Levinyt!
 

 

6.7.2018 Luontoa & kulttuuria

kansi heinäkuu

 

Heinäkuu on varsinainen suomalaisten kesälomakuukausi, joka näkyy Levilläkin siten, että liikenne vilkastuu, monet taukoa pitäneet yritykset avaavat jälleen ovensa eli useat palvelut parantuvat, ja elämän merkkejä on havaittavissa niin tunturissa kuin kylän pinnassakin. Suomalaiset eivät ole ainakaan vielä muuttaneet lomailunsa mallia, vaan edelleenkin tänne pohjoiseen tullaan heinäkuussa sukuloimaan ja muistelemaan menneitä. Tämä lienee perua myös niiltä ajoilta, kun pohjoisesta lähdettiin ensin työn perään Ruotsiin ja sieltä sitten tultiin uusine volvoineen näyttämään entisille kotikulmille, miten nykyisin pärjätään.

No, tänä päivänä ei varmastikaan taustalla ole niin paljon oman pärjäämisen esittelyä. Mutta enemmänkin on kyse siitä, että Lappi ja kotimaa jälleen kiinnostavat. Kesän kauneus ja eksoottisiksikin koetut ilmiöt, kuten keskiyön aurinko, puhdas ilma ja luonnon vedet, ovat uusia asioita edelleenkin monelle suomalaiselle. Kasvamassa on myös uusi polvi, joka on kiinnostunut luonnosta, vaeltamisesta, retkeilystä ja luontoliikunnasta sen eri muodoissa. Kesä on lisäksi autoilevan matkailijan parasta aikaa. Kesäyöksi on mukava pysähtyä tunturikeskukseen, jossa on majapaikan lisäksi muutakin tarjottavaa ja koettavaa. Usein käykin niin, että täällä viihdytään suunniteltua pitempään.

Levillä korostuu heinäkuun lopulla varsinkin pyöräily, kun Levi Outdoor Fest järjestetään. Mutta kyse ei ole vain fillareista, joukkoon sopii todella paljon monenlaista liikuntaa ja ulkoilua, jotka sopivat koko perheen väelle. Voi treenata golfia, rapsutella hevosia, meloa ja vaikka mitä muuta. Perheitä on myös ajateltu tapahtuman hinnoitteluissa, sillä varsin edullisesti pääsee nyt koko huusholli osallistumaan erilaisiin koitoksiin, ja jos vielä on ilmoittautunut johon kilpailuun, saa tapahtumapassista viidenneksen pois. Kittilän kunta ja kaivosyhtiö Agnico Eagle tarjoavat mm. kunnan kaikille koululaisille ilmaisen osallistumisen LOF-tapahtumiin ja lasten vanhemmillekin on neuvoteltu lippuhintaa alaspäin. Itseään voi rääkätä mielin määrin erilaisissa kisoissa, sillä täällä on valittavissa esimerkiksi ylämäkeen juoksu, triathlonia ja maastopyöräilyä sekä maastopyöräenduroa. Arctic Challenge on kasvanut myös entisestään ja tänä kesänä nähdään tunturissa jälleen ennätysmäisen suuri joukko ryömimässä, rämpimässä suossa pölli olalla tai kiipeilemässä aitojen yli.

Kittilän kunta juhlii parhaillaan 150 vuottaan. Ja se näkyy runsaana kulttuuritarjontana muun muassa Kittilän kesämarkkinoilla. Markkinoilla tehdään niitä perusostoksia, mutta samalla siellä voi nauttia monenlaisesta taiteesta, jota alueen eri ryhmät ja yksityiset tuottavat. On kuvataidetta, musiikkia, teatteria, runoutta ja elokuvia. Pääosa esityksistä tapahtuu niin sanotulla markkinalavalla koulukeskuksen pihalla, ja mikäli ilmat suosivat, on mainio vinkki asetella piknikhuopa ja -koppa nurmikolle ja viettää esiintymislavan tuntumassa vaikka kaikki markkinapäivät perjantaista maanantaihin. Ja mikä parasta, kaikki ohjelmat ovat lavalla ilmaisia ja kaikkien nautittavissa.

Kesäkulttuuriin kuuluvat myös Palsa- ja kotiseutumuseo, jotka ovat avoinna vain kesäisin. Tekee säväyksen piipahtaa idyllisessä kotiseutumuseon pihapiirissä ja kurkata vanhojen rakennusten sisälle, Pakatissa sijaitsevan museon tuntumassa virtaa rauhaisa Ounasjoki, joten tunnelma on luonnonrauhaa myöten siellä kohdillaan. Palsa-museo palauttaa mieliin Kittilän taiteilijoita, joita heidän elossa ollessaan harva käsitti, mutta joiden nerous on selvinnyt vasta jälkipolville. Tekee hyvää huomata, miten valtava luomisen voima on, vaikka lähtökohdat eivät aina ole olleet taloudellisesti ainakaan parhaat mahdolliset.

Jaspis Toivonen & toimitussihteeri Ronsku, sekä toimituksen uusin harjoittelijakoiruus Rippe, kohta 6 kk

PS.
tuliko mieleen jokin jutun aihe, haluat ilmoittaa tai muuta kertoa, laitapa viesti:
levi.nyt@gmail.com

 

15.6.2018 Kesä on alkanut!

kansi 2018_13

 

Nyt on henkeä vedetty talven ponnistusten jälkeen jo sen verran, että jaksetaan virittäytyä uuteen kauteen. Suomalaisten kesälomakausi on alkanut ja lapset päässeet kouluista kirmaamaan kesälaitumille. Oivallinen perhematkailun kesäkohde on juuri Levi. Täällä on rakennettu koko aluetta palvelemaan kaikenikäisiä ja -kuntoisia ihmisiä. Kliseisesti on tarjolla oman tekemisen lisäksi ohjelmaa vauvasta vaariin.

Kotimainen perhe matkaa yleensä omalla autollaan, joten paikasta toiseen siirtyminen sujuu mukavasti ja käyntikohteita on tarjolla runsaasti. Mutta jos sitä omaa autoa ei ole alla, voi aina vuokrata menopelin. Jos sitäkään ei halua tehdä, niin Levin viikko-ohjelma on oivallinen apu. Useimpiin ohjelmiin on kuljetus ja matkaan lähdetään esim. Levin Matkailun edestä tai muusta kylän keskustan paikasta, jonne voi saapua kätevästi vaikka kaikkien ulottuvilla olevilla ilmaisilla kyläpyörillä.

Viikko-ohjelmaa on uudistettu mukavasti ja tarjonta on entistä laajempaa. Nyt on myös pienimuotoisia vaelluksia, jotka sopivat vähemmänkin liikkuneelle, päiväreissusta tunturiin saa jo oivan maistiaisen siitä, mitä voisi vaikkapa viikon vaellus sisältää yöpymisineen. Maisemia, yötöntä yötä ja loppukesästä jo myös revontulia voidaan bongailla oppaan johdolla. Miksei alkaisi uutta harrastusta, joka voisi olla vaikkapa suppailu tai maisemakuvaus, kummassakin ovat omat niksinsä?

Juhannus on tämän kesän kulminaatio, siitä se alkaa suomalaisen kesä tunturissa ja siitä se vilkastuu matkailijankin liikkuminen. Juhannusta vietetään perinteisen suomalaisittain myös Levillä. Tuikussa on tanssiorkesteri ja kokko. Lauttaristeily järvellä juhannussaunoineen noudattaa perinteitä, ja pitkästä pyhästä voi nautiskella juhannuspäivänä vielä Panoraman grillijuhlilla. Jo juhannuksen alla kannattaa suunnata torstai-iltana Särestöniemi-museolle, jossa lauluyhtye Tunturipoikien konsertti vie Mittumaarin tunnelmiin.

Heinäkuussa on tulossa useita aktiivisia liikuntatapahtumia. Muun muassa Levi24-pyöräily on siirretty kesäkuun alkupuolelta Levi Outdoorfestin joukkoon, joten siitä saadaan usean eri pyöräilyn harrastusgenren yhteinen juhla. Kiinnostavimpien kisalajien joukkoon lukeutuu ilman muuta triathlon, jonka harrastaminen koukuttaa väkeä etelästä pohjoiseen. Heinäkuun lopulla kisataan myös siinä täällä Levillä.

Toukokuussa ja kesän alkupuolella on moni ravintolapalvelu ollut kiinni, mutta nyt niitä ruokapaikkoja alkaa taas avautua, varsinkin heinäkuussa on jo monta paikkaa avoinna. Kuitenkin kannattaa etukäteen vielä varmistaa, miten kukin talo on avoinna, ettei tarvitse nälissään nykkiä irti kuppilan oven hantaakia.

Levi Hotel Span rakennustyöt ovat täydessä vauhdissa, ravintolamaailma on siellä uudistuksen kourissa ja syksyllä päästään katsomaan uutta. Uusi hotellilaajennus tietää Leville kuuden tähden” luksusmatkailuun suunniteltua hotellia, joka avataan vuoden päästä. Mutta nyt jo talossa palvelu pelaa, kylpylään pääsee ja ruokaa sekä majoitusta saa. Samalla tontilla on paljon muitakin palveluita, niihin ajetaan nyt autolla käyttäen Hissitien kylpylän liittymää. Kantatien liittymä on työmaakäytössä.

Levillä rakennustyömaita on muitakin ja alueella selkeästi varaudutaan entistä vilkkaampaan tulevaisuuteen. Yksi kovin kehitysjuttu tällä haavaa on Finavian operoiman Kittilän lentokentän laajennus, siellä tehdään uusia rullausteitä, laajennetaan terminaalia ja lisätään koneille pysäköintipaikkoja. Toimenpiteistä osa valmistuu jo tämän joulukuun vilkkaaseen ruuhkaan. Kentän laajentuessa yhteydet Kittilään paranevat ja lentoliikennettä lisätään. Näillä eväillä on hyvä mennä eteenpäin.

Jaspis Toivonen & toimitussihteeri Ronsku, sekä toimituksen uusin harjoittelijakoiruus Rippe, 5 kk

PS.
tuliko mieleen jokin jutun aihe, haluat ilmoittaa tai muuta kertoa, laitapa viesti:
levi.nyt@gmail.com

 

 

 

27.4.2018 Ei kaaduta kalkkiviivoille!

kansi

Se on kuulkaas kauden viimeinen joka viikko ilmestyvä Levi.NYT! käsillä. Kevät hurahti ja menneet viikot solahtivat jonnekin kuin päätä kääntämällä. Niin se on mielenkiintoinen tämä ihmisen ajatusmalli. Ensin tuntuu urakka hurjalta, kun se on edessä, vaan nyt, kun katsoo taakseen, ei edes tammikuusta muista mitään ja valoa nopeammin on aika kulunut silti helmikuusta lähtien.

Levi.NYT!-lehden vuosi ja ajatusmalli on vähän samalla rytmillä toimiva kuin Levin alueen matkailuvuosikin eli asetan itse sen uuden vuoden aina heinäkuuhun, sieltä lähdetään kipittämään kohti ensimmäistä harjannetta eli ruskaa, sitten seuraa syyshuippu, uusi lumi ja maailmancup, ja heti perään alkavat joulucharterit pörrätä, vähän tammikuussa rauhaa ja suvantoa, ja lopulta varsinainen rutistus eli tämä kevät. Lehteä on tässä toimitettu uusin voimin ja kevein mielin, ei ahdista mikään, sillä tämä matkailualueen rytmi on tuttua, teki sitä sitten palkannauttijana tai yrittäjänä. Sitä sinnitellään ja tehdään urakalla tämä kevät. Omaan selkärankaan tahti on juurtunut jo vuodesta 1990 lähtien, työ on tässä itsellä vaihtunut, mutta viitekehys on ihan sama.

Kohta 30 vuotta Lapissa olleena ovat tietyt asiat edelleen samat. Puhutaan ja halutaan ympärivuotista matkailua. Sitä kohti mennään koko ajan, mutta monen asenteen on edelleen muututtava, mikäli siihen oikeasti tähdätään. Kaikki eivät ole valmiita tekemään työtä vuoden ympäri. Niin se vain on. Ollaan sen verran vielä lähellä vanhaa luontaistalousmallia, että kun hilla kypsyy tai hirvenpyynti alkaa, muut työt jätetään ja singahdetaan metsään ja toukokuussa paetaan Käsivarteen. Toisaalta, ei sitä tarvitse surra, kyllä muualta tulee alueelle uutta yrittäjä- ja työntekijäverta, joka haluaa toisenlaista työkulttuuria ja sehän ei ole ollenkaan huono asia. Tämä välivaihe vain on vähän työläs.

Pitää myös valita, miten haluaa vuotuisen rytminsä jakaa. Valintaa joutuu tekemään moni pieni ja moni iso yritys omassa liiketoiminnassaan. Nyt näyttää vähän siltä, että Levillä kelkka kääntyy kohti oikeaa kesää, heinäkuusta eteenpäin, syksyyn ja siitä talveen. Ihan hyvä suunta, kun halutaan isompia massoja houkutella ja varmistaa, että ohjelmat toimivat, majoitustilaa on ja ulkomailtahan se kasvu eniten nyt tulee, myös kesälomakausi käynnistyy muualla Euroopassa meitä myöhemmin. Tulevana kesänä jo muun muassa monet vuodet Levin kesätapahtumat aloittanut Levi24-pyöräily on siirtymässä heinäkuulle. Toisaalta golfia pelataan heti, kun kenttä kuivuu ja sen sallii.

Monta vuotta on myös puhuttu, että miten ihmiset saataisiin Lapin lumille huhtikuun lopuille viikoille. Ollaan jatkuvasti naimisissa sen pääsiäisen kanssa, sillä jos pääsiäinen on maaliskuussa, itketään hiljaista huhtikuuta. Tänä vuonna meillä oli varhainen pääsiäinen ja ennätystalvi lumien suhteen. Rinneyhtiö on kantanut kortensa kekoon kunniakkaasti ja lupaa pitää kaikki rinteet sään salliessa avoimina 6.5. asti. Tosin sitten puolestaan harmittavan moni ravintola sulkee ovensa juuri vapuksi tai jo paria päivää ennen. Alueella on vielä vapun jälkeenkin silti elämää, sillä iso MM-snowcross -kisa tuo aikuista kelkkakansaa ja moottoriurheilun ystäviä tunturiin viikonloppuna 4.–5.5.

Mitä tällä nyt haluan siis sanoa, älkää hyvät ystävät kaatuko kalkkiviivoille! Kun palveluja pidetään avoimina, vaikka vain rajoitetustikin, taataan se, että meillä riittää kävijää ympäri vuoden, sitten, kun siihen ollaan oikeasti valmiita. Ja kesällä olisi hyvä päivystää puodeissa iltaisin, silloin satunnaiset ja ennalta varanneet matkailijat saapuvat alueelle ja varmasti jotain ostaisivatkin, jos voisivat eli myyjät olisivat paikalla. 

Jaspis Toivonen & toimitussihteeri Ronsku

PS.
tuliko mieleen jokin jutun aihe, haluat ilmoittaa tai muuta kertoa, laitapa viesti:
levi.nyt@gmail.com

 

20.4.2018 Armoton aurinko paljastaa

kansi

 

Niinhän se on, että kevätaurinko ei armoa tunne. Meillä on kirkkaalta taivaalta nyt porottanut suulperi jo kohta muutaman viikon. Se on ja tuntuu aivan mahtavalta, kunhan muistaa naamaansa sivellä aurinkosuojaa ja suojata silmänsä kunnon kiloklaseilla. Päivisin on ollut kunnolla lämpöasteita ja hanget ovat saaneet kyytiä. Onneksi eivät kuitenkaan liian hopusti, sillä vielä on lunta jäljellä niin laduilla, rinteissä kuin kelkkareiteilläkin. Tilannetta korjaavatkin sopuisasti kylmät yöt. Muutama miinusaste kummasti hidastaa suurten lumimäärien kertalaakista sulamista.

Kulkijan saattavat kuitenkin keliolosuhteet yllättää iltapäivisin ja alkuiltaisin, kun päivän mittaan porottanut aurinko on pehmittänyt hanget. Kelkan suksi haukkaa herkästi reitin vierustaa ja kuski löytää itsensä hangen syvyyksistä. Siinä hiki lentää, kun kelkkaa irrotetaan. Autoilijakin saattaa pihamailla joutua yllättäen vaikeuksiin, mikäli ei jokin isompi työkalu ole ehtinyt tehdä pihalta soseenpoistoa. Kun pitkin talvea on tehty käsivoimin kolalla lumenpoistoa, kertyy väkisinkin polannetta, joka liian äkkiä sulaessaan pehmenee ja pettää ajokin alta. Aina ei sitten nelivetokaan auta.

Viikko sitten hiihdettiin massahiihto Ylläs–Levi, joka tällä kertaa jo oli osallistujamäärältäänkin massahiihto, sillä kaikkiaan kilpaladuille lähti reilut 1 200 hiihtäjää. Nyt on käyty jälkipuintia, kun laduille on kertynyt huomattava määrä hiihtäjiltä tipahdellutta roskaa: tyhjiä energiageelipakkauksia, makeiskääreitä ynnä muuta luontoon kuulumatonta. Ne näkyvät erityisen hyvin, kun ei ole uutta lunta tullut päälle, ja se onkin siis hyvä, että näkyvät. Tulee asia tuoreeltaan framille ja myös roskat saadaan pois luonnosta ennen kesäkelejä.

Kilpahiihtoreitti Ylläkseltä Leville kulkee osin puiston alueella ja kansallispuistossa roskaaminen on kiellettyä. Ei roskaaminen ole sallittua kyllä muuallakaan luonnossa eikä laduilla. Tässä törmäävät nyt monet asiat, osa on kulttuuria ja osa persoonallisuutta ja osa suorastaan välinpitämättömyyttä. Konsteja yritetäänkin nyt etsiä, miten saataisiin tällaisen ison urheilutapahtuman roskaaminen kuriin. Varmaan ainakin voisi miettiä asian korostamista osallisille, voisihan sitä periä vaikka erillisen roskamaksun tai kansallispuistolisän osana osallistumismaksua. Tällöin sillä rahalla voidaan kerätä roskat jälkikäteen pois ja joku pääsee vielä vähän ansiollekin siitä hyvästä.

Kisoissa kuitenkin ovat juottopisteet, joissa kulttuuriin kuuluu tyhjän mukin heitto vauhdissa maahan. Eikä sitä tietysti ehdikään kilpailutilanteessa mihinkään roskikseen erikseen tähtäämään. No virallisissa juottopaikoissa kisajärjestäjä yleensä huolehtii jälkisiivouksesta. Mutta mikä neuvoksi sitten välietapeille? Ainakin voi korostaa sitä, että kun repustaan tai taskustaan jonkin evään esiin ottaa ja kuorii sen, niin ne kääreet voisi jättää sinne reppuun ja tyhjentää roskat vasta maalissa. Miksi se pitää tipauttaa heti samoin tein luontoon? Sisältöhän siellä kassissa painaa eikä ne kuoret. Ei se äiti ehdi joka paikkaan lapsiensa perään katsomaan ja keräämään roskia toisten puolesta… Ilmeisesti siisteyskasvatusta pitäisi myös korostaan niin kodeissa kuin kouluissa ja ihan joka oppiasteella, ei se ole iästä kiinni, tipahtaako se karkkikääre kadulle vai ladulle vai ei.

Aina myös mutistaan sitä, ettei ole keräyspaikkoja tarpeeksi. Ei ehkä aina olekaan ja luonnotonta olisi vaatia 70 kilometriä pitkälle ladulle roskiksia joka suoralle. Helpoin on mennä asenteen muutoksen kautta. Mutta pahoin pelkään, että keinojen on oltava kovan sorttiset, jotta saadaan tuloksia. Aurinko kuitenkin sulattaa koko ajan lisää ja tien varsien roskiakin voi ihan vapaaehtoisesti kerätä. Se tuo hyvää mieltä kaikille.

 Jaspis Toivonen & toimitussihteeri Ronsku 

 

13.4.2016 Hiihtokausi ei ole finaalissa

kansi2018_10

Lumesta ja sen paljoudesta on jahkattu koko talvi, niinpä minäkin jatkan samalla linjalla. Lunta nimittäin on todella paljon aina vaan, ja tuntuu siltä, ettei se nyt ihan heti katoakaan, vaikkei lisääkään taivaalta ole luvattu. Viralliset Ilmatieteenlaitoksen mittauspisteet kertovat omaa kieltään: Kittilän Kenttärova 112 cm ja Kittilän Pokka 116 cm keskiviikkona 11.4.

Levin rinneyhtiö Levi Ski Resort lupasi jo muutama viikko sitten, että kaikki rinteet pidetään avoimina 6.5. asti. On ollut loistava lumetustalvi takana, on saatu riittävän paksusti tavaraa rinteisiin, siten ei aurinko vielä pahastikaan pysty sulattamaan lumikerrosta oikeastaan minnekään. Laskettelijan suksien alla nimittäin on käytännössä jäätä eli jäädytettyä vettä, joka kyllä kestää yllättävän paljon luonnonvoimia ennen kuin se antaa periksi. Säätiedotus lupaa seuraavillekin päiville aurinkoa ja lämpöä iltapäiviin, mutta öiksi pakkasia, joten sulamiset hidastuvat aina öisin.

Sääennustuksien valossa näyttää tosi hyvältä loppuviikon iso massahiihto eli Visma Ski Classicsin finaalihiihto Ylläkseltä Leville. Pitkämatkalaiset eli 70 kilometriä hiihtävät aloittavat urakkansa jo klo 9.00 Ylläsjärveltä kisaladun kulkiessa halki mahtavien maisemien yli tuntureiden ja viimein maaliin Leville. Kärki sujahtanee maalivaatteen alta jo puolenpäivän korvilla. Katsojat ovat tervetulleita kannustamaan maaliin saapuvia kaikkensa antaneita urheilijoita. Ammattilaisten kärki hiihtää lujaa, mutta yhtään ei heikommiksi suorituksiksi katsota Äkäslompolosta lähteviä niin sanotun lyhyemmän matkan kuntosarjan sivakoitsijoita, matkaa on 50 kilometriä eli saa siinä lykkiä lylyllä, ennen kuin on perillä.

Visman kisan alla Levillä yritetään rikkoa Guinnesin ennätyskirjan 24 tunnin hiihtosuoritusta, jossa vuorokaudessa pitää päästä mahdollisimman pitkälle. Levillä ennätysjahtiin lähtevät kolme miestä ja yksi nainen, suoritus alkaa torstaina 12.4. klo 10 ja päättyy perjantaina 13.4. klo 10. Ennätystä tehdään Eturinteen juurella Tunturijärveä ympäri hiihtämällä. Virallinen ennätys vuodelta 2010 kuuluu Teemu Virtaselle, joka on tälläkin kertaa yrittämässä vielä parempaa tulosta. Muut mukaan lähtevät ovat pohjalaisen Ski Team Mäenpään Hans Mäenpää ja norjalainen Daniel Strand. Iisalmelainen Anni Angeria tavoittelee naisten sarjan ennätystä.

Kisakuumetta Levillä on ollut pitkin viikkoa, sillä nuoret alppiurheilijat ovat käyneet kauden viimeisiä kisoja Levi Black -rinteessä. Ennen kuin kuitenkaan kaikki lähtevät Leviltä kesä- tai kevätlaitumille, niin tapahtuu vielä monenlaista. Kuun lopulla on uusi musiikin ja rinne-elämän yhdistävä tapahtuma Levi Unlimited 2018, josta on sitten sujuvaa laskeutua kohti vapun viettoa, mikä sekin on entiseen tapaan Levillä megalomaaninen. Vapun jälkeen pörisevät Eturinteellä moottorikelkat, siellä kisataan snow crossin EM- ja MM-sijoista 3.–5.5.

Tässä vaiheessa kevättä ovat alkaa jo kuivalihahammasta kolottaa, ja onkin siis paras aika käydä testaamassa kuluneen kauden satoa. Kiipeilkää varovasti lihanhakumatkalla ja antakaa naapurien telineiden olla rauhassa. Poron tai muun eläimen kuivaliha on perinteinen herkku, joka on aina muodissa. Mikä sen parempi suolan ja proteiinin lähde kuin kuivaliha. Ja tänä keväänä ovat olleet maan parhaat olosuhteet kyseisen gourmet-herkun valmistumiseen, aurinkoa, tuulta, ahavaa, kuivaa ja yöpakkasia

Jaspis Toivonen & toimitussihteeri Ronsku

PS.
tuliko mieleen jokin jutun aihe, haluat ilmoittaa tai muuta kertoa, laitapa viesti:
levi.nyt@gmail.com

 

 

6.4.2018 Kuukausi mäkielämää jäljellä

kansi2018_9

 

Talvi on vierähtänyt pitkälle, ja kevätsesongilla ollaan viimeisellä neljänneksellä menossa. Mutta silti on vielä paljon koettavaa ja nähtävää, lasketellakin voi aina toukokuulle asti, mikäli vain säänhaltija niin sallii. Rinneyhtiö on nimittäin luvannut pitää kaikki rinteet auki aina 6.5. saakka. Se kertoo myös siitä, että meillä eivät ole suojasäät eivätkä sateet (vielä) menoa haitanneet. Keväällä rinnelumia kuluttavat laskettelijoiden lisäksi vain aurinko ja ahava tuuli.

Kevätahava se voi muuten tehdä tepposet liikkujalle, sillä valkoisia hankia halkoessa ei aina muista sivellä aurinkorasvaa riittävästi hipiälleen. Illalla sisätiloissa on seurueellinen punanaamoja, joiden rusketusraja kulkee tiukasti siitä, mistä kaulus alkaa, ja saattaa se iho vähän kiristääkin. Näitä ahavarusketuksen varsinaisia mallikappaleita ovat kaikki tunturissa ulkohommissa olevat. Kesän lähetessä ja vaatetuksen keventyessä paljastuu, kuka on ollut ulkotöissä: ranteissa menee raja, samoin ei tarvitse olla aurinkolaseja edes nenällä, ne ovat jääneet luontaiseksi tatuoinniksi naamalle. Näin keväällä Ilmatieteenlaitos ilmoittelee säätiedoissaan UV-säteilyn määriä, niitä kannattaa tutkia ja laittaa suojavoidetta kertoimen mukaan. Yleensä kertoimet ovat korkeimmillaan keskipäivällä.

Ja aurinkolaseja on myös hyvä pitää nenällään. Ei sen takia yksin, että näyttäisi mahdollisimman tyylikkäältä, mutta oikeasti silmät kannattaa suojata kirkkailta säteiltä. Vielä salakavalampi saattaa olla pilvinen päivä, silloin kun ei aina niitä laseja tule pidettyä, mutta illan päätteeksi saattaa silmiä kirvellä ja näköä haitata. Lumisokeus on iskenyt hankien valloittajaan. Se ei ole mikään miellyttävä olotila ja saattaa jopa hidastaa esimerkiksi pitemmällä talvivaelluksella liikkuvan matkantekoa.

Pääsiäinen oli jälleen kansainvaelluksellinen, väkeä riitti tunturiin ja tunturin tuolle puolellekin. Kevät jatkuu täällä hienoin ulkoiluelämyksin ja monia tapahtumiakin on vielä tarjolla. Pitkän matkan hiihdon, Visma Ski Classicsin kauden finaali, Ylläs-Levi hiihdetään lauantaina 14.4. ja maali on jälleen Levillä. Päämatka on 70 km ja niin sanottu kuntomatka on 55 km. Jos et itse ilmoittaudu mukaan, mikä sekin on vielä täysin mahdollista, niin ladun varteen tarvitaan aina kannustajia, ja maalihan on Levillä Zero Pointin edessä. Puolilta päivin ja jo vähän ennenkin kannattaa olla jännittämässä kärkisijoja.

Alppikisakausikaan ei suinkaan ole vielä loppu, sillä Levi Black toimii kilpanäyttämönä 11.–15.4., jolloin täällä pidetään alppihiihdon nuorten U14/U16 SM-kilpailut. Seuraavaksi jatkuu Räsä Camp eli junnulaskijoiden kevään päätösleiri Levillä alkaa 16.4., mukana ovat huippuvalmentajat ja Suomen kärkialpinistit, joilta kannattaa imeä oppia, sillä leirin ohjaajina ovat muun muassa Joonas Räsänen, Andreas Romar ja Jens Henttinen, lisäksi nuoria ohjaavat Mary Rachel Hostetter ja Mika Kemppinen.

Levin Vappuun voi ottaa varaslähdön jo viikonloppuna 27.–29.4., jolloin täällä polkaistaan käyntiin uusi tapahtuma, Levi Unlimited 2018. Tapahtuman konsepti tuodaan nyt ensi kerran Alpeilta Leville. Tarjolla on hyvää musiikkia, laskuelokuvia, näytöksiä ja kurupiknikki ja vaikka mitä, tapahtumapaikkoina ovat Cafe Bar Kota, Eturinne, Horizont, Tuikku ja Lammaskuru. Sitten seuraakin jo Levin Megavappu ja vapun jälkeenkin on vielä menoja, sillä moottorikelkkojen snowcrossin EM-kisat 3.5. ja MM-kisat 4.–5.5. ajetaan Eturinteellä. Lisäksi vielä perinteinen Levi531 4.–5.5. vaihtaa lumilaudat skeittikamoihin, sessarit keskittyvät tällä kertaa South Parkkiin ja Gondolin Skeittipuistoon. Monenmoista tulossa, oletko siis valmis?

Jaspis Toivonen & toimitussihteeri Ronsku

PS.
tuliko mieleen jokin jutun aihe, haluat ilmoittaa tai muuta kertoa, laitapa viesti:
levi.nyt@gmail.com

 

 

29.3.2018 Sirkkalainen on soukka

kansi2018_8

 

Pääsiäisen johdosta on jälleen jumalaton kiirus. Oikea piinaviikko meneillään sanan varsinaisessa merkityksessä. Tätä kirjoittaessa on tikkutiistai ja kiirastorstaina tulee aviisimme ulos. Olen saanut jo muutaman kommentin ahkerilta tilaajiltamme, oikein hyvä, että otetaan yhteyttä ja vielä asiasta. Nimittäin, miksi Levi.NYT! saapuu kummallisesti postilaatikkoon, kun se aina ennen tuli justiinsa prikulleen ilmestymispäivänään? Ja jälleen kerran nostan kädet pystyyn ja vastaan maagisesti: Posti.

Se, että lehden tulo heittelee, johtuu täysin Postin omasta trafiikista. Se, ettei se tule kuin manulle illallinen aina samana päivänä kuin ilmestyy, johtuu meistä ja Postista. Sillä toki lehti saadaan tilaajille ilmestymispäivänään, takuuvarmastikin vielä, mutta noin kolminkertaiseen hintaan. Ja jotenkin aavistelen, ettei kukaan teistä tilaajista ole valmis niin hurjaan vuosikertatilaajan hinnan nousuun.

Uskon, että lehden aikataulu ja Postin kulku riittää vielä tähän tahtiin, sillä mehän olemme jo melkein kaikki mukana tässä tietoyhteiskunnassa omine nettiliittyminemme. Levi.NYT! ilmestyy nimittäin yleensä jo päivää aikaisemmin digimuodossa näköislehtenä, ja sen voi käydä lukemassa täysin ilmaiseksi ilman mitään maksumuureja tai tietojen kalastelua kirjautumista varten lehden omilla verkkosivuilla. Käypä kurkkaamassa osoitteessa www.levinyt.fi

Jos haluaa tuoreita uutisia mahdollisimman pian Leviltä, on netti siihen nopein tapa. Facebookistakin aviisin löytää väliuutisineen säännöllisen silloin tällöin yhtä koska, kuten asia täsmällisesti Torniolaaksossa ilmaistaan. Ja uskon myös siihen, että täällä paikan päällä olevat lukijat saavat sen sitten riittävän tuoreeltaan käsiinsä, yleensä perjantaisin puolen päivän jälkeen se on kaikissa jakelupisteissään otettavissa. Sesonkiviikoilla lehti tulee jopa mökin ovenripaan tai sievästi terassille tai postilaatikkoon, mikäli sellainen mökiltä löytyy. Mökkijakelua ei tehdä keskustan alppitaloihin, joiden asukkaat ovat kävelymatkan päässä jakelupaikoista ja saavat halutessaan nopeastikin lehden hyppysiinsä.

Sitten tässä voinkin hyväksi pääsiäiseksi vähän käännellä tätä superruokasoppaa. Levi tai oikeammin tämä peruskylä Sirkka on edelläkävijä. Myös tässä asiassa, silla sirkathan ovat nyt kovassa nousussa uutena proteiinilähteenä suomalaisella ruokalautasella. Sanaleikin suomin valtuuksin näin tulkitsen. Odotankin nyt innolla näitä ensi kesän ruokaviikkoja, jolloin porukalla jahdataan puskissa sirkkoja, kaivetaan kastematoja, ja lahdataan urakalla sääskiä, ja kaikki päätyvät lautaselle sievästi esille aseteltuina. Täällä voitaisiin suosiolla unohtaa ne sirkat ja siirtyä rohkeasti sääskiin ja paarmoihin. Ennen houkuteltiin väkeä tänne sanoin, että Leppä ei kuki Levillä. No valitettavasti kukkii kyllä. Mutta miten olisi seuraava: Sirkkalainen on soukka? Ei olisi enää ylipaino-ongelmia, kun ruokavalio koostuu sääskistä ja muista proteiinilähteistä, sillä oletteko koskaan nähneet ylipainoista pääskystä? Mutta ennen kesää ja sirkkoja, maistellaan mämmiä ja suklaamunia, se on pääsiäinen!

Jaspis Toivonen & toimitussihteeri Ronsku

PS.
tuliko mieleen jokin jutun aihe, haluat ilmoittaa tai muuta kertoa, laitapa viesti:
levi.nyt@gmail.com

 

23.3.2018 Kohti kesäyötä

kansi 

Höpö otsikko vai mitä? Mutta tottahan tuo on, tässä kun viikolla ohitettiin juuri yksi vuodenkierron merkkipaalu eli kevätpäivän tasaus, silloin päivä on jokseenkin tasan yhtä pitkä kuin yö. Ja seuraava harppaus tapahtuu sunnuntaita vasten yöllä, kun kello siirretään jälleen kerran tunnilla eteenpäin eli kesää kohti, siirrytään kesäaikaan.

Siitäpä onkin kiistelty, että mitä hyötyä moisesta kellojen aikasiirtelystä on. Hyvä kysymys, äkkiä ei tule omaan mieleen yhtään hyvää vastausta. Näitä haittoja vain enempi, sillä oma aikarytmi taas hetkeksi sekoaa, kun aamulla onkin hämärämpää samaan kellonaikaan kuin edellisenä päivänä. Kroppa on tottunut heräämään tiettyyn aikaan ja aamutoimet tehty oman kaavan mukaan. Mutta nyt onkin hyökättävä kouluun, töihin, päiväkotiin, bussiin ja joka paikkaan tuntia aikaisemmin. Koirakin ihmettelee, että mitä nämä ihmiset oikein huiskivat tähän aikaan, ihan pimeää puuhaa.

Sitä vedotaan kustannuksiin monessakin asiassa. No ainakaan ei kauheasti tule säästöä vuositasolla tässä aikaprojektissa. Sen sijaan lisää tienestiä tai toisin sanoen jostain muusta työstä on poissa se aika, jolloin esimerkiksi huoltomiehet säätävät ajastimia ja koneita eri virastoissa, tehtaissa yms. Ja varjele, jos jokin kello jääkin tikittelemään vanhaa talviaikaa. Kaikkien kulkuneuvojen aikataulut pitää säätää toimimaan ja konkreettisesti muun muassa junat seisahtuvat tunniksi jonnekin radalle, jotta taas voidaan jatkaa uudessa ajassa elämistä.

Sitä on joskus päässyt istumaan sellaiseen kokoustilaan tai koulusaliin, jossa ei jostain syystä tai toisesta kellonaikaa ole muutettu. Kumma, miten tulee outo olo, kun ei luotakaan enää omaan puhelimeen tai ranteen sykemittarikelloon, joiden varmasti tietää näyttävän oikeaa valtakunnan aikaa. Sitä vilkuilee mielipuolisesti siihen väärään aikaan seinällä ja omia aikarautojaan, ja miettii, että olinkohan laittanut kelloni oikein. Sitä on ihmismieltä niin tosi helppo järkyttää.

Katsoo ne kyllä tallin ja navetan asukitkin, että mitä hiivattia täällä tapahtuu, kun emäntä nyt jo toikkaroi keskellä yötä navettaan lypsykonetta säätämään. Onkohan lehmien utareet jo riittävän täynnä, onko maitomäärä vähäisempää aamuna, jolloin kelloja on siirretty tunnilla eteenpäin, onko tutkittu, tietääkö kukaan, pitääkö olla huolissaan?

Koskapa kesäaikaan niin vauhdilla on menty, ei silti täällä ainakaan talvi juurikaan inahda, näytti se tiuku sitten ihan mitä vain. Lunta on vieläkin, ei ole sulanut viime viikosta. Ja jos et ole vielä mökin katolta lumilastia vähentänyt, tee se jo hopusti. Sillä lumi on todella painavaa täällä Länsi-Lapin alueella, heikoimmat hallit ovat jo sortuneet taakan alla. Ja lumipeite kyllä vielä paksunee, sillä lunta sataa Lapissa vielä huhtikuussakin eikä edes olla vielä siellä asti, ainakaan kalenterissa.

Tuleva sunnuntai, Marian ilmestymispäivä, on vanhan kansan vuotuisessa sään ennustamisessa ollut erittäin tärkeä päivä. Jos Maarian aamuna on kylmä, niin on seuraavat 10 päivää ja sitten on otettava uudet ennusmerkit. Jos Mariana on pohjoistuuli, tietää se huonoa linnun soidinta ja kalan kutua sekä pitkää kevättä, koleaa säätä ja huonoa marjavuotta. Jos sataa lunta tai puut ovat huurteessa tai taivas yöllä tähdessä, on tulossa hyvä marja- ja sienivuosi. Etelä-Suomessa ovat rekikelit loppuneet näihin aikoihin. On myös sanottu, että mitä Mariana katolla, se Erkkinä (18.5.) maassa. Joka tapauksessa virpojat pyrkivät pirttiin tänä Mariana eli myös palmusunnuntaina eli varatkaahan pikkunoitien palkkoihin riittävästi vastiketta.

Jaspis Toivonen & toimitussihteeri Ronsku

PS.
tuliko mieleen jokin jutun aihe, haluat ilmoittaa tai muuta kertoa, laitapa viesti:
levi.nyt@gmail.com

 

16.3.2018 Niin monta mieltä kuin miestä

kansi vko 12

Pohdinpa tässä vanhoja fraaseja, sillä kansan viisaus kulkee kansan suussa ja fraaseissa on joukkovoimaa, on sitten kyse kasvatuksesta tai kulttuurista tai  muuten vain elämästä. Moni näistä kuolemattomista lausahduksista ja  oivalluksista keksittiin paljon ennen nykymediaa,  mutta ne levisivät kyllä vähintäänkin  nykyvauhdilla kulovalkeana torpasta taloon ja päin vastoin. Ja onhan sanonnoilla sanomaa sekä vastineensa tässäkin päivässä.

Meitä on moneen junaan, jokunen jäänyt jo asemallekin... Näin kevään edetessä ja  matkailukauden vilkastuessa kuuluu monenlaista mielipidettä asiasta kuin asiasta usein melko heppoisin perustein. Tyypillisesti suomalaisena ilmiönä on tämä jälkiviisaus ja keskenään pohtiminen. Ei osoiteta mahdollista palautetta suoraan sylttytehtaalle eli paikkaan tai tahoon joka omistaa tietyn yrityksen tai hallinnoi tiettyjä toimintoja.

Ravintolassa esimerkiksi olisi paljon reilumpaa antaa suora palaute saamastaan palvelusta tai ruoka-annoksesta heti eikä kirjoitella pitkin sosiaalista mediaa tai yleisönosastoja, että kun siellä oli ihan kamalaa muonaa tarjolla. Väärinkäsitykset ja suoranaiset virheet on aina helpointa korjata heti kuin vasta viikon päästä. Ruokamaailma on muutenkin myllerryksessä. Ennen ravintoloissa tarjottiin kaikille asiakkaille vain samalla tavalla ja samoista raaka-aineista valmistettua. Sitten alkoivat ruoka-aineallergiat nostaa päätään, ensin nousivat esiin laktoosi-intoleranssi, sitten keliakia, ja lopulta kaikki ton-ruuat alkoivat olla muodissa. Se kertoo myös siitä, miten lääketiede maassa on edennyt, uusia sairauksia ja syitä niihin löydetään jatkuvalla syötöllä.

Ymmärrettävää on, että sairauskohtaus tulee, jos keliaakikko joutuu syömään itselleen haitallista gluteenia, jota on käytetty ruuan valmistukseen. Samoin ei ole riemukasta eikä varsinkaan kovin hauskaa edes lähiympäristölle olla samassa seurueessa vatsakivuissaan ja raikasta ilmaa piinaavan laktoosivaivaisen kanssa. Kuitenkin kaikeksi onneksi nykyään jokaisen ravintolan listoissa lukee selkeästi, miten ja mistä aineksista ruuat on valmistettu.

Nykyisin moni treenaaja tai painoaan kyttäävä valitsee tietynlaisen dieetin. Vältellään esimerkiksi gluteenia, vaikka ollaan muuten periaatteessa ihan terveitä. Ja ääri-ilmiönä ovat sitten nämä, jotka ovat tehneet ruokavaliostaan uuden urheilulajin. He kuulunevat samaan sarjaan entismaailman parempien piirien daamien kanssa, joilla ei välttämättä ollut varaa shoppailla, mutta oli kiva mennä kuluttamaan kauppaan aikaa ja valittaa myyjälle, miten huonoa tavaraa siellä on myynnissä. Se oli aikaa ennen psykoterapeutteja. Nyt on lysti juoksuttaa puolestaan tarjoilijaa ja keittiöväkeä, ja tilata kaikkea ton-ruokaa, vaikkei mitään henkeä uhkaavaa ruoka-allergiaa olisikaan. Aina  ei kannattaisi tehdä numeroa siitä, mikä nyt sattuu omassa elämässä olemaan päällimmäisenä, kun ei kuitenkaan ole hengen menosta kyse. Se on oikein, että syödään terveellisesti, mutta järki käteen ja lusikka tyynesti soppaan, kun tilanne niin vaatii. Kannattaa harkita, että onko tarpeellistakaan mennä julistamaan asiaansa ravintolaan, jossa kuitenkin liki sata prosenttia kävijöistä tulee hyvin ravituiksi.

Nykyinen elintarvikelaki sallii koiran tuomisen elintarvikehuoneiston asiakaspuolelle. Tästä onkin siten meteli noussut puolesta ja vastaan. Asialla on kaksi puolta, ja toisille koira on tärkeä perheeseen kuuluva jäsen. Silloin on upeaa, että se kaverikin pääsee sisätilaan isäntänsä kanssa. Toinen voi saada astmakohtauksen jo samaa ilmaa hengittäessäänkin, kuin missä koira on käynyt. Ja jotkut pelkäävät koiria. Se on silti aina yrittäjän ratkaistavissa, miten hän  lemmikit tiloissaan sallii. Tässäkin dilemmassa kannattaa palaute antaa ravintolan omistajalle suoraan, jos on toista mieltä. Asiat ovat harvoin täysin mustavalkoisia.

Jaspis Toivonen & toimitussihteeri Ronsku

PS.
tuliko mieleen jokin jutun aihe, haluat ilmoittaa tai muuta kertoa, laitapa viesti:
levi.nyt@gmail.com

 

9.3.2018 Netti kiinni

Kansi2018_5 

Terveisiä kaikille oikeasta talvesta! Nyt, jos koskaan, tänne meidän suuntaan kannattaa tulla, jos rakastaa hohtavia hankia, lunta, talvea, valkeutta, sinistä taivasta, tähtiä, linnunrataa, kuuraa ja huurretta, pakkasen narinaa ja pauketta, aurinkoa. Kohta nämä huippuhetket ovat ohi ja tiet loskassa, räystäät tippuvat ja vettä tulee niskaan, hanki vajottaa ja lipposet luiskahtelee alta. Pihalla vedetään spagaatteja ja auto on kurassa. Niinpä, kyllä se ihan paras talvi on nyt.

Kerrankin tuota lunta on riittämiin. Kelkkareiteillä eivät kivet kolise eikä laduilla suksi kerää paksua nuoskakerrosta pohjiin. Ei tietysti kyllä muutenkaan, mikäli kaikkiin nykyihmisen suksimainoksiin on uskominen. Karvat vaan pohjiin, ja niin löytyy pitoa ja luistoa jokaisen tarpeisiin. Ei ole pitkään aikaan tarvinnut valittaa latujen tukkeumista tai roskista ladulla, sillä ei ole myrskynnyt eikä kinostanut. Toki tässä nyt kuitenkin keväisempää säätyyppiä kohti ollaan menossa ja kohta kaikki taas muuttuu.

Mutta aivan sama niille keleille tai säätiloille. Kun ihminen on lomalla, on jokaisena päivinä lupa nauttia, jos vain malttaa. Kannattaa päästää se aurinko ja lomafiilis sieluun asti. Ennen vanhaan talvilomailija vietti lomaansa perinnekoomassa eli tasaisessa muutaman promillen puudutuksessa. Nykyisin puolestaan äärilomailija kuntoilee itsensä viikon aikana ylikuntoon, kotona ei voi sitten muuta kuin levätä ja huokailla kesälomaansa asti.

Nyt kuitenkin olisi tarjolla yksi mielestäni aika tasoittavakin vinkki lomafiiliksen ja varsinkin sen lomailun jälkeisen levänneen olon saamiseksi. Tehkää, kuten ennen lentokoneessa emot ohjasivat, ennen koneen lähtöä, sammuttakaa savukkeet ja sulkekaa kaikki elektroniset laitteet, kuten tabletit ja älypuhelimet. Laittakaa lomakohteessa netti kiinni. Puhelin äänettömälle, ja kertakaikkinen kielto sinne sähköpostin puolelle, ja mieluusti myös muutkin sovellukset sipisuppuun. Toki, jos sinkkuihminen tulee kevätjahtiin tunturikylän afterskin iloihin, niin tinderin käyttö sallittakoon, mutta vain kerran päivässä sinnekin saisi kurkkia. Facet ja instat voi unohtaa. Kotiväen puheluihin voi vastata tai sopia, että soittaa, jos on asiaa.

Kun tietoa kaipaatte alueen lomailun kohokohdista, menovinkeistä ynnä muista, niin napatkaa mukaan kaupan eteisen ständistä paperinen printtilehti. Lukekaa, mitä siinä paikallisessa Nytissä tai Kuukkelissa kerrotaan. Jos on jotain, mitä ette tajua, marssikaa matkailuinfoon tai kysykää taksikuskilta tai apteekista neuvoa. Ottakaa kontaktia aboriginaaleihin eli paikallisväestöön, parhaita ovat syntyperäiset, mutta ainahan ei voi onnistua, ja muistakaa sanoa hei ja kiitos kaupan kassallekin, hänkin on elävä olento.

Puhukaa toisillenne ravintolassa, älkää tökkikö ja laavatko niitä puhelimen näyttöjä koko ajan. Ei osata enää edes lukea kunnolla sitä ruokalistaa, jos ei se ole netin puolella nähtävillä. Ihan oikeesti, minne tämä maailma on menossa? Älkää menkö mukaan, vaan pysykää ihmisinä, hengittäkää, hymyilkää ja puhukaa toisillenne. Kuunnelkaa, mitä se toinen sanoo ja puhuu, vastatkaa kysymyksiin, opetelkaa taas keskustelemaan, ja pitäkää se netti kiinni! Olette lomalla. Nukuttekin paremmin ja työasiat unohtuvat, sillä lomalla ei ole tarkoitus puurtaa pitkää päivää työympyröissä eikä varsinkaan tuijottaa silmät renkaina erilaisia sähköisiä näyttöjä. Sähkönäytön sijaan siirtäkää katse vaikka yötaivaalle, sieltä näkee, miten pieni sitä on.

Jaspis Toivonen & toimitussihteeri Ronsku

PS.
tuliko mieleen jokin jutun aihe, haluat ilmoittaa tai muuta kertoa, laitapa viesti:
levi.nyt@gmail.com

 

2.3.2018 Kylmääkö?

kansi2018_4

Kuu on kiertänyt jälleen kierroksensa täyteen ja tämän lehden julkaisemispäivänä on täysikuu, samalla kalenterin lehti on kääntynyt jo maaliskuuksi. Muitakin taivaankappaleita kuin kuuta voi nyt ihailla, sillä viime aikoina on täällä nautittu perinteisen hienoista talvisäistä, ja ilonamme ovat olleet kirkkaan kuulaat yöt sekä auringonpaisteiset päivät. Revontuliennusteet kertovat, että seuraava niin sanottu reippaampi taivaan ilotulitusjakso ajoittunee ajalle 12.–20. maaliskuuta. Mutta ennusteet ovat ennusteita, joten aina kannattaa tiirailla varsinkin pohjoisen suuntaan ilta- ja yötaivasta, saattaa iloisesti yllättyä ja heikompia loimotuksia näkee jokseenkin joka yö. Jos ei ole ikinä revontulia nähnyt, on jokainen taivaantulien esiintyminen taattu elämys, sanoi se ”ennuste-äppi” asiasta mitä tahansa. Päivänvalon määrä ja päivänkajo alkavat kuitenkin jo tähän aikaan kevättä häiritä alkuillasta, niinpä reporetket kannattaa ajoittaa kunnolla pimeään.

Pakkasista tässä on viime aikoina puhuttu varsin aktiivisesti pitkin koko Suomea. Lapissa on saatu hymähdellä oikein rehellisesti ja hyvästä syystä etelän hätää ja tuskaa. Ei edelleenkään pitäisi olla yllätys, että Suomessa voi etelärannikkoa myöten vanhan ajan elohopeamittarin pylväs laskea 30 astetta miinukselle, ja vielä senkin alle. Pitänee myydä uusi tuote etelän ihmisten pään menoksi eli pakkasessa selviytymisen kurssi, joka sopinee hyvin myös muusta seikkailu-urheilusta kiinnostuneille alkeiskurssiksi. Se tietotaito ja perimä, mikä Lapin ihmisillä pakkasesta, talvesta ja lumesta on, toimii edelleenkin.

Solekku laittaa villaista alle ja ylle ja päälle. Kerrospukeutuminen, karvalakki ja sen alla olevan järjen käyttö pelastaa urbaanin pakkasen armoilta. Keski-Euroopassa on kylmän talven kourissa annettukin uusi kuvaava termi kerrospukeutumiselle, sillä Berliinissä puhutaan nyt sipulipukeutumisesta. Lisäksi liike on lääkettä, älä hyydy liikkumattomana kylmään, vaan pysy liikkeessä. Sitä voi edelleenkin ulkoilla, ei kastu kuiten kinthaat eikä ole liioin liukasta, ellei sitten reipas talonmies tai tienpitäjä nakkaa vähän suolaa hiekan joukkoon.

Etelä-Suomen ensimmäinen talvilomaviikko eli viikko 8 päättyi meidän seudulla kireään pakkaseen. Monen kotiinlähtijän menoa jarrutti liikkumaton auto, joka oli hyytynyt mökkipihaan. Käynnistysapua tarvittiin monella suuntaa ja yhtä aikaa. Eräs paikallinen auttaja kertoi puhelimen pirranneen aamuviideltä lauantaiaamuna ensimmäisen kerran, kun autolle tarvittiin ulkopuolista apua. Autoilijoiden kannattaisi vähän tietysti varustautua ennakolta talveen, kun Lappiin ajokillaan hurauttaa.

Moottorin lohkolämmitin ei ole täällä turha kampe tähän aikaan vuodesta, ja lisäluksusta arkeen tuo auton sisätilan lämmitin. Kuitenkin rakentamisen vakiovarusteena täälläpäin on ulkona oleva auton lämmitykseen tarkoitettu pistoketolppa, fiineimmissä malleissa varusteltuna jopa ajastimella. Virtapaikka löytyy jokseenkin jokaisen mökin pihalta, samoin hotellien parkkipaikat on varustettu virtatolpin. Pakkasen lukemasta ja auton mallista riippuen jo tunti tolpassa on riittävä, mutta kovilla pakkasilla on syytä varautua huomattavasti pitempäänkin tukeen. Auto kannattaa myös käynnistää ennen liikkeelle lähtöä joksikin aikaa tyhjäkäynnille. No ilmasto ei kiitä, mutta auto kiittää, kun kone lämpiää, vaihdekin menee silmään paremmin. Eikä nämä kylmyydet vielä ole loppu.

Jaspis Toivonen & toimitussihteeri Ronsku

PS.
tuliko mieleen jokin jutun aihe, haluat ilmoittaa tai muuta kertoa, laitapa viesti:
levi.nyt@gmail.com

 

23.2.2018 Talveilua

 kuukkeli

 

Viikon kahdeksan talvi on näyttänyt arktiset kasvonsa, yöllä pakkanen paukkuu liki kolmessa kympissä ja päivisin aurinko lämmittää, jolloin säätila on täydellinen kaikkeen talviurheiluun. Ilmatieteilijät ovat ennustaneet säätyypin jatkuvan ja pakkasten pysyvän kipakoina, mutta aurinko lämmittää päivisin. Ilahduttavinta on päivänvalon voimakas lisäys. Aamuisin jo heti kuuden jälkeen näkyy päivänkajo ja kahdeksalta on jo täysi päivä. Kyllähän tässä otsalamppu melkein jo kasvoikin kiinni päähän.

Pakkaset pitävät siitä huolen, että on kuivaa. Ei lotise loska maanteillä eikä tipu räystäät. Linnunlaulua kuuluu entistä enemmän, tiaiset ainakin alkavat olla jo kevättunnelmissa tirskuttaen ruokintapaikan lähipuissa ja pensaissa. Lumipeite on meillä edelleen paksu, liki metriä virallisetkin lukemat hätyyttelevät. Se tahtoo sanoa myös sitä, että kokemattoman moottorikelkkailijan kannattaa pysyä reitillään. Reitin ulkopuolella ei kelkkailu ole muutenkaan sallittua, toisaalta nyt,  jos koskaan, kannattaisi hakeutua suljetuille harjoittelualueille testaamaan omaa taitoaan saada kelkka irti umpisesta. Moottorikelkan irrottaminen lumihangesta ei ole vastoin yleistä luuloa voimalaji, vaan tekniikasta se on kiinni.

Edelleenkin varoittelen omin päin kelkkailusta järvillä ja jokijäillä koskemattomilla hangilla. Lapin vesistöt ovat tänä talvena erittäin arvaamattomia. Vettä on jään päällä paksun hangen alla. Lumi painaa jäätä ja samalla uhkuaa pintaan vettä. Varsinkin joella saattaa löytää sulia paikkoja koskemattoman hangen alta. Ei ole silti kovin houkutteleva ajatus sukeltaa kelkkoineen hyytävään veteen. Pilkkijöiden perusvarustukseen kuuluvat jäänaskalit, eivätkä ne olisi hullummat liioin kevätkelkkailijan taskussa.

Poliisi teki liikenteen valvontaa niin maanteillä kuin kelkkareiteilläkin hiihtolomien aloitusviikonloppuna. Ilahduttavaa oli se, että kaikki kuskit olivat raittiita. Toivottavasti näin on myös jatkossa, sillä yhtään rattijuoppoa ei liikenteeseen tarvita. Mutta ilmeisen kiire tuntuu joillakin olevan, sillä eräskin kaasutteli 116 km/h nopeudella reitillä, jossa ylin sallittu vauhti on 60 km/h. On houkuttelevaa vähän päästellä kelkallaan, mutta se voi olla myös vaarallista. Hoidetut kelkkareitit houkuttelevat ajamaan reippaasti, mutta kannattaa aina muistaa, että liikenne niillä on kaksisuuntaista, niitä valvotaan, ja täällä Kittilässä reitit ovat virallisia, tieliikennelain alaisia, joten se nopeussakko kasvattaa kuskin syntilistaa, jos niitä rikkeitä on kertynyt maantielläkin.

Tunturi-Lapin  kelkkareiteillä liikkuu nykyään todella runsaasti safariryhmiä ulkomaalaisine kuskeineen ja kelkkoja vuokrataan lisäksi paljon yksityiseen ajoon. Kokemattomia kelkkailijoita on entistä runsaammin, eikä kaikkien kuskien liikennetaju yhdistettynä outoon ajoneuvoon ole aina terävimmillään. Reiteillä kannattaakin ajaa aina varoen kohtaamistilanteisiin. Valitettavia kelkkaonnettomuuksia on tälle talvelle jo sattunut muutamia, jopa henkiä menetetty.

Yleinen matkailijamäärien  kasvu  näkyy katukuvan ohella myös eri ulkoilureiteillä. Liikennemerkkien   lukemistaito ei ole liioin sama kaikilla. Ei siis pidä kauheasti hämmästyä, jos kelkkareitille eksyy koiran ulkoiluttaja, hiihtäjä, lumikenkäilijä tai läskipyöräilijä. Heitä kyllä ohjeistetaan käyttämään omia reittejä, mutta on toki myös tilanteita, jolloin joutuu kelkkareitille poikkeamaan. Älä siis tuudittaudu kelkkaillessa siihen ajatukseen, että reitti on vain sinun. Voi siellä myös käpsehtiä poro tai hirvi, anna luontokappaleille liikkumisrauha äläkä ainakaan ajata poroa, se väistää kyllä, kun pääsee sivuun.

16.2.2018 Talvi taittuu kevääseen

pääkirjoitukseen 2018_2

Lunta on nyt Kittilässä eniten koko maassa eli liki metrin paksuudelta. Lumimäärän puolesta ainakin olemme valmiita toivottamaan tervetulleiksi etelän hiihtolomalaiset. Perinteisesti on ollut 8-viikko käynnistysvaiheena koko keväälle, mutta viime vuosina myös 9-viikon suosio on ollut jatkuvassa kasvussa. Mikäs se siinä, sopiihan tänne vielä, ja kivaa vaihtelua on saada enemmän näitä kotimaan valtakieliä puhuvia ihmisiä tunturiin. Lappi on kansainvälistynyt todella vauhdilla, varsinkin kaupoissa sen huomaa, kun kassahenkilötkin jo lausuvat automaattisesti summan englanniksi.

Levillä ovat nyt kaikki palvelut käytössä. Pientä hidastetta lomaelämään varmasti tuo paljon odotettu, toivottu ja myös kirottu lumi tullessaan, sillä sitä on nyt juuttaan paljon, normaalia enempi. Sitä on pihoissa, joissa tulee varmasti parkkipaikoista uupeloa, ja sitä on lumipenkoissa tien laidoilla, eli liikenteessä ookailkaa varovasti liittymissä. Näkyväisyys ei aina ole parhaimmillaan niissä paikoissa, joissa lunta ei vielä ole siirretty pois.

Painavaa lunta on myös runsaasti pakkautuneena mökkien katoille. Jospa siis mökin omistaja saa kesken lomailun talonmieskohtauksen ja päättää kivetä katolle lumen pudotukseen, olkaahan siellä sitten varovaisia. Lumisella katolla saattaa jalka lipsahtaa eli kannattaa olla joku kaveri työssä auttamassa, työnjohtajana ja pitämässä vähän silmällä. Paras olisi pudottajan käyttää turvavaljaita sekä -köyttä pitelemään pudottajaa katolla. Varovainen katolla kannattaa olla myös siksi, että sitä voimansa tunnossa helposti riehaantuu kolaamaan tai lapioimaan liian tarkasti pitkin katon pintaa ja äkkiä myös liian voimallisesti, joten varsinkin herkkäpintainen huopakate saattaa siinä ryminässä rikkoutua. Voi tullakin kallis huoltohetki ja kosteutta pirttiin keväämmällä. Kannattaakin niissä puuhissa turvautua osaaviin ammattilaisiin, joita täällä ovat eri huoltofirmat henkilökuntineen.

Rinteet ja ladut ja kaikki muut reitit ovat nyt kaikkien ulottuvilla. Uusia latukahviloita on saatu, ja muun muassa syksyllä valmistunut Levin seikkailupuisto on avattu. Siellä voi nyt seikkailla talvellakin, liukua pitkin köysiratoja, ja kurkata myös, mitä kuuluu Joulutarinan talon kaksoiskappaleelle. Saattaa olla, ettei ihan kovimmalla pakkasella tarkene killua yläilmoissa, mutta todennäköisesti tilanteen luoma adrenaliinitason kohoaminen tuo ainakin tuskan hien otsalle. Joka tapauksessa se on varmasti ikimuistoinen tapa viettää talvipäivää.
Leville on saatu myös Laaksotien ja Areenan välimaastoon luistelurata kahviloineen. Ulkojäällä voi treenata piruetteja olympiahengessä. Ja kylmän kelin ratoksi voi nauttia kupposen kuumaa. Ice Skating Park Leviltä voi vuokrata luistimet, jos omia ei nyt sattunutkaan mukaan. Luistelualue viettää avajaisia keskiviikkona 21.2., joten silloin kannattaa viimeistään mennä tutustumaan uutuuteen.

Toivotaan nyt vain mukavia kelejä ja sitä, ettei paljon ennustettu polaaripyörre napatuulineen iske Suomen ilmatilaan. Tosin eihän ole huonoja ilmoja, on vain korkeintaan puutteelliset varusteet, ja niitähän saa jokaisesta aleueen urheiluliikkeestä lisää. Palella ei tarvitse!

 

19.1.2018 Tukkoista Lapin teillä

kansi2018_1

Tunturissa menee nyt lujaa, väkeä on riittänyt ja lisää tuntuu tulevan joka tuutista. Kansainvälistyminen on nyt rajua koko Lapissa, ei yksin Levillä. Täällä se näkyy katukuvassa varsinkin joulukuussa ns. haalarikansan parvina, kun pääosin brittijoulumatkaajat, mutta myös muut joulun etsijät, sinkoilevat pitkin katuja ja jokaisen lumivallin takana vaanii perhe muovipulkkineen. Ymmärrettävää, sillä lumi ja lumessa peuhaaminen on harvinaista herkkua useimmille matkailijoille heidän kotimaissaan.

Matkailijalla on se vääristynyt kuva, että he ovat yksin täällä autiossa erämaassa. Onhan toki Levi ja koko Suomi melko hiljaista ja harvaan asuttua, kun vertaa Aasian miljoonakaupunkeihin tai Euroopan metropoleihin. Paikallinen kokee kuitenkin asian täysin toisin ja pelkääkin sydän syrjällään, milloin se pamahtaa ensimmäinen lapsi pulkkansa kanssa auton alle. Toinen autoilijaa ahdistava tilanne koetaan illan ja yön pimeydessä erämaita ja metsiä halkovilla kanta- ja valtateillä. Siellä saattaa nimittäin nyppylän toisella puolen tai mutkan takana parkkeerata auto ilman valoja keskellä tietä ovet auki ja porukka kartanolla ilman kuuloa tai näköä, sillä kaikki toljottavat kameroineen taivaalle revontulijahdissa. Kenellekään ei tule mieleen, että tie on yleisessä liikenteessä ja yleisin nopeusrajoitus 80 km tunnissa. Ja näillä revontulibongareilla ei roiku vaatteissaan heijastimen pilkkaakaan, toisin kuin safariyritykseltä saaduissa haalareissa liikkuvilla.

Joulukuun liikenteessä Lapin teillä oli myös nähtävissä yleisesti jo Suomen liikenteessä tiedostettu ongelma aasialaistaustaisista autonvuokraajista, jotka eivät osaa käyttää vuokra-autojen ilmastointilaitteita oikein. Autojen lasit ovat kuurassa ja sumussa, kun ilmastointilaitteiden sisäkierrot ovat päällä. Vain pari pientä aukkoa saattaa olla enää tuulilasissa, kun auto on parkkeerattunan hätävilkut päällä tien laitaan ja sisällä tutkitaan karttaa... On tragikoomista, että monet näistä autoista ovat merkiltään aasialaista alkuperää, voisi siis helpostikin hankkia niihin avuksi erillisen printatun ohjeen japaniksi, kiinaksi ja koreaksi, miten ilmastointi toimii Lapin pakkasissa.

Meille täällä pohjoisessa on itsestään selvää se, että tienlaitojen lumivallit kasvavat talven myötä ja jossain vaiheessa valleja levitetään ja madalletaan, jotta esimerkiksi liittymien kohdissa näkyväisyys ei kokonaan katoa. Vallien mataloittaminen ei kuitenkaan ole ulkomaalaiselle mitenkään selvä juttu. Sitä helposti luullaan auran levittämää piennarta kovaksi ja kantavaksi ajoväyläksi. Sitähän se ei suinkaan ole, siellä on oja. Näitä ojaan suistumisia näkeekin nykyisin jo kymmeniä pelkästään Pokka-Inaritiellä. Voi sitten joskus avun saanti kestää pitkäänkin. Saattavat myös karttaohjelmat neuvoa tottumattoman vaikkapa kelkkareitille, vähän aikaa kantaa hyvin, mutta sitten humpsahtaa. Sitä kun hopussa katsoo, että tuossa on jokin leveähkö ajoväylä, käännetäänpä sinne.

Kenen sitten olisi lopullinen vastuu näissä asioissa? En sitä uskalla ilman lakikirjaa väittää, mutta oma ymmärrys sanoo, että jokaisella ihmisellä on oma vastuunsa omasta elämästään. Autoilijalla on vastuunsa ottaa selvää paikallisesta liikennekulttuurista ja sen maan liikennesäännöistä sekä -olosuhteista, missä aikoo autoa kuljettaa ja miten ajoneuvo toimii. Myös ajokin vuokralle antavalla on oma vastuunsa, mikäli haluaa, että ajokki saadaan takaisin ehjänä. Perehdytystä tarvitaan ja paljon sekä ymmärrystä puolin ja toisin. Myös matkanjärjestäjillä on tiedottamisen vastuu siitä, että kerrotaan ja pidetään nähtävillä riittävästi materiaalia, missä kerrotaan esimerkiksi liikenteestä. Kerrotaan vaikkapa sellaisesta asiasta, että jalkakäytävillä kuljetaan jalkaisin ja ajoradalla ajavat autot, siellä eivät liiku pulkat tai matkalaukkuja ei niillä raahata. Lisäksi olisi hyvä kertoa, että auto ei pysähdy lumella ja jäällä jarruttaessa samalla lailla kuin sulan maan aikana. Miksi ei käyttäisi suojatietä, kun sellaisia on Levilläkin useita?

Jaspis Toivonen & toimitussihteeri Ronsku

PS.
tuliko mieleen jokin jutunaihe, haluat ilmoittaa tai muuta kertoa, laitapa viesti:
levi.nyt@gmail.com


 

21.12.2017 Kaamos taittuu

kansi 2017_21

 

Vuoden lyhimmät päivät ovat juuri nyt, ja Tuomaan päivänä 21.12. on lisäksi talvipäivän seisaus, heti jo seuraavana päivänä on päivä kukon askeleen verran pitempi. Sitä ei kyllä täällä huomaa, vaan sininen hämärä vallitsee aina vaan, jos taivas on pilvessä. Kapuamalla ylös tunturiin kirkkaalla pakkaskelillä näkyy kyllä auringon kajo eikä tässä enää pitkälti mene, kun aurinko taas nousee horisontin yläpuolelle. Päivä alkaa pidentyä pitkin harppauksin ja unohtuu myös mielestä tosi äkkiä tämä pimeämpi vaihe.

Kaamoksella on monta hyvää puolta. Ensinnäkin päiväunet maistuvat tosi hyvin, otetaanpa mallia vaikka toimitussihteerikoira Ronjasta. Eikä heikompi siivoaminen tai jopa sen täydellinen puutekaan haittaa, sillä pöly ei hämärässä näy. Jos ne ikkunaklasit jäi pesemättä syksyllä, niin ei sitäkään kukaan huomaa. Korkeintaan sitten myöhemmin keväällä vasta saattaa tämän sortin laiskuudesta jäädä kiinni.

Kynttilöiden aika on kaamoksessa parhaimmillaan. Ulkosalla voi polttaa mielin määrin ulkotulia ja lyhtyjä, ja nyt ne näyttävätkin joltain, kun sininen hämärä vallitsee. Keskellä päivääkin voi kynttilää polttaa, aina vain näyttää yhtä mukavalta. Kaamoksen piikkiin voi myös laittaa sen enempi oikaistun joulusiivousmallin. Tässä jo vuosia sitten toppuuteltiin naisväkeä hulluuteen asti menevästä huushollin kuurauksesta. Kuka niitä kaappeja katsoo sisältä tai tarkistaa uunia, ja kontrolloi, ovatko patalaput pesty? Ei kukaan. Että lepo vaan siellä kodeissa, tulee se joulu siivoamattakin ja kohtahan se on myös ohi.

Joulu on hieno vaihe vuodenkierrossa, mutta ainakin omasta perspektiivistä katsoen, se jo tuntuu melko työltä täällä ikuisessa joulumaassa. Joulua on rakennettu matkailijoille oikein urakalla jo marraskuusta lähtien. Ja onhan sitä ilo katsoa, kun lapset ja aikuiset riemuitsevat. Täällä on matkailijoiden jouluun liitetty koira- ja poroajelut ja muut talviaktiviteetit. Sen ymmärtää, kun aika on rajallista. Sopii vain muistaa, että meillä ovat vielä ne ihan omatkin kotijouluperinteet. Ja parasta olisi kai muistaa se ihan ykkösasia eli otetaan rauhallisesti, nautitaan hiljaisuudesta eikä tehdä joulunpyhistä itselle liian suurta kuormaa. Joulukaan ei saisi olla kilpajuoksua, ja vähemmällä hoosaamisella selviää kyllä.

Kantasuomalaisen jouluperimään kuuluu joulukuusen haku. Suoraan metsästä, ihan itse, saha ja kirves matkassa. Mieluummin pitäisi kuitenkin osua omalle maalle tai olla plakkarissa vasittu kuusen noutolupa, sillä toisen maalta kuusen hankkiminen saattaa käydä kalliiksi. Saattaa tulla jopa käräjille kutsu. Siispä onkin viisainta ostaa kuusi sitä myyvältä henkilöltä, jos ei omaa metsämanttaalia ole sattunut omistukseen. Nykyisin, kun kaupoissa myydään tosi tehokkaita otsalamppuja, kannattaa se ottaa mukaan lisävalaisulaitteeksi kuusimetsään. Ettei sitten pidä pettyä, kun kuusi on vihdoin saatu sisälle sulamaan.

Jos kuitenkin näky on hirvittävä, älä päästä itseäsi paniikkiin ja hauku lähimmäisiäsi lyttyyn. Kuusen voi aina naamioida kaiken maailman köynnöksin ja hilepalloin, joita kuitenkin saa ostaa joka marketista puoleen hintaan viimeistään aattona. Mitään katastrofia ei ole tapahtunut eikä joulu ole pilalla yhden vaivaisen näreen takia. Sitä paitsi, onko järkeä raahata se kuusi sisälle muutaman hassun päivän takia? Mutta niin, pitäähän se tuoksu saada tupaan. Tuoksun saa tupaan muutamalla oksallakin maljakossa. Että ei muuta kuin joulun rauhaa. Kun kinkku on syöty, leikit leikitty ja konvehdit syöty, voikin suunnata askeleet vaikkapa Levin uudelle luistinradalle. Laaksotielle avautuu viimeistään joulun välipäivinä Levi Ice Skating Park.

Sitä odotellessa, hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta 2018!

Jaspis Toivonen & toimitussihteeri Ronsku

PS.
tuliko mieleen jokin jutunaihe, haluat ilmoittaa tai muuta kertoa, laitapa viesti:
levi.nyt@gmail.com

 

1.12.2017 Itsenäisyyttä sata vuotta

revot_pk

Suomen tasavalta juhlii 100-vuotista itsenäisyyttään 6. joulukuuta. Se on komea päivä, sillä koko edeltävä juhlavuosi kulminoituu itsenäisyyspäivän juhlallisuuksiin eri puolilla maata. Jokseenkin jokaisella paikkakunnalla ovat omat juhlallisuutensa, mutta silti tämä omaperäinen kansa jää omaan kotiin tuijottamaan mieluummin televisiota. Sitä katsotaan silmät soikeina viimeistään illalla, kun suora lähetys tasavallan presidentin linnasta ja presidenttiparin juhlavastaanotosta käynnistyy.

Suomalaisen itsenäisyyspäivän juhlinta sujuu yleensä vakavassa hengessä, sillä suomalainen ei turhia riehu eikä ilotulituksiakaan järjestetä. Sen sijaan käydään kirkossa ja seurataan Puolustusvoimien valtakunnallista juhlaparaatia, joka tänä vuonna järjestetään Kuopiossa teemalla Maanpuolustus kuuluu kaikille. Paraatiin osallistuu 1 100 henkeä, 48 ajoneuvoa ja 37 ilma-alusta. Jos ei satu paikan päälle, niin paraatiakin voi tuijottaa televisiosta. Yle Areena, Yle Teema ja YleTV1 palvelevat laajimmin itsenäisyyspäivän perinteisten ohjelmien tarjonnassa. Kaiken kruununa klo 12 Teemalta nähdään 1955 filmattu ja Edvin Laineen ohjaama Tuntematon sotilas.

Levillä on brittien joulumatkailu käynnissä itsenäisyyspäivän aikaan jo täysillä, siten itsenäisyysjuhlat saattavat jäädä turismin jalkoihin. Mutta perinteen mukaisia juhlatilaisuuksia täälläkin järjestetään, Kittilän kirkossa on juhlajumalanpalvelus klo 11 ja kirkkokahvit juodaan päälle. Kello 15 alkaa Levi Summitissa juhla sekä sen jälkeen kahvitilaisuus. Kittilän kirkonkylällä juhlitaan jo 5.12. kaupallispainotteisesti, kun vietetään Kittilän Jouluyötä, kaupat ovat kirkolla avoinna klo 23:een. Suomi100-tilaisuuksiin liittyy myös 4.–5.12. Saanatunturin juhlavalaisu Kilpisjärvellä. Voi piipahtaa vaikka päivämukin.

Itsenäisyys ja oma kieli ovat asioita, jotka eivät ole itsestään selvyyksiä. Paljon ovat edelliset sukupolvet tehneet uhrauksia tämän maan eteen. Henkiä on menetetty rajoja puolustaessa; ja toisen maailmasodan jälkeen alkoi raskas jälleenrakennuksen aika, jossa muun muassa melkein koko poltettu Lappi nousi tuhkasta. Saksalaisten vetäydyttyä esimerkiksi Kittilän kunnan alueelle ei jäänyt montaa polttamatonta ja ehjää rakennusta. Pääosa nykyisestä rakennuskannasta on nousut sotien jälkeen.

Suomalaisuudelle ominaista on myös oma äidinkieli, suomi. Meillä menee melkoisen hyvin nykyisin noin muuten, mutta kieliasioista on syytä olla huolissaan. Opettajat jo viestittävät, etteivät yo-kirjoituksiin valmentautuvat nuoret enää hallitse omaa kieltään siinä määrin kuin olisi toivottavaa. Kieli on taantunut, ja joukkoon on sekoittunut tekstiviestien ja sähköpostien synnyttämää oikopolkujen, lyhenteiden, hymiöiden sekä englannin kielen sekamelskaa. Kielioppia ja oikeinkirjoitusta hallitsee enää harva kunnolla ja puhtaasti.

Kun suomalaiset ja ruotsalaiset muuttivat aikanaan suurin joukoin nälkää pakoon Amerikkaan, ja myöhemmin Suomesta Ruotsiin tienaamaan autotehtaille, taantui oma kieli, kun uudella kotiseudulla puhuttiin sekakieliä, kuten fingelskaa. Syntyi sukupolvi, joka ei oikein osannut mitään kieltä puhtaasti. Nyt on korkea aika vaalia omaa kieltä ja paneutua siihen pontevammin. Tässäkin voitaisiin ottaa oppia viikinkikansa islantilaisista, joita asuu saarellaan noin 320 000, mutta jotka itsepäisesti pitävät kiinni omasta skandinaavista juurta olevasta kielestään. Meitä on Suomessa yli viisi miljoonaa, joten oman kielen vaalimisen ei luulisi olevan kummempikaan homma vai onko? Hyvää itsenäisyyspäivää 100-vuotiaalle Suomelle! 

Jaspis Toivonen & toimitussihteeri Ronsku

PS.
tuliko mieleen jokin jutunaihe, haluat ilmoittaa tai muuta kertoa, laitapa viesti:
levi.nyt@gmail.com

 

 

9.11.2017 Talvi julistetaan avatuksi!

 kansi2017_19

Enää ei ihmetellä, tuleeko talvi vai tuleeko maailmancupin kisat vai kumpi tulee ensin. Kyllä ne ovat nyt täällä, ja kaupan tekiäisinä tulevat vielä Levin talvikauden avajaisetkin. Tulevana viikonloppuna tunturista kajahtelee vähän joka puolelta.

Levi Suksee -bisnesseminaari on täksi vuodeksi jälleen elvytetty ja ajankohdaksi on valittu kisojen alla torstaista perjantaihin 10.–11.11. Aikaisemmin Sukseen merkeissä tavattiin tammikuussa. Ajankohdan muutos on varmasti ihan hyvä juttu, ja antaa lisäsisältöä esimerkiksi yritysten kisareissuun. Levin talvikauden avajaiset on samoin upotettu tänä vuonna maailmancupin zembaloihin. Vanhoista avajaisista ei ole muuta tallella kuin perjantain illallinen, joka tänä vuonna nautitaan Hullu Poro Areenalla, ja jossa ilta päättyy Jenni Vartiaisen keikkaan. Lauantaina maailmancupin miesten pujottelua edeltävän lähtönumeroarvonnan ja muiden ohjelmien lämmittely alkaa Zero Pointin stagella jo klo 16 alkaen. Joulutorikin avautuu viikonlopuksi, joten voi tehdä vaikkapa tuliais- ja joululahjaostoja samalla reissulla.

Levi Black -rinteen juurella on kisojen ajan Lapland Avenue, jossa löytää edustavan kattauksen leviläisestä ohjelma- ja yritystarjonnasta. Samalla kisa-alue palvelee hyvinkin entistä talvikauden päivätapahtumaa. Kisa-alue on uudistunut ja siellä panostetaan muun muassa lapsiperheiden viihtymiseen, katsomoita on entrailtu, ja ohjelmaa on koko päiväksi. Tänä vuonna muun muassa kumpanakin kisapäivänä palkintojen jaot pidetään kisa-alueella, joten ei kannata rynnistää heti kotia kohtia, kun kuuma ryhmä on alas sujutellut.

Talvikauden avaus on tärkeä syksyn merkkipaalu kertoen siitä, että ollaan jälleen pääasiassa eli lumella. Hissejä ja rinteitä sekä latuja aukeaa nyt tasaista vauhtia. Säätila asettaa omat kompansa ihmisen tekemiin aikatauluihin, mutta kaiken kaikkiaan tänä syksynä ovat avaustavoitteet hyvin sujuneet. Tykitettyä ensilumen latua on jo valmiina koko matkalta eli Areenalta Drivelle, neljä ja puoli kilometriä suuntaansa pääsee sujuttelemaan pertsaa tai vapaata. Pikapuoliin pääsee laskettelemaan jo myös etelärinteille, joissa avausennuste on 14.11. Alpine Training Parkin avausennuste on puolestaan 21. marraskuuta. Myös Levin talvikävely- ja pyöräilyreitit ovat jo avoinna.

Talvikauden avaus tuo paljon uutta myös ravintola- ja liikepuolelle. Ihan uutena on avautunut Stefan´s Steakhouse eturinteen juurelle Hissitielle Coloradon viereen. Valkea Vaadin väistyi ja tilalle on tullut entistä isompi ravintola Asia, aasialaisia ruokia tarjoava viihtyisä ravintola. Panimo, pub ja a´la carte on myös uudistunut täysin uuden omistajan myötä. Narran on avoinna jälleen joka päivä ja Ämmilässä vahvistetaan kilpiravintolan linjaa. Ja jos joku on talven merkki, niin Joulutori, joka palvelee marraskuussa viikonloppuisin, ja joulukuussa jo joka päivä. Leville on saatu myös toinen Matkahuollon asiamies, joka sijoittuu K-market Levin Poron tiloihin. Lisäksi Levillä voi ostaa ja asentaa vaikkapa talvirenkaat autoonsa. Special Service Levin lisäksi nimittäin Levin Logistic Center Levin teollisuusalueella hoitaa rengashommat Vianorin logon alla. Tässä lehdessä ja seuraavissa kerrotaankin Levin monista uusista palveluista. Kannattaa lukea printistä tai seurata verkkosivua sekä näköislehteä.

Jaspis Toivonen & toimitussihteeri Ronsku

PS.
tuliko mieleen jokin jutunaihe, haluat ilmoittaa tai muuta kertoa, laitapa viesti:
levi.nyt@gmail.com

 

6.10.2017 Seikkailua ja kohti alppikisaa

activity c

Uskokaa tai älkää, mutta laaja korkeapaine se vaikutti Levinkin loistavassa ruskasäässä ja peitti tunturit pilveen sekä sumuun. Aurinko on varmasti varastettu, sillä sitä ei ole näkynyt viikkokausiin, lienee kuukin jo pihistetty? Onneksi kuitenkin lehtipuissa ja tunturin rinteillä loistivat heleät värit valaisten kulkijan mieltä. Satunnaisina selkeän sään hetkinä on sentään uskoa valettu upeista syyssäistä, on se päiväkin paistanut pilven raosta. – Vastakohta onkin ollut huima, kun on reissannut joko Jäämeren rannoille tai Perämeren tuntumaan, kummassakin suunnassa on aurinko paistanut. Jäämeren rantamilla vierailleet ovat saaneet myös kuvata huikeita revontulitaivaita ja peilityyntä merta, täällä taivaantulia on nähty harvakseltaan.

Mutta kyllä se aurinko vielä paistaa tännekin! Ilmat alkavat pikkuhiljaa kylmetä, ja on aika kaivaa kesävarastoista villaista ylle ja paksumpia patiineja alle. Talvi tekee tuloaan eikä tässä mene enää kauaakaan, kun jo ensimmäiset lumitykit käynnistyvät rinteillä ja ensilumenladulla. Parhaimmillaan lokakuun lopulla saa sivakat ottaa esille ja korkata ladun ja rinteet. Jospa myös taivas selkenisi ja saisi alkaa ihailla kaamoksen alkavia värejä.

Se on ainakin varmaa nyt, että semppaa, skumppaa ja skimbaa on tiedossa runsain mitoin Levin talvikauden avajaisviikonloppuna, joka on yhdistetty Levin maailmancupin pujottelun kahteen avauskisaan. Levillä nähdään pitkästä aikaa mittava kattaus business-maailman raskassarjalaisia Suksee-seminaarissa kisaviikonlopun alla pohtimassa vastuullisuutta. Maailman kovimmat pujottelijat puolestaan kansoittavat 11.–12.11. Levi World Cupin kilpa-areenat. Tarvittava lumimäärä on paketissa valmiina, joten kisat alkavat 11.11. klo 11. Perjantai-iltana pidetään myös talvikauden avajaisillallinen Hullu Poro Areenalla ja iltaohjelmasta vastaa silloin Jenni Vartiainen, lauantaina stagelle astuu Egotrippi.

Ennen marraskuuta meillä on kuitenkin elettävänä tämä lokakuu, jossa valmistaudutaan talveen. Lasten syyslomat katkaisevat mukavasti pimeän syksyn. Perheille ja muille täällä on taas syksyn aikana syntynyt mukavasti uutta tekemistä ja koettavaa. Huikea seikkailupuisto Levi Adventure Park houkuttaa nyt huimapäitä vaijeriliukuineen ja kiipeilytehtävineen. Puisto tarjoaa liikettä maan tasalta aina 12 metrin korkeuteen. Kun on mukana seikkailumieltä eikä pelkää vauhtia, on tämä paikka varmasti oikea. Sisäliikuntatiloja on saatu myös lisää, sillä Levi Wellness Clubin Basement-sali avautui torstaina 5.10. liikekeskus

Poron Portin alakertaan. Siellä voi treenata vaikka tulevan kesän estejuoksukisoihin. Ja lisäksi kuntosalille on järjestetty lastenhoitopalvelut alkuillan tunteihin, jotta vanhemmat voivat treenata rauhassa.

Uudistettu Hotelli Kittilä aukeaa uuden isännän johdolla lokakuun lopulla. Sinne avautuu myös kuntosali, Aslakin liikkeen toinen yksikkö. Leville rantautui puolestaan syyskuussa Burger King -hampurilaisravintola kylpylän yhteyteen. Saman talon koko alakerta on kesän aikana kokenut muodonmuutoksen, ja lapsia sekä perheitä viihdyttää nyt Ailu Family Fun, jossa on pelejä lapsille ja varttuneemmille, keilarata, sekä pienten lasten oma leikkitila. Alakerran tiloissa ei ole anniskelua, ja se soveltuu siksikin oikein hyvin pienten lastenkin paikaksi. Pihviravintola Stefan´s Steakhouse avaa ovensa maailmancupiin, ja muitakin uutuuksia Levin ravintolatarjontaan on tulossa.

Jaspis Toivonen, päätoimittaja, ja Ronsku, toimitussihteerikoira

PS.
tuliko mieleen jokin jutunaihe, haluat ilmoittaa tai muuta kertoa, laitapa viesti:
levi.nyt@gmail.com

 

 

 

 

8.9.2017 Syksyn taika on täällä

kansi2017_17

Syyskuussa luonnon värinäytelmä on parhaassa loistossaan. Tänä vuonna saakin nauttia pitkästä aikaa hehkuvista ruskan väreistä, sillä tänä syksynä eivät vaivaa juurikaan mitkään sienitaudit lehtipuita ja siten värit ovat entistä loistokkaampia, kun lehtivihreä pakenee kohti runkoa, ja puut sekä muu kasvullisuus valmistautuvat talvilepoon. Lämpimät, jopa helteiset päivät ja kirpakat yöpakkaset pitävät huolen siitä, että näistä päivistä voi nauttia. Tuntuukin erityisen mukavalta tämä vallitseva säätyyppi kostean kesän jälkeen.

Eikä yölläkään kannata liikaa rauhoittua näin ruskan aikaan. Lapin matkailukeskuksien ravintoloissa esiintyvät taas eturivin artistit, niin Levilläkin, ja tanssijalka vipattaa, jos ei ihan aamusta, niin ainakin jo iltapäivästä yöhön saakka. Mutta myös luonnolla on paljon tarjottavanaan. Kuluvan viikon keskiviikkona oli täysikuu parhaimmillaan, ja luvassa on myös öisiä valonäytelmiä revontulien muodossa. Herkällä järjestelmäkameralla ja sopivalla linssillä revontulien kuvaus onnistuu, vaikka ei vielä ihmissilmä kunnolla edes repoja taivaalla havaitsekaan. Vielä tosin häiritsee vähän pimeän hetken lyhyys, mutta riittävän myöhällä pimeääkin on tarpeeksi. Ja revontuliahan taivaalla on aina, vaikkei niitä kesällä valoisan pitkän päivän takia havaitakaan.

Milloin ne taivaanvalkeat sitten siellä ovat? Niin, ei ole mitään selkeää kellonaikaa, milloin niitä voi ihailla. Ne eivät tule sovitusti treffipaikalle eivätkä ilmaannu, kun matkustavaisten ryhmä asettuu niitä johonkin merkkipaikkaan katselemaan, vaikka se revontuliretki onkin varattu tiettyyn kellon lyömään. Siinäpä se onkin se ikuinen revontulien mystisyyden salaisuus. Niitä ei voi ihminen hallita, eivätkä ne taivaalle ilmaannu edes suuresta rahasta. Mutta jos tiirailee etukäteen revontuliennusteita, saakin jo melko paljon paremman käsityksen, minä yönä kannattaa mennä taivasta tuijottelemaan. Se ei kuitenkaan auta, että antaa sakinhivutuksen retken vetäjälle, kun ei mitään säkkipimeällä taivaalla näy. Hän ei todellakaan voi asiaan vaikuttaa.

Mukaviakin repojen metsästystapoja toki on. Helpolla pääsee esimerkiksi majoittumalla paikallisen yrityksen revontuli-igluun tai -kotaan, majoitustilaan, josta aukeaa yleensä vähintäänkin puolen huoneen katon verran lasista kattoikkunaa. Siellä voi moottorisängyssään pötkötellä ja tiirailla nenä valmiiksi oikeaan suuntaan asetettuna mahdollista taivaallista värinäytelmää. Siinä tosin lienee suurin haaste pysyä hereillä. Nukahtaahan sitä helposti, jos on liian lokoisat oltavat, pehmeä vuode ja rauhallinen ympäristö.

Revontulimatkailu on kuitenkin edelleen nousussa. Se on sopivan ympärivuotista, vain kesän valoisuus sitä häiritsee ja toki muina vuodenaikoina pilvet, sade, ja sumu. Mutta on niitä kirkkaita ilmojakin. Revontulet ovat aina kiehtoneet alkuperäisiä asukkaita. Tarinoissa kerrotaan tuliketusta, joka pyyhkäisee hännällään hangen kimaltavia lumikristalleja leimuamaan väreissä ja samalla kertoen ketun kulkureitistä halki taivaan kannen. Aasiassa uskotaan revontulien vaikuttavan hedelmällisyyteen. Ja Lapissa revontulia kutsutaan tanssimaan ja esiin myös viheltämällä, kokeilepas vaikka seuraavalla kerralla!

Jaspis Toivonen, päätoimittaja, ja Ronsku, toimitussihteerikoira

PS.
tuliko mieleen jokin jutunaihe, haluat ilmoittaa tai muuta kertoa, laitapa viesti:
levi.nyt@gmail.com

 

30.8.2017 Ruskan leviläinen instituutio

kansi2017_16

Tulevana viikonvaihteena Levillä järjestetään ruskan suurin ulkoilutapahtuma eli 34. Ruskamaraton, joka saa paikalle niin nuoret kuin vanhat. Maraton ei ole nimestään huolimatta yksin rapeat 42 kilometriä pitkä juoksukisa, vaan se pitää sisällään paljon muuta. Ruskamaraton on instituutio Levillä, sillä sitä varten perustettu urheiluseura Levin Heinäkengät on juoksuttanut ihmisiä tunturiin, tunturista poispäin ja tunturin ympäri jo vuodesta 1984 lähtien. Heti ensikerrasta tapahtuma ponkaisi julkisuuteen, sillä ensimmäisellä ruskamaratonilla Martti Vainio otti ja hiihti rullasuksilla kisan läpi, vaikka oli kilpailukiellossa ja oli muutenkin otsikoissa jäätyään kiinni dopingista Los Angelesin olympialaisissa.

Aikanaan ensimmäisellä Ruskamaratonilla oli lähtöviivalla Kittilän kirkonkylällä oli 70 juoksijaa eli mikään massatapahtuma se ei ollut. Vuonna 1995 siirtyi maratonin keskuspaikka Leville ja samana vuonna ylittyi jo tuhannen osallistujan määrä. Vuodesta 2013 lähtien on kisareitti kiertänyt Levitunturin ja osallistujamäärä hipoilee 2 500 tuntumassa, välillä on päästy jo lukemaan 2 650. Kun huoltajat ja tukijoukot lasketaan mukaan, väkimäärä vähintäänkin tuplaantuu.

Ruskamaratonilla voi siis juosta nimensä veroisesti täysmaratonin eli kaksi kierrosta Levin ympäri tai puolikkaan, mutta lyhyemmilläkin matkoilla voi olla itseensä tyytyväinen. On myös kymppi sekä tänä vuonna uutuus eli 10 kilometrin polkujuoksu. Lasten ja nuorten sarjat alkavat heti täysmatkan lähdön jälkeen, ja nuoriso vipeltääkin kisakeskuksen tuntumassa, taaperoista teineihin on sarjoja jokaiselle. Vaarit voivat puolestaan lähteä leppoisalle Ruskareissulle Immeljärven ympäri kävellen.

Ruskamaraton ei liioin olisi kuuluisa tapahtuma ilman oheisia ruskamarkkinoita. Alkuvuosina markkinoiden vetovastuun kantoivat Kittilän Yrittäjänaiset, mutta vuonna 1995 markkinoita alkoivat koordinoimaan Heinäkengät itse, kun tapahtumakin painottui Leville. Nykymarkkinat ovat kolmipäiväiset ja markkina-alueena on Zero Pointin viereinen parkkialue. Paikallisuus ja käsityötuotteet leimaavat näitä markkinoita, voi istahtaa hetkeksi markkinakahvilaan ja maistella alueen ruokatarjontaa, samalla kun seuraa reippaitten maalin tulijoiden saapumista.

Mutta jos ei maraton nappaa eikä kiinnosta. Aina kannattaa muistaa kaunis ja puhdas luonto Levillä ja ympäristössä. Levitunturin voi huiputtaa, voi kävellä maisemapolkuja pitkin tai tutkia, miltä Joulutarinan alkuperäinen joulupukin mökki oikein näyttää läheltä ja sulan maan aikana. Luonto tarjoaa täällä runsaasti elämyksiä kaikille, liikunnan ohella voi myös sienestää ja marjastaa. Tai voi myös syventyä alueen kulttuuriin. Palsa-museoon kannattaa poiketa, syyskuussa sunnuntaisin siellä voi tavata myös Maj-Lis Pitkäsen, Kalervo Palsan tuntijan.

Kuntoilubuumi on nyt kova ja treenaaminen viimeistä hottia, muista silti maltti siinäkin. Liikuntatieteen erikoislääkäri Pippa Laukan sanoin, liiku, mutta älä treenaa liikaa, selvitä oma lähtötasosi ja treenaa matalammilla sykkeillä. Järki käyttöön.

Jaspis Toivonen, päätoimittaja, ja Ronsku, toimitussihteerikoira

PS.
tuliko mieleen jokin jutunaihe, haluat ilmoittaa tai muuta kertoa, laitapa viesti:
levi.nyt@gmail.com

 

18.8.2017 Syksyn henkäyksiä jahtikauden alussa

kansi2017_15elo

 

Elokuuta on eletty yli puolen välin, ja syksyinen henki tuntuu aamuisin jo varsin raikkaana. Yöllä lämpö laskee lähelle hallarajaa, tosin vielä on selviydytty perunan varret vihreinä; aamuisin kastepisarat lepäävät ruohonkorsilla raskaina ja yösumut yleistyvät. Aurinkokin jo laskee ja yö pitenee päivä päivältä. Vahvasti kohti syksyä siis mennään.

Kunhan vähän vielä yöt pitenevät, kannattaa ihan tosissaan aloittaa tähytä taivaalle tähyily, sillä ensimmäiset revontulinäytelmät ovat siellä aivan tuossa tuokiossa. On alkamassa uusi matkailijoiden suosima revontulisesonki, jossa puhutaan kaksoisrevontulista, double auroras. Ilmiö tarkoittaa simppelisti sitä, että revontulia havaitaan sulan maan aikana ja niitä voi nähdä sopivissa oloissa heijastumassa esimerkiksi järven pinnasta. Syksyisille revontuliretkille pääsee Leviltä näppärästi vaikkapa lauttaristeilyllä. Paikalliset ohjelmapalveluyrittäjät ovat kehitelleet uusia tuotteita teeman ympärille.

Päiväsaikaan voi keräillä syksyn satoa, sillä vielä löytyy hillaa metsien ja soiden korpimaista. Mustikat kypsyvät parhaillaan, parhaat ja ne makeimmat marjat löytää tunturien rinteiltä, missä ne ovat saaneet valoa tarpeeksi. Puhtaimmat villiyrtit ja superfoodit odottavat poimijoitaan ja hyötyliikkuja saa adrenaliinipiikkejä maailman parhaimmassa ilmaisessa viherkuntosalissa, josta ei happi lopu. Sienisesonki on alkanut ja metsästäjät aloittaneet jo pyynnin. Kyyhkysjahdilla se alkoi. Seuraavaksi käynnistyy karhun ja vesilintujen pyynti 20. elokuuta.

Koko Lapissa hirvijahti alkaa jo 1.9., joten kun metsissä vaellatte, kannattaa seurata maastossa olevia metsästyksestä kertovia varoituksia, noudattaa metsästysseurueiden antamia ohjeita ja pukeutua kirkkaisiin väreihin. Mieluummin siis kirkkaan oranssia päälle, niin ei ammuta ainakaan hirvenä tai karhuna. Hirvenpyynnin ensimmäinen jakso kestää 15.9. asti, jonka jälkeen alkaa tauko. Pyynti jatkuu sitten niin Lapissa kuin muuallakin maassa lokakuun toisesta lauantaista lähtien vuoden loppuun saakka. Inarin, Utsjoen ja Enontekiön kunnissa hirvenpyynti päättyy kuitenkin jo 30.11.

Lappi sai jälleen uuden matkailumainoksen, kun Napapiirin sankarit 3 -elokuva on saatu valmiiksi. Elokuvan virallinen koko maan ensi-ilta on 23.8., mutta pohjoisen kutsuvieraiden ennakkoesitys oli Ylläksellä Ihmisen ringissä 11.–12. elokuuta. Kylläpä on jälleen saatu uusi, itsenäinen ja mainio trilogian päätösosa, jossa katselijan nauruhermot ja -lihakset ovat kovilla eli jatkuvassa virneessä. Elokuvassa seikkaillaan kesäisessä Lapissa, lähinnä Pallaksella, ja kurkistetaan myös sotkamolaiseen hulluuteen, suopotkupalloon. Valo villitsee arktisen ihmispolon, ja sen on oivaltanut varsin mainiosti myös käsikirjoittaja Pekko Pesonen.

Sankaruutta on monenlaista ja sankareita nähdään Napiksensa. Sankaruutta on varmasti jälleen myös Levin seuraavalla Ruskamaratonilla, joka juostaan 2.9. lauantaina. Siellä kaikki ovat voittajia, jotka maaliviivan ylittävät. Mainiota on myös se, että tapahtuma uudistuu ajan hengessä. Vuodesta 1984 lähtien järjestetty komeitten maisemien ja ruskavärien juoksu tuo tänä vuonna perinteisten matkojen ja reittien rinnalle 10 kilometrin trail run - eli polkujuoksun. Jos ei itse aio hikoilla, on kuitenkin kiva olla myös yleisönä, kun kaikenlaista kivaa oheisohjelmaakin on, kuten ruskamarkkinat. Puolilta päivin alkavat kilpailut, sillä tasan klo 12 lähtee täysmaraton liikkeelle Zero Pointilta, ja koko iltapäiväksi on tiedossa vipinää, kun eri sarjat lähtevät matkaan. Syksy on täällä.

Jaspis Toivonen, päätoimittaja, ja Ronsku, toimitussihteerikoira

PS. tuliko mieleen jokin jutunaihe, haluat ilmoittaa tai muuta kertoa, laitapa viesti:
levi.nyt@gmail.com

 

 

7.7.2017 Ei sammaloiduta

PK_Ronsku2017_14

 

Kesä on kohta saavuttanut huippunsa, ainakin mitä valon määrään tulee. Yötön yö on päättymässä, ja näillä nurkin aurinko laskee virallisesti 18. heinäkuuta. Tosin valoisuutta riittää vielä pitkään, ennen kuin kunnollinen yö laskeutuu.

Alkukesä oli täälläkin viileä, kuten koko maassa, ja siten luonto antimineen tulee myös vähän jälkijunassa. Eniten kaikkia kiinnostaa varmaankin tuleva marjasato ja soiden kultainen hilla. Sen kukinta on ollut todella hyvä ja pölyttäjiäkin on lennellyt sekä ryöminyt, joten ainakin Luonnonvarakeskus antaa jo positiivisia arvioita ennätyksellisen suuresta marjasadosta. Poimimaan päästäneen näillä korkeuksilla vasta elokuun puolella ja korpimarjaa löytyy vielä elokuun lopullakin. Mustikankukinta meni myös hyvin, joten niitäkin taas poimitaan, ja oletettavasti puolukan kohdalla käy samoin.

Nyt heinäkuussa kesän ohjelmatarjonta ja tapahtumat ovat varsin vauhdissa. On hyvä lomailla ainakin Kittilän kunnassa, kun tekemistä ja näkemistä riittää Levin ohella muuallakin kylissä. Lisäksi kesällä on helppo liikkua, ei haittaa lumi tai liukkaus, ja majoitukset ovat hinnaltaan edullisempia kuin talvisesongilla. Omatoimimatkailija nauttii Lapin kesästä, joka tarjoaa uskomattoman määrän erilaisia luontoelämyksiä opastettuina tai omin päin tutkien. Ja muuten, aina ei edes tarvitse tehdä jotain, riittää sekin, että nauttii näkemästään. Sitä kuuntelee luonnon hiljaisuutta, linnunlaulua, puron solinaa tai tulen räiskettä.

Kesätapahtumien varsinainen kirjo rävähtää jo tästä viikonlopusta Kittilän perinteisillä markkinoilla. Kittilässä markkinoita kestää aina maanantaihin asti, joten hyvin ehtii myös piipahtamaan ulkomailla ja tutustumaan Ruotsin Pajalaan sekä sikäläisiin markkinoihin 7.–9.7. Kittilän kotiseutumuseo on avoinna koko heinäkuun ja toinen kiinnostava kesämuseo on Palsa-museo. Särestöniemi-museo on myös kulttuurinälkäisen kesämatkailijan top-5:een kuuluva käyntipaikka. Raekallion Galleriassa sekä Veli Koljosen ateljeessa kannattaa samoin myös vierailla. Niissä on museoista poiketen vielä kahden elävän ja lahjakkaan taiteilijan töitä esillä. Vesicrosskisoja ei Kittilässä tänä kesänä järjestetä, mutta sen sijaan Kaukosessa ovat lämminhenkiset toto4-ravit sunnuntaina 16.7. Paikalle kannattaa mennä jo klo 11 jälkeen ja ilmoittautua vaikkapa kepparikisaan.

Heinäkuussa Levillä liikutaan aktiivisesti. 22.7. on jälleen kesän Arctic Challengen vuoro, jossa jokainen haastaa itsensä ja kuntonsa ja rämpii läpi 10 kilometriä pitkän esteradan ylös-alas tunturissa. Jokainen maaliin tullut on voittaja. Kaikenlaista kesäpuuhaa pääsee kokemaan Levi Outdoorfesteillä heinäkuun lopulla. Polkujuoksua, maastopyöräilyä, triathlonia, uintia, melontaa, ratsastusta ja koiriin tutustumista on muun muassa ohjelmistoon koottu. On tiukkaa kilpaurheilua ja sitten huomattavasti helpompia lajeihin tutustumisia. Joka tapauksessa tapahtuman yhteydessä näkee Levin kesäkattauksen. Levillä vietetään samaan aikaan myös golfviikkoa, joten viheriöilläkin kannatta vierailla tai ainakin mennä seuraamaan muiden pelaamista. Golfkentällä voi myös testata, olisiko lajista omaksi uudeksi harrasteeksi.

Heinä-elokuun vaihteessa hoidetaan jälleen parisuhdetta Levi Cross –leirillä. Levi Cross sopii niin pariskunnille, seurusteleville tai pitempään yhdessä olleille sekä perheille, ohjelma on laadittu siten, että lapsiakaan ei unohdeta oman onnensa nojaan. Elokuussa on sitten muun muassa tanssin vuoro, perinteinen Letkeästi Levillä -tanssileiri ohjaa paritanssin maailmaan. Ja niin meillä hujahti kesä, kohta on syksy, ruska ja talvi taas tulossa.

Jaspis Toivonen, päätoimittaja, ja Ronsku, toimitussihteerikoira

PS. tuliko mieleen jokin jutunaihe, haluat ilmoittaa tai muuta kertoa, laitapa viesti:
levi.nyt@gmail.com

 

 

 

9.6.2017 Kesä tuli sittenkin!

kansi2017_13

Lapissa kaikki kukkii nopeasti, kirjoitti jo Eino Leino. Onneksi ei nyt vielä ihan ole kaikki kukkinut, mutta todella nopeasti tuli tämä kesäsää. Koko toukokuu meni erittäin talvisissa merkeissä. Tuntui jo siltä, että lumi ei sula ikinä eikä liioin jäät järvistä ja joista. Immeljärven jäät esimerkiksi sulivat koulujen päättäjäisten aikaan kesäkuun alun viikonvaihteessa.

Ounasjoen jäänlähtö sujui ilman draamaa toukokuun 23. päivän seuduilla, ei tullut tulvia eikä jääpatoja. Mutta nyt tulvavaara on ilmeinen, tosin ns. vahinkoraja ei ennusteiden mukaan kuitenkaan ylity, mutta vesi varmasti nousee vielä. Tilannetta kannattaa seurata, jos omaisuutta on jokirantojen tuntumassa tai tulvanaroilla paikoilla. Tänne tupsahti kesäisen sateen myötä nimittäin lämpöaalto kuluvan viikon alussa. Se merkitsee sitä, että ylempänä Ounasjoen valuma-alueella sulavat nyt tunturien lumet vauhdilla, ja lunta  on vielä ollut melkoisesti tuntureilla. Ounasjoen tulvan oletetaan olevan korkeimmillaan seuraavan parin viikon sisään.

Kasvikunta on kylmästä toukokuusta ja kesän alusta huolimatta sitkeästi pinnistellyt kohti valoa. Kukkapenkin sipulikasvit ovat jo täydessä kukassa, ja kohta on keltaisenaan kevätesikkojen penkki. Ensimmäiset korvasienet on jo poimittu näiltäkin korkeuksilta.

Kesän viikko-ohjelmat ovat käynnistyneet. Tekemistä riittää, sillä Levin Matkailu on koonnut jälleen aikuisille ja perheille  omat ohjelmansa. Lapin Safareilla ja Kinossafareilla ovat myös omat kesän viikko-ohjelmistot. Kesän ohjelmajärjestäjien keulaan kuuluu myös Lapin Luontoelämys, jonka ohjelmistossa piisaa koettavaa ja tekemistä. Yritys tarjoaa melontaa ja koskenlaskua autonrenkailla sekä lukuisia erilaisia päiväretkiä Kittilän kunnasta Kautokeinoon, Jäämerelle tai Inariin.

Kesäisiä välineitä saa vuokrata tarpeen mukaan safariyrityksiltä ja urheiluliikkeiden vuokraamoista. Välinepula ei siis ole kesäliikunnan este. Unohtaa ei liioin sovi Levin  kyläfillareita eli ilmaiset panttia vastaan lunastettavat pyörät ovat jälleen kaikkien ulottuvilla. Jokaisesta yrityksestä, jonka edustalla kirkkaan vihreitä polkupyöriä näkyy parkissa, voi pyörän lunastaa käyttöönsä.

Kesäkuun isot tapahtumat ovat jo käsillä. Kaukosen Hiljaisuus-festivaalit ovat paraikaa meneillään päättyen tulevana sunnuntaina. Kannattaa käydä kurkkaamassa, sillä esitykset kuuluvat sarjaan harvoin tarjolla, mutta sitäkin erikoisempia ja taidolla tehtyjä. Kaivosyrittäjien perinteinen kesäseminaari tuo alan väen Leville tämän viikon lopulla kaksipäiväiseen tapahtumaansa. Ensi viikolla toteutetaan tunturissa ensi kertaa hengellisen musiikin viikko, mihin on yhdistetty myös yrittäjille suunnattu business-tapaaminen. Ensi viikon lopulla pyöräillään rahaa hyväntekeväisyyteen, kun Levi 24, vuorokauden kestävä maastopyöräilytapahtuma, käynnistyy perjantaina. Pyöräilykisa on uudistunut tälle vuodelle, ja esimerkiksi yritykset ja lapset kisaavat lauantaina. Vielä  ehtii mukaan ilmoittautumaan ja keräämään hyväntekeväisyyteen menevää pottia.

Juhannuksesta alkaa se oikea kesä, ainakin perinteisesti. Yötön yö on parhaimmillaan, ja myös täällä tunturissa on menoa. Tuikun juhannus kokkoineen on alueen ulkoilmatapahtumista se ensimmäinen. Tänä vuonna myös Hotelli Panoramassa juhlitaan juhannusta grillijuhlien merkeissä. Se  onkin  kiva vaihtoehto, mikäli juhannuksen sää uhkaa olla kovinkin ankea.

Levin kesäkohteista kannattaa muistaa tunturit Kätkä ja Levi, joiden vaellusreitit ovat huikeat ja samoin niiltä avautuvat hienot maisemat. Taivaanvalkeat Könkäällä on varsinkin perheille ja aikuisemmalle väelle kohde, jossa viihtyy pitempäänkin maalaismaisemasta nautiskellen tai retkellä Keltanuttuisen tontun opastuksella.

Jaspis Toivonen, päätoimittaja, ja Ronsku, toimitussihteerikoira

PS. tuliko mieleen jokin jutunaihe, haluat ilmoittaa tai muuta kertoa, laitapa viesti:
levi.nyt@gmail.com

 

 

 28.4.2017 Valkoinen valpuri

kansi 2017_12

 

Niin se sujahti, tuo kevätsesonki. Vilkasta oli kaikilla rintamilla, se on todettu jo moneen otteeseen. Eikä olekaan hullumpi tunne se, kun tietää, että tulijoita on ollut ja kävijöitä riittää. Tästä on todella hyvä jatkaa ensi kauteen. Myös kesäkausi alkaa Levillä nostaa päätään, myyntiponnistelut ovat käynnistyneet jo ulkomaiden suuntaan. Esimerkiksi kiinalaisia pyritään houkuttelemaan alkusyksyyn, revontulethan loimottelevat taas syyspimeinä iltoina, jos vain auringossa on aktiivisuutta.

Tekemistä ja näkemistä on pohjoisen ruskassa eikä matkailijoiden tarvitse palella arktisessa ilmassa. Tämä sopii varsinkin aasialaisille, jotka eivät niinkään halua itse kokea elämyksiä, mutta he haluavat nähdä mahdollisimman paljon. Tässä juuri ja juuri ennen syksyä ehtii myös paikallinen asiakaspalvelija notkistamaan kielensä kiinan koukeroihin, jos oikein kiirettä pitää ja on reippaana.

Tämä lehden numero on tämän kevään viimeinen viikoittainen julkaisu, seuraavan kerran sitten printin merkeissä kesäkuussa. Nyt seuraa kuitenkin Levin Mega-Vappu, joka on täynnä törinää. Täällä varmaan viihtyisi myös vaikka Jorma Uotinen, sen verran on runsaasti ja paljon kaikenlaista ohjelmaa. Vappumenoja on tarjolla ihan kaikille, ei ole unohdettu lapsia eikä aikuisia, on musiikkia, torvensoittoa ja brunsseja sekä kauden päätösbileitä. Onpa jopa erotiikkaakin tarjolla kevään kunniaksi, nythän kaikki pörriäiset heräävät koomasta taas eloon. Toisin sanonen karnevaalit laskeutuvat tunturiin. Ja mahtuuhan vappuun eli tällä kertaa käytännössä neljään päivään ohjelmaa, jos vain osallistujien kunto riittää kaikkeen. Kyllä sitä jaksaa, kun tietää etukäteen jakson pituuden. Samahan se on tämän kevätrupeaman kanssa. Sitä mennään adrenaliinilla viikosta toiseen ja aika kuluu siivillä. Juurihan sitä oli helmikuun alku ja kaikki edessä, nyt jo kaikki eletty ja tehty, se mitä on voitu.

Koko Suomessa on ollut harvinaisen pitkä ja kylmä kevät. Täällä se ei kyllä haittaa, sillä vappuna Lapissa kuuluukin olla lunta. Parasta on, kun ei tarvitse kumpparit vinossa kurassa polkea. Sen sijaan pääsee sivakoimaan hangille, ja aamuisin hanki kantaa jopa aikuisen, ainakin jos on suksin tai potkurilla liikkeellä. Tämän kevään ilmat ja lumiolot ovat sellaiset, joita pääsi kokemaan myös 1990-luvulla. Aika juhlavaa on hangilla hiihtää yöttömässä yössä vielä äitienpäiväviikollakin. Tosin sitä ei vielä tiedä, jatkuuko ilmat näin, äkkiä se keväällä vaihtuukin säätila.

Mutta ei tuo armelias hanki

 
LeviNYT!  
Postiosoite: Luhtapolku 7
  99140 Köngäs
Puh: 040 8482 445
© Luhtaway Media & Tekniikka Oy 2018
Nettitaivas