Kolumnit

Päätoimittajalta: Peukkua autoilijoille

Nyt on tullut niin monta peukkua, että on syytä esittää julkinen kiitos Levin autoilijoille tuesta, kannustuksesta ja jopa valtavirrasta täysin poikkeavasta käytöksestä. Näin pyörämiehenä olen joskus nähnyt jotain toistakin sormea esiteltävän.

Toki olen myös automies, mikä on yhdistelmänä hyvin yleinen. Varsinkin etelässä pyöräilijöiden ja autoilijoiden välille on osin keinotekoisesti luotu vastakkainasettelua, mikä pahimmillaan näkyy varsinkin somessa jopa ”oisit ajanut päälle” -tyyppisinä kehoituksina, jos spandeksit ovat olleet taas tien tukkona. Sitä rinnakkain tai parijonossa ajamista minäkään en tosin ymmärrä, mutta ihan tappoon saakka sellaisen ei pitäisi riittää.

Levillä kaikki on kuitenkin paremmin tälläkin saralla. Maantiepyöräilykausi on alkanut jopa hämmästyttävällä tavalla, sillä olen saanut jo tuiki tuntemattomilta autoilijoilta puolenkymmentä kertaa peukkua, kun olen pyörälläni Tunturitietä ylös taivaltanut. Yksi peukku tuli ihan Levin ympärystiellä, mikä oli vielä yllättävämpi kokemus. Ehkäpä punainen pää, roikkuva kieli ja tavanomaistakin tyhjempi katse on välittänyt ihan totuudenmukaista mielikuvaa, että tukea kaivataan.

Tunturitie on Suomen pisin maantienousu, joten siellä tällainen kannustus lämmittää erityisesti mieltä. Joka kerta polkeminen kevenee sekä mieli piristyy, kun autoilija nostaa peukun ylös. Toisilta pyöräilijöiltä tällainen kannustus on tavanomaisempaa, mutta yhtä virkistävää.

Lisäksi autot tuntuvat antavan reilusti tilaa ohittaessaan, mikä ei ole normi kaikkialla.

Etelässä koin kummallisia tilanteita, kun vastaan ajava pyöräilijä ei moikannut takaisin. Siinä vaiheessa piti aina tarkistaa, että oliko itselläni juuri sillä kertaa alla kippurasarvinen vai suoratankoinen mankeli. Näidenkin leirien välillä on etelässä muuri. Levillä kaikki pyöräilijät tuntuvat olevan samaa kastia ja tervehtiminen on normaalia, olipa alla minkälainen pyörä tai yllä minkälainen asu tahansa.

Näiden kokemusten valossa Levillä voidaan jopa puhua tervehenkisestä ja aidosta pyöräilykulttuurista, minkä toivoisi leviävän muuallekin.

Jotta Levin pyöräilykulttuuri kirkastuisi entisestään, niin se vaatii myös olosuhteiden kehittämistä. Herkkua onkin luvassa, sillä Bike Parkissa on parhaillaan ammattilaiset asialla ja luvassa on makeaa sekä varmasti laajalle käyttäjäryhmälle sopivaa baanaa. Maastopyöräreittien kehittäminenkin on työn alla, mikä on täysin välttämätöntä, sillä on sanottava suoraan, että esimerkiksi latupohja tai pururata ei ole maastopyöräreitti, vaikka se karttaan tai puunrunkoon sellaiseksi merkittäisiin. Onneksi kokonaan uusia maastopyöräreittejä on tulossa pian.

Levin gravel-pyöräilymahdollisuuksistakin voisi puhua paljon hyvää, vaikka itselleni sorateissä parasta on oikeastaan se, kun pääsee takaisin päällystetylle tielle. Ehkäpä mieli vielä joskus muuttuu.

Jos vielä saisi reilusti uutta asfalttia, niin kaikki olisi paremmin kuin hyvin. Myös pyörätie Levin ja Kittilän välille on monen toiveissa.

Moikataan ja peukutellaan, kun kohdataan!