Paikallisuutiset
"Ei muistu mieleen suuren maailman riennot ja puuhat“ – Levin hiihtomatkailun kasvu käynnistyi jo 1930-luvulla
Levillä on hiihtomatkailtu jo pitkälle yli sata vuotta. Varsinainen kasvun aalto käynnistyi 1930-luvulla.
– Jos esimerkiksi matkailija lähtee Suomen eteläosasta edellä kerrottuihin seutuihin, niin käy matka seuraavasti: Ensin rautatiellä Ouluun, sieltä höyrylaivalla, joita Oulusta lähtee joka päivä, Kemiin. Kemistä joko kyydillä tai urakkahevosella Rovaniemeen ja Kittilään, jota matkaa karttuu vähän yli 30 peninkulmaa. Vaan tämä matka ei olekaan mikään ikävä taival.
Näin kirjoitetaan Levitunturille saapumisesta Suomen matkailijayhdistyksen ensimmäisessä vuosikirjassa vuodelta 1895. Alue oli jo tuolloin rohkeimpia matkailijoita kiinnostava, ja Kittilän seudun mainittiin tarjoavan “osapuilleen kuvan Lapista.”
Toki Lapissa oli jo ennen tuota pörrännyt kaikenlaisia matkailijoita ja seikkailijoita ulkomaita myöten. Kerrotaan, että ranskalainen sinnikäs, joskaan ei ylivertaisen taitava alpinisti Henri Duhamel vihkiytyi hiihdon saloihin Suomen Lapissa paikallisten opastuksella 1890-luvun taitteessa. Suomesta hankitun suksilastin voimin Duhamel perusti kotikyläänsä Grenobleen hiihtokerhon, ja sattui samalla käynnistämään alppiihdon harrastuksen Ranskassa.
Kyllähän Lapissa hiihdetty on aina. Jo Pohjoismaiden ensimmäisen kunnon kartan, merihirviöillä, leijonilla ja poroilla ratsastavilla jousimiehillä piristetyn Carta Marinan tekijä Magnus Olaus ihasteli, kuinka Lapin asukkaan kulkivat sukset jalassaan ihmeteltävällä nopeudella ylös, alas tai vinoon lumisilla vuorilla. Tekstin kirjoitusvuosi oli 1555.
Turismin alkuhämärissä Lappiin lähdettiin matkalle pääasiassa kesäisin. Yksi ensimmäisistä Lapin hiihtomatkailun kuvauksista on vuodelta 1915 Salmetar-lehdestä. Tekstin kirjoittajaksi on merkitty nimimerkki E. H. Vaikka maailma on ympärillä kehittynyt, on nimimerkin tunnelmointiin helppo samastua.
– Mikä verraton nautinto onkaan lähteä kirkkaana huhtikuun aamuna suksilla tuhansina kiteinä kimmeltävälle lumiaapalle hiitelemään tai vaarojen rinteitä alas laskemaan. Silloin on luonnossa tuoretta ja voimakasta kevääntuntua, joka vaikuttaa voimakkaasti kulkijaan huumaten mielen oudolla raukeudella ja tyytyväisyyden ja rauhan tunteella.
Hiihto oli Suomessa elänyt renessanssia kansallisaatteen nousun myötä 1800-luvun puolivälistä alkaen. Sinnikkään työn seurauksena hiihto nousi kansallisurheiluksi sotien välisenä aikana.
Levin hiihtomatkailu alkoi kasvaa 1930-luvulla, kun Sirkan kylään saatiin kunnon tie. Merkittävä matkailijajoukko olivat ruotsinkielisen hiihtoliiton SFS:n hiihtokurssilaiset. Hiihdosta innostuneet pyrkivät soveltamaan keskieurooppalaisia laskettelutekniikoita Levitunturin puuttoman Lammaskurun laskemiseen. Nykyisin Lammaskurussa kulkee muuten hissi numero 12.
Tuon ajan matkailijat majoittuivat Sirkan kylässä paikallisten kotimajoituksessa. Tuohon aikaan Lapin-turismin varsinainen keskus oli Pallastunturi, jonka rinteeseen kohosi 1938 hulppea funkkishotelli. Lapin matkailubuumia kiihdytti myös ajan nimekkäimpiin ohjaajiin kuuluneen Valentin Vaalan vuonna 1939 julkaistu elokuva Vihreä kulta, joka kuvattiin Sirkan kylässä ja Pallaksella.
Pallaksen hotellin kukoistus jäi kuitenkin lyhyeksi, se kun toimitti saksalaisten tukikohdan virkaa jatkosodassa. Vetäytymisvaiheen alkaessa uudet isännät räjäyttivät hotellin taivaan tuuliin.
Lapin sodan, evakosta paluun ja raskaan jälleenrakennuksen myötä heräsi lyhyt epäilyksen kausi, tulisiko Lapin matkailu enää nousemaan sotaa edeltäneen “huippukauden” lukemiin. Mutta kyllähän se nousi.
Suomen Latu käynnisti hiihtokurssitoiminnan Sirkassa jo 1948. Kotimajoituksesta tuli moneen pirttiin merkittävä lisätulojen lähde. Jo seuraavalla vuosikymmenellä turisteja tuli Australiasta, Japanista ja Kanadasta saakka. Iso vaihde laskettelun suhteen pyörähti vuonna 1964, kun ensimmäinen hiihtohissi avattiin. Kylän majoituskapasiteetti ylitti 1000:n pedin rajan 1970-luvun lopussa.
Hiihtoturistien kotimajoitus jatkui aina 1980-luvulle asti, kunnes modernimpi vuokramökki- ja hotellitoiminta ajoi sen ohi. Nykyään matkailu on Sirkan kylän selkeä pääelinkeino. Petipaikkoja on 25 000 matkailijalle.
Vaan on yhä Levin keväthangilla aistittavissa samoja tunnelmia, joita nimimerkki E. H. tunnelmoi Salmetar-lehdessä 107 vuotta sitten.
– Tuntuu niin hyvältä olla ja elää, pyrkimättä mihinkään Lapista pois, tai paremminkin tekisi mieli haihtua riutuvien kinosten kanssa pois koko maailmasta. Ei silloin ollenkaan muistu mieleen suuren maailman riennot ja puuhat, ja ajatuskin, että sinne täytyisi lähteä keskeltä tätä keväistä luontona tuntuu tympäisevältä ja vastenmieliseltä.
Artikkelin lähteenä on käytetty Marja Toivosen kirjaa Kotimajoitus Sirkassa 1930–1980-luvuilla, ja Jussi Töyrylän artikkelia Levin kehitys matkailukeskukseksi.
