Kolumnit
Tuttu vieras: Matkailijan silmin
Talvikauden päätyttyä kävin kuukauden sisään lomalla Norjan Lofooteilla sekä Islannissa. Kun itse tekee työtä myös turismin kanssa, sitä katselee lomallaan näitä paikkoja myös matkailijan sekä paikallisten näkökulmasta. Ja näiden kahden loman perusteella toivon kädet kyynärpäitä myöten ristissä, että meidän Levi pysyy autenttisena Levinä ja myös meidän paikallisten Levinä.
Voisin aloittaa Lofoottien terveisillä. Edellisen kerran kävimme siellä lomailemassa 2018 heinäkuussa. Nyt kävimme toukokuun alussa samalla vuorella ja rannalla kuin edellisellä kerralla. Hämmästelin sitä väenpaljoutta, sillä omasta mielestäni menimme ennen kesäkauden ”kuuminta” aikaa, sillä ruohokin alkoi vasta vihertämään. Tuttavani, alkuperäinen lofoottilainen, tiesi kertoa, että Lofooteilla ei ole enää niin sanottua hiljaista aikaa. Hän oli suruissaan siitä, kuinka omat kotivuoret ja tiet ovat täynnä vierailijoita ympäri vuoden. Pienet parkkipaikat ovat täynnä autoja sekä busseja, sillä teitä eikä parkkialueita ole tehty suurille massoille. Osalle teistä on laitettu portteja ja kylttejä ”yksityistie”, koska paikalliset eivät halua turistien tulevan mailleen, pienille kylilleen ja parkkipaikoilleen. He haluavat olla rauhassa, se on heidän kotinsa.
Sain tuttavaltani vinkin yhdelle kivalle rannalle, jota ei kuulemma vierailijat ole vielä löytäneet. Ja minua vannotettiin laittamasta sen sijaintia someen, ja pidin lupaukseni.
Islannissa huomasin, kuinka Reykjavikin keskusta oli muuttunut yhdeksi isoksi tuliais- ja lahjatavarakaupaksi. Ehdin ennen matkaa hehkuttaa kanssamatkustajille, kuinka keskustassa on paljon ihania kauppoja, joissa on upeaa paikallista käsityötä esillä ja tarjolla.
Islantilaiset ovat äärimmäisen taiteellisia ja kekseliäitä. Näin oli vuonna 2016, kun siellä viimeksi kävimme. Nyt keskuskatu ja sen ympäröivät kadut olivat pelkkää krääsäkauppaa täynnä, paikallisia tai heidän upeita ihania kauppojaan ja tuotteitaan ei näkynyt ytimessä lainkaan. En ostanut mitään Islannista, vaikka ajatuksena oli jälleen ostaa ihania paikallisia koruja.
Kelit Islannissa olivat miesmuistiin rajuimmat, joten oli aikaa käydä saaren useassa eri kaupassa katsomassa tarjontaa. Ja sehän oli sama kaikissa. Islannissa on nyt kaksi eri ketjuliikettä, jotka ovat ottaneet vallan jokaisesta paikasta, missä käy turisteja. Samaa krääsää on myynnissä joka liikkeessä. Siitä tuli suru märkään puseroon. Missä on Islannin autenttisuus ja henki? Toki se siellä luonnossa on, mutta koska lumimyrskyn takia emme sitä päässeet tällä kertaa hirveästi kokemaan, pitäydyimme paljon sisätiloissa.
Kun illalla painan pääni tyynyyn, toivon, että Levillä pysyvät pienet yrittäjät ihanine tuotteineen ja palveluineen, eivätkä isot ota liikaa ylivaltaa. Kasvatetaan Leviä harkitusti, ensisijaisesti ympärivuotisesti, ei vain niitä kovimpia sesonkeja.
Anette Latva-Piikkilä
Kirjoittaja on etelästä Leville muuttanut yrittäjä, joka viihtyy ulkona yksin, ryhmässä sekä koiran kanssa.
