Kolumnit

Päätoimittajalta: Huhut ja pelottelut olivat palturia

Pitkä, pimeä ja kamala kaamos on ohi, mutta onneksi voi jo ahdistua tulevasta rakka-ajasta, kun hyttyset syövät ulkoilijoita eläviltä.

Kohta koittaa myös aika, jolloin melanooma iskee keväthangilla hiihtelijöihin todennäköisesti jo yhden aurinkoisen iltapäivän aikana.

Pakkanenhan tässä on myös kurittanut pitkän pätkän, eikä loppua näy, tai sitten tuntuu jo siltä, että loppu lähenee.

No ei, mikään tuosta ei pidä paikkaansa, paitsi että on täällä pakkasta piisannut, mistä ei ole ollut käytännössä juuri haittaa. Kerran ei lähtenyt auto käyntiin, mutta onneksi pyörä lähti.

Kaamos ei ollut lainkaan sellainen pimeä ja synkkä aika, mistä peloteltiin. Vaikka siihen on näköjään omanlaisensa totuttelu, niin päällimmäisenä jää mieleen rauha ja pastellin sävyt.

Kesän vietin täällä käytännössä kokonaan eikä hyttysistäkään ollut kiusaa, kun pukeutui oikein. Eikä niitä koko aikaa ja joka paikassa ollut missään tapauksessa. Helppo nakki ja mahtavaa aikaa.

Talven jäljiltä paperinvalkoisen naamankin kanssa pärjää kevätauringossa ihan vain aurinkorasvalla. Upeita päiviä tiedossa!

Sään ennustaminen tunturialueelle tuntuu olevan mahdotonta. Paikalliset vaihtelut voivat olla jopa käsittämättömän suuria pienelläkin alueella.

Esimerkiksi yhtenä helmikuun alun päivänä muutaman kilometrin päässä eturinteiltä kotimittari näytti 28 pakkasastetta, mikä olisi voinut olla syy jäädä lämpimien vällyjen alle, missä sinällään ei ole mitään pahaa. Hissin ala-asemalla mittarin lukema oli -20. Inversion vuoksi kuin maailman ihmeenä yläasemalla oltiin lähellä nollaa. Lämpötilan eron tunsi konkreettisesti, kun laski alas, ja kuin taikaiskusta lähellä maalia pakkasviima alkoi purra poskipäitä. Onneksi hissi vei äkkiä takaisin ylös lämpimään ja niin edelleen. Oli makia reissu, ja jälkeenpäin se sitten vasta olikin mukava olla viltin mutkassa.

Pitkän aikavälin ennusteet ovat olleet myös täydellistä arpapeliä, missä on menty ajoittain vikaan aika täydellisesti. Muistan vieläkin marraskuun ennusteen, jonka mukaan talvesta piti tulla leuto. Eipä tullut. Ennustajia on useita ja joku saattaa osua oikeaankin.

Lähes kokonaisen vuoden mittaisella yhtäjaksoisella Levi-kokemuksella uskallan väittää, että tekemisiään tai reissujaan ei kannata suunnitella sääennusteiden tai yleisten mielikuvien perusteella.

Sen verran olen huomannut, että ei mikään lopulta ole koskaan niin paha kuin väitetään tai pelätään. Käytännössä aina lopputuloksena on, että kannatti lähteä. Toki lyhyen aikavälin ennusteita on syytä käyttää hyväksi, varsinkin jos on vähänkään syrjempään lähdössä retkeilemään.

Hyvä täällä on olla, ihan milloin vain.