Paikallisuutiset
Tuhopolttokaan ei lannistanut – Marja-Leenan latukahvilassa kaikki tehdään sydämellä
Heti alkuun se nousee esiin. Iloinen puheenparsi rauhoittuu, kasvot vakavoituvat, eikä liikutuskaan ole kaukana, kun Marja-Leena Puljujärvi kertoo parinkymmenen vuoden takaisista asioista, jotka selvästi järkyttävät häntä edelleen.
– 16.5. 2003 tämä kaikki kotaa ja latoa myöten tuhopoltettiin maan tasalle, mutta mie päätin, että nousen kuin feenikslintu tuhkasta ja elämä jatkuu, Puljujärvi sanoo Levillä Marja-Leenan latukahvilan kodassa, jonka harjakaisia vietettiin 20 vuotta sitten tammikuussa.
– Mulla oli metsää, mistä saatiin uudet hirret ja kota pystyyn.
Tuhopoltto on vakava rikos, mutta koskaan ei selvinnyt kuka siitä oli vastuussa.
Hiihtoretken kruunu:
Video: Janne Pussila
Siirrytään iloisempiin asioihin, eli aurinkoiseen hiihtolomapäivään, hiihtäjiä kuhisevaan pihapiiriin ja hillatäytteisiin lättyihin, joihin on piirretty kermavaahdolla sydän. Nyt on kaikki hyvin.
– Meillä laitetaan kaikki sydämellä, Puljujärvi kertoo lautasta tarjotessaan.
Tämä on se Marja-Leenan spesiaali, jonka perässä niin monet hiihtävät. Hillat, marjat ja sienet ovat itsepoimittuja. Kiireisimpinä päivinä lättyjä paistetaan parhaimmillaan kymmenellä pannulla. Puljujärvellä on apunaan lapsia, lapsenlapsia ja ystäviä.
– Yhdessä ystävien kanssa eteenpäin, Puljujärvi kiteyttää.
Puljujärvi aloitti latukahvilatoiminnan aluksi Martta Jokelan kanssa 31 vuotta sitten, kun he myivät hiihtäjille mehua avotulilla.
– Käytiin itsekin hiihtämässä eikä tässä välillä ollut mitään juomapaikkaa. Päätimme alkaa mehua myymään. Tarjonta alkoi kasvaa kysynnän mukaan, Puljujärvi muistelee.
”Yhdessä ystävien kanssa eteenpäin”
Puljujärvi on nähnyt hiihtokulttuurissa muutoksen vuosikymmenten aikana.
– On muuttunut paljon. Nuoret hiihtää, lapset hiihtää ja täällä näkee kaikenlaisia hiihtäjiä. Välineet ovat kehittyneet ja niillä on lastenkin kiva hiihtää.
Jokin muukin on muuttunut paljon. Puljujärvi on syntyjään täältä, joten hän on nähnyt Sirkan kasvun pienestä kylästä suureksi lomakeskukseksi. Vaikka hän itsekin hyötyy turismista, on terveen kasvun raja jo hänen mielestään ylitetty.
– Tämä on paisunut liian suureksi. Monille keskustassa on jo liian rauhatonta.
Levin ja Könkään välisellä latuosuudella sijaitsevassa Marja-Leenan latukahvilassa käy runsaasti vakioasiakkaita, jotka Puljujärvi kertoo muistavansa hyvin, vaikka vierailuiden välillä olisi paljonkin aikaa. Puljujärvi esittelee esimerkiksi Matti Vanhasen piirtämää lyijykynätyötä, minkä hän sai entiseltä pääministeriltä yrittäjyytensä 30-vuotisjuhlalahjaksi.
– Kaikki asiakkaat palvellaan samalla tavalla emmekä kysele kuinka korkea herra kukakin on.
Eräs vakioasiakkaista on Olli-Pekka Järvinen Vammalan Tyrväältä, joka on jälleen saapunut lättykahveille tuttuun paikkaan.
– Kävin täällä ensimmäisen kerran jo 90-luvulla Martan aikana ennen kuin alkuperäinen paikka poltettiin. Sitten tämä sisukas nainen rakensi kaiken uudestaan. Isäkin Levillä aikoinaan hiihteli eikä koskaan suksinut tästä ohi. Samaa perinnettä olen jatkanut ja poikakin täällä poikkeilee.
Järvinen pitää latukahvilastoppia erittäin tärkeänä osana hiihtolenkkiä.
– Esimerkiksi meidän tyttö ei oikein enää tietyssä iässä halunnut lähteä serkkunsa kanssa hiihtämään, mutta lätyt ja munkit saivat heidät mukaan.
Pääsiäisenä Marja-Leenan latukahvilassa on ilo ylimmillään, kun luvassa on perinteiset lasten hiihtokilpailut pitkäperjantaina. Marja-Leena näyttää puhelimestaan videoita viime pääsiäiseltä, kun mandoliini soi ja laulu raikasi.
Kausi jatkuu niin pitkään kuin Levijärven yli ajetaan hiihtolatua. Joskus yhteys katkeaa huhtikuun puolivälissä, mutta toisinaan Marja-Leenalla on nautittu vielä simat ja munkit vappuaattona. Viime vuonna kausi päättyi 21. päivä huhtikuuta.
71-vuotias Puljujärvi pitää selvästi ihmisistä ja ihmiset kerääntyvät hänen ympärilleen. Työ jatkuu.
– Vaikka teen 15-16 tuntia joka päivä, niin se, että ihmiset arvostavat tätä työtä saa jaksamaan.
