Muualta Lapista

Helsinkiläistyttö ihastui Lappiin ja jäi – pohjoinen näkyy Rebekka Madissonin taiteessa

Kymmenisen vuotta sitten Lapin luonto ja ihmiset tekivät vaikutuksen Madissoniin, eikä mennyt puolta vuottakaan, kun hän jo tuli pohjoiseen muuttokuorman kanssa. Tuttuja paikkoja ovat niin Enontekiö, Muonio ja Inari sekä nykyinen asuinkunta Kittilä.

Työhuone on remontoitu kulmahuoneeseen, jossa on kaksi ikkunaa. Seinään nojaa keskeneräisiä taluluja, väripurkit ovat siisteissä riveissä hyllyillä ja siveltimet lasipurkeissa pöytätasolla ikkunan alla. Matossa on maalitahroja, sillä Rebekka Madisson tekee taidettaan usein lattialla.

Tauluja alkoi syntyä korona-aikana.

– Aina minulla on ollut visuaalinen katse elämään, mutta en ollut piirtänyt aiemmin sen enempää kuin teini-ikäiset tytöt yleensä, taiteellisesta perheestä kotoisin oleva Madisson kertoo.

Aluksi maalaaminen oli harrastus, mutta viime kesänä Madisson alkoi tehdä taidettaan ammattimaisemmin. Hän perusti Instagram-sivuston Routala – arctic art, ja hänen taulujaan on nyt myynnissä myös eri jälleenmyyjillä Tunturi-Lapin alueella. Taulujen lisäksi Routalan valikoimaan kuuluu julisteita ja postikortteja.

Näytteillä Madissonin teoksia on ollut Tunturi-Lapin luontokeskuksessa Hetassa, Muonion ja Enontekiön kirjastoissa sekä Kittilän Särestöniemi-museon kahvilassa, jossa hänellä oli näyttely viime syksynä.

– Kaikki lähti aika nopeasti, Madisson toteaa ja kertoo, että näyttelyistä saatu kannustava palaute on tukenut taiteen tekemistä.

Madisson maalaa erityisesti eläimiä. Hänen omat suosikkinsa ovat poro ja naali. Olohuoneen seinälläkin on naalitaulu.

– Naali tuntuu sieluneläimeltä. Se on jotenkin taianomainen. Harmittaa, että kettu on vienyt siltä elintilan, hän sanoo.

Eläviä malleja löytyy läheltä. Avopuoliso Oskari Pääkkölä työskentelee täysipäiväisesti poromiehenä, ja myös Madisson osallistuu porotöihin. Kotona on kaksi koiraa ja piha-aitauksessa kaksi ylämaankarjan sonnia. Kesällä pariskunnalla oli kanoja, ja ensi kesäksi haaveissa on ottaa lampaita ja ankkoja.

– Eläimet ovat parasta seuraa, vaikka ihmisetkin ovat mukavia, Madisson sanoo.

Omien teostensa lisäksi hän tekee tilaustöitä. Niihin on ikuistunut muun muassa ihmisten lempiporoja ja -koiria.

Madisson maalaa taulunsa akryyli- ja öljyväreillä. Hän käyttää usein samassa teoksessa molempia värejä.

Eläimet ovat parasta seuraa, vaikka ihmisetkin ovat mukavia. Rebekka Madisson

Oma tyyli löytyi kokeilemalla.

– Yritin aluksi tehdä realistisia kuvia, mutta niistä tuli enemmän ekspressionistisia. Ärsytti, kun ne eivät olleet aidon näköisiä, mutta ehkä parempi niin, hän sanoo nyt.

Madisson maalaa mielellään suuria tauluja. Joskus taulun valmistuminen saattaa kestää kuukausia, joskus se on valmis parissa tunnissa. Kesken saattaa olla yhtä aikaa useita teoksia.

– Ajattelen, että olisi hyvä tehdä yksi alusta loppuun, mutta on hauskempi tehdä pienissä paloissa, hän sanoo.

Taulusta on olemassa jokin ajatus ennen sen aloittamista, mutta yleensä se kehittyy sitä mukaa kuin se valmistuu. Taulu voi syntyä mielikuvan, mallin tai valokuvan pohjalta. Eläimen anatomiaa Madisson kertoo opiskelleensa netistä.

Madisson on huomannut maalaavansa eniten silloin, kun elämä on muutoinkin vilkasta. Kaamoksen aikaan tauluja syntyi vähemmän, mutta heti kun aurinko ilmestyi, työhuonekin alkoi taas kutsua.

– Kun on muutenkin kiire, tekee mieli maalata. Aktiivisuus ruokkii aktiivisuutta, hän sanoo.

Madisson on kotoisin Helsingistä. Hän sai ensikosketuksensa Lappiin kymmenisen vuotta sitten vierailullaan Enontekiöllä, jossa hänen kaverinsa oli matkailutöissä.

– Heti ensimmäisenä päivänä ajattelin, että tänne muutan. Kaikki oli niin erilaista mutta tuntui omalta, Madisson kertoo.

Kun on muutenkin kiire, tekee mieli maalata. Aktiivisuus ruokkii aktiivisuutta. Rebekka Madisson

Vaikutuksen tekivät luonto ja ihmiset, eikä mennyt puolta vuottakaan, kun Madisson jo tuli pohjoiseen muuttokuorman kanssa. Hän suoritti lukion loppuun Muoniossa ja opiskeli sen jälkeen poronhoitajaksi Inarissa.

Puolisonsa Madisson tapasi ajettuaan autolla ojaan Raattamassa. Kyydissä ollut kaveri soitti avuksi serkkunsa, ja tämä tuli nostamaan auton takaisin tielle. Serkku oli Oskari.

Pariskunta muutti Raattamaan Muoniosta viime elokuussa remontoituaan Oskarin entistä mummolaa vuoden verran. Madissonin työhuone pantiin kuntoon ensimmäisenä.

– Olen viihtynyt hyvin. Tämä on kiva kylä, ja porukkaan on päässyt hyvin mukaan. Tekemistäkin on, mutta saa olla aika rauhassa, Madisson sanoo.

Rebekka Madissonin taidenäyttely Kaamokseni on esillä Kittilän kirjastossa 1.–29. helmikuuta.

Heti ensimmäisenä päivänä ajattelin, että tänne muutan. Kaikki oli niin erilaista mutta tuntui omalta. Rebekka Madisson