Levinyt!
 

Leviäijä sekä tunturin muut mystiset muusikot

28.03.2018

Etsitään omaa lähtöpaikkaa.

Istumme Levin kaakkoisella kantilla mökin lämmössä kahvimotit nokan alla ja pohdimme syntyjä syviä. Vastapäätä miettii Juuso Juntunen alter egojaan, Leviäijää ja ihan uutta tyyppiä nimeltä Jalmari Peltokorpi. Juttu palloilee syntyjä syviä pohtien, ja välillä saa jopa matto uuden kahvimausteen.

Juntunen mietiskelee, suomalaisuuden ja suomalaisen itsetunnon syövereissä, omissa juurissaan, tai ainakin jonkun juurilla.

Leviäijä

– Isä tuli Kainuusta ja äiti Pohjanmaalta, ja heidän nimistään syntyi Jalmari Peltokorpi. Ja jos mä löydän omat juureni eli, mitä oikeasti on tämä elämä Suomessa, sen merkitys ja yhteys luontoon, niin sitä kautta voisi moni muukin löytää. Ja mikä sitten on Suomi, miten se sitten on syntynyt? Ei me olla mitään maailman napoja kuitenkaan, sanoo Juuso.

Niin, ei olla. Ja siitä päädymmekin miettimään metsää ja metsäläisyyttä. Siinä mitään ole, kummaa, sillä joka maalla ovat omat junttinsa. Ne omat frederikit, joita puolestaan kaikki hipsterit tai muut muka paremmat ja tyylikkäämmät häpeää.

– Mutta mikä sitten olisi sitä hienointa ja salonkikelpoisinta musiikkia? Valtavirta menee Amerikka–Eurooppa –akselilla, mutta miksi meidän pitäisi ottaa jonkun toisen musiikki omaksi, miksei voida vetää sitä omaa, pohtii esiin ilmeisesti juuri seurueeseen liittynyt fundeeraaja, kelailija, ajattelija Jalmari Peltokorpi.

Jalmari on pohtinut tätä niin kovasti, että syntyi ensimmäinen biisi burnoutin jälkeisissä tunnelmissa nimeltään Meil oli tosi kivaa (Kaatui kotimaa).

– Se oli sellainen henkilökohtainen kasvutarina, tunnustaa mies, joka on tässä parin viimeisen vuoden sisään astunut myös aviomiehen ja pienen pojan isän saappaisiin. Vastuu tuntuu ja elämä kantaa.

Se villimpi mies.

Juuso Juntunen on kiertänyt estradeja tiskijukkana paljon ja pitkään ja Vinkkarissakin on menossa jo 10. kausi. Mutta nyt se saa kuulemma riittää, tämä on viimeinen talvi deejiinä. Nyt on aika tehdä lisää omaa musiikkia ja näyttää omia kynsiä.

Leviäijähän on se hulvattomampi ja ulospäin suuntautuneempi tyyppi, joka menee ja leuhottaa. Leviäijä villitsee after ski -kansaa Vinkkarissa ja Ihku Barissa yömyöhään.

– Musiikki on 1980- ja -90-lukujen taattua menojalkoja vispaavaa, huudatetaan Macarenaa ja päästetään irti YMCA:n tahtiin. Kepeä poppi iskee aina, tietää Leviäijä.

Nyt syntyy myös uutta omaa musiikkia kappale kerrallaan melkeinpä viikoittain. Vähän aikaa sitten tuli ulos Mäen Anna, jonka sanoitusta kannattaa kuunnella, niin kuin muittenkin Juuson biisien sanoituksia, ja seuraavaksi julkaistaan Ihkussa Jacuzzi Yakuza 29.3. juuri pääsiäisen alla.

Onneksi säästyttiin viisukeikalta.

Juuso kasvoi Oulussa ja opiskeli Torniossa pop- ja jazzmusiikkia. Levillä hän keikkaili myös kuuluisan Pää-äijät duon toisena osapuolena.

– Se oli hurjaa menoa, oltiin jo melkein menossa Euroviisuihin, mutta kyllä nyt sanon, että onneksi ei menty eikä päästy. Nyt on mukava tehdä asioista, ihmisistä ja ilmiöistä täällä ihan omaa musiikkia ja vastaten teoistaan täysin itse. Talvella syntyy helposti näitä skimbaralleja, kun tunturissa on yleistä hauskanpitoa.

Astun ulos pirtistä pää pyörällä ihmetellen, kenen kanssa tässä oikein palaveerasinkaan. Mutta vielä enempi päät pyörivät Vinkkarin pöydillä, kun Leviäijä loikkaa Vinkkarin stagen takaa kiltissään ja kiljuu Macarenaa. Kaikilla on taatusti hauskaa, sillä mies muuten juontaa aika viksusti huolimatta yleisönsä kulloisestakin henkilökohtaisesta tilasta. Ammattilainen hoitaa viihdyttäjän pestin tyylillä.

Jaspis Toivonen

Jaa uutinen:

Jaa Facebookissa Jaa Twitterissä

Selaa uutisryhmää Lyhyesti Leviltä

 
LeviNYT!  
Postiosoite: Luhtapolku 7
  99140 Köngäs
Puh: 040 8482 445
© Luhtaway Media & Tekniikka Oy 2018
Nettitaivas