Levinyt!
 

Taiteilija Palsasta Maj-Lis Pitkäsen kertomana

07.09.2017

Paheksuttu Narikka

Nyt on oiva tilaisuus tutustua lähemmin taiteilija Kalervo Kalle Palsan persoonaan ja elämään, mikäli ehtii vierailla Kittilässä Palsa-museossa nyt syyskuussa. Museolla on nimittäin viikonloppuisin kertomassa taiteilijasta hänen ystävänsä Maj-Lis Pitkänen, joka tutustui Palsaan jo koulussa ja sittemmin auttoi ja tuki Kallea monessakin vaiheessa.

Palsamuseopiha

Kalervo Palsa olisi täyttänyt tänä vuonna 70 vuotta (s. 12.3.1947), mutta menehtyi keuhkokuumeeseen 3.10.1987. Syyskuun viimeisenä lauantaina 30.9. Kittilässä järjestetään kaikille avoin Palsan 70-vuotisjuhlaseminaari 30.9., jossa Palsan elämää ja työtä avataan monelta kantilta.

Maj-Lis Pitkäsellä on monia muistoja Palsasta ja hänen Hilja-äitinsä kodista. Nykyinen Palsa-museon interiööri edustaa äidin kotia, se on siisti ja järjestyksessä, mutta Kallen eläessä pieni punainen tupa ja Kallen Getsemane-ateljee olivat täynnä tavaraa lattiasta kattoon. Maj-Lis on kahvistellut useammankin kerran tuvan pöydän ääressä ja istui aina nurkan puisella sivustavedettävällä sohvalla.

Palsan kotitalo sijaitsi Kittilän keskustassa, Narikaksi kutsutulla alueella, jolla oli huono maine. Niinpä oli myös varoitettu, etteivät Maj-Lis ja siskonsa saisi sinne mennä. Mutta ei se pelottanut mitenkään, kun koulutoveri siellä asui.

Palsa Maj-Lis

– Kalle oli lukioaikaan ihastunut samalla luokalla olevaan siskooni, mutta se rakkaus oli yksipuolista. Sisareni oli vähän huolissaan Kallen mielentilasta, ja hän laittoi minut asialle kuulostelemaan, miten Kalle pärjää. Kalle vei minut silloin kotinsa piharakennukseen Getsemaneen, joka oli hänen oma työtilansa, ja näytti minulle tekemänsä piirrokset ja maalaukset. Silloin tajusin, mikä valtava lahjakkuus hänessä on, kertoo Pitkänen.

Älykäs jurottaja ja maailman tarkkailija

Pirtin kuvissa näkee iloisen Kalle-pojan noin 1-vuotiaana. Mutta Pitkänen muistelee Kallen olleen koulussa juro ja syrjään vetäytyvä. Palsa oli syvällinen, älykäs hyvämuistinen nuori mies, joka luki todella paljon kirjoja; luonnontieteitä, historiallisia ja filosofisia teoksia, ei mitään jokapojan lukemistoa, sillä hän kahlasi läpi niin venäläiset klassikot kuin filosofien tekstitkin. Kittilässä oli siihen aikaan edistyksellinen ja hyvä kirjakauppa, jonne kauppias hankki muutakin kuin vain helposti kaupaksi menevää kirjallisuutta, ja samoin oli Kittilän kunnankirjasto täynnä laatukirjallisuutta, jota Kalle ahkeraan lainasi.

palsa kauppa

– Uskon, että Kallen älykkyys oli perua myös äidiltään, Hiljalta, joka ei aikanaan koulua saanut käydä. Kalle oli suvun ensimmäinen ylioppilas, joka sai valkolakkinsa, vaikka vähän kangerrellen. Helsinkiin taideakatemiaan hän pääsi vasta kolmannella yrityksellä, sillä aina tuli mutkia matkaan.

Alpo Jaakola, Timo K. Mukka ja Reidar

Kalervo Palsan elämään vaikuttivat vahvat persoonat. Kun ensimmäinen taideakatemian pääsykoe jäi kesken ja Kalle oli matkalla kotiin masentuneena, hän tutustui taiteilija Alpo Jaakolaan, josta tuli Kallelle tärkeä opastaja. Itsestään epävarma Lapin kirkonkylän kasvatti sai jo tunnetusta Jaakolasta itselleen oppaan, joka otti Kallen hyvin vastaan.

Taideakatemiassa Kallesta ei oltu oikein varmoja, opettajat tuomitsivat hänet lahjattomana, mutta Kimmo Pyykkö pelasti kuitenkin ja Kalle sai jatkaa opintojaan. Kirjailija Timo K. Mukka näki Palsan töitä vuonna 1969 ja siitä lähti heidän ystävyytensä. Mukan kuolema 1973 oli romahduttaa kokonaan myös Kallen elämän, mutta Mukan hautajaisissa Kalle tapasi elämänsä viimeisen suuren idolin Reidar Särestöniemen, joka oli siihen aikaan jo menestynyt, varakas, kuuluisuutta saanut taiteilija.

– Se oli Reidarin tragedia, hän ei saanut eläessään taidepiirien arvostusta, menestys loi kateutta, lisäksi Reidar liikkui myös valtakunnan vaikutusvaltaisimpien seurassa. Reidar ja Kalle löysivät taiteilijoina yhteisen kielen, ja Kallelta meni kaikki, kun Reidar kuoli vuonna 1981, sillä Reidar oli ollut merkittävä auktoriteetti Kalervon elämässä, sanoo Pitkänen.

Tietoinen kurjuus

Maj-Lis kertoo Kallella olleen hyvin laajan skaalan erilaisia töitä, todella herkkiä ja kauniita, ja sitten niitä tunnetumpia, provosoivia, tabuja rikkovia ja seksuaalisuutta kuvaavia teoksia. Kallea on kuvattu tyyliltään fantastiseksi realistiksi, hänen taiteensa yhteydessä puhutaan myös surrealismistista, naivismista ja primitivismistä.

– Kyllä Kalle olisi päässyt paljon helpommalla elämässään, jos vain olisi halunnut. Hänen elämäntyylinsä oli tietoinen valinta. Mutta Kalle ripusti aina esille ne työt, jotka herättivät kohua.

– Esimerkiksi hänen viimeinen näyttelynsä Helsingissä Galerie Pelinissä oli menestys, mutta Kalle oli siitä vähän huolissaan, että miten nyt maineen käy. Kalle oli tuottelias ja hän myös möi joitakin töitään kotoaan, mutta teki yleensä heti tilalle korvaavan työn.

Kalle ei paljoa matkustellut, Kittilä oli se rakkain paikka. Mutta matkat Ruotsiin ja New Yorkiin kuitenkin olivat hänen elämässään käänteen tekeviä. Esimerkiksi Ruotsissa taitelijaa arvostettiin eikä hänelle oltu asetettu ennakkoluuloja, se reissu oli henkisesti vapauttava.

Jaspis Toivonen

Palsa-museon omistaa Kauko Sorjosen säätiö, joka pelasti Palsan kotitalon rappiolta. Kauko Sorjonen näki televisiossa ohjelman Minä suojelen sinua, joka peräänkuulutti suojeltavia kohteita. Reijo Raekallio oli ohjelmaa vinkittänyt Kalervo Palsan ateljeesta ja kotitalosta.

Jaa uutinen:

Jaa Facebookissa Jaa Twitterissä

Selaa uutisryhmää Etusivun näytteet

 
LeviNYT!  
Postiosoite: Luhtapolku 7
  99140 Köngäs
Puh: 040 8482 445
© Luhtaway Media & Tekniikka Oy 2017
Nettitaivas