuta, niin ehkä ne suurimmat riskit ovat jääneet pois. Kyllä se vauhti kuitenkin vielä kiinnostaa ja edelleen oppii uutta.

Valtakunnallisena bike park -päivänä alamäkipyöräilyä tarjoavat hiihtokeskukset heittivät ilmoille kovia tarjouksia, mihin turkulainen Samuli Tyveläkin tarttui.

– Edellisellä reissulla Levillä vuokrasin sähköpyörän, ajoin ylös ja tulin helppoa reittiä alas. Se oli niin hauskaa, että päätin ottaa nyt ihan hissilipun, alamäkipyörän ja varusteet.

Vain vähän muutakaan maastopyöräilykokemusta omaava Tyvelä oli ensimmäisten laskujen jälkeen hyvillä mielin uuden lajin pauloissa. Vaikka hissi vie ylös ja painovoima alas, niin laji yllätti Tyvälän fyysisyydellään.

– Onhan tämä hauskaa, mutta yllättävän raskasta, vaikka ei tarvitse juuri polkea.

Tyvälä oli jo ehtinyt pohtia lajin riskejäkin.

– Jos tätä tosissaan harrastaisi ja yrittäisi aina vain mennä kovempaa, niin ennen pitkää varmaan jotain sattuisi. Kyllä tämä tällä kokemuksella extremeurheilulta vaikuttaa.

Tyvälä aloitti järkevästi pyörään ja lajiin tutustumalla hihnahissiltä harjoitusalueella. Sen jälkeen hän nousi jo gondolilla ylös saakka sinisten reittien pariin.

– Jos vähänkään kiinnostaa, niin rohkeasti vain kokeilemaan. Ei ole mikään pakko vetää täysillä vaan voi aloittaa tällä tavalla rauhallisesti, Tyvelä kannustaa.

Levin olosuhteita kehitetään

Tänä kesänä Leville avattiin mattohissin viereen Hidden Forest Skill Park. Kyseessä on erityisesti aloittelijoille ja perheille sopiva alue, jossa pyöräilykokemuksia pääsee kartuttamaan helpoilla reiteillä. Mattohissin viereen rakennetaan uusia reittejä myös Gondolin viereiseen metsään, vanhan seikkailupuiston alueelle.

Kesän aikana viimeistellään myös viime kesänä rakennettu Sunny South flow-reitti.

Suomen Hiihtokeskusyhdistyksen toiminnanjohtaja Harri Lindfors kertoo, että bike park -toiminta on kehittynyt valtavasti viime vuosien aikana.

– Ensimmäiset bike parkit avattiin Suomessa yli 20 vuotta sitten. Ne olivat lajin harrastajien itselleen tekemiä paikkoja. Nykyisin keskukset huomioivat kaikki kohderyhmät, eritoten aloittelijat.

Reitit on luokiteltu samaan tapaan kuin talvella laskettelurinteet. Vihreät ovat erittäin helppoja, siniset helppoja, punaiset haastavia ja mustat vaikeita.

– Viime vuosina bike park -keskukset ovat panostaneet helppoihin, kaikille soveltuviin niin sanottuihin flow-reitteihin. Useassa keskuksessa on myös mattohissi, jonka ympärille on rakennettu erilaisia harjoittelualueita, Lindfors kertoo.

Pyöräilijöiden puheissa kuuluu entistä useammin innostuneet tarinat flow-reiteistä.

– Flow-reitejä voisi kutsua vaikka jouheviksi reiteiksi. Niiden pinnat on työstetty aika sileiksi, joten ne eivät rynkytä ranteita. Reitille on maasta tai puusta rakennettu erilaisia mielenkiintoisia ja hauskoja muotoja, kuten kumpuja sekä kallistettuja kurveja. Flow-reiteillä vauhdin hallinta on tehty helpoksi ja helpoimmat reitit voi ajaa vaikka lasten potkupyörällä, Lindfors sanoo.