Levinyt!
 

Pakurikääpää Lapista, nyt on muutenkin sienikausi aluillaan

06.08.2015

Pakurista teetä ja hyttyskarkotetta.
Erkki Takalokastari eli Enska on pitänyt vuosia Levin öiset kulkijat kylläisinä Enskan Evään grilliherkuilla. Hän on perehtynyt luonnon antimiin ja kulkee innokkaasti Kittilän metsissä keräilemässä sieniä, marjoja ja muuta sieltä löytyvää, sekä jalostaa niistä tuotteita omaan käyttöön sekä myyntiin.
Hänet on voinut kuluvana kesänä bongata Kittilän S-Marketin pihan teltasta myymässä pakurijauhetta. Kun istahdin Enskan keittiön pöydän ääreen heinäkuun lopussa, kuinka ollakaan, hän tarjoili heti kupillisen pakuriteetä, johon oli lisätty hitunen sokeria. Kerrassaan maukastahan se oli, mutta mikä ihmeen pakuri, mitä se on, ja miksi siitä tehtyä teetä pitäisi juoda?

Enska japakuri
Pakurikääpä on lehtipuiden lahottajasienen kasvannainen, jolla on pitkä historia kiinalaisessa lääketieteessä sekä venäläisessä kansanparannuksessa, missä sitä on käytetty esimerkiksi vatsa- ja keuhkosyövän hoitoon. Lisäksi sitä on käytetty erilaisiin tulehduksiin ja suolistovaivoihin sekä jauheena ihottumien ja haavojen hoitoon. Sen sanotaan olevan vahva antioksidantti, jossa on yli 200 eri vaikuttavaa ainetta, ja vahvistavan elimistön omaa immuunipuolustusta.
- Pakurikääpien keräys ei ole jokamiehenoikeus, joten niitä ei kannata alkaa irrottelemaan puista omin luvin. Sieni tosin tappaa isäntäpuunsa hiljalleen, joten mitään haittaakaan sen irrottamisesta ei ole, mutta sitä ei saa kerätä ilman maanomistajan lupaa, Enska muistuttaa.
- Kääpä paloitellaan ja kuivatetaan, kun se on otettu talteen. Pari vuorokautta 50-asteisessa saunassa kuivaa sen, minkä jälkeen se jauhetaan. Pieniä määriä voi jauhaa vaikkapa vahvassa kahvimyllyssä, mutta teetä voi toki hauduttaa myös pienistä pakurikuutioista. Kuivattu pakurikääpä toimii myös hyttyskarkotteena, kun laittaa ison palan kytemään hyttysspiraalin tapaan ulkotiloissa. Se palaa hitaasti ja pitää sääsket loitolla.

Sienikausi on alkanut.
Enska on myös innokas sienestäjä ja sanoo, että sienet alkavat jo nousta. Jos on epävarma taidoistaan, kannattaa opetella aluksi tunnistamaan muutama sienilaji ja laajentaa tietämystään hiljalleen. Poimittavaa riittää syyspakkasiin asti, osa sienistä sietää myös pakkasta, kuten esimerkiksi männyntuoksuvalmuska eli japanilaisten suosima matsutake.
- Tatit ovat turvallisia keräyskohteita. Itse kerään pääasiassa herkkutatteja, mutta myös punikkitatti on hyvä ja helposti tunnistettava, samoin voitatti, joskin se on hieman työläs, koska se pitää nylkeä ennen ruoaksi laittamista. Lisäksi kangas- ja karvarouskut ovat hyviä lajeja, joita ei voi sekoittaa muihin sieniin.
- Rouskut on ryöpättävä ennen käyttöä, ja punikkitatti kannattaa kypsentää ruoaksi laitettaessa kunnolla, jotta ei tule vatsavaivoja. Rouskuista teen sienisalaattia sipulin ja kermaviilin kanssa, ne käyvät hyvin myös piiraisiin. Tateista teen yleensä keittoa tai muhennosta.
Enska tekee myös pihlajanmarjoista valmistettua riistahyytelöä sekä katajanmajasuolaa, joka sopii hyvin esimerkiksi savustettavan kalan suolaukseen ja antaa pikantin lisän graavikalaan. Joulun aikaan häneltä saa maukkaat joulusinapit kinkun seuraksi.
Timo Koivisto

 

 

Jaa uutinen:

Jaa Facebookissa Jaa Twitterissä

Selaa uutisryhmää Etusivun näytteet

 
LeviNYT!  
Postiosoite: Luhtapolku 7
  99140 Köngäs
Puh: 040 8482 445
© Luhtaway Media & Tekniikka Oy 2017
Nettitaivas