Paikallisuutiset
Levi myötäpäivään kiertäen
Toimittaja palasi Leville kahden vuosikymmenen jälkeen ja lasketteli tunturin ympäri.
– Laskitko sen Levi Blackin?
Kysymys kuului kaikkien suista sen jälkeen, kun viimeksi kävin Levillä rinteillä. Siitä on aikaa yli 20 vuotta.
Gondolihissi oli tuliterä ja sen viereinen musta rinne oli onnistuttu markkinoimaan niin hyvin, että siitä tuntuivat puhuvan ihan kaikki.
Tai ainakin lapset. Lapsi olin silloin itsekin, enkä todellakaan laskenut Levi Blackia.
Sen jälkeen olen lautaillut suurimmassa osassa pohjoisen keskuksista, mutta Leville ei ennen tätä päivää ole tullut mentyä. Nyt paluu on tullut tehtyä töiden perässä. Edellinen visiitti on muutamaa isovanhempien albumiin päätynyttä kymppikuvaa lukuun ottamatta jo muistojen unholassa, joten pääsen katsomaan, miltä tunturi näyttää käytännössä ensikertalaisen silmin.
Lähdetään kiertämään tunturi myötäpäivään.
Nyt on sitten aika. Koko tunturi on kierretty ja olen takaisin gondolillla. Jäljellä on enää Levi Black, joka jäi yli 20 vuotta sitten laskematta.
Heti äkkijyrkän alussa lennän takapuolelleni ja liu’un muutaman metrin alamäkeen. Hyvästä lumitilanteesta huolimatta rinne on kaluttu monesta kohtaa jäälle ja irtolumi on lanattu möykyille.
Rallattelen sadatellen alas ja otan uuden hissinousun. Seuraavalla yrityksellä joudun jonoon, kun joukko turisteja hivuttaa itseään mäkeen. Levi Blackilla on hurjan rinteen status ja monet haluavat tulla sen alas taidoista riippumatta.
Saan vuoroni ja tällä kertaa tähtään laskuni möykkyjä pitkin, paljaat jääpaikat parhaani mukaan väistellen. Käännös toisensa jälkeen leikkaa möykyt halkit ja rinteen kääntyessä loivalle päivän lasketut reidet huutavat armoa. Se on siinä. Tuuletan ujosti ja lasken samoilla vauhdeilla parkkipaikalle, jossa lennän persuksilleni täpötäyden skibussin katsoessa. Kyllä laskettelu aina löytää keinot nöyryyden palauttamiseen.
Koko reissuun meni aikaa yhden eväsleipätauon kanssa viisi tuntia ja kymmenen minuuttia. Hissinousuja oli 19 kappaletta.
